Sanasolmut

Tapahtuipa päivänä muutamana, että keskustelin miehen iäkkään sukulaisen kanssa koiranpennuista:

"Koiranpennut ovat aivan ihania! Olis tosi hienoa, jos meillekin voitaisiin hankkia koiranpentu. Mutta Pariisi ei ole sopiva ympäristö koiranpennuille..."

Ihmettelin vähän keskustelukumppanin jäykkää hymyä ja vastaavasti oman miekkosen vinoa myhäilyä. Mikä tässä nyt oli niin hauskaa? Koiraihmisen on ikävä olla ilman koiraa!

Tilaisuuden koittaessa tietysti tivasin mieheltä itseltään selitystä omituiseen hilpeyteensä. Ranskaa taitavat sen ehkä jo arvaavatkin.

Kun minun olisi pitänyt lausua /ʃjo/ eli koiranpentu (chiot), lausuinkin  /ʃjɔt/ eli paskahuusi (chiotte).

Sain taas lähes puolen vuoden tauon jälkeen käyttöön koneen, jossa on qwerty-näppäimistö! Pääsiäistiput ovat lähes yhtä tohkeissaan kuin allekirjoittanut!

Ja ennen kaikkea ääkköset!

Aikoinaan vaihtarina naureskelimme saksalaiskaverille, joka osti säännöllisesti kampuksen tupakkakaupasta matkalippupaketin (carnet) sijaan ankkaa (canard), mutta näitä sattuu kyllä itselleni edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti.

Ääntäminen tuottaa omat hankaluuteensa. Nasaalit ja ranskalaiset kurkkuärrät ovat ihan opittavissa, mutta erilaiset suhuäänteet menevät edelleen varsinkin väsyneenä mukavasti sekaisin, niitä kun ei rakkaassa äidinkielessämme oikeastaan ole yhtä enempää. Tarkkana saa olla, kun haluaa puhua vaikkapa Seinen jokilaivoista (oikea ääntämys:  /pe.niʃ/ ).

Tässä ranskalaisloogillinen azerty-näppäimistö, jossa numerotkin ovat shiftin takana.

Suis-je bien chez ce cher Serge?

Samoin pistemerkkiin tarvitaan shiftiä. Kummasti tuohon azertyynkin tottuu, nyt on taas skandi-qwertyssä opettelemista, ennen kuin kymmensormijärjestelmä toimii normaaliin tahtiin. Huomaa myös kuvaussession lopulla väsähtäneet tiput.