Ylpeyttä ja ennakkoluuloja

Aivan kuten Helsingissä, Pariisissa marssittiin eilen ylpeinä. Gay Pride eli Marche des Fiertés LGBT kulki eilen Pariisin katuja Montparnasselta Bastillelle.

Tarkoitukseni oli mennä katsomaan kulkuetta, mutta hajamielisyyttäni muistin koko tilaisuuden vasta illansuussa. Moni muu oli sen sijaan löytänyt paikanpäälle: Osanottajia oli noin 60 000, mikä on huima lisäys viime vuoden 36 000 osanottajaan nähden. Lisäksi kulkue houkutteli poliisin mukaan "kymmeniätuhansia" katsojia.








Gay Pridella on tietysti poliittinen puolensa. Ranskassa aihe on ajankohtainen siksi, että François Hollande lupaili presidentivaalikampanjansa aikaan sekä avioliitto- että adoptio-oikeutta samaa sukupuolta oleville pariskunnille. Tuore pääministeri Jean-Marc Ayrault puolestaan lupaili perjantaina adoptio- ja avioliitto-oikeutta seuraavan viiden vuoden kuluessa.


Kulkueeseen osallistui tietysti myös Pariisin pormestarina yli vuosikymmenen toiminut Bertrand Delanoë, joka ei koskaan ole salaillut homoseksuaalisuuttaan. Delanoën mukaan vuosi 2012 on toivon vuosi, sillä "viimeinkin meillä on presidentti, joka uskaltaa kampanjoinnissaan puolustaa tasa-arvoa rakkaudessa".







Ranskalaisten asenne samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliitto- ja adoptio-oikeuteen on muuttunut kymmenessä vuodessa tasaisesti positiivisemmaksi. Le Parisien -lehden tammikuussa teettämän tutkimuksen mukaan nyt 63 % ranskalaisista puoltaa avioliitto-oikeutta, 56 % adoptio-oikeutta. Vuonna 2000 vain 48 % ranskalaisista kannatti samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta ja vuonna 1998 vain 28 % kannatti heidän adoptio-oikeuttaan.


Yllättävää kyllä, monessa kysymyksessä varsin konservatiiviset ranskalaiset näyttäisivät olevan siis suomalaisia avoimempia samaa sukupuolta olevien parien oikeuksille. Tämä kävi ilmi jo vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa. 

powered by Fotopedia

Kaikki ranskalaiset eivät tietenkään tästä kehityksestä pidä. Vaikka Pariisin Gay Pride sujui tänä vuonna poliisin mukaan häiriöittä - edes kananmunia ei heitelty - Auxerren vastaava tilaisuus oli vakavissa vaikeuksissa. Paria päivää ennen ennakoitua tapahtuma-aikaa paikallinen prefektuuri kielsi tilaisuuden vedoten "turvallisuuskysymyksiin". Paikalliset Front Nationalin edustajat vastustivat tilaisuutta kiihkeästi. Puoluetta edustava paikallispoliitikko Richard Jacob ilmoitti, ettei halunnut Auxerren tulevan tunnetuksi "Gay Pride -kaupunkina". Jacob uhkaili estävänsä tapahtuman joka tapauksessa, myös "fyysisin keinoin", jos ei muu auta.


Loppu hyvin, kaikki hyvin: Auxerren pormestari, joka Hollanden tavoin edustaa paikallista sosialistipuoluetta, salli tapahtuman järjestämisen ja kolmisensataa auxerrelaista marssi LGBT-väen oikeuksien puolesta lopulta välikohtauksitta.

Kuvia Pariisin kulkueesta pääsee selailemaan Le Parisienin sivuilla.

La First Girlfriend

Tuoreen presidentti Hollanden avovaimo, Ranskan la First Girlfriend, hallitsee mediasuhteita käsittämättömän huonosti ollakseen ammattitoimittaja, jolla on vuosien kokemus huipputason politiikantoimittajana.

Ensinnäkin tietysti tämä "Valoche Gate" eli "diplomatweet"-kohu.


Twiitti-kohun taustaa lyhyesti: Ranskan parlamenttivaaleissa joka puolueella on joka vaalipiirissä yleensä ainoastaan yksi, yhteinen edustaja. La Rochellessa heitä on sosialistipuolueella kuitenkin kaksi: Olivier Falorni sekä Ségolène Royal, joka tunnetaan myös sosialistipuolueen vuoden 2007 presidenttiehdokkaana - sekä nykyisen presidentin eksänä ja hänen lastensa äitinä.

La Rochelle

Hollande tuki Royalia vuoden 2007 vaaleissa, vaikka käytännössä parin ero oli julkistamista vaille selvä: Hollande oli kulisseissa ollut suhteessa Trierweileriin ainakin vuodesta 2004. Kyllähän kunnon ranskalaispoliitikolla pitää nyt ainakin yksi rakastaja olla. Royal on puolestaan tukenut Hollandea vuoden 2012 vaalikampanjassa, sen jälkeen kun hävisi eksälleen sosialistipuolueen presidenttikandidaatin valintaan tähdänneissä esivaaleissa. Hollande voitti presidentinvaalit ja on ilmoittanut nyt julkisesti tukevansa Royalia näissä parlamenttivaaleissa.



Ségolène Royal vuoden 2007 presidentinvaalikampanjan aikaan:

powered by Fotopedia

Valérie Trierweiler, la First Girlfriend, siis nykyisen presidentin nyksä, ei avokkinsa eksästä kuitenkaan tykkäile. Eikä ujostele näyttää sitä. Valérie nimittäin twiittasi seuraavan tsemppausviestin Ségolènen sosialistivastustajalle:

Twiittaus oli niin yllättävä, että sitä epäiltiin feikiksi, ennen kuin Trierweiler itse vahvisti viestin aitouden.


Pahaksi onneksi - tai luultavasti ihan tarkoituksella - twiittaus lähetettiin juuri, kun Royal oli pitämässä tiedotustilaisuutta häntä La Rochelleen tukemaan saapuneen sosialistipuolueen pääsihteeri Martine Aubryn kanssa.


Tässä Royalin ns. facepalm, ilmeisesti twiittauksen saavuttua:




Quand Royal aurait découvert le tweet de... par LeNouvelObservateur



Trierweilerin twiittaus oli yllättävä sikäli, että se osoitti epälojaalisuutta paitsi Ranskan sosialistipuolueen johdon linjaa, myös Trierweilerin omaa kumppania ja maan tuoretta presidenttiä kohtaan. Trierweilerin ja Royalin jäätävät välit eivät sen sijaan ole kellekään yllätys. Esimerkkinä kahden jäärouvan hyytävä kohtaaminen viime keväältä:





Quand Valérie Trierweiler rencontrait Ségolène... par LeNouvelObservateur



Toinen esimerkki Trierweilerin heikosta medianhallintakyvystä ilmeni eilen, kun Le Monde -lehti ilmoitti Trierweilerin vaatineen lehteä poistamaan kaksi kuvaa, jotka otettiin tuoreen presidentin virallisen muotokuvan kuvaussession aikana*.


Le Monde ei tietenkään tähän suostunut, vaan julkaisi paitsi kuvat, myös Trierweilerin pyynnön.


Kukin voi Le Monden sivuilla selailla kyseistä kuvasarjaa ja veikkailla, mitkä kaksi kuvaa Valérie vaati poistettaviksi.


Ei, kuvissa eivät vilahda presidentilliset kalsarit tai pinaattia hampaiden välissä. Kahden kuvan laidalla sen sijaan vilahtaa pikkuriikisenä Valérie Trierweiler itse. Kysymysmerkiksi jää, eikö Valérie pitänyt ulkonäöstään, vai eikö kuvaussessioon osallistuminen sopinut hänen luomaansa imagoon itsenäisestä uranaisesta.


La First Girlfriend haaveilee nimittäin La First Journaliste -tittelistä. Paris Match -lehden toimittajana työskennellyt ja yhä lehden palkkalistoilla oleva Trierweiler aikoo jatkaa uraansa toimittajana. Eleanor Rooseveltin elämäkertaa käsitelleessä, Paris Match -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan hän vertaa itseään Rooseveltiin: 

"Kappas vaan, toimittajana toimiva ensimmäinen nainen ei ole mikään uutuus. Esimerkin löytääkseen täytyy tietysti tosin katsoa Atlantin tuolle puolen eikä parkua skandaalia."

Niin. Twiitti-kohu nyt ainakin osoittaa sen, ettei Trierweiler pelkää toimia edes oman avomiehensä poliittista agendaa vastaan, joten sikäli toimittajan rooli vallan vahtikoirana varmaan onnistuisi häneltä yhä. 


Sosialistipuolueen johto ei näytä ajatuksesta kylläkään erityisesti nauttivan. Sekä tuore pääministeri Jean-Marc Ayrault että puolueen pääsihteeri Aubry ovat julkisesti toivoneet Trierweilerin käyttäytyvän vastedes hieman hienovaraisemmalla tavalla.


Valérie Trierweiler itse tekee tosin myönnytyksen uudelle roolilleen jättämällä itselleen rakkaan politiikkaosaston ja siirtymällä kulttuuriaiheisiin. Hämmentävää kyllä, Trierweiler ei kokeneena politiikantoimittajana kuitenkaan näytä oivaltavan, että kaikki mitä hän presidentin naisystävänä tekee, osuu väistämättä politiikkaosaston alle.





Twiittauskohusta, ranskalaisen politiikan kulisseista ja ranskalaisesta mediasta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista Petit Journalin näkemys "Valoche Gatesta":

Le Petit Journal 13/06/12 - Valoche Gate

*Valérie Trierweiler kielsi myöhemmin  AFP:n toimittajalle ottaneensa yhteyttä Le Mondeen ja pyytäneensä kuvien poistoa. Le Monde puolestaan tarkensi, että heihin oli ottanut yhteyttä kuvatoimisto Agence Magnum, joka oli ilmoittanut Trierweilerin pyytäneen kuvien poistamista.

Paris sous la pluie - Sateen sattuessa

Niin vaihtui Ranskan presidentti. Sade ei säästellyt uutta presidenttiä ensimmäisenä virkapäivänä. Pukua piti vaihtaa lopulta kahdesti, kun se kastui ensin Champs-Elysées'llä ulkomaisille turisteille ja parille alamaiselle kattoikkunasta vilkutellessa ja toistamiseen Marie Curien muistomerkillä, jolla Hollande oli valinnut virkaanastujaistensa kunniaksi vierailla. 

Eikä siinä vielä kaikki: päivän päätteeksi matka suuntautui perinteen mukaan valtiovierailulle Saksaan. Lähtö piti kuitenkin ottaa uusiksi, kun ensimmäiseen lentokoneeseen osui salama. Taikauskoisempi olisi jo kauhuissaan.

Satunnaisen Pariisissa palloilevan ei onneksi tarvitse vilkutella sateen sattuessa ohikulkijoille Champs-Elysées'llä auton kattoikkunasta. Sadepäivää on huomattavasti mukavampi viettää vaikkapa bongailemalla Pariisin katettuja käytäviä. Valtaosa näistä katetuista käytävistä sijaitsee Seinen oikeanpuoleisella rannalla, ja niissä on yleensä erilaisia pikkupuoteja.

Katetut käytävät rakennettiin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Vuonna 1850 niitä oli jo 150, mutta Haussmannin uudistustyöt veivät valtaosan mennessään. Jäljellä on 25 käytävää, jotka ovat avoinna yleisölle. Nämä kaupunginosissa 1, 2, 3, 6, 8, 9 ja 10 sijaitsevat käytävät on listattu Wikipediassa.

Oheiset kuvat on otettu 2. kaupunginosassa sijaitsevassa Passage des Princesissä, joka yhdistää boulevard des Italiens- ja rue de Richelieu -katuja. Passage des Princesin yhteydessä sijaitsee suuri JouéClub-lelukauppa.

Sors de ta bulle, viens à Tulle !

Eilinen vaali-ilta oli kyllä varsinainen farssi. Ranskan tiedotusvälineissä pihdattiin vaalien tulosta Ranskan lakien mukaan klo 20.00 asti. Käytännössä kaikki tiesivät tuloksen kuitenkin jo paria tuntia aikaisemmin, sillä tulokset julkaistiin mm. belgialaisissa nettilehdissä. Ranskan televisiossa toimittajat yrittivät sitten luoda jännätunnelmaa klo 20.00 asti, vaikka taustalla pyörivistä tv-kuvista nähtiin, että Hollanden kannattajat juhlivat ja Sarkozyn kannattajat itkivät.

Parasta eilisessä lähetyksessä oli silti Tulle, joka pääsi maailmankartalle. Tai ainakin Ranskan kartalle. 

Kuvakaappaus hs.fi:n uutisesta eilisillalta. Kylä oli aamuun mennessä korjattu kaupungiksi.

Toisin kuin Hesarissa eilen ehdotettiin, Tulle ei varsinaisesti ole Hollanden kotikylä. Tulle ei nimittäin ole kylä, vaan 15 000 asukkaan pikkukaupunki, ja sitä paitsi Corrèzen departementin hallinnollinen pääkaupunki.

Tulle ei varsinaisesti ole myöskään Hollanden kotikaupunki, sillä Hollande on syntynyt Rouenissa ja käynyt koulunsa lukiosta asti Pariisissa. Hollande on kuitenkin profiloitunut 1980-luvulta asti Corrèzen paikallispolitiikassa. Käytännössä tämä tarkoittaa aktiivista ravaamista seudun kaikenlaisissa kyläjuhlissa ja kissanristiäisissä.

Corrèze kartalla

Miksi juuri Corrèze? Yksiselitteistä vastausta en ole löytänyt. Aloittelevan, nuoren poliitikon on tietysti huomattavasti helpompi luoda uraa ja jalansijaa Maalais-Ranskassa kuin Pariisissa. Corrèze lienee riittävän pieni, mutta riittävän suuri tähän tarkoitukseen.

Corrèzelaisia maisemia.

Hollande ei toki ole ensimmäinen corrèzelainen presidentti. Samalta alueelta ponnisti kahdelle kaudelle myös oikeistolainen Jacques Chirac. Myös Chirac on syntynyt Pariisissa, mutta sekä hänen molemmat vanhempansa että hänen vaimonsa Bernadette tulevat vanhoista corrèzelaissuvuista.

Sarrinin kylässä Corrèzessa sijaitsee myös Chiracin museo, jonne on kerätty hänen presidenttikaudellaan saamiaan lahjoja.

Corrèzessa Hollanden äänisaalis oli 64,86 %, Sarkozyn 35,14 %. Paikoin Hollanden osuus nousi korkeammaksi, esimerkiksi mieheni vanhempien kylässä Hollandea äänesti yli 80 % uurnalla käyneistä.

Tullelaisten voitonjuhlintaa eilen:

Hollande président : cris de joie à Tulle et à... par LeNouvelObservateur


Eilisiltaisessa voittopuheessaan Tullessa Hollande julisti: "Luotan Ranskaan!". Le Nouvel Observateurin toimittajan mukaan Tullen väkijoukko vastasi: "Olemme nyt Corrèzessa!".

Sitten soitettiinkin La vie en rosea, corrèzelaisittain haitarilla.

Kortteja siellä ja kortteja täällä

Eilen illalla vängättiin läpi Ranskan presidentivaalien Se Ainoa Vaaliväittely. Studiossa oli François Hollanden ja Nicolas Sarkozyn lisäksi toimittajat Laurence Ferrari TF1-kanavalta ja David Pujadas France 2 -kanavalta. Toisin kuin suomalaisissa vaaliväittelyissä, toimittajien roolina ei ollut grillata ehdokkaita, vaan esittää ennalta määritellyt keskustelunaiheet ja ohjata keskustelua niiden mukaan. Käytännössä toimittajat olivat hiljaa lähes koko ajan. Tasapuolisuuden takaamiseksi ehdokkaiden käyttämä puheaika mitattiin ja näytettiin suuressa laskurissa katsojille. Mittaaminen ei tosin  käytännössä ollut mikään  helppo tehtävä, sillä iso osa väittelystä meni jonkinlaisen kuorohuudon merkeissä.

Väittely esitettiin suorana sekä Sarkozy-yhteyksistään kritisoidulla TF1-kanavalla että julkisen palvelun France 2 -kanavalla. Debatti keräsi televisioiden ääreen lähes 18 miljoonaa katsojaa ja innoitti yli puoleen miljoonaan twiittaukseen.

Itse kahlasin lähes kolme tuntia kestäneen vaaliväittelyn läpi seuraten toisella silmällä ruutua ja toisella twitterin neronleimauksia.

Parhaiten keskustelu ehkä tiivistyi näiden eläimellisten twiittareiden kommenteissa:

Ehdokkaat eivät olleet ehtineet puhua viittäkään minuuttia, kun natsikortti jo vilahti. Natsikorttia käytettiin tosin epäsovinnaisella tavalla: Sarkozy syytti Hollandea siitä että tämän kannattajat olivat syyttäneet häntä vaikka miksi, "mikseipä vaikka esimerkiksi Hitleriksi". Hollande vastasi syytökseen syyttämällä Sarkozyn kannattajien syyttäneen häntä vaikka miksi elukaksi.

Syvällisellä otteella siis edettiin.

Natsikortista edettiin muutaman mutkan kautta DSK-korttiin:

Sarkozy: "Minä en ota oppitunteja puolueelta, joka oli innokkaana valmis asettumaan Dominique Strauss-Kahnin taakse!"
Hollande: "Minäpä en nimittänyt Strauss-Kahnia IMF:ään!"
Sarkozy: "Minä tunnen hänet huonommin kuin sinä!"

Keskustelu jatkui epämääräisellä vänkäyksellä siitä, kumpi tunsi DSK:n ja hänen yksityiselämänsä paremmin, kumpi huonommin.



Quand DSK s'invite dans le débat Sarkozy /... par 20Minutes


Sama keskustelu tiivistettynä twiiteissä:

Viimeistä twiittaajaa mukaillen: suomalainen vaaliväittelykulttuuri alkaa taas näyttää ihmeen tasokkaalta.

Vappupäivittelyä

Aurinko suostui näyttäytymään vapun kunniaksi. Kaduilla istuskeli kielokaupustelijoita muutaman metrin välein. Kevät hymyili.

Aiheeseen liittymätön täytekuva.

Valitettavasti minulla ei ole tästä kaikesta yhtään kuvallista todistusaineistoa. Huomasin nimittäin heti kadulle päästyämme, että kannoin mukana pelkkää kameraa, ilman korttia. Puhelinkin oli kotona. Olimme kuitenkin kuulemma jo myöhässä lounaalta, joten en ehtinyt enää kivuta takaisin kotiin korttia noutamaan. Käytännön ihmisenä laskeskelin, että ehtisimme perille näppärämmin jalan kuin metrolla, sillä minun olisi pitänyt ladata metrokorttiin uusi kuukausi (ei, en ole niin pariisilainen, että Navigoni olisi suoraveloituksella). Niinpä koikkelehdin keväisen juhlavissa koroissa kovalla kiireellä puolisen kilometriä ravintolalle.

Ravintolan edustalla loppuosa seurueesta odotteli auringonpaisteessa hymyillen. Pöytä oli varattuna tasalta, mutta tarjoilija oli ensimmäisinä saapuneille sanonut, että joutuisimme odottelemaan pöytää hiukan. Odotteluaika venähti lopulta 45 minuuttiin, mutta meille tarjoiltiin odotteluajan lyhentämiseksi litseillä koristeltuja drinksuja aperitiiviksi.

Litseihin liittyvä kuva.

Muutamaa tuntia, drinksua, ateriaa, ruokaviinejä, jälkiruokaa ja pöydän hitaan vapautumisen vuoksi tarjoiltua digestiivilasillista myöhemmin olo oli niin pöhneän väsy, etten jaksanut ajatellakaan suuntaavani kauemmas kaupungille mielenosoituksia seuraamaan, vaan paarustin kotiin.

Alaovella tuli vastaan yläkerran toimittajapariskunta (töissä oikeistolaisessa Le Figarossa, raportoi meille aikanaan talon kyttääjänaapuri), kertoivat olevansa matkalla seuraamaan mielenosoituksen jäänteitä Bastille-aukiolle. Kotona riensin tietysti uteliaana tarkistamaan, kenen joukot Bastillelle kerääntyivät. Kävi ilmi, että ammattiliitot ja vasemmistohenkiset, siis näissä vaaleissa lähinnä Hollanden kannattajat.

Mielenosoituksien aiheuttamia häiriöitä Pariisin bussiliikenteelle vappupäivänä 2012.

Seuraavaksi analysoin tuttavien Facebookiin postaamia mielenosoituskuvia. Kuvia oli sekä Bastillelta että Trocaderolta, jonne Sarkozyn kannattajat olivat kerääntyneet vappupuheita kuuntelemaan. Kukaan ei julkaissut ainakaan Facebookissaan kuvia Opéralta, jonne Front Nationalin äänestäjät olivat kerääntyneet.

Uutispätkässä Marine Le Pen julisti äänestävänsä toisella kierroksella tyhjää. Puujalkojen ystävänä keksin oivan vitsin: "Marine Le Pen vote pour blanc. D'ailleurs, elle l'a toujours fait !".* Syystä tai toisesta kukaan muu ei näyttänyt olevan haltioissaan tästä oivaltavasta löydöstäni. Vähän myöhemmin Guignols-satiiriohjelma hyödynsi samaa vitsiä hieman eri muodossa. Päättelin, että minun pitäisi satsata uraan ranskalaisessa poliittisessa satiirissa.

Toinen litseihin liittyvä kuva.

* Voter blanc = äänestää tyhjää, kirjaimellisesti äänestää valkoista.

Seksiä, valheita ja videonauhaa?

Epävirallisestihan Ranskassa on puitu presidentivaaleja jo vuosia, mutta virallisesti Ranskan vuoden 2012 presidentivaalien kampanja starttasi eilen. 


Virallinen alku tarkoittaa sitä, että katujen varsia koristavat nyt vaalijulisteet ja tiedotusvälineissä pyörivät vaalimainokset. Blogin lukijoiden puolesta uhrauduin katsomaan nämä viralliset vaalivideot, alta löydätte syvälliset analyysini.

1. François Hollande
Parti socialiste (sosialistipuolue)

Mitä ilmeisimmin kannattajien edessä esitetystä puheesta nauhoitetussa pätkässä Hollande huutaa hurmahenkiseseti läpi videon yleisön hurratessa taustalla. Päivän sana on tasa-arvo, jonka alle Hollande näppärästi nivoo muiden muassa Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen, kolmannen tasavallan, de Gaullen ja edellisen sosialistipresidentin, Mitterandin. Mahtipontisen musiikin soidessa katsojalle väläytellään Ranskan tuotoksia maataloudesta luotijuniin, vähän kuin Hollandenkin tuotoksina. Hollande mainitsee myös olevansa diversiteetin kannalla. Jotta katsoja nyt varmasti tajuaa mitä se tarkoittaa, videolla vilautetaan hymyilevää mustaihoista ja sateenkaarilippua.


Kiehtovaa: Ranskan myyttisen Kekkos-hahmon, pikemminkin oikealle kallistuvan de Gaullen, sitominen sosialistien kampanjaan.



2. Nicolas Sarkozy
UMP (keskustaoikeistolainen konservatiivipuolue)

Jos Hollanden video oli pikakatsaus tasavallan historiaan, studiossa suoraan katsojalle puhuvan Sarkozyn historia kattaa viimeiset viisi vuotta - eli hänen kuluneen valtakautensa. Viestinä on, että tässä ollaan kuulkaa selvitty huikeista haasteista. Ja koska ranskalaiset ovat fiksuja, he äänestävät näissäkin vaaleissa Oikein.


Ja hiljaa hipit, Sarko-setä kertoo teille, että auktoriteetteihin pitää uskoa, sillä auktoriteetit suojelevat. Jokainen sitten saa tykönään arvailla, että miltä. Lopuksi ihaillaan vielä pohjoiskorealaishenkistä tilaisuutta, jossa kannattajat hurraavat trikoloreja liehuttaen valtavien Sarkozy-julisteiden alla.


Kiehtovaa: oikeistolainen Sarkozy kertoo uskovansa solidaarisuuteen. Ja ansaitsemiseen.







3. Jean-Luc Mélenchon
Front de Gauche (vasemmistorintama)

Mélenchonin kunniaksi on sanottava, että poliittinen suuntaus tulee ainakin hyvin esille heti ensi sekunneilla. Punaliput liehuvat ja joku lukee pientä punaista kirjaa, jonka kannesta erottuu Gauche (Vasemmisto). Taustalla soi paatoksellinen loilotus.


Mélenchonin viesti on selvä: jaetaan rikkaudet rikkailta duunareille. Syystä tai toisesta tämä Mélenchonin video on kestoltaan tuplat muihin nähden, joten Mélenchon ehtii esittämään tavoitteitaan ja ajatuksiaan mm. minimi- ja maksimipalkoista muita yksityiskohtaisemmin. Studiopuheen jälkeen esitellään taas tovi punalippuja huiskuttavia kannattajia paatosmusiikin säestämänä.


Kiehtovaa: Kyky yhdistää pompöösi ja työläisdiskurssit melkein neuvostohenkisesti.




4. Marine Le Pen
Front national (Kansallinen rintama)

Marine hyökkää asiaan ilman musiikillisia tai kuvallisia alusteluja. Aiheena ei kuitenkaan ole totutusti maahanmuutto, vaan ostovoima. Bensan hinta alas! Sähkön hinta alas! Tässä puhuu reilu ja rehti kansannainen! Nopeustutkat pois! Ja nyrkki heiluu!


Kiehtovaa: Le Pen korostaa olevansa vapaa nainen. Ilmeisesti siksi ketään muita ei videolla nähdäkään, ei edes kannattajia.






5. François Bayrou
Mouvement démocrate (Eurooppa-myönteinen keskustapuolue)

Taas vilkutellaan trikolorilippujen liehuessa ja yleisön hurratessa. Kuvassa pyöritään maatalousmessuilla, tehtaissa ja kouluissa. Puhutaan pää kirjaimellisesti pilvissä ranskalaisesta tuotannosta ja rakkaudesta ranskan kieleen.


Kiehtovaa: Bayrou on videon perusteella erityisen innokas kättelijä. Voisi ehkä viihtyä Suomen presidenttinä. Ainakin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.





6. Eva Joly
Europe Écologie - Les Verts (Vihreät)

Kun muut ehdokkaat korostavat olevansa yksi kansasta, rouhealla norjalaisaksentillaan puheleva Joly osoittaa puheensa ulkopuoliselle, "Rakkaalle Ranskalle". Imagokonsultti on ilmeisesti hakenut nuorekasta lähestymistapaa: räikeänvihreät rillit, nahkatakki, kovaääninen popjytke ja studio kuin huippumallitositvkuvaussessiosta. Jolya vilautellaan edestä ja takaa. Itse viesti jäi vähän taustalle, kai siinä jotain ekologista oli?


Kiehtovaa: Eva Joly ei itsekään usko mahdollisuuksiinsa, mutta kampanjavideon perusteella vielä vähemmän niihin näyttää uskovan hänen kampanjatoimistonsa.






7. Nicolas Dupont-Aignan
Debout la République (UMP:stä irronnut gaullistinen puolue)

Aluksi maalaillaan syventyvän kriisin kurjuuttaa. Onneksi syyllinen löytyy helposti: Pariisin herrat vasemmalta oikealla ovat hylänneet valtansa Brysselin ja finanssimarkkinoiden armoille. Ja vielä parempaa: Tässä meillä on nyt vapauttaja, joka tuo sorron yössä taapertavalle ranskalaiselle vapauden! Sitten siirrytäänkin hurraavan yleisön eteen: "Vive la France !"


Kiehtovaa: No viittomakielen tulkin viittomat olivat kiehtovia.





8. Nathalie Arthaud
Lutte Ouvrière (Työläisen taistelu, trotskilaiskommunistinen puolue)

Nyt ei edes yritetä liehitellä vääränlaista yleisöä puhuttelemalla katsojaa kanssakansalaiseksi, vaan Arthaud kertoo reilusti osoittavansa puheensa työläisille. Muut älkööt vaivautuko. Taustalla tönöttää mikä lie tehdasvärkki, jos pelkkä sana ei mene perille. Taistonlippua rahanmahtia vastaan liehuttavat äänestäkööt Arthaud'ta!


Kiehtovaa: Halogeenilamput katossa.





9. Philippe Poutou
Nouveau Parti anticapitaliste (Uusi antikapitalistinen puolue)

Videon alussa kadulla kävelee mies. Mies on siis kadunmies. Ja presidenttiehdokas. Tämä presidenttiehdokas on siis tavallinen kadunmies. Ellei tämä symboliikka käynyt kuvasta kaikille selville, Poutou kertoo meille olevansa työläinen autoteollisuudessa, siis palkansaaja kuten me katsojatkin. Sitten puhutaan kollektiivisesta toiminnasta ja näytetään mielenosoittajia. Oikeistosta pitää päästä eroon, mutta sosialistipuolueeseenkaan ei voi luottaa, sillä he ajavat meidät mierontielle.


Kiehtovaa: Poutou ei ainoastaan kerro ketä pitää äänestää (häntä), vaan myös ketä ei pidä äänestää (Hollandea tai Sarkozya).



10. Jacques Cheminad
Solidarité et Progrès (Solidaarisuus ja kehitys)

Nyt seurataankin haastattelua vuoden 1995 presidentivaaleista. Siinä kaukonäköinen Cheminad tietää jo kertoa, että ihan pian iskee maailmanlaajuinen finanssikriisi. Ja katso, iskihän se! Heti viitisentoista vuotta myöhemmin! Videolla sitten Cheminad vuodelta 2012 toteaa vaatimattomasti, ettei muistuta tästä 1990-luvun paljastuksestaan ylpeilläkseen, vaan varoittaakseen muiden kyvyttömyydestä samantasoiseen kaukokatseisuuteen.


Kiehtovaa: Voisikohan Cheminad tarjota ennustajapalveluja yleisemminkin?





Kuten tarkkasilmäinen lukija huomaa, postauksen otsikko on sikäli harhaanjohtava, ettei näistä kandidaattien videoista pahemmin seksiä päässyt repimään. Pahoittelen. 

Sikajuhlintaa

Sikaa kaikissa muodoissaan.

Viikonlopun taikasana oli sika. Suuntasimme 200 asukkaan keskiylänköläiskylän järjestämään vuotuiseen kyläjuhlaan, jonka teemana on sika. Tänä vuonna 6. kertaa järjestettyihin juhliin osallistui yhteensä 2000 henkeä.

Lapsille pomppulinnaa...

...ja sikarodeo!

Suomi on kesäjuhlien luvattu maa, mutta näitä eri teemojen ympärille rakennettuja kyläjuhlia riittää myös Ranskassa - ja juhlasesonki on huomattavasti pidempi kuin Suomen kesän 3 kuukautta. Sikajuhlakylän lähikunnissa järjestetään muiden muassa vuotuisia leipä-, mansikka- ja kastanjapähkinäjuhlia.

Sianpaistajat työntouhussa.

Siat vartaassa.

Sika on sikäli erikoinen valinta juuri tämän kylän teemaksi, että kylässä on useita nautakarjankasvattajia ja hanhenmaksantuottajia, mutta ei yhtään sikatilallista.

Pannut kuumina.

Sikaidean taustalla on kylän nykyinen pormestari, joka on siviiliammatiltaan teurastaja. Koska kyläläiset arvostavat hyvää (liha)ruokaa ja pormestarin valmistamia pateita ja makkaroita, sikaidea otti tuulta alleen.

Gaston-porsaan painon arvannut sai mukaansa koko Gastonin. Elävänä.

Fraternité de la Farcidure eli Farciduren veljeskunta vihki tilaisuuden avatuksi ja siirtyi sitten nopeasti olutteltalle.

Juhlassa on vuosittain vieraillut myös tämänhetkisiä gallupeja johtava sosialistien presidenttiehdokas Francois Hollande. Tällä kertaa vaalikampanjakiireet kuitenkin veivät Hollanden sikajuhlien sijaan Réunionille. 

Hyvä niin, emme olisi halunneet päätyä ajankohtaissatiiriohjelma Petit Journalin vitsiksi...

Esillä ja myynnissä oli myös siipikarjaa.

Limousinen sinisen olisi saanut parilla kympillä.

Ylivoimaisesti suosituin vetonaula oli kuitenkin buvette eli baariteltta.

Olen elämässäni vieraillut monenmoisissa maalaishenkisissä kissanristiäiskyläjuhlissa Suomessa, niin työkseni kuin huvikseni. Tämän kyläjuhlan suurin ero suomalaisserkkuihinsa oli alkoholi. Sitä nimittäin virtasi heti aamusta. Tarjolla ei myöskään ollut julkisen liikenteen palveluja, joten aika moni kauempana asunut ja muutaman nauttinut kurvaili itse mutkaisia vuoristoteitä takaisin kotiin.

Oluen lisäksi olutteltasta sai kirin tyyppisiä cocktaileja.

Tarjolla oli nähtävästi myös kahvia.

Lounaalle osallistui 800 ruokailijaa.

Roi du boudin eli Verimakkaran kuningas. Huomaa essun autenttiset veritahrat.

Ohjelmassa oli olutteltan lisäksi sikaisa lounas ja illallinen. Ruoka oli hyvää, mutta olisin kaivannut edes vihreitä papuja seuraksi.

Alkukeitto oli sipulikeittoa Gruyère-juuston kera.

Perinteisen keiton joukossa oli myös isoja maalaisleipäpaloja.

Aterian hintaan sisältyi ruokaviini. Etiketti oli tuunattu juhlan kunniaksi.

Keiton jälkeen alkupalaksi sikaa eri muodoissa: makkaroita, kinkkua ja pateeta.

Pääruoaksi lisää sikaa ja juustoista perunamuusia.

Tämän juhlan menyy ei sovi kasvissyöjille, juutalaisille tai muslimeille. Enkä minäkään taida syödä kinkkua ennen ensi joulua.

Jälkiruoaksi persikkapiirakkaa ja juustoa.

Tarjolla oli myös marjaisia tai omenaisia viinereitä.

Lounaan jälkeen lähdimme lepäilemään ja ottamaan aurinkoa lähellä asuneiden miehen vanhempien puutarhaan. Sieltä käsin pääsimme kuuntelemaan sujuvasti iltapäivän ohjelmaa kaikessa rauhassa. Eräässä vaiheessa luulin, että vartailta oli liha loppunut kesken ja Gaston oli pääsemässä hengestään. Ohjelmalehtistä vilkaistuani tajusin, että kyseessä oli onneksi vain sianääntelynmatkimiskilpailu.

*Skviik!*

Sikajuhliin sopivat possunpinkit muoviballerinat.

Lounaan jälkeen kävimme katsomassa, miten kissat voivat. Kissat eivät meitä juuri ehtineet vilkuilla, ulkona oli liikaa lintuja vahdittavaksi.

Alkuillasta palasimme juhlapaikalle muutaman kauempaa tulleen kaverin kanssa. Muutama koko päivän juhlinut olikin jo varsin tukevassa humalassa. Tunnelma oli kuitenkin positiivinen, kukaan ei oksennellut tai örveltänyt tai ollut muutenkaan aggressiivinen. Jossain vaiheessa ilmassa lensi tosin pari tuolia, mutta se oli lähinnä sellaista Asterix ja Obelix -tyyppistä ajanviettoa. Iloista tunnelmaa edesauttoi osaltaan lähikaupungin rugbyvoitto samana iltapäivänä.

Illallismenun ainoa ero lounasmenuun olivat lisäksi tulleet verimakkarat. Illalliselle osallistui nelisensataa henkeä. Osallistujien keski-ikä oli myös parisenkymmentä vuotta nuorempi kuin lounaalla.

Illalla pistettiin jalalla koreasti, ensin haitari-iskelmän tahdissa. Lopulta valot hämärtyivät ja ilta jatkui nuorison diskon merkeissä.

Lukijoiden mielenterveyttä ja yöunia suojellakseni jätän muistikortin viimeiset juhlakuvat julkaisematta ja totean vain juhlinnan jatkuneen sikateemalla pitkälle aamuyöhön.