Le Comptoir Général

Helteet ovat tosiaan saapuneet Pariisiin. Tämän huomaa myös Canal Saint Martinilla, jonka rannat olivat lauantaina piukassa pikniköijiä ja muita ajanviettäjiä. 

Tällä kertaa käänsin kuitenkin selkäni Seinelle ja astua sisäpihalle kuvan huomaamattomasta portista.

Näytä suurempi kartta

Portin jälkeen sisäpiha kulki käytävänä Le Comptoir Généralin ovelle. Ovelta avautui pitkä, punainen käytävä, jonka päässä karibialaisen näköinen rouva ilmoitti sisäänpääsyn maksavan euron, pari, "omantunnon mukaan". 

Summan maksettuani astuin seuraavaan huoneeseen. Yhtäkkiä olin Pariisin sijaan Kuubassa.

Mikä tai mitä on Le Comptoir Général? Se on baari ja ravintola ja jonkinlainen galleriatila ("ghettotaiteelle omistettu museo") ja kirpputori. Viikolla se vuokraa tilojaan kansalaisjärjestöille, jotka työskentelevät yhteisöllisyyden, ympäristön ja solidaarisuuden puolesta. Ruoka on tietysti luomua.

Le Comptoir Généralissa parasta on tietysti kiehtova tila, jossa pääsee kätevästi irtautumaan Pariisista ja koko Ranskasta. Miinusta taas on pakko antaa paikan ylenpalttiselle suosiolle. Sunnuntaibrunssin jonot ovat ylettömät ja viikonloppuiltaisin paikalle kannattaa tulla ajoissa, jos haluaa mahtua sisään tai varsinkaan istumaan. Asiakaskunta koostuu paljolti Canal Saint Martinin houkuttelemista nuorista pariisilaisboboista. Lauantai-iltapäivänä tilaa on sen sijaan riittämiin. Meidän lisäksemme paikalla on muutamia nuorehkoja perheitä tähtisilmäisten taaperoiden kanssa.

Yläkerran kirpputorilla on vaatteiden lisäksi leluja.

Kuubalaishenkinen suuri sali

Yläkerran kirpputori

Elämää nähnyt kala-allas. 

Sisäpihan puutarha oli kai tarkoitettu lähinnä tupakoitsijoille.

Epäviherpeukalona minäkin pidän kasvikauppaa kauhukauppana.

"Noitakabinettiin" oli kerätty voodoohenkistä taide-esineistöä.

Kiehtovan karmivaa.

"Kanat lauloivat, mutteivät koskaan munineet."

Le Comptoir Généralin kartta

Le Comptoir Général
80, quai de Jemmapes
Metro: République/Goncourt

Kitschiä Canal St. Martinilla

Tavallaanhan sitä pitäisi inhota kitschiä. Hyödytöntä krääsää, joka tukkii nurkat ja kuluttaa turhaan luonnonvaroja.

Minä vain satun tulemaan kitschistä yhtä hyvälle tuulelle kuin joku muu muutaman tonnin merkkilaukusta.

Tulee halvemmaksi näin. Vaikka kitschiä en voi edes minä väittää hyväksi sijoituskohteeksi. Toisaalta kitschiä ei ole pakko edes omistaa, joskus ihan vain riittää pieni hypistelykierros kitsch-kaupoissa. Tänään vuorossa katselmuskierros kitsch- ja hipsteripuoteihin Canal Saint Martinilla.

---

IdéCo 

19, rue Beaurepaire 
Metro: Goncourt/République/Jacques Bonsergent

Karkkivärejä hehkuvassa pikku puodissa on kaupan hilpeää krääsää sisustukseen tai vaikka lahjaksi kitschiä ymmärtävälle ystäväiselle. Tai itselle.

---

Potemkine

30, rue Beaurepaire

Metro: Goncourt/République/Jacques Bonsergent

Leffahullulle lahjaa etsivä voi hyvinkin löytää täältä kaipaamansa. Pääasiassa elokuvia dvd-formaatissa kauppaavan liikkeen valikoimiin kuuluu tietysti ranskalaisia helmiä, mutta myös kansainvälisiä klassikoita.

---

Katutaidetta quai de Valmylla.

Canal Saint Martin

---

Artazart

83, quai de Valmy

Metro: Gare de l'Est/Jacques Bonsergent

Etsitkö lahjaa hipsterinörtille valokuvauksesta, grafiikasta tai yleensä taiteesta kiinnostuneelle? Artazartissa on kaupan kiehtovien kuvakirjojen ohella mm. laukkuja ja Polaroid-kameroita. 

---

Antoine & Lili

95, quai de Valmy
Metro: Jacques Bonsergent/Gare de l'Est

Canal Saint Martinilla käyskentelevä ei voi olla huomaamatta Antoine & Lilin karkkiväreissä hehkuvia julkisivuja. Myynnissä on niin sisustusroinaa kuin muotiakin, niin lapsille kuin aikuisillekin. Tyyli on usein selvää kitschiä, mutta hinnakasta sellaista.

---

Risteilyllä Canal Saint Martinilla.

Kissamaista katutaidetta rue Bichat'lla.

---

Pop Market

50, rue Bichat

Metro: Jacques Bonsergent/Château Landon/Colonel Fabien

Pinkeän pinkin julkisivun takana Pop Market kauppaa lahja- ja sisustuskrääsää laidasta laitaan. Oudon kitsch-roinan ohella myynnissä on myös tunnistettavien brändien tuotteita, kuten muutama Pip Studion kippo ja La Case de Cousin Paulin pallovaloja.

Vahram Muratyanin kirja on hyvä lahjaidea Pariisi- ja New York -faneille. 

Kuka ei tarvitsisi aurinkovoimalla vilkuttelevaa miniatyyri-Elisabethia saati hänen corgiaan?!

Fisher Pricen klassikkolelupuhelin tuntui olevan vähän oudossa ympäristössä.