J'veux du soleil ! ...ja konseptikauppa lapsenmielisille

Ei mitään uutta säärintamalla. Taivas on harmaa, "lämpö"asteet huitelevat jossain viidessätoista tai alle ja sataa roipottaa. Päässäni on kaikunut repeatilla tämä biisi:

Ranskaa taitamaton voi tarkistaa biisin nimen merkityksen täältä.

Enkä ole yksin, koko Pariisi on näyttää olevan vähän iloton. Vie de Parisien -bloggaajan reaktio tiivisti aika hyvin aika monen tuntemukset, kun säätiedotukset lupasivat tämän epäsään jatkuvan vielä ainakin kesäkuulle: viedeparisien.fr.

Nomutta, jottei tämä postaus menisi taas pelkäksi säästä murehtimiseksi, niin mainitsenpa Pohjois-Marais'lla, ihan Merci-konseptikaupan vieressä sijaitsevasta Bonton-lastenkonseptiliikkeestä.  Eva postasi tästä jo blogissaan, mutta koskapa tulin läiskineeksi siellä kiloittain kuvia, niin "mainostan" kauppaa täälläkin.

Bontonin hintaluokka on ainakin vaatteiden suhteen korkeahko, mutta jopa kaltaiseni lapseton (vaikkakin vähän lapsellinen) tyyppi viihtyi hyvin kolmikerroksisessa myymälässä hypistelemässä ja yksityiskohtia ihastelemassa.

Bontonin yhteydessä on myös lasten kampaamo.

Lapsettomille oli tarjolla koirakrääsää. Ja koirattomille pehmokoiria.

Bonton Filles du Calvaire

5, boulevard Filles du Calvaire

Metro: Saint Sébastien Froissart

Hilpeää viikonjatkoa ihanan keväisestä Pariisista!

On siis kevät...

...kuljen Seinen rantaa. Tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa...

Paitsi että vaihteeksi ei sada, vaan paistaa aurinko. Ja lämpökin on huidellut parissakympissä ja päälle jo muutaman päivän. Ja minäkin paranin ja pääsin ulos haistelemaan aurinkoa.

Koivussa on jo minilehtiä!

Ranskan verottaja muisti taas kivalla kirjeellä, mistä tuli mieleen, miten kiinnostuneita suomalaiset ovat muiden veroista. Tai kai lähinnä muiden tuloista. Järkyttelen aina välillä ranskalaisia kertomalla, miten Suomessa julkaistaan katkerien naapurien iloksi lehtiä, joissa luetellaan kunkin pitäjän varakkaimmat asukkaat oikein nimeltä.

Koivun takana häämöttää Pont de l'Archevêché -silta lukkoineen.

Täällä ei vastaavaa harrastella, mutta sen sijaan Le Parisienissa listattiin Ranskan alueet, joissa maksetaan eniten varallisuusveroa (eli yli 1 300 000 euron omaisuudesta maksettavaa veroa).

Listassa on ennakoimieni Pariisin kaupunginosien ja läntisen esikaupunkialueen lisäksi muutama outolintu, kuten Lillen lähellä sijaitseva pikkukaupunki Croix ja Nantesin tuntumassa sijaitseva Saint-Herblain. Ja ainakin minä yllätyin, ettei Etelä-Ranskasta mukana ollut kuin Marseille. Missä ovat Rivieran raharikkaat? 

Tässä tuulessa heiluvan koivunoksan takana häämöttää vihertävänruskea Seine.

 TOP 5 verotettavien lukumäärän mukaan:
1. Pariisi 16. kaupunginosa (13 427)
2. Pariisi 15. kaupunginosa (5656)
3. Pariisi 17. kaupunginosa (5421)
4. Pariisi 7. kaupunginosa (5398)
5. Neuilly-sur-Seine (5374)

(Koska Pariisissa asuu eniten ihmisiä, on kai luonnollista että täällä asuu myös eniten rikkaita. 16. kaupunginosa ja läntisellä esikaupunkialueella sijaitseva Neuilly eivät yllätä, sen sijaan 17. kaupunginosa on yllättävän korkealla. Olisin veikannut sen yläpuolelle jotain yksinumeroista kaupunginosaa. Ehkä niissä ei asu tarpeeksi ihmisiä?)

Piknik-kausi on selvästi alkanut.

Top 5 keskimääräisen varallisuusveron määrän mukaan: 
1. Neuilly-sur-Seine (37 805 euroa)
2. Pariisi 7. kaupunginosa (35 075 euroa)
3. Pariisi 8. kaupunginosa (28 183 euroa)
4. Pariisi 14. kaupunginosa (27 947 euroa)
5. Saint Herblain (25 505 euroa)

Siis Neuillyssä varallisuusveron piiriin kuuluvat maksavat keskimäärin 37 805 euroa tätä yksinomaista veroa. Summahan on suurempi kuin ranskalaisen keskimääräinen vuosipalkka (alle 30 000 euroa).

Top 5 keskimääräisen omaisuuden mukaan:
1. Pariisi 7. kaupunginosa (4,74 milj. euroa)
2. Neuilly sur Seine (4,65 milj. euroa)
3. Pariisi 16. kaupunginosa (4,07 milj. euroa)
4. Pariisi 8. kaupunginosa (4 milj. euroa)
5. Croix (3,92 milj. euroa)

Tässä koivun taakse on sommiteltu häämöttämään Notre Dame.

Että semmoista kourittavaa on ranskalaisella verokarhulla.

Joku jännittävä kasvi.

Ranskan verotus on ollut viime aikoina otsikoissa varsinkin Depardieun julistettua palauttavansa Ranskan passin verotussyistä. Depardieun verotuksellista tilannetta Belgiassa (jonne Depardieu viime vuoden lopulla muutti) ja Ranskassa vertailtiin mielenkiintoisesti Rue 89:n taustoittavassa uutisessa. Itse asiassa Depardieun tuloverotus olisi jutun mukaan Belgiassa kovempi, mutta Ranskan muu veroviidakko tekee veropotista Ranskassa melko muhkean.

Itselläni ei onneksi ole Depardieun tuloja, omaisuutta tai verotaakkaa. Silti täysin omien kokemusteni perusteellakaan en arvioisi verotusta Ranskassa ainakaan kevyemmäksi kuin Suomessa tai Ruotsissa.

Aasialaisia morsiuspareja tönöttää kuvattavana vähän joka sillalla.

Mutta ei siinä mitään. Vaikka verot maksuhetkellä vähän kirpaisevat, ja vaikka Ranskan hallinnossa olisi ehdottomasti tehostamisen varaa, niin kyllähän täällä verojensa vastineeksi saa ihan kohtuullisen sosiaaliturvan. 

Aperitiiviksi terassirosee.

Ja hei, ei sukkia! Vaan hohtavanvalkoinen jalka jälkiysäriä henkivässä mokkasiiniballeriinapurjehduskengässä! 

Luntaa tulvillaaaaan...

Eilen illalla koko TF1:n iltauutislähetys kertoi lumesta. Tai taisi siinä Vatikaani jossain vähän vilahtaa, mutta muuten aiheena oli lumi ja sen vaikutukset. Täällä nimittäin lähes kesäisen viikonlopun (+ 16 'C ja aurinkoa) satoi lunta oikein kunnolla.

Ja olihan niitä vaikutuksia. Kesärenkailla luistelevat paikalliset peltikolaroivat tai jumivat moottoriteiden ruuhkissa. Ruuhkia syntyi Pariisiin ja esikaupunkialueelle 200 kilometrin verran. Pariisissa moni päätti olla kaukaa viisas ja kulkea oman auton sijaan julkisilla. Paitsi että bussit eivät nekään kulkeneet ja raitiovaunuillakin oli ongelmia, joten tavallista suurempi massa pyrki metroihin. Ja sitten metroillekin tuli teknisiä ongelmia. Yleensä kohtuullisen väljällä linjalla 8 ainakin sai jonottaa kaukana portaissa, että pääsisi edes laiturille asti. Koska jonosta ei nähnyt laiturin valotauluja, joku kysyi edellä olevalta rikkinäinen puhelin -tyyppisesti, koska seuraava metro kulkisi. Kysymys eteni tyypiltä toiselle laiturille asti ja hetken päästä palautui vastaus: 16 minuuttia. Melko paljon, kun normaali tiheys on pari minuuttia. Siinä vaiheessa lähdin etsimään vaihtoehtoista kulkuvälinettä. Kaaosta hallitakseen SNCF pyysi Pariisissa ja esikaupunkialueilla asuvia jäämään kotiin ja olemaan käyttämättä julkista liikennettä.  

RATP:n mukaan linjalla 8 ei näköjään ollut ongelmia.

Vuoden 2010 lumikaaokseen (josta kirjoitin täällä) verrattuna erona oli se, ettei Pariisin ympäristön moottoriteitä tällä kertaa suljettu, mutta junat sen sijaan takkusivat. Lumi ei koetellut ainoastaan Pariisia, vaan koko Pohjois-Ranskaa. Normandiassa väki joutui viettämään vuorokauden lumen saartamassa junassa ja niin edespäin. Kuvia Normandian siperialaistunnelmista voi kurkistaa Maryn blogista.

Tänään ei sada lunta, vaan paistaa aurinko keväthangille. Ehkä se tästä?

Kuvia näpsiessäni joku täti-ihminen pysähtyi viereeni: "Eikö olekin kaunista! Nyt kyllä kannattaa kuvata!". Päällimmäinen tunteeni ei kyllä ollut kauneuden ihastelu, vaan kammotus. Mutta äkkiäkös tuo tuosta sulaa...?

Lehtikioski sulki ovensa kesken päivän.

Terassilla oli hiljaista.

Osterikauppiaskin oli laittanut pillit pussiin.

Lohdukkeeksi ostin mini-Carambareja. Carambareissa ehkä parasta ovat puujalkavitsit, joita kääreistä löytyy. Suomenkielinen puujalkavarastoni on ehtymätön, mutta ranskankielisiin kaipaan aina välillä tukea. Näillä Carambareista löytyneillä "helmillä" on sitten mukava viihdyttää ranskankielistä lähipiiriä. Yksi oli helppo kääntää suomeksikin: "Mitä lehmä tekee radiolla?" ; "Kuuntelee muusiikkia!". He. He. He.

Huomaa kuvausjärjestely ja sommittelu. Nopeasti karkin nappaava käsi tuo liikettä staattiseen kuvaan. Tai jotain.