Puhutko pariisia?

 Pariisissa asuessa ei riitä, että osaa ranskaa. Jotta arki sujuisi mahdollisimman sutjakkaasti, pitäisi ymmärtää lisäksi pariisia.

Käteeni osui päivänä muutamana Jean-Laurent Cassellyn ja Camille Saférisin ranska - pariisi -sanakirja Je parle le parisien, josta kliseiden joukosta hahmottui minusta aika hyvin pariisilaiselämän pääpiirteitä. Innostuinpa siksi vallan poimimaan tähän muutaman helmen. Kirjassa termeille annetut lausuntaohjeet varsinkin hihityttivät, mutta ne jätin tähän lisäämättä, kun käännösintoni ei venynyt niiden selittelyyn. Sori hei!

Asumisesta:
(Blogg. huom.: Asunnonvälittäjien sanasto termistö taitaa olla aika universaalia, luulenpa että tämäntyyppisiin kiertoilmauksiin ovat törmänneet asunnonetsijät Nakkilasta New Yorkiin...) 
 

Calme 
= Vähintään 20 km:n päässä lähimmältä RER-lähijuna-asemalta. (Blogg. huom. Eli noin 50 km:n päässä Pariisista.)

Cosmopolite
= Afrikkalais-, kiinalais-, turkkilais- tai pakistanilaiskortteli, yleensä hyvä valikoima kebab-kuppiloita ja kaukopuheluliikkeitä.

Coup de coeur
= Asunnonvälittäjällä on vaikeuksia myydä/vuokrata tätä pyydettyyn hintaan.

Fonctionnel
= Ruma

Idéal pour couple
= Liian kallis yhdelle

Idéal pour étudiant
= Alle 10 neliömetriä

Ruokasanastoa:

Chef
= Sama kuin cuisinier, mutta tv:ssä tai lehdessä nähtynä.

Cocktail
= 1. Alkoholijuoma, jonka pariisilainen valmistaa järjestäessään illanviettoja ystävilleen tai työtovereilleen, ja jonka valmistaminen vaatii pitkää perehtymistä, useiden erikoislehtien ostamista ja säännöllistä valmentautumista. 2. Keino vetää kännit.
"Mä en voi jäädä, mulla on kuubalaisen miksologian kurssi Ritzissä klo 22!"

Perhe-elämästä:

Jardin du Luxembourg
[lyko]
= Se vasemman rannan puisto, jonne jälkeläiset kuuluu ohjata täydellisessä DPAM- tai Bonton-asussa syöttämään ankoille leipää, vuokraamaan pienen purjeveneen, polkuautoilemaan tai poniratsastamaan (15 euroa 30 sekunnilta).

Mère
= Naispuolinen henkilö, joka käy säännöllisesti Antoine et Lilissä hankkimassa pukineita jälkeläisilleen.

Työelämä:

Audit
= Töistäerottamishaastattelu, joka edeltää poikkeuksellisen julmaa erottamisprosessia.

Nocturne
= Pariisilaisvirkamiehille töistälähtöaika, joka tapahtuu klo 17.30 jälkeen (klo 19 yksinumeroisissa kaupunginosissa).

Vapaa-aika:

Bobo
= Termi, jota bobot (blogg. huom.: ns. boheemit porvarit, muistuttavat hipstereitä) käyttävät kuvatakseen paikkoja, jotka ärsyttävät heitä siksi, että niissä käy liikaa heidän kaltaisiaan.
"Le Rosa Bonheur? C'est so bobo!"

Event
= 1. Sama kuin événement, mutta kuulostaa newyorkmaisemmalta. 2. Tuotteen (älypuhelin, samppanja, tms.) lanseeraustilaisuus, jonka järjestää yksityinen mainosalan koulu. Vieraina masentuneita ex-julkkiksia.




Nonni. Näillä pärjääkin jo pariisilaisarjessa hitusen paremmin. Että tervetuloa.

Siis mihin olet menossa...?

Ranskan ääntämys on joskus haastavaa. Tai ainakin vaatii vähän keskittymistä. 

Kerroin hiljattain kavereille lähteväni reissuun. Ensireaktio oli innostus, joka vähän aikaa juteltuamme lopahti "Jaaa...Miksi ihmeessä sinne?" -tyyppiseksi hämmästelyksi. Kävi sitten ilmi, että ääntämyksessäni oli ollut hieman toivomisen varaa.

Kohteeni ei siis ole Cannes ['kan]...

Kuva: Christophe Finot

Kuva: Mathieu Lebreton

Kuva: Tomyoshi

...vaan Caen [ˈkɑ̃]

Kuva: Wikimedia commons

Kuva: Rundvald

Kuva: Viault

Okei, ei ehkä ihan reilu kuvasarja Caenille, mutta heijastaa hyvin juttukavereideni mielikuvia kyseisistä kaupungeista. Ja sijaitseehan toinen näistä noin tuhat kilometriä toista pohjoisemmassa. 




P.S. Äännän tästä lähtien [kannesi] ja [kaeni]. Eivätpä mene sekaisin.

P.P.S. Jos jollain on mielenkiintoisia vinkkejä Caeniin ja lähiseudulle Normandiaan, niin otan niitä innolla vastaan.

Kun ranska puskee läpi

Kaikkihan me vihaamme anglismeja. Mutta niin intohimoinen punakynäilijä kuin kirjoitetun kielen suhteen joskus olenkin, puheeseeni lipsahtelee nykyään anglismien sijaan jopa fransismeja. Nykyisin New Yorkissa asuvan Laura de Lillen esimerkkiä mukaillen innostuin listaamaan omasta suustani lipsahtaneita fransismeja:

- "Järkyttävä bordelli kylppärissä, kissat ovat avanneet kaapit ja nuohonneet niiden sisustat pitkin lattioita ja kissanvessaa."

- "Työelämä Pariisissa on joskus kyllä yhtä kaleeria."

- "Nuo tramit voisivat kyllä olla käteviä, jos niitä muistaisi joskus käyttää."

- "Kotona haisee maali, kun rappukäytävässä ovat travoot olleet käynnissä jo hyvän aikaa. Saas nähdä, koska valmistuu?"

- "Joo, oli kivat pippalot eilen. Siellä oli koko maailma paikalla."

- "Se on ihana leipomo! Maista ihmeessä niitten päänoshokolaatia!"

- "Ai vitsi, unohdin pädsin byroolle. Odota, kun sen käyn hakemassa, niin voin pointata/pädsätä itseni."

- "Voi ei, muistinkohan mä jättää sen asiakkaan dossierin mun binomille?"

- "Nämä nettijunaliput ovat kyllä siitä käteviä, ettei niitä tarvitse muistaa kompostoida asemalla ennen lähtöä."

Myös tuo Lauran mainitsema "normaalisti"-sanan liikakäyttö kuulostaa tutulta. Siis jopa niin, että saatan laiskana hetkenä sanoa: "Normaalisti Reiska tulee viideltä", vaikka tarkoitus on sanoa: "Reiskan pitäisi tulla viideltä".

Jottei tämä vallan löpinäksi menisi, loppuun vielä muutama toukokuinen kuvituskuva puistohetkistä Notre Damella ja Luxembourgin puistossa.

Kuulostaako tutulta?

Oudointa ikinä...

...no joo, ei ehkä sentään oudointa ikinä, mutta yksi oudoimmista tilanteista, joissa minä olen Ranskassa ollut.

Tuli nimittäin lounaalla puhetta oudoista tilanteista, joissa kukin on ollut. Kielimokia olen sivunnut jo tässä postauksessa, mutta nyt tuli mieleen pari muutakin tarinaa.

Tässä se lounas.

Korealainen kaveri kertoi* kerran vasta Ranskaan saavuttuaan lähteneensä automatkalle ranskalaisen poikaystävänsä kanssa. Oli helteinen kesäpäivä, joten hän kysäisi poikaystävältään, oliko autossa ilmastointia. Poikaystävän naama meni kummalliseksi. Kaverini epäili sitten itsekseen, että auton varustelutasosta kysymisen täytyy olla joku kulttuurinen loukkaus Ranskassa. Vasta myöhemmin ilmeni, että kyse oli pienestä kielimokasta. Vastaisuuden varalle, jos haluat kysyä ranskalaiselta, onko hänellä autossaan ilmastointi, älä sano: "Tu as l'air con dans ta voiture?". 

Ilmastointi ei ole ranskaksi air con, vaan clim(atisation). Ja con tarkoittaa itse asiassa ääliötä. Tai slangissa rumaa ilmausta naisen alapäälle. Ja avoir l'air tarkoittaa näyttää joltakin. Joten itse asiassa kaverini tuli tokaisseeksi, että poikaystävänsä näytti ääliöltä autossaan. Poika parka oli kuulemma itsekseen miettinyt, että kyllä nuo aasialaiset ovat vähän turhan suorasukaisia puheissaan.

Aiheeseen liittymätön kuvitus Hôtel de Villeltä, jossa oli männäviikolla esillä Pariisin lehtikioskeista kertonut näyttely.

Oma tarinani tapahtui, kun vierailin ensimmäistä kertaa miekkosen vanhempien luona, lähes vuosikymmen sitten. Olimme treffailleet vasta muutaman kuukauden, mutta lähdin viettämään joululomaani Ranskaan. Joskus joulun jälkeen minut herätettiin aamulla kertomalla, että joulupukki on kuollut. Epäilin tietysti kuulleeni väärin. Kun sitten vähän unenpöpperöisenä sain kammettua itseni sängystä aamupalacroissantin ääreen, minulle kerrottiin, että joulupukki oli tosiaan kuollut ja nyt oli tarkoitus mennä hänen hautajaisiinsa. Oletin, että kyseessä täytyy olla jokin paikallinen loppiaisperinne. Mistä näistä tietää.

Meille kerrottiin, ettei meidän tarvitse osallistua itse hautajaisiin, mutta aperitiiville olisi hyvä tulla. Aperitiivi ennen lounasta kuulosti viattoman suomalaistyttösen korviin vähän roisilta, mutta koskapa sitä tarjotusta samppanjasta olisi kieltäydytty?

Ensimmäinen lehtikioski avattiin Pariisiin 1857, osana Haussmannin modernisointiprojektia. Nyt lehtikioskeja on 400. Puolet Pariisissa päivittäin luetuista sanomalehdistä on ostettu näistä lehtikioskeista.

Aperitiivit tarjottiin erään naapurin kotona, jonne oli kertynyt parisenkymmentä hilpeää eläkeläistä. Ensin juotiin lasi samppanjaa ja maisteltiin suolapaloja. Sitten jollekin tuli mieleen, että kyllähän tälle eksoottiselle ulkomaanelävälle pitää juottaa eau-de-vie:tä eli paikallista akvaviittia. Isännän omalla perintöreseptillään valmistamaa. Sitä sitten maistelin polttelevan päärynäistä akvaviittia, jonka alkoholiprosentteja en uskalla edes arvailla, koko parikymmenhenkisen seurueen tiiratessa jokaista elettäni silmä tarkkana. Erilainen aamun aloitus. Eipä silti, kyseinen eau de vie on ihan raikas vaihtoehto, jos jotain väkevää on pakko juoda. Ja kuulemma terveysvaikutteista. Talouden emäntä kuulemma nappasi öisin sitä lasillisen, jos vähän vatsaa poltteli. Ja taas sai hyvin unenpäästä kiinni ja jaksoi aamulla lähteä lenkille.

Kun lasit saatiin tyhjäksi, me lähdimme lounaalle ja muut hautajaisiin. Kyllä, ne olivat ihan oikeat hautajaiset. Kuollut ei ollut Père Noël eli joulupukki, vaan père Noël eli Noëlin perheen vanhaisäntä.

Näyttelyssä sivuttiin lehtikioskien lisäksi myös muita lehdistöön liittyneitä ilmiöitä. Tässä Kofi Annanin ajatuksia pilapiirroksista: "Pilapiirrokset saavat meidät nauramaan. Ilman niitä elämämme olisi ikävää. Mutta pilapiirroksissa on myös vakava puoli: ne voivat välittää tietoa mutta myös loukata". 

Nyt saattaapi tulla vähän blogitaukoa. Huomenna kylään saapuu nimittäin ystävä rakas, jonka olen tuntenut 1990-luvun alkuvuosilta asti. Ajatelkaas sitä. Pitkä viikonloppu mennee juoruillessa ja turisteillessa. Joten turismiaiheisia reportaaseja lienee luvassa viimeistään heti ensi viikolla.


---

*Itse asiassa hän on kertonut tarinan ennenkin, joten olen saattanut tätä itsekin jo levittää, mutten blogissa muistaakseni kuitenkaan.

Attention !

Je viens d'apprendre qu'il y en a quelques-uns qui lisent ce petit blog avec une traduction automatique. C'est sympa, mais faites attention, car les traductions ne sont pas 100 % correctes...!

Olen hiljattain saanut tietää, että blogiani lueskellaan satunnaisesti myös ranskaksi, konekäännösten avulla. Tosi kiva juttu, mutta käännöksissä on ajoittain pieniä epätarkkuuksia...

La traduction Google de mon article du 30 octobre / Google-käännös postauksestani 30.10.

----

Toinen varoituksen sana koskee pariisilaisasuntojen kosteusvaurioita (okei, tämä oli ehkä tämän blogin historian huonoin aasinsilta...).

Kosteusvauriot ja suoranainen home tuntuvat olevan pariisilaisasunnoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Île de Francen asukkaiden kansanterveyttä tutkiva Observatoire régional de santé teki vuonna 2010 tutkimuksen huonon sisäilman ja asuntojen kosteusvaurioiden vaikutuksista ihmisiin. Tutkimukseen valikoituneista asunnoista 25 %:ssa oli ainakin jokin merkki kosteudesta tai homeesta, 17 %:ssa asunnoista oli silminnähtävää hometta.

Meillä ei hometta ole käynyt ilmi, mutta makuuhuoneen ilmasto on ajoittain varsin trooppinen, varsinkin nyt, kun kissojen vuoksi ovi pysyy öisin kiinni ja toisaalta vedon vuoksi ikkunaakaan ei voi pitää koko yötä auki. Hankimme siis makuuhuoneen nurkkaan ilmankuivaimen. 

En itse ollut koko laitteesta kuullutkaan, muistelin vain lapsuudestani 1980-luvulta ilmankosteuttimia, joita tuntui olevan tuolloin vähän joka olohuoneen nurkassa. Suhtauduin keksintöön vähän skeptisesti: miten tuollainen parikymmentä senttiä korkea sähkötön muovikapistus voisi muka kuivata ilmaa? 

Jostain kipposeen nestettä kuitenkin tiivistyy (nami nami) ja ilma tuntuu ihan aistinvaraisestikin arvioiden kuivemmalta.

Estetiikasta viis, jos vehje toimii. Tässä vajaan viikon nestekertymä.

Huonompi tuuri kosteusongelmien kanssa on käynyt kaveripariskunnalla, joka hiljattain osti Pariisista vanhasta kivitalosta persoonallisen, joskin tiukkaa remonttia vaativan, monikerroksisen huoneiston. Kun remontti oli ehtinyt edetä ns. purkuvaiheeseen, löytyi lastenhuoneeksi kaavaillusta alakerran huoneesta... (tähän sellaista jännitystä tiivistävää musiikkia) ...kaivo! Lattian alle oli piilotettu maapallon ytimeen asti ulottuva kaivo, joka oli täynnä epämääräistä vedenkaltaista nestettä. Asunnon entinen omistaja oli kokonaan unohtanut mainita tämän pikku sivuseikan.

Asunnonostajalla on omat murheensa, vuokralaisella omansa. Vuokralaiset voivat toisaalta huokaista taas helpotuksesta vähäksi aikaa. Tästä päivästä lukien aina maaliskuun 15. päivään asti Ranskassa on nimittäin kiellettyä häätää vuokralaisia, vaikka siihen olisi oikeusistuimen päätös. Lain tavoitteena on suojella kodittomia paleltumiskuolemalta, mutta toisaalta se osaltaan tekee vuokranantajista entistä tiukempia vuokralaisia valikoidessaan. Tiedän jopa muutamia asuntoja, jotka ovat jossain vaiheessa olleet tyhjillään useita vuosia, kun omistaja on haluton vuokraamaan asuntoa tuntemattomille. 

Oikein mukavaa "toussainttia" kaikille!

Anem Òc! Per la lenga occitana!

Syntyipä 1916 pieneen limousinelaiseen kylään pikkuinen poika, joka sai nimekseen Marcel. Pikku Marcelin äidinkieli oli oksitaani. Se oli kieli, jota hän puhui kotonaan ja ympäristönsä ihmisten kanssa aina siihen asti, kunnes meni kouluun. Koulun kieli oli ranska. Oksitaani oli kielletty, siitä mäjähti korvapuusti.

Kuvituksessa pyöritään Rocamadourissa (oksitaaniksi Ròc Amador)

Niinpä Marcel oppi ranskan. Ja oppi, ettei oksitaanilla pärjännyt elämässä. Tyttärelleen hän puhui siksi vain ranskaa.

Mutta kun tytär aikanaan sai pojan, puhui Marcel hänelle vain oksitaania. Oksitaaniksi oli helpointa kertoa luonnonilmiöistä ja maataloudesta, lähiympäristöstä. Marcel oli armoitettu tarinankertoja myös ranskaksi, mutta hänen vitsinsä olivat kuulemma mehevimmillään oksitaaniksi. Oksitaani oli hänen sydämensä kieli, hänen äidinkielensä.

Kun aika jätti isoisästä, pojanpojalla - miehelläni - ei ole enää oikein ketään, kenen kanssa puhua oksitaania. Kieli on kuulemma yhä hänellä cv:ssään, sillä hän ymmärtää sitä, mutta ei juuri kykenisi puhumaan. Ongelmana on sekin, että oksitaani on jakautunut vahvasti eri murteisiin. Etelä-Ranskassa puhuttu oksitaani jaetaan yleensä kuuteen päämurrealueeseen, mutta todellisuudessa jopa muutaman kymmenen kilometrin päässä toisistaan olevissa kylissä murre-erot saattavat olla niin suuria, että ne vaikeuttavat kommunikointia. Niinpä miehen on vaikeaa treenata oksitaaniaan vaikkapa äitinsä serkun kanssa: tämä asuu 30 km:n etäisyydellä kylästä, jossa miehen isoisä eli, ja sanastossa on kuulemma suuria eroja.

Lingvistien mukaan on kuitenkin selvää, että oksitaani on oma, yhteinäinen kielensä. Oksitaani on romaaninen kieli, joka muistuttaa muista tutuista kielistä lähinnä katalaania. Itse en ymmärrä puhuttua oksitaania, mutta kirjoitetusta oksitaanista ymmärrän sanan sieltä, toisen täältä, vähän samoin kuin italiastakin, muiden opiskelemieni romaanisten kielten pohjalta.

Miehen isoisän kokemalle äidinkielen tukahduttamiselle on oksitaanissa sana: la vergonha. Vuonna 1860, ennen koulupakon alkua, ranskalaisista jopa huikeat 39 % puhui oksitaania. Vuonna 1993 oksitaania puhuvia oli ranskalaisista enää alle 7 %.

La vergonhalle oli syynä Ranskan hallinnon halu luoda maalle yhtenäinen identiteetti. Ranskan suuren vallankumouksen myötä tätä yhteistä identiteettiä luotiin lain keinoin: vuonna 1790 voimaan tullut laki teki ranskasta maan ainoan virallisen kielen.

Hallinnon vuosisatainen aivopesu on tehnyt tulosta. Jopa paikalliset - miehen äitiä myöten - kutsuvat oksitaania vähättelevästi patois'ksi. Näin oksitaani, trubaduurien kieli, kutistuu miksi lie talonpoikain ja muiden heinähattujen käsittämättömäksi löpinäksi.

Oksitaanilla ei ole nykypäivän Ranskassa virallista asemaa. Ranska on Ranskan ainoa virallinen kieli. Perustuslaissa todetaan, että "alueelliset kielet kuuluvat Ranskan kulttuuriperintöön", mutta että "tasavallan kieli on ranska".

 Ranska on allekirjoittanut Euroopan alueellisia tai vähemmistökieliä koskevan peruskirjan, mutta on jättänyt sen ratifioimatta. Useat poliitikot vastustavat peruskirjaa yhä, sillä se koetaan vahingollisena "tasavallan identiteetille". Nicolas Sarkozy totesi puheessaan vuonna 2007 sopimuksesta seuraavasti (allekirjoittaneen vapaana käännöksenä):

"En halua, että tulevaisuudessa eurooppalainen tuomari, joka on tottunut meistä poikkeaviin vähemmistöongelmiin, päättää että alueellinen kieli saisi virallisen, ranskaan rinnastettavan aseman. --- Olen vakuuttunut, että Ranskassa, vapauden maassa, yhtäkään vähemmistöä ei sorreta. Siksi ei ole tarpeen antaa eurooppalaisille tuomareille valtaa kysymyksessä, joka kuuluu kansallisen identiteettimme alueelle, ja jolla ei ole mitään tekemistä Euroopan rakentamisen kanssa."

Oikein hyvää vuotuista Euroopan kielten päivää itse kullekin lukijalle!

Oksitaaninkielisiä radiokanavia:
Ràdio Lénga d'Òc
Radio Occitania