Kuplivaa ja Philippe Starckia Sitikassa

Vesi vanhin voitehista. (Kovasti mietin, mutten keksinyt mitään kliseisempää aloitusta.) Tänään sitä vettä tihuuttelee ihan taivaalta, mutta eilen kun taivaalla mollotti sadepilvien sijaan aurinko ja asteetkin huitelivat kolmenkympin tanhuvilla, sitä kaipasi myös sisäisesti.

Onneksi Pariisissa on tarjolla monen muun hyvän ohella ilmaisia vesipisteitä. Juotavaa vettä on tarjolla lähes 500 vesipisteessä ympäri kaupunkia. Osa niistä hieman toisia laadukkaampia.

Monipuolista puistomuotia vesipisteellä

Kolmessa vesipisteessä on nimittäin tarjolla tavallisen veden lisäksi kuplavettä. Yksi näistä kuplavesipisteistä sijaitse André Citroënin puistossa 15. kaupunginosassa.

Vettä tulee napista painamalla. Ja kas, kyltit ovat myös englanniksi.

Sikäli mikäli joku insinöörishenkinen on kiinnostunut siitä, miten tämä kuplahomma vesipisteillä toimii, tässä kaaviokuva:

Vesi on ilmaista omaan pulloon pakattuna. Ellei pulloa ole mukana, sellaisen voi ostaa pankkikortilla kolmen euron hintaan automaatista.

Kolme euroa voi kuulostaa hieman suolaiselta hinnalta tyhjästä muovipullosta, mutta hei, tämän on suunnitellut itse Philippe Starck.

Jos joku ei heppua nimeltä tunne, Philippe Starck on paitsi paljasjalkainen pariisilainen, myös eräs kansainvälisesti tunnetuimpia ranskalaismuotoilijoita. Hänen käsialaansa ovat mm. Ghost-tuoli, Miss Lacy -tuoli ja Alessin tuttu sitruspuristin. Starck on suunnitellut myös sisustuksia ympäri maailmaa. Minulla on ollut jo vähän aikaa projektina poiketa yksillä Mama Shelter -hotellin baarissa Pariisissa, ihan vain Starckin sisustuksen vuoksi. Hotelli on kuitenkin sen verran syrjäisellä paikalla, ja asiakaspalvelu kuulopuheiden mukaan niin kankeaa, etten ole saantu aikaiseksi. 

Mutta nyt ei sitten tarvitsekaan, kun on tämä vesipullo!

Juu, on se komia. Mutta hieman epäkäytännöllinen myös. Pohja on nimittäin tyylikkään vino, joten pullo ei pysy pystyasennossa.

Pullot ovat osa France Libertés -säätiön kampanjaa. Presidentti Mitterandin puolison Daniellen perustaman säätiön tarkoituksena on ajaa kaikkien ihmisoikeutta puhtaaseen veteen. Säätiön nettikaupassa on näköjään muuten kaupan muutama vesipullo myös, osa Starckin, osa Agnès B.:n tuotantoa.

Kuplavesi oli hyvää ja raikasta. Kuplaisuus oli kuitenkin vähäisempää kuin vaikka Perrier-vedessä, ja kuplat haihtuivat melko nopeasti.

Kurkistetaan nyt Sitikka-puistoonkin, kun paikalla kerran ollaan.

Ultramodernia André Citroën -puistoa kovasti moititaan kolkoksi, mutta kauniina kesäiltana se on oikein viihtyisä paikka. Tarjolla on paitsi nurmikenttää myös pieniä suojaisia nurkkauksia eväshetkeen, lueskeluun tai vaikka kuherteluun.

Sitikka-puisto sijaitsee klassiselle eau de Javel -puhdistusaineelle nimensä antaneessa Javelin korttelissa Pariisin 15. kaupunginosassa. Puiston paikalla toimi 1970-luvulle asti (yllätys, yllätys) Citroënin autotehdas.

Tuolla vedessä ui pieniä kaloja!

Tuolla vedessä en nähnyt yhtään pientä kalaa. Mutta ehkä tuon levä(?)kerroksen alla?

Guggaseita!

Auringossa kasvihuoneen edustalla.

Lisää vettä pulppusi André Citroënin suihkulähteistä.

Näistä julkisista suihkulähteistä puhuttiin tv:ssä kesällä. Vesileikit julkisissa suihkulähteissä eivät ole sallittuja, sillä puhdistamaton vesi on melkoinen terveysriski. Toisaalta ne eivät myöskään ole erikseen kiellettyjä, vaan niitä suvaitaan. Omalla vastuulla.

Mutta lapset ainakin nauttivat silminnähden.

Olenko tullut maininneeksi, että rakastan kuumailmapalloja?

Parc André Citroënin pallo ei itse asiassa ole varsinaisesti kuumailmapallo, sillä se nousee ilmaan sähkökäyttöisen vinssin voimalla. Jos oikein silmiä siristää, palloa maahan yhdistävän kaapelin näkee myös kuvissa.

Pallosta tuli sitten napsittua muutama kuva...

Vaikkei tämä nyt ihan oikea kuumailmapallo olekaan, niin ihan mielenkiintoinen näköalapaikkavaihtoehto kuitenkin, sillä pallo vinssataan 150 metrin korkeuteen. Lisätietoja pallosta Ballon de Paris -nettisivulta.

Juoksijoita lähes 30 asteen lämpö ei hidastanut.

Parc André Citroën
Metro: Javel - André Citroën / Lourmel

Manna

Eilen illalla näin pitkästä aikaa muutamaa entistä työkaveria. Oli tosi mukavaa päästä juoruilemaan ja hekottelemaan kaikessa rauhassa. Heidän kanssaan on sama ongelma kuin monen muunkin pariisilaiskaverin kanssa: asumme liian kaukana toisistamme, ja tapaamisia on siksi vaikea mahduttaa aikatauluun, ellei sopiva kohtauspaikka osu vaikkapa työmatkareitin varrelle. 

Tällä kertaa tapaamispaikaksi valikoitui 15. kaupunginosassa sijaitseva korealaisravintola Manna.

Manna oli kahdelle meistä ennestään tuttu, korealaisten suosittelema - ja myös korealaisten suosima, olimme nimittäin pitkään ainoat ei-korealaiset asiakkaat. Yritimme kuikuilla, mitä korealaiset syövät, mutta päädyimme sitten tilaamaan tuttua perusruokaa. Muutenkin olo oli kuin turistilla; aina kun uusi ruokalaji saapui pöytään, alkoi julmettu valokuvailu.

Alkukeitto maistui suorastaan vaniljaiselta. Muistelen sen sisältäneen maissia ja riisiä...tai vastaavaa.

Rapsakan raikkaita alkupalavihanneksia.

Muut tilasivat alkuruoan ja pääruoan sisältäneen menun (21 euroa), minä tunsin rajallisen syömiskykyni ja tilasin pelkän pääruoan. Päädyin sitten napsimaan pieniä makupaloja tyttöjen lautasilta, hehe.

Korealainen kreppi ja lihaisia ravioleja. 

Korealainen naudanlihabarbeque ja lisukkeita. Oikealla etualalla kimchiä, mausteista, hapatettua kiinankaalia. Minusta herkkua, mutta vieruskaveria yökötti.

Lisää korealaisia lisukkeita. Etualalla kaiketi tofua?

Lihat kypsinä.

Kuumassa kiviastiassa kihisevä bibimbap. Nam!

Erikoismenu ei ilmeisesti ollut meille turisteille tarkoitettu. Ehkä Terhi (tai joku muu?) osaa suomentaa?

Manna ei sijaitse kovin keskeisellä paikalla, mutta suosittelen sitä ehdottomasti korealaisen keittiön ystäville tai vaikka ei vielä korealaista keittiötä tuntisikaan, mutta haluaa siihen tutustua. Asiakaspalvelu on ystävällistä mutta tehokasta, sisustus siisti ja miellyttävä, ilman sen kummempia kikkailuja.

Manna & the ladies.

Manna
44, rue de Lourmel
Metro: Charles Michels/Commerce/Dupleix

Rue du Commerce ja André

Kuten olen jo monesti kertonut, en pidä shoppailusta Pariisissa. Tukalaa tungosta, turistimassoja, ynseitä myyjiä, nälkävuoden pituisia jonoja sovituskopeille ja kassoille. 



Jos minun kuitenkin pitää ehdottomasti ostaa jokin vaatekappale tai vastaava nytjustheti enkä ehdi odottamaan nettimyymälöiden toimituksia, suuntaan mielelläni rue du Commercelle. Tämä Pariisin mittakaavassa rauhallinen ostoskatu sijaitsee rauhallisuuteensa nähden itse asiassa yllättävän keskeisellä paikalla, kävelymatkan päässä Champs de Marsilta ja Eiffel-tornilta.

Rue du Commercelta löytyy ennen kaikkea ketjuliikkeitä laidasta laitaan: H&M, Gap, Zara, Petit Bateau, Minelli, Promod, Swarovski, Louis Pion, Princesse Tam Tam, Comptoir des cotonniers ja niin edes päin. Syystä tai toisesta turistit eivät ole kadunpätkää löytäneet, joten täällä pääsee myös bongailemaan niitä myyttisiä Aitoja Pariisilaisia. Keskiviikko- ja sunnuntaiaamupäivisin voi myös leikkiä pariisilaista ostamalla herkkuja rue du Commercen ja boulevard Grenellen kulmauksessa järjestettävältä torilta.

Rue du Commercella sijaitsee myös hotelli, jossa yövyin ihka ensimmäisellä Pariisin-vierailullani kymmenisen vuotta sitten. 

Hotelli Printemps on todella autenttisen pariisilainen hotelli. Hinta on edullinen ja sijainti kohtuullinen. Aamiaista tai hissiä ei tietenkään ollut tarjolla, kapeita portaikkoja piisasi  ja huoneetkin olivat hieman nuhjaisia, mutta minkäänlaisia ötököitä tai elukoita niissä ei kuitenkaan tullut vastaan.

Hassua, miten paikat näyttävät ensinäkemältä ihan erilaisilta kuin myöhemmin tultuaan tutuksi. 

Ellei kenkäshoppailuhimo rue du Commercella tyydyty, voi hypähtää La Motte-Picquet Grenellellä linjan 6 metroon (joka kulkee muuten paljon myös maan päällä!) ja matkata Place d'Italielle. Muutaman sadan metrin päässä Place d'Italien aukiolta odottaa nimittäin kohtuuhintaisen ranskalaisen kenkämerkin, Andrén, varastomyymälä. 

Taiteellisuutta tavoitteleva näyteikkunaotos.

Tässä nimenomaisessa Andrén myymälässä voi tehdä todellisia löytöjä alennusmyyntien ulkopuolellakin. Nahkakenkiä parilla kympillä ja sitä rataa. Tosin itse ainakin lähden liikkeestä usein tyhjin käsin; joko kokoja ei ole tai sitten tarjolla olevat mallit eivät vain miellytä. Mutta kenkäfriikin kannattaa ehdottomasti kokeilla onneaan.





Rue du Commerce
Metro: La Motte Picquet Grenelle/Commerce

André Stock Gobelins
31, avenue de Gobelins
Metro: Gobelins/Place d'Italie

Vilay - thailounas Eiffelin tuntumassa

Oletko Eiffelin tuntumassa ja nälkä yllättää? Haluat silti vältellä ylihintaisia turistirysiä ja ketjuravintoloita? Mielesi tekisi kenties raikasta thairuokaa?

Vilay on rue du Commercen sivukujalle piilotettu pienehkö thairavintola, jolla on uskollinen asiakaskunta.

Vilayn sisustus on viihtyisä, vaikkei ehkä poikkeuksellinen. Siisteystaso on kohtuullinen, vessaa myöten.

Lukuisista Buddhista ja elefanteista itselleni tulee mieleen paremminkin Intia kuin Thaimaa, mutta salissa pyörivä henkilökunta on kyllä thaimaalaista. Samoin asiakkaiden joukossa istuu silloin tällöin thaimummeleita.

Vilayssa parasta on hyvä hinta-laatusuhde. Lounasaikaan on tarjolla parikin 10,50 euron hintaista menyyvaihtoehtoa, jotka sisältävät alkuruoan ja pääruoan tai pääruoan ja jälkiruoan. Kaikki raaka-aineet ovat raikkaita ja tuoreita.

Alkuruoaksi valitsin kana-kookoskeittoa kasviksilla. Mukavan mausteisessa (vaan ei tulisessa) keitossa oli mm. tomaattia, herkkusieniää ja maissia.

Ruokaseuralaiseni valitsi kanakevätrullia. Kevätrullat olivat kuulemma "ihan hyviä" ja kastike mukavan tulista, mutta "salaatinlehtiä on ihan liikaa". Salaatit saivat sentään valittajalta plussaa tuoreudestaan.

Tältä näytti ruokaseuralaiseni kana-cashewpähkinäkastike. Minusta kastike maistui juuri niin herkulliselta kuin se näyttikin. Ruokaseuralaiseni sen sijaan ei pitänyt jostain kastikkeeseen käytetystä mausteesta. Minusta kastikkeessa maistui kumina, seuralainen epäili syylliseksi anista.

Ja tässä oma inkiväärissä valmistettu kalani. Itse asiassa en edes tullut kysyneeksi, mistä kalasta on kyse. Kala maistui kalalta ja kasvikset olivat raikkaita. Inkivääri ei maistunut kovin voimakkaana.

Yleensä Vilayssa on ollut tilaa, mutta kahta isommalle ryhmälle kannattaa varata etukäteen. Vilayn pöytävarauksen voi tehdä paitsi suoraan, myös vaikkapa Fourchetten kautta.


Vilay
8, rue Tiphaine

Metro: La Motte-Picquet Grenelle/Dupleix