Pyöräilevä pupu ja muita Batignollesin aarteita

Huomasin tuossa joskus, ettei tässä blogissa olla juuri pyöritty 17. kaupunginosassa. Koska Pariisissa on nautittu varsinaisesta jälki-intiaanikesästä aurinkoineen ja parinkymmenen asteen lämpötiloineen, niin pakkohan tämä suuri vääryys oli korjata ihan kuvaoksennuspostauksella. Oppaakseni lähti korttelissa asuva kaverini.

Avenue de Clichyä (numerosta 154) ja rue de la Jonquièrea yhdistävä Cité des Fleurs on hiljainen, autoliikenteeltä suljettu kadunpätkä, jonka varrella kohoaa 1800-luvun kaupunkiasuntoja, joissa on nykyisin yksityisasuntojen lisäksi mm. taiteilija-ateljeita. Kontrasti hälyisään ja paikoin hieman suttuiseenkin avenue de Clichyyn on huima. Näyttelijätär Catherine Deneuve syntyi tämän kadun varrella 1943.

17. kaupunginosa tunnetaan erityisesti Batignollesin korttelista, joka alkaa avenue de Clichyn itäpuolelta. Batignolles on tällä hetkellä yksi Pariisin suosituimmista ja varmasti viihtyisimmistä asuinalueista. Pariisilaista kylätunnelmaa ja hurjasti pieniä putiikkeja. Ei liian siloteltua, muttei liian suttuistakaan. Nuorekasta ja trendikästä, muttei äärihipsteriä.

Marché Batignolles eli Batignollesin kauppahalli ei ehkä ole Pariisin pittoreskein, mutta monipuolinen paikallisten suosima ostospaikka kuitenkin.

Libanonilaistiskin oliivialtaita koristavat kukat ja palmut.

Kauppahallissa on vegaaniravintolan lisäksi mm. sushiravintola.

Kauppahallilta matka jatkuu rue des Moinesille, jonka varrella sijaitsee esimerkiksi tämä pieni sarjakuvakauppa, BD Phil. Kauppaa pitävä miekkonen on kuulemma erittäin innostunut ja asiantunteva, ja neuvoo ja auttaa mielellään kaikenlaisissa sarjakuviin liittyvissä kysymyksissä.

Rue des Moinesin päässä odottaa kaunis puisto, square des Batignolles.

Puistossa on paitsi lasten leikkipaikka, myös aidattu alue petankkipapparaisille.

Syysterasseja place du Docteur Félix Lobligeois -aukiolla, puistosta tullessa valkoisen Sainte Marie des Batignolles -kirkon oikealla puolella.

Löytöjä place du Docteur Félix Lobligeois'n vanhan tavaran liikkeessä.

Sainte Marie des Batignollesin kirkko on näköjään rakennettu vähän vinoon. Tämä kuvaajahan ei ole koskaan vinossa.

Seuraavaksi tiemme vei rue des Damesille. Kadun varrella on baareja...

...taidetta...

...lisää pieniä baareja...

Ja juuri kun olin kuvaamassa transvestiittien pukeutumiseen erikoistunutta liikettä - alueella pyörii yöaikaan runsaasti transvestiitteja - ...

...ohitseni pyöräili vaaleanpunainen kani.

Rue des Damesilta matka jatkui rue Lermercier'lle, jolla vastaan tuli kuvan pirteänsininen julkisivu.

Puodin nimi on Koti, ja sitä pitää suomalainen Sari. Kaupan on uniikkien käsitöiden lisäksi tilauksesta suomalaisia herkkuja.

Hyvä kulmaus.

Rue Lemercier'ltä matka jatkui vasemmalle rue Legendrelle.

Luonnonkukkia ja biodynaamista viiniä.

Osoitteessa 92, rue Legendre sijaitsee hieman hintava mutta ah niin söpö Le Pestacle de Maëlou, sisustusliike lapsille.

...ja lisää herkkuliikkeitä...

Muuta:
Lauantaisin klo 9 - 15 Batignollesissa järjestetään maineikas luomutori.

Metro: Brochant/La Fourche/Place de Clichy/Rome

Campagne à Paris vol. II

Pariisin parhaita paikkoja ovat tietysti ne, joissa ei luulisi Pariisissa olevansakaan.

Yksi näistä on Campagne à Paris eli "Pariisin maaseutu" -nimellä kulkeva pikku kortteli 20. kaupunginosassa. Blogi piipahti täällä jo puolisentoista vuotta sitten, jolloin kirjoittelin pari sanaa alueen historiikista, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Tulipa tuossa kävelyretkellä vain mieleen, miten Itä-Pariisi ja Länsi-Pariisi eroavat toisistaan. Kuulemma erot syntyivät jo 1600-luvun lopulla, jolloin aristokraatit muuttivat Marais'lta läntiseen Pariisiin, jotta olisivat lähempänä uutukaista Versailles'n palatsia.

Tämän vuosisataisen kehityksen tuloksena läntinen Pariisi on melko homogeenista arkkitehtuuriltaan ja tyyliltään. Sellaista tyylikästä, kermanvalkoista, hausmannilaista massaa. Itä-Pariisi on sen sijaan kirjavampaa, niin asujaimistoltaan kuin arkkitehtuuriltaan. Ja siksi jopa mielenkiintoisempaa.

Alkujaan koko itäinen Pariisi oli köyhempää seutua, mutta nyttemmin nuoret bobot ostavat alueelta jänniä asuntoratkaisuja, jotka he sitten kunnostavat hulppeiksi. 

Sunnuntaikävelijän ja asunnonostajan ongelmana on itäisessä Pariisissa vain se, että siellä pitää tarkemmin tietää minne menee. Esimerkiksi Campagne à Paris -korttelia ympäröi muutaman kadunpätkän päässä vähemmän pittoreskeja kerrostalokomplekseja, joiden alakerrassa päivystävä nuoriso verottaa mielellään ohikulkijalta tupakan, tulta - tai mitä tällä nyt kädessä sattuu olemaan.

Suosittelen silti sunnuntaikävelijöitä ja muita Pariisissa piipahtavia kurkistamaan Pariisin itälaidallekin. Tällä kaupungilla kun on niin paljon muutakin tarjottavaa kuin Eiffel ja ydinkeskusta.

Campagne à Paris
rue Irénée Blanc/rue Jules Siegfried
Metro: Bagnolet