Meriretkellä

Viikonlopun kohokohta meikäläiselle oli kauan odotettu meriretki.

Tämä herttainen punainen torni merkitsee paikkaa, johon Kolmesta muskettisoturistakin tuttu kardinaali Richelieu rakennutti 1620-luvulla padon, jonka tarkoituksena oli estää avun saaminen saarrettuun La Rochellen kaupunkiin. 

Monijalkainen häkkyrä vasemmalla on Majakka maailman laidalla, Le Phare du Bout du Monde. Majakka rakennettiin alunperin Tulimaahan, mutta hylättiin 1900-luvun alussa. Larochellelaisseikkailija André Bronner rakennutti sen uusiksi "juhlistaakseen ranskalais-argentiinalaista ystävyyttä". Lopulta Bronner innostui majakasta niin, että rakennutti sen kopion synnyinkaupunkinsa sataman tuntumaan.

Ja niin, keksin yhden selityksen sille, miksi larochellelaiset ovat niin kilttejä...

...koska tuhmat lapset heitetään merelle optaroimaan.

Sillä välin kun 8-vuotiaat tenavat purjehtivat tyynesti optimistijollillaan, minä puristin rystyset valkoisina laivan reunaa ja tuijotin keskittyneesti horisonttiin. Okei, kuvissa aallokko ei ehkä näytä vaikuttavalta (ai mikä aallokko?), mutta tällainen järvenrantakaupungista kotoisin oleva maakrapu sen kyllä tunsi, sisuskalujaan myöten. Ja 90 %:ssa venheessä ottamistani kuvista horisontti on jopa tavallista vinommassa.

Mutta mitä jännittävää odottikaan meriretkemme määränpäässä...?

Tässä ensimmäinen kulmaus määränpäästämme. Huomaa yllättävän lähellä oleva ranta (Huom.! Ei sentään sama, jolta veneemme lähti liikkeelle!) ja mystinen tyhjä(?) kumivene.

Jorma Pulkkinen Ruutuässästä tässä hei. (Voi kyllä, olen jämähtänyt 90-luvulle). Joko arvaatte mistä kyse?

Ou jea!

Kuten huomaatte, olin Fort Boyardin -retkestä äärettömän täpinöissäni. Viime reissulla pääsin lopulta kuvaamaan sitä pienenä suttuisen töhrynä taivaanrannassa, ja silloin päätin seuraavalla reissulla pääseväni lähemmäs, vaikka sitten uimalla. 

Usea laivayhtiö järjestää risteilyjä linnoituksen lähelle, mutta sisään sinne eivät pääse kuin ohjelmien kilpailijat ja tuotantoyhtiöiden jäsenet. Minulle paras mahdollisuus vierailuun olisi siis päästä kääpiöksi linnakkeen kääpiöiden joukkoon lyhytkasvuiseksi linnakkeen lyhytkasvuisten joukkoon. Naiskääpiölyhytkasvuinen heiltä taitaa vielä puuttuakin?

Fort Boyardiin tutustuin ensimmäistä kertaa joskus 1990-luvulla, kun ohjelman ranskalaisversio pyöri Suomen televisiossa nimellä Seikkailujen linnake. Sieltä opin ensimmäiset ranskan sanani, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi myöhemmin pariisilaisessa elämässäni: "Allez allez allez, vite, vite, vite !". (Huudahduksia, jotka kehottavat keskustelukumppania kiirehtimään.)

Tässä muistin virkistykseksi Fort Boyardin ranskalaisversion tunnari muutaman vuoden takaa. Loppumusiikin aikana vilahtaa linnoituksen lisäksi muitakin seudun nähtävyyksiä. Varoitus, melodia on varsinainen korvamato:

Ja tässä suomalaisversiota samasta sarjasta:


Kaikkea ei tv:ssä tietysti näytetä. Esimerkiksi tuo vasemman laidan silta...

...joka johtaa öljynporaustornin näköiselle rakennelmalle. Rötiskö on rakennettu tuotantoyhtiön tarpeisiin, mutta sarjassa se yleensä onnistutaan rajaamaan täysin filmiltä pois.

Ja nyt kaikkia tietysti kiinnostaa, miksi ranskalaiset ovat kyseisen linnoituksen keskelle merta pykänneet?

No siksi, että sen oli tarkoitus suojella läheistä Rochefortin asevarastoa vihulaisia (lähinnä ilkeitä englantilaisia) vastaan. Idea linnoitukseen saatiin jo 1600-luvulla, mutta neuvonantaja toppuutteli Aurinkokuningasta selittämällä, että ajatus oli toteuttamiskelvoton. Suunnitelma jäi kuitenkin muhimaan, ja Napoleon aloitti lopulta rakennustyöt 1800-luvun alussa. Eihän siitä oikein mitään tullut, perustuskivet upposivat hiekkapohjaan ja duunaritkin napisivat ikävistä työolosuhteista. 

Antenneja ikkunoissa.

Kun linnake sitten viimein valmistui 1850-luvulla, se olikin jo vanhanaikainen. Aseiden tulivoima ja kantavauus olivat kehittyneet vuosikymmeniä jatkuneen rakennushankkeen aikana niin, ettei linnoituksesta ollutkaan enää strategista iloa. Sen sijaan siitä tehtiin vankila. 1900-luvulla linnake päätyi yksityisomistukseen ja käytännössä hylätyksi, kunnes ranskalainen tv-yhtiö osti sen 1980-luvun lopulla 1,5 miljoonalla frangilla ja myi edelleen Charente-Maritimen departementille yhden frangin symbolisella kauppahinnalla. Myynnin ehtona oli, että Charente-Maritime huolehtii linnakkeen kunnostustöistä ja antaa tuotantoyhtiölle yksinoikeuden linnakkeen käyttöön.


Loppu onkin sitten tv-historiaa.

Venhon henkilökuntaa parkkeeraamassa Aixin saaren sataamaan, johon pysähdyimme hetkeksi. Kuten ikkunan julisteesta käy ilmi, maksua vastaan henkilökunta olisi laivastelun ohella askarrellut merimiessolmuja avaimenperiksi.

Aixin saaren rantaa.

Useat yhtiöt järjestävät Fort Boyardille nykyisin risteilykierroksia. Esimerkiksi La Rochellen vanhasta satamasta lähtevien kolmen firman risteilyjen hinnat ja sisällöt ovat suunnilleen samat, joten yhtiö kannattanee valita lähinnä aikataulujen perusteella. Parin tunnin risteily maksaa aikuiselta tällä hetkellä 19 euroa. Suurimmat La Rochellesta risteilevät yhtiöt ovat Les Croisières Inter-îles ja käyttämämme Croisières Navipromer. Eri puolilta rannikkoa lähtevät muut risteilyvaihtoehdot on listattu ranskaksi Fort Boyardin fanisivustolla.

Meriliikennöintinörttien iloksi kuva paatista, joka möyräsi La Rochellen satama-aluetta. Ilman möyräystä (keksikää itse parempi verbi :P) satama-alue oli nimittäin laskuveden aikaan liian matala laivaliikenteelle.

Meitin paatti.

Tänään on tiedossa eri jännä...

...tv-ilta. Löysin nimittäin televisiostamme kanavan, joka näyttää kiakon mm-kisoja. Ja tänään jännätään tietysti Suomi - Ranska -matsia. Minulla ja suomensukuisilla kissaeläimillämme on jo Suomen lippu valmiina. Ranskan lippuja meiltä ei taida löytyäkään, hah sille. ;)

Latinalaiskorttelissa

Ainoa puute tässä tietysti on se, ettei tv:stä kuulu Mertarannan selostus, vaan ranskalaisten urheilutoimittajaheebojen höpinää. Saksa - Suomi -ottelussa päivittelivät esimerkiksi, että onpa Jukka Jalonen kovasti ilmeetön mies. Vaikka näin useampia suomalaismiehiä elämässäni nähneenä pitäisin ihan keskiverto ilmeikkäänä. Siis suomalaismieheksi.

Näkymä Galeries Lafayetten kattoterassilta

Jääkiekkopelin jälkeen telkkarista tuleekin Top Chefin finaalien finaali. Tämän vuoden finaali oli itse asiassa jo viime viikolla. Harmi vain, että vähiin päin kaikki näyttävät suorastaan inhoavan voittajaksi leivottua Naoëlleä. "Epämiellyttävä persoona ja varas", analysoivat kaverinikin, ja väittivät Naoëllen voittaneen yksinomaan siksi, että hänen pomonsa tunsi jonkun tuomariston jäsenen. Facebookissa on perustettu inhoryhmiä Naoëlleä vastaan, kuten lähes 3000 tykkäystä kerännyt "Naoëlle, katkarapuvaras" (ilmeisesti jossain jaksossa hän vei jonkun katkarapujen päitä?) ja "Naoëllen vastainen ryhmä", jonka kuvauksessa tarkennetaan "Ilman rasismia tai naisvihaa, emme vain yksinkertaisesti pidä sinusta Naoëlle!".

Tämän vuoden Ranskan Top Chefin ratkaisunhetket:

Minusta Naoëlle vaikutti päämäärätietoiselta ja kunnianhimoiselta sekä ilmiselvästi kyvykkäältä kokilta. Epäilen, että nämä piirteet nuoressa naisessa miehiseksi koetulla alalla ärsyttävät aika monia.

No mutta, kaikkien Naoëllen inhoajien iloksi tänään hän joutuu vielä taistelemaan finaalien finaalissa viime vuotista voittajaa, Jeania, vastaan. Toivotaan nyt vain, ettei Naoëlle ota ja voita tätäkin erää. Siinähän se riemu repeäisi.

Ja tässä viime vuoden voittaja Jean, ihku pörröpää:


Mutta nyt matsin pariin!

No hei haloo...

"Non mais allô quoi...!"

Reissusta rähjääntynyt kotiutuja tässä hei! Lupaan reissutiedotuksia Maalais-Ranskasta monen postauksen verran, kunhan saan kuvia joltiseenkin järjestykseen. 

Sitä odotellessa pari sanaa täkäläisestä tosi-tv:stä. Kyllä, tiedän että juuri siitä halusitte kuulla.

Mutta kun. Viimeisen kuukauden ajan kaikki ovat tuntuneet hokevan todella rasittavaa lausahdusta "Non mais allô quoi...?", jonka voisi kääntää ehkä "No hei halooooo...?!". (Huomaa myös venyttävä ja nenään hönöttävä ääntämys.)




Kun tuossa pääsiäisen automatkalla lausahdusta hoettiin jo kaikissa mainoksissa, oli jo pakko älähtää ääneen:

"Mikäs hemmetin uusi muotilause tuo nyt oikein on...?"

Miekkonen hämmästyi sivistymättömyyttäni. Miten en muka tiennyt? Non mais allô quoi...?

Kyseiset kuolemattomat sanat lausui suuriryntäinen neitonen nimeltään Nabilla. Ohjelma, jossa lausahdus pääsi ilmoille, oli Les Anges de la télé-réalité, johon on koottu eri tosi-tv-ohjelmista tuttuja "tähtösiä" asumaan saman katon alle Yhdysvaltoihin.

Kas tässä:
(Siivekkäät sanat lausutaan suunnilleen kohdasta 0:48 alkaen)


Kriisin syynä oli, että pari talossa asuvaa tyttöä on pyytänyt ostamaan sampoota talon yhteisillä rahoilla. Nabillan mielestä kunkin (naispuolisen) asukkaan olisi pitänyt varautua etukäteen ja tuoda itse omat sampoonsa.

"Siis sä oot tyttö eikä sulla niinku oo sampoota? No halooo? Halloooo? Onko kenttää? Siis tyttö eikä sulla oo sampoota?! Sehän on niin kuin sä oisit tyttö, eikä sulla ois hiuxia?!???!!!1!!" 


Nabillan hämmästelyistä on tehty sittemmin lukuisia versioita, joissa Nabila on mm. soittanut Hitlerille ja Die Hard -elokuvassa mellastavalle Bruce Willisille.

Pääsiäisenä kukkivat narsissit.

Huomattavasti traagisempi tosi-tv-uutinen liittyy Koh Lantaan eli täkäläiseen Selviytyjiin. Suomessakin uutisoitiin, että uusimman tuotantokauden ensimmäisen jakson kuvauksissa reilu viikko sitten kuoli 25-vuotias kilpailija, ilmeisesti sydänkohtaukseen. Hieman kuolemantapauksen jälkeen tiedotusvälineiden taustoihin kriittisellä otteella uppoutuvalle Arrêt sur Images -uutisportaalille vuosi anonyymi todistajalausunto, jossa vihjattiin, että kilpailijan kuolema olisi johtunut tuotantoyhtiön viivyttelystä. Eilen sitten uutisoitiin, että tuotannon 38-vuotias vastaava lääkäri oli päätynyt itsemurhaan. Jäähyväiskirjeessään hän kirjoitti kokevansa nimensä tulleen loatuksi.

Koko tapaus on kaikin puolin äärettömän surullinen. Oli silti hyvin ärsyttävää kuunnella autoradiosta Europe1-kanavan jälkiviisastelevia toimittajia, jotka syyttivät koko tragediasta niitä toimittajia, jotka olivat julkistaneet saamiaan nimettömiä ilmiantoja. Eikö toimittajan pitäisi nimenomaan julkistaa saamansa tiedot ja epäillyt väärinkäytökset? Ja miksei tuotantoyhtiön viestinnässä herätty puolustamaan lääkäriä ja tämän mainetta, ennen kuin oli myöhäistä?

---

Jottei postaus loppuisi vallan surullisissa tunnelmissa, tähän loppuun pari kuvaa eräästä paikallisesta pallopäästä, joka tuli pääsiäisreissullamme kadulla vastaan ja lyöttäytyi heti juttusille:

"Maumaumaumaumaumau...."*

"...maumaumaumaumau...mau..."

"MAU!"

*Valitettavasti sikäläisten maukkojen murre oli niin vaikeaselkoista, että piti turvautua käännösten sijaan litterointiin.

Ranskan erikoisin koti

Kun on nähnyt yhden sisustusohjelman, on yleensä nähnyt ne kaikki, ainakin vuodeksi eteenpäin. Suomalaiset sisustusohjelmat ja -lehdet ovat ylipäänsä keskimäärin turhan vaisuja ja hailakoita minun makuuni. Vaikka kotini on melko sovinnaisesti sisustettu, minä ainakin inspiroidun paljon enemmän ylilyönneistä kuin varman päälle ns. hyvällä maulla sisustetuista tekokodeista, jotka näyttävät lähinnä Ikean kuvastolta (paitsi että joukossa on tietysti myös designia), ja joita mahtuu kolmisentoista tusinaan.

Kaikkien aikojen suosikkisisustusohjelmaksi onkin nousemassa ranskalainen Ma maison est la plus originale. Tiedän, suitsutin ohjelmaa jo viime vuonna, mutta tikku odottelee täällä sellaisten silmiä, jotka noin vanhoja muistelevat. Sitä paitsi, nyt pärähti käyntiin ohjelman toinen kausi.

Ohjelmassa etsitään Ranskan erikoisinta kotia. Kriteereinä ovat erikoisuus, käytännöllisyys ja esteettisyys. Viime vuonna finaalijakso kokosi televisioiden ääreen 3,3 miljoonaa katsojaa, joten en taida olla sarjan ainoa fani.

Ensimmäisestä jaksosta ei noussut vielä suosikkeja. Joko talo oli arkkitehtonisesti erikoinen, mutta sisustukseltaan tylsä - tai sitten tylsää asuntoa oli yritetty muokata erikoiseksi oudolla sisustuksella.

Tämä Côte d'Azurillä eli Ranskan Rivieralla sijaitseva koti oli rakennettu jyrkkään kalliorinteeseen. Sisustus ei ollut kovin kummoinen, mutta viis siitä, kun terassilta on tämmöiset näkymät.

Tämän Nord pas de Calais'ssa sijaitsevan kupolitalon vitsinä oli ratas, jonka avulla talon sai pyörimään akselinsa ympäri. Laiska "vaihtaa maisemaa" olohuoneen sohvalla istuen.

Tässä arkkitehtipariskunnan pariisilaiskodissa oli runsaasti omaperäisiä tilaratkaisuja, mutta sisustus oli ainakin pohjoismaiseen silmään melko tavanomainen.

Tämä pariisilaiskoti oli puolestaan valjastettu näyttelytilaksi asukkaansa lelufiguurikokoelmalle. Siispä asunnon kaikki huoneet vessaa myöten näyttivät tältä. Siivoaminen oli kuulemma hankalaa, mutta "tomu kuuluu asiaan". Lapsivieraat eivät olleet tervetulleita, sillä figuureilla ei saanut leikkiä.

Tämä montpellier'läiskoti näyttää minusta tavanomaiselta suomalaiselta 1970-luvun tasakattorivitalolta, johon on vain lyöty keskelle yllättävästi uima-allas. Uima-allasta ylittävässä käytävässä oli lasilattiat ja Eero Aarnion punainen Puppy.

Tässä kalliorinteeseen rakennettu rivieralaiskoti, joka pääsi jatkoon viime jaksossa:

Kaikki kuvat: M6
Lisätietoja ohjelmasta Ma maison est la plus originale -ohjelman nettisivuilta.

La lune bleue

Tapahtuipa kerran, kun vietin puolisen vuotta Ranskassa joskus viime vuosikymmenen puolivälissä, että istahdin sohvalle kanavasurffailemaan. Jossain vaiheessa ruudulle pälkähti jonkinlainen Ricki Lake -show'n versio: studioyleisön edessä yksityishenkilöt tekivät outoja ja koskettavia tunnustuksia elämästään. Sosiaalipornoa? Melkein, mutta ei ihan. Eron tuntui tekevän juontaja. 

Noin nelikymppinen, konekivääritahdilla puhunut miesjuontaja ei ehkä ollut varsinaisesti komea, muttä hänen ulkonäössään oli jotain asiallisista älykkötyypeistä tykkääviin vetoavaa. Ennen kaikkea mies vaikutti kykenevän televisiossa poikkeukselliseen empatiaan ja löytävän juuri oikeat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Hän ei töykkinyt haastateltavia, vaan tuntui aidosti kuuntelevan ja välittävän. Ja tämä tietysti sai vieraat rentoutumaan ja kertomaan tarinansa, televisiokameroista ja studioyleisöstä huolimatta. 

Miehessäni ihastukseni herätti riemastusta. Hänen bravuurinsa oli esittää nopeapuheisesta juontajasta imitaatioita, tähän tapaan: 

"bonjourjemapellejeanlucdelarueetcesoirnousallonsparlerdessoeursquisontenfaitnosmères..."

Lisäksi minua valistettiin, ettei juontaja keksinyt empaattisia ja osuvia lausahduksiaan päästään, vaan ne välitettiin hänelle erittäin näkyvän korvakuulokkeen kautta.

Viime perjantain "sininen kuu" Pariisin kattojen yllä.

Kyseinen juontaja oli Jean-Luc Delarue, jonka ura alkoi 1980-luvulla nuoriso-ohjelmien juontajana ja jatkui menestyksekkäästi 1990- ja 2000-luvuilla lukuisten ohjelmien tuottajana ja juontajana. Erityisen suosittu oli juuri tämän postauksen alussa kuvattu Ça se discute. Tämä palkittu keskusteluohjelma pyöri Ranskan televisiossa huimat viitisentoista vuotta 1990-luvulta vuoteen 2009. 

Ça se discuten värikkäitä aiheita vuodelta 2000: "En voi enää sietää hiuksia ja karvoja"; "Olen äärimmäisellä dieetillä terveydestäni välittämättä"; "Mieheni on 30 vuotta minua vanhempi"; "Kaikki naiset ovat hulluna minuun"; "Pakotan lapseni teitittelemään"... Voyeurismistakin syytetyn ohjelman on toisaalta sanottu vähentäneen tabuja esimerkiksi homopariskuntien vanhemmuuteen liittyen.

Juontajan töiden rinnalla Delarue toimi menestyksekkäästi tuottajana; esimerkiksi huippusuosittu Stéphane Plaza, joka ostaa ja myy asuntoja M6-kanavan tosi-tv-ohjelmissa, on Delaruen löytö. Ei siis yllättävää, että 2000-luvun jälkipuoliskolla Delarue oli Ranskan television parhaiten tienaava juontaja-tuottaja.

Vähitellen Delaruen sympaattinen julkisivu sai kuitenkin säröjä. Ensin vuonna 2006 hänen tuotantoyhtiönsä tuomittiin sakkoihin siitä, ettei määräaikaisilla työntekijöillä ollut samoja oikeuksia kuin vakituisilla työntekijöillä. Vuonna 2007 Delarue riehui lääkkeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisena lentokoneessa, jossa hänet jouduttiin lopulta laittamaan käsirautoihin hänen nimiteltyään ja purtuaan stuerttia ja puristeltuaan lentoemännän rintoja. Vuonna 2008 häntä syytettiin tuotantoyhtiönsä rahojen väärinkäytöstä omiin kuluihinsa. Vuonna 2009 hän laukoi Globes de Cristal -palkintogaalan suorassa lähetyksessä epäonnisen vitsin, joka vihjasi hänen haluavan puristella Yamina Benguiguin rintoja:

"Vous voulez que je vous tienne votre Globe - ou vos globes ?"

Delarue-illusioni mureni sitten lopullisesti vuonna 2010, jolloin Delarue jäi kiinni laajamittaisesta kokaiinin käytöstä. Tapauksen myötä Delarue siirtyi pois televisioruuduista ja jätti Sophie Davant'n juontamaan aihepiireiltään Ça se discute -ohjelmaa muistuttavaa Toute une histoire -keskusteluohjelmaa.

Bref. Minulle pettymys Delarueen oli melkein yhtä paha kuin aikoinaan pettymykseni suomalaiseen hiihtoon. Tyyppi, jota arvostin ja pidin vielä keskimääräistä symppiksempänä, olikin heikko ja menestyksensä vanki. Ihan tavis siis vain. Ihailun sijaan korkeintaan säälin kohde.

Delarue yritti paluuta televisiojuontajaksi syksyllä 2011. Vastaanotto oli vaisu, ja ohjelma lopetettiin muutaman kuukauden kuluttua. 

Marraskuussa 2011 Delarue joutui sairaalaan vatsavaivojen vuoksi. Joulukuussa 2011 Delarue järjesti tunteikkaan tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi sairastavansa vatsasyöpää. Tiedotustilaisuuden Delarue kertoi järjestäneensä, sillä paparazzi oli saanut haltuunsa hänen sairaskertomuksensa, ja yritti kaupitella sitä parhaillaan eri toimituksille.

Delaruen taistelu syöpää vastaan päättyi syövän voittoon 23. elokuuta 2012 Delaruen ollessa 48-vuotias. Yhtäkkiä muutamaa vuotta aiemmin Delaruetä pilkanneet tiedotusvälineet tulvivat Delarue-ylistyksiä.

Mikä on oma ajatukseni? Delarue oli parhaimmillaan eräs osaavimmista ja miellyttävimmistä juontajista. Itse hän syytti ongelmistaan äärimmäistä herkkyyttään: paparazzien ja kriitikkojen täyttämä todellisuus oli hänelle liikaa. 

Mitäpä tuohon sanoisi. 

Ammatinvalintakysymys?



Pätkä Ça se discute -ohjelmasta. Delaruen yleisöön on osunut pari huligaania, jotka häiriköivät suoraa lähetystä omaperäisellä tavalla:



Guignoleiden kunnianosoitus edesmenneelle Delaruelle:

L'hommage des Guignols à Jean-Luc Delarue

vidéo Les Guignols sélectionnée dans Médias

Delarue: "Jumala, hyvää iltaa. Olette eläneet viimeiset 2000 vuotta vaikeassa suhteessa poikanne Jeesuksen kanssa, jonka jätitte kuolemaan maan päälle evääkään lotkauttamatta. Tämä välinpitämättömyys syöksee sinut nyt murheen laaksoon. Jeesus. Olette avioton lapsi ja teillä on vaikeuksia elää kaikkivaltiaan isänne kanssa, joka asetti uransa perheensä edelle. Itsekkyyttä. Kutsutaan paikalle ensimmäinen vieraamme, joka halusi säilyttää anonyymiytensä. Herra J..."

Herra J: "Halusin vain sanoa, ettei Jeesus ollut maan päälläkään mikään varsinainen kuoripoika..."

Jeesus: "Anna olla Juudas, sinut kyllä tunnistaa..."

Delarue: "...ja huomenna aiheenamme 'Onko enkeleillä sukupuolta?' Liikuttavan tarinansa kertoo transvestiittienkeli..."

Les pubs qui font pleurer

Mistä tietää, että elämässä on lopulta kaikki aika hyvin? No tietysti siitä, että on aikaa elämöidä tv-mainoksista.


Kaksi tämän hetken iki-inhokkiani on tässä:


Dior Addict:
Okei, mainoksen kuuluukin ärsyttää. Mutta tässä kuikelon teinitytön tähdittämässä pätkässä on musiikkia myöten jotain niin ärsyttävää, että harkitsen Diorin boikotoimista loppuelämäni. Tai ainakin siihen asti kun J'adore l'Eau -puteli on tyhjentynyt.




Pouxit:
Tämän täimyrkkymainoksen slogan ei itse asiassa ole VITUKSIT VITUKSIT (en voi olla ainoa joka kuulee tuon väärin! Enhän...?), vaan Vite Pouxit, eli nopeasti Pouxit. Mutta kun sen on kerran kuullut väärin, sen kuulee aina väärin. Ne kaikki kymmenen kertaa, kun tuo mainos tuntuu yhden mainoskatkon aikana pyörähtävän televisiossa.

Kansallispäivätunnelmia

Täällä käy aikamoinen ulina, kun hävittäjät ja mitkä lienevät lentävät pään ylitse.

Emme silti ole lähteneet paikan päälle Champs Élysées'n tienoille katsomaan perinteistä kansallispäivän sotilaskulkuetta, sillä aivan kuten Ranska päivästä päivään -blogissa tiedettiin, kaiken näkee parhaiten televisiosta. ;)

La first girlfriend tyylikkäänä trenssissä.

Bretagnelaisia säkkipillipiipareita.

Kellä intoa vielä riittää (ja ellei lupailtu sade haittaa), voi lähteä illalla katsastamaan Trocadéron ilotulituksia ja Eiffelin diskotunnelmia Abban, Donna Summerin ja BeeGeesien tahtiin.

Kappale kauneinta (Maalais-)Ranskaa

Jokainen Ranskaa vähänkään kierrellyt tietää, että Ranskan maaseutu pursuaa  kyllästymiseen asti toinen toistaan pittoreskimpiä kyliä. Mutta yhden on tietysti oltava paras ja kaunein kaikista. Siksipä ranskalaiset äänestivät France 2 -televisiokanavan Le Village préféré des Français -ohjelmassa 22:n etukäteen valitun osanottajan joukosta sen kaikkein kauneimman kylän, kas tässä:








Kyseessä on lounaisranskalaisessa Lotin departementissa sijaitseva 217 asukkaan Saint-Cirq Lapopie. Koko departementille nimensä antanut Lot-joki virtaa kylän edustalla.

Kuva: Christophe Finot

Tässä listattuna kaikki Ranskan 22 kauneinta kylää parhaimmuusjärjestyksessä. Suluissa perässä sen alueen (région) nimi, jossa kyseinen kylä sijaitsee:

• 1 : Saint-Cirq-Lapopie (Midi-Pyrénées)
• 2 : Saint-Guilhem-Le-Désert (Languedoc-Roussillon)
• 3 : Barfleur (Basse-Normandie)
• 4 : Salers (Auvergne)
• 5 : Yvoire (Rhône-Alpes)
• 6 : Riquewihr (Alsace)
• 7 : Beynac-Et-Cazenac (Aquitaine)
• 8 : Les Baux-De-Provence (Provence-Alpes-Côte d’Azur)
• 9 : Collonges-La-Rouge (Limousin)
• 10 : Maroilles (Nord-Pas-De-Calais)
• 11 : Angles-Sur-L’Anglin (Poitou-Charentes)
• 12 : Piana (Corse)
• 13 : Saint-Suliac (Bretagne)
• 14 : Montsoreau (Pays De La Loire)
• 15 : Baume-Les-Messieurs (Franche-Comté)
• 16 : Rodemack (Lorraine)
• 17 : Gerberoy (Picardie)
• 18 : Le Bec-Hellouin (Haute-Normandie)
• 19 : Essoyes (Champagne-Ardenne)
• 20 : Apremont-Sur-Allier (Centre)
• 21 : Vézelay (Bourgogne)
• 22 : La Roche-Guyon (Ile-De-France)

Äitelän viehkolle ranskalaiselle maalaiskyläkuvakierrokselle pääsee France 2:n internetsivulla, jolla on esitelty kaikki osallistuneet kylät kuvien kera.


Itselleni näistä listatuista kylistä on tuttuja vain kaksi. Suosikkini näistä kahdesta on neljänneksi yltänyt Salers, jossa pääsee nauttimaan korkeanpaikankammon ohella Cantal-juustosta ja suloisten salers-lehmien bongailusta. Toinen tuttu listalla on Limousinissä sijaitseva Collonges La Rouge, jonka vitsinä on lähinnä se, että koko rinnepaikalla sijaitseva kylä on rakennettu toulouselaiseen tyyliin punatiilestä. 


Leikkimielistähän tämä on, kauneus kun on edelleen siellä katsojan silmässä. Kisan tarkoituksena lienee ennen kaikkea tuoda turismin muodossa lisätuloja talouskriisin kourissa kamppailevalle maaseudulle. Mutta pakko silti hieman purnata, kun eräs omista suosikeistani loistaa poissaolollaan: nimittäin ihanasta juustostaankin tunnettu Rocamadour:










Ja ei kun kesälomareittejä suunnittelemaan!

Kortteja siellä ja kortteja täällä

Eilen illalla vängättiin läpi Ranskan presidentivaalien Se Ainoa Vaaliväittely. Studiossa oli François Hollanden ja Nicolas Sarkozyn lisäksi toimittajat Laurence Ferrari TF1-kanavalta ja David Pujadas France 2 -kanavalta. Toisin kuin suomalaisissa vaaliväittelyissä, toimittajien roolina ei ollut grillata ehdokkaita, vaan esittää ennalta määritellyt keskustelunaiheet ja ohjata keskustelua niiden mukaan. Käytännössä toimittajat olivat hiljaa lähes koko ajan. Tasapuolisuuden takaamiseksi ehdokkaiden käyttämä puheaika mitattiin ja näytettiin suuressa laskurissa katsojille. Mittaaminen ei tosin  käytännössä ollut mikään  helppo tehtävä, sillä iso osa väittelystä meni jonkinlaisen kuorohuudon merkeissä.

Väittely esitettiin suorana sekä Sarkozy-yhteyksistään kritisoidulla TF1-kanavalla että julkisen palvelun France 2 -kanavalla. Debatti keräsi televisioiden ääreen lähes 18 miljoonaa katsojaa ja innoitti yli puoleen miljoonaan twiittaukseen.

Itse kahlasin lähes kolme tuntia kestäneen vaaliväittelyn läpi seuraten toisella silmällä ruutua ja toisella twitterin neronleimauksia.

Parhaiten keskustelu ehkä tiivistyi näiden eläimellisten twiittareiden kommenteissa:

Ehdokkaat eivät olleet ehtineet puhua viittäkään minuuttia, kun natsikortti jo vilahti. Natsikorttia käytettiin tosin epäsovinnaisella tavalla: Sarkozy syytti Hollandea siitä että tämän kannattajat olivat syyttäneet häntä vaikka miksi, "mikseipä vaikka esimerkiksi Hitleriksi". Hollande vastasi syytökseen syyttämällä Sarkozyn kannattajien syyttäneen häntä vaikka miksi elukaksi.

Syvällisellä otteella siis edettiin.

Natsikortista edettiin muutaman mutkan kautta DSK-korttiin:

Sarkozy: "Minä en ota oppitunteja puolueelta, joka oli innokkaana valmis asettumaan Dominique Strauss-Kahnin taakse!"
Hollande: "Minäpä en nimittänyt Strauss-Kahnia IMF:ään!"
Sarkozy: "Minä tunnen hänet huonommin kuin sinä!"

Keskustelu jatkui epämääräisellä vänkäyksellä siitä, kumpi tunsi DSK:n ja hänen yksityiselämänsä paremmin, kumpi huonommin.



Quand DSK s'invite dans le débat Sarkozy /... par 20Minutes


Sama keskustelu tiivistettynä twiiteissä:

Viimeistä twiittaajaa mukaillen: suomalainen vaaliväittelykulttuuri alkaa taas näyttää ihmeen tasokkaalta.

Amalyan ääni

Kuten olen jo ehtinyt paljastaa, olen auttamaton tosi-tv-fani. Siksi riemulla ei ollut rajoja, kun Ranskassa alkoi muutama viikko sitten paikallisversio The Voice -formaatista: The Voice - la plus belle voix.

Formaatin hieno puoli on se, että esikarsinnoissa ne surkeimmat on jo karsittu, joten katsojan ei tarvitse kärsiä Idols-tyyppisestä myötähäpeästä. Minua myös miellyttää formaatissa se, että tuomarit tekevät ensimmäisen karsinnan pelkän äänen perusteella, näkemättä laulajaa. Näin vältytään myös Idolsista tutuilta "Sä olet ihan poptähden näkönen!" -valintaperusteilta.

Tottahan minulla on jo suosikkikin, Amalya. Oman subjektiivisen ja erittäin asiantuntemattoman näkemykseni mukaan hänen versionsa Set Fire to the Rain -kappaleesta oli alkuperäistä parempi.

Chair de poule !

Valitan pitkähköä mainospätkää videon alussa, mutta video on näkemisen/kuulemisen arvoinen.

Ellei yllä oleva video näy, tässä Youtube-versio:


Amalya valitsi kaikista tuomareista valmentajakseen Jeniferin, joka itsekin ponnisti aikoinaan tähteyteen tosi-tv-laulukilpailun kautta. Jenifer voitti nimittäin Ranskan Star Academyn vuonna 2001.

Kolmekymppisen Jeniferin ura on kaikista Voice-valmentajista selvästi lyhyin, mutta kuka tietää, ehkä tosi-tv-tausta auttaa valmentamisessa?

The Voicen valmentaja Jenifer. © Bureau233 / TF1

Amalya pääsi ensimmäiseen kaksintaisteluunsa viime lauantaina, ja ottelu oli yllättävän tiukka; Survivor oli kuin mittatilaustyönä valittu vastaottelijalle Angelle, eikä Amalyan ääni kuulostanut yhtä vaivattoman ylivoimaiselta kuin karsintakierroksella.


Tässä Youtube-versio duosta Angen kanssa:

Amalyassa kiehtoo kuitenkin äänen lisäksi aitous, herkkyys ja sydämellinen luonnonlapsen persoona. Mutta onko hän riittävän kovapintainen viihdetaiteilijaksi?

Päivitys: Youtube-versiot esityksistä lisätty.

Ranskalaisia sisustuksia

Sisustusohjelmista kaikkien aikojen suosikikseni on noussut viime syksynä M6-kanavalla pyörinyt Ma Maison est la plus originale de France eli "Minulla on Ranskan omaperäisin talo/koti". Ohjelmassa kolmihenkinen raati kiersi Manner-Ranskan kaikilla kahdeksalla kulmalla etsimässä omalaatuisia koteja, joista sitten lopulta valittiin se kaikkein erikoisin.

Jos tuo sarja jotain opetti, niin sen, että asunnon voi rakentaa mistä hyvänsä, konteista aaltopeltiin. Mistä tahansa rakennuksesta voi myös muokata asuinrakennuksen. Sarjan aikana esiteltiin mm. entinen kirkko, entinen teurastamo, entinen autokorjaamo, entinen majakka ja entinen tehdasrakennus. Tyylien kirjo ulottui esihistoriallisista kiviseinistä keskiajan kautta ultramoderniin minimalismiin.

1700-luvun maatilalla oli moderni keittiö ja suuri ikkuna kohti ympäröivää luontoa.

Tämä koti oli rakennettu huippuedullisista teollisuudesta tutuista materiaaleista, kuten aaltopellistä.

Elsassilaiskodin keittiössä oli puuta ja kiveä.

Tämä koti oli aikaisemmin autokorjaamo.

Kun kotina on entinen kirkko, voi puutarhasta löytyä pääkalloja.

Entisestä koulusta muokatun kodin olohuone.

Entisessä teurastamossa asuvan perheen vanhempien makuhuone.

Entisen koulun lasten makuuhuone muistuttaa makuusalia.

Tässä kodissa oli tehty makuuhuoneen yhteydessä sijaitsevasta kylpyhuoneesta valoisampi rakentamalla ikkuna makuuhuoneen ja kylpyhuoneen välille.

Eräs omista suosikeistani oli tämä Marseillen seudulla sijaitseva kallioon rakennettu koti.

Kalliokodin paikalla on ollut asutusta tuhansia vuosia. Kallioseinät olivat tummuneet näiden esihistoriallisten asukkaiden nuotioiden savusta.

Kalliokodin makuuhuone

Kalliokodin keittiö, jonka nykyinen, 1950-luvulla taloon muuttanut asukas on kunnostanut.

Tämän lyonilaiskodin sisustus ei ole kovin poikkeuksellinen, mutta kuka sisustusta ehtii katsoa, kun näkymät ovat tuollaiset?

1970-luvun henkeen sisustettu maanalainen koti kokolattiamattoineen.

Maanalaisen kodin makuuhuone on vuorattu kokolattiamatolla kattoa myöten. Astmaatikon helvetti?

Tämä vaalea koti sijaitsi upealla paikalla, Marseillen kattojen yllä. Vain tuo avotakan läheisyys vaaleaan sohvaan jäi pohdituttamaan...

Ranskalaista tyylitajua: irtopäitä lastenhuoneen seinälle.

Bollywood-koti Pariisista

Pelkistetty sisustus ja esteetön näkymä yli Pariisin kattojen.

Taiteilijakodin kylpyhuone.

Taiteilijakodin punainen makuuhuone.

Taiteilijakodin olohuone.

Kun ulkonäkö ratkaisee... Tämä taiteilijakodin keittiö näyttää kotikokin helvetiltä.

Entisen teurastamon olohuone.

Entiseen viinikellariin rakennettu makuuhuone.

Voittajaksi selviytyi maanalainen bunkkeritalo. Taloa ei itse asiassa ole kaivettu maan alle, vaan betonirakenteinen talo on jälkikäteen peitetty maa-aineksella. Talon ulkokuvat tuovat mieleen hobittien asumukset. Sisältä talo on yllättävän valoisa, mutta 1970-luvun sisustus retroväreineen, muoveineen ja kokolattiamattoineen ei kyllä miellyttänyt allekirjoittanutta henkilökohtaisesti. Vaan valintana olikin omaperäisin, ei ihanin talo.



Kaikki kuvat: M6