Pariisin koiruuksista olen jo ehtinyt kirjoittamaan, nyt on sitten kissojen vuoro. Onhan se tämänvuotisen Eläinten viikon teemaeläin. Ja lisäinspiraatiota tarjoavat tietysti kotonani asuvat hörökorvat.
Onko sinulle koskaan tullut Pariisin puistoissa tai hautausmailla omituinen tunne; ikään kuin joku muka tarkkailisi, vaikkei näköpiirissä ole ristinsielua?
Kyseessä saattoi hyvinkin olla joku Pariisin puistoissa ja hautausmailla elävistä noin 600 kissasta. Esimerkiksi yksin Père Lachaisen hautausmaalla elää noin 80 kissaa.
Nämä kissat eivät yleensä ole alkujaan villikissoja, ja monet ovat yhä puolikesyjä. Laiskat tai varattomat ihmisomistajat ovat ne hylänneet, kun heillä ei ole ollut enää viitseliäisyyttä tai varaa hoitaa lemmikkejään. Osa on saattanut myös lähteä itse karkuteille - Pariisissa kissojen päästäminen esimerkiksi sisäpihoille ikkunoiden kautta tuntuu olevan hämmentävän yleistä. Harva tuntuu miettivän, millaisia uhkia suurkaupungissa kissoille on - tai että kissa saattaa pudota 8. kerroksen parvekkeenkaiteelta, ja kun niin käy, on aika samantekevää, putoaako se jaloilleen.
 |
| Tämä kissapersoona tuli vastaan Bellevillen puistossa. |
Aikaisemmin isännättömiä kissoja pyrittiin pyydystämään ja lopettamaan. Vuodesta 1999 Pariisin puistokissoja ei ole enää automaattisesti pyydystetty tarhoihin, vaan ne voivat saada vapaan kissan statuksen. (Kissoja tuntevalle tämä on tietysti hämmentävä termi. Ikään kuin kissa voisi olla mitään muuta kuin vapaa sielu.)
Vapaiden kissojen statuksia määrittelee virallisesti poliisi, mutta käytännössä kissa-asiat ovat vapaaehtoisyhdistysten harteilla. Kissoja tarkastutetaan eläinlääkärillä ja ne steriloidaan. Sterilointi todettiin lopulta lopettamista hyödyllisemmäksi, sillä kissat pitävät Pariisin jyrsijäkantoja kurissa, steriloidut kissat itsessään aiheuttavat ympäristölle vähemmän haittoja ja kissapopulaatiokin pysyy aisoissa.
Pariisin puisto- ja hautausmaakissat ovat hämmentävän hyvässä kunnossa. Paksu, kiiltävä turkki ja lihaksikas ulkomuoto kielivät hyvästä ruokavaliosta. Salaisuutena ei ole pelkkä jyrsijäkanta, sillä näitä kissoja myös ruokitaan. Erittäin ranskalaishenkisesti virallisesti ruokkiminen on kiellettyä, mutta luotettavien ja tunnettujen yhdistysten harjoittamana sitä "suvaitaan". Esimerkiksi hajuhaittojen vuoksi kesällä kehotetaan ruokkimaan kissoja kuivamuonalla. Ruokkimista varten on myös osoitettu erikseen alueita.
Päälle kahdeksankymppinen Marcel, jonka yhdistys ruokkii päivittäin noin 80 kissaa, valitti menettelystä muutama vuosi sitten Le Parisienille:
"Kaupunki pakottaa meidät tyytymään 10 ruokintapisteeseen, joiden pitäisi kattaa koko 11 hehtaarin suuruinen Montmartren hautausmaa! Se on aivan liian vähän. Tässä muka hygienian varjolla vaarannetaan kissojen terveys!"
Ranskan kodittomia kissoja ja muitakin eläimiä pääsee auttamaan esimerkiksi Ranskan eläinsuojeluyhdistyksen S.P.A.:n, 30 millions d'amis -säätiön tai Rescue-foorumin kautta.
---
P.S.
Eläinsuojeluyhdistys S.P.A:lta on muuten hankittu myös Pariisin uutukaisen kissakahvilan kissat. Kirjoittelin aiheesta jo silloin, kun kahvilalle vasta etsittiin rahoitusta. Rahoitus saatiin kasaan ja kahvila avattiin Marais'lle syyskuussa. Ja jonoa on piisannut siitä pitäen. Itse en ole paikkaa vielä ole ehtinyt katsataa, mutta videon perusteella se vaikuttaa sellaiselta, jossa kissojen paras on etusijalla.
Café des Chats
16, rue Michel le Comte
Metro: Rambuteau/Arts et Métiers
