Näytetään tekstit, joissa on tunniste 18. kaupunginosa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 18. kaupunginosa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kissamainen Pariisi

Elämme parhaillaan Eläinten viikkoa, minkä kunniaksi Taika haastoi blogissaan kaikkia kirjoittamaan eläinaiheisen blogikirjoituksen.

Pariisin koiruuksista olen jo ehtinyt kirjoittamaan, nyt on sitten kissojen vuoro. Onhan se tämänvuotisen Eläinten viikon teemaeläin. Ja lisäinspiraatiota tarjoavat tietysti kotonani asuvat hörökorvat. 



Onko sinulle koskaan tullut Pariisin puistoissa tai hautausmailla omituinen tunne; ikään kuin joku muka tarkkailisi, vaikkei näköpiirissä ole ristinsielua?

Kyseessä saattoi hyvinkin olla joku Pariisin puistoissa ja hautausmailla elävistä noin 600 kissasta. Esimerkiksi yksin Père Lachaisen hautausmaalla elää noin 80 kissaa.

Nämä kissat eivät yleensä ole alkujaan villikissoja, ja monet ovat yhä puolikesyjä. Laiskat tai varattomat ihmisomistajat ovat ne hylänneet, kun heillä ei ole ollut enää viitseliäisyyttä tai varaa hoitaa lemmikkejään. Osa on saattanut myös lähteä itse karkuteille - Pariisissa kissojen päästäminen esimerkiksi sisäpihoille ikkunoiden kautta tuntuu olevan hämmentävän yleistä. Harva tuntuu miettivän, millaisia uhkia suurkaupungissa kissoille on - tai että kissa saattaa pudota 8. kerroksen parvekkeenkaiteelta, ja kun niin käy, on aika samantekevää, putoaako se jaloilleen.

Tämä kissapersoona tuli vastaan Bellevillen puistossa.

Aikaisemmin isännättömiä kissoja pyrittiin pyydystämään ja lopettamaan. Vuodesta 1999 Pariisin puistokissoja ei ole enää automaattisesti pyydystetty tarhoihin, vaan ne voivat saada vapaan kissan statuksen. (Kissoja tuntevalle tämä on tietysti hämmentävä termi. Ikään kuin kissa voisi olla mitään muuta kuin vapaa sielu.)

Vapaiden kissojen statuksia määrittelee virallisesti poliisi, mutta käytännössä kissa-asiat ovat vapaaehtoisyhdistysten harteilla. Kissoja tarkastutetaan eläinlääkärillä ja ne steriloidaan. Sterilointi todettiin lopulta lopettamista hyödyllisemmäksi, sillä kissat pitävät Pariisin jyrsijäkantoja kurissa, steriloidut kissat itsessään aiheuttavat ympäristölle vähemmän haittoja ja kissapopulaatiokin pysyy aisoissa.

Pariisin puisto- ja hautausmaakissat ovat hämmentävän hyvässä kunnossa. Paksu, kiiltävä turkki ja lihaksikas ulkomuoto kielivät hyvästä ruokavaliosta. Salaisuutena ei ole pelkkä jyrsijäkanta, sillä näitä kissoja myös ruokitaan. Erittäin ranskalaishenkisesti virallisesti ruokkiminen on kiellettyä, mutta luotettavien ja tunnettujen yhdistysten harjoittamana sitä "suvaitaan". Esimerkiksi hajuhaittojen vuoksi kesällä kehotetaan ruokkimaan kissoja kuivamuonalla. Ruokkimista varten on myös osoitettu erikseen alueita.

Päälle kahdeksankymppinen Marcel, jonka yhdistys ruokkii päivittäin noin 80 kissaa, valitti menettelystä muutama vuosi sitten Le Parisienille:

"Kaupunki pakottaa meidät tyytymään 10 ruokintapisteeseen, joiden pitäisi kattaa koko 11 hehtaarin suuruinen Montmartren hautausmaa! Se on aivan liian vähän. Tässä muka hygienian varjolla vaarannetaan kissojen terveys!"



Ranskan kodittomia kissoja ja muitakin eläimiä pääsee auttamaan esimerkiksi Ranskan eläinsuojeluyhdistyksen S.P.A.:n, 30 millions d'amis -säätiön tai Rescue-foorumin kautta.

---

P.S.
Eläinsuojeluyhdistys S.P.A:lta on muuten hankittu myös Pariisin uutukaisen kissakahvilan kissat. Kirjoittelin aiheesta jo silloin, kun kahvilalle vasta etsittiin rahoitusta. Rahoitus saatiin kasaan ja kahvila avattiin Marais'lle syyskuussa. Ja jonoa on piisannut siitä pitäen. Itse en ole paikkaa vielä ole ehtinyt katsataa, mutta videon perusteella se vaikuttaa sellaiselta, jossa kissojen paras on etusijalla.




Café des Chats
16, rue Michel le Comte
Metro: Rambuteau/Arts et Métiers


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sunnuntaishoppailua Pariisissa

Tukholmassa käytin usein lauantait lepäilyyn ja lenkkeilyyn, sunnuntait taas kaupoilla kiertelyyn. Tämä tapa on Pariisissa pitänyt jättää, sillä valtaosa kaupoista pitää sunnuntaisin ovensa visusti kiinni. Ylipäänsä kaupoissa kiertely Pariisissa ei ole tungoksen vuoksi minusta kaksista puuhaa, siksi olenkin nykyään vannoutunut nettishoppailija.

Sunnuntaishoppailu ei kuitenkaan ole Pariisissakaan mahdottomuus. Huomisen arkipyhän kunniaksi listaan tähän muutamia vaihtoehtoja heille, joihin sattuu iskemään vastustamaton shoppailuhimo Pariisissa sunnuntaina - tai arkipyhänä.

1. Marais (metro: Rambuteau/Hôtel de Ville/Saint Paul)
Marais
Kuva: Gabriella Alu
Marais'lle tietysti kannattaa poiketa muutenkin kuin shoppailumielessä. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkialueistani Pariisissa, kuten ehkä joku blogiani ennenkin lukenut osaisi arvata. Marais on Pariisin juutalais- ja gaykortteli, joka vilisee vanhoja taloja, hassuja pikku putiikkeja ja huippuhyviä falafelpaikkoja.

Sunnuntaishoppailijan kannattaa suunnata esimerkiksi rue des Francs Bourgeois'lle, jolta löytyy mm. kosmetiikkaliike M.A.C, kenkäliike Camper, Comptoir des Cotonniers, Sandro, Läheisellä rue Vieille du Templella shoppailijaa odottavat mm. Lacoste, MajeVanessa Bruno, American Apparel, Abou d'Abi Bazar. Rue des Rosiers'lla on puolestaan mm. Kookaïn ja Zadig & Voltairen liike.

2. Les 4 Temps -ostari Défensella (metro: Grande Arche de la Défense)
Picture from www.Landscape-Photo.net (CC BY-NC-ND)
Kuva Défensesta Eiffelistä nähtynä (B. Monginoux/landscape-photo.net).
Défense on hieman kaukana ydinkeskustasta, eikä itse asiassa ole Pariisin aluetta oikeastaan ollenkaan, mutta varteenotettava vaihtoehto sateisena sunnuntaina tai tehoshoppailuun ketjuliikkeissä. Ja pitäähän se Défensen bisnesaluekin ainakin kerran nähdä.

Les 4 Tempsin liikkeet löytyvät jaoteltuna täältä - ellei ranska suju, osa suosituimmista liikkeistä näkyy myös logoina. Tässä ostarissa ei ole oikein mitään liikettä, mitä ydinkeskustasta ei löytyisi, mutta täällä ne ovat kaikki kätevästi yhden ja saman katon alla. Les 4 Temps -ostarilla ei sitä paitsi ole ikinä samanlaista kaoottista ryysistä kuin Les Hallesin ostarilla.

3. Carrousel du Louvre (Metro: Palais Royal - Musée du Louvre)

powered by Fotopedia

Louvren pyramidin alla sijaitseva miniostari on auki vuoden jokaisena päivänä. Kauppavalikoima (katso täältä) on kyllä minimaalinen, varsinkin nyt kun siellä ei ole enää Virgin Megastorea. Carrouselissa kannattaa poiketa jos muuten kohdalle osuu, mutta ei tämä kyllä pidemmän matkan väärti ole. Muuten, Louvren museoon kannattaa tulla tämän ostarin kautta, ei ulkona Pyramideilla jonottaen. Jono on alhaalla yleensä aika olematon.

4. Bercy Village (Metro: Cour Saint-Émilion)

powered by Fotopedia

Bercy Villageen ei ehkä kannata tulla ydinkeskustasta pelkästään shoppailun vuoksi edes sunnuntaina. Tarjolla on kyllä muutama kiinnostava liike, muttei mitään, mitä muualta Pariisista ei löytäisi isommassa mittakaavassa - jopa sunnuntaina. Bercy Villagessa kiinnostavaa on arkkitehtuuri ja historia: täällä oli toimi vilkas keskusviinivarasto 1900-luvun alkupuolelle asti. Ihan vieressä ovat Parc de Bercyn puutarhat.

5. Abbesses (Metro: Abbesses)
Gatazo
Punainen kissa rue des Abbessesilla. Kuva: Oscar Palmer
Montmartren tanhuvilla sijaitsevan rue des Abbessesin kauppiaat väänsivät viime vuonna sunnuntaiaukioloista kättä Pariisin kaupungin kanssa. Kysymys kuului: Onko Abbesses turistialuetta? Pitäisikö sen olla? Vitsinä on Ranskan sunnuntaiaukioloja koskeva kiemurainen lainsäädäntö, jonka mukaan (kaupanalan) työntekijöiden pitää pyhittää lepopäivänsä juuri sunnuntaina. Siis paitsi, jos sattuvat työskentelemään turistialueilla. Putiikkia voi pitää muuallakin sunnuntaina auki, jos sitä pyörittää omistajavoimin. Tai jos kyseessä on ruokakauppa, silloin siellä on lupa teettää töitä sunnuntaisin työntekijöillä puoleen päivään asti.

Sunnuntaisin on avoinna rue des Abbessesilla mm. Ba&sh, Chattawalk ja Beauty Monop'. Jos sunnuntaishoppailijan salmiakkihammasta kolottaa, voi poiketa läheisellä rue des Martyrsillä sijaitsevassa ruotsalaisessa Käramell-karkkikaupassa.


6. Champs-Élysées (Charles de Gaulle Étoile/Franklin D. Roosevelt/George V.)
Picture from www.Landscape-Photo.net (CC BY-NC-ND)
Kuva: B. Monginoux/Landscape-photo.net
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä se kaikkein suurin ja kaunein (?), Pariisin varsinainen pääkatu. Ellei turistiryysis haittaa ja ketjuliikkeet kiinnostavat putiikkeja enemmän, niin sekaan vaan. Omia suosikkejani ovat Disney-kauppa, Virgin Megastore ja Petit Bateau, muita Sampan liikkeitä voi selailla täältä.

Jäikö jotain uupumaan? Vinkkejä ja täydennyksiä otetaan mielellään vastaan!

--
Huom! Kuten tarkkasilmäisempi ehkä huomaa, laiskana tyttönä en jaksanut kaivella omia kuvia, vaan liitin kuvitukseksi CC-lisenssioituja kuvia. 

torstai 30. elokuuta 2012

Kävelyllä Montmartrella

Inhoan Montmartrea. Liikaa turisteja ja turistien huijaamisella itseään elättäviä. Ylipäänsä 18. kaupunginosa ei kuulu suosikkeihini: missä ei vello turistimassa, siellä on yleensä muuten rähjäistä ja surkeaa.

Sitten näin Woody Allenin Midnight in Paris -elokuvan ja yhtäkkiä mieleni paloi haahuilemaan Montmartren kukkulalle, sillä lailla tunnelmallisesti ja romantillis-taiteellisesti.





Tällä taustalla päätin hyödyntää mahdollisuuden kierrellä Montmartrella kerrankin arkipäivänä. Kaiken järjen mukaan ainakin turistimassa olisi pienempi kuin viikonloppuna tai arkipyhinä.

Lähtöpiste: metroasema Blanche (metrolinja 2). Ensimmäinen näkymä metrosta ulos tullessa on legendaarinen Moulin Rouge - jota ovat ikuistaneet lukuisat taiteilijat de Toulouse-Lautrecistä  Picassoon - ja tietysti itseään kabareen edustalla kuvauttavat turistit.


Jatkoin matkaa Moulin Rougen ohi pitkin seksikauppojen reunustamaa boulevard de Clichyä. 



Noin 100 metrin taivalluksen jälkeen käännyn oikealle, avenue Rachelille, jonka päässä häämöttää Montmartren hautausmaa. Tänne on haudattu mm. säveltäjä Berlioz ja taidemaalari Degas.



En kuitenkaan ollut hautausmaatunnelmissa, joten kipusin hautausmaan sisäänkäynnin vasemmalla laidalla olevat portaat ylös ja käännyn oikealle, rue Caulaincourtille. Graffittien peittämän ylikulkusillan säleikköjen lomasta vilahteli Montmartren hautakiviä.


Kävelin sillan päähän ja käännyin ensimmäisestä risteyksestä oikealle, rue Joseph de Maistrelle.


Rue Joseph de Maistrelta käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, rue Lepicille. Tästä alkaa kiipeily.

Talossa numero 54 asusti aikoinaan taidemaalari Van Gogh.




Vasemmalla puolella, rue Lepicin ja rue Tholozén risteyksessä, kohoaa tuulimylly nimeltään Moulin de la Galette, jossa toimi 1800-luvulla tanssisali. Mylly on lehväisessä paikassa, joten sitä on kadulta vaikea valokuvata, mutta nimekkäistä taiteilijoista sen ovat ikuistaneet mm. Renoir, Van Gogh, de Toulouse-Lautrec ja Picasso.

Rue Lepicin ja rue Girardonin risteyksessä on toinen tuulimylly, 1700-luvulta peräisin oleva Moulin Radet, jonka juurella toimii nykyisin - hieman epäloogisesti - Moulin de la Galette -niminen ravintola.



Tämän myllyn kohdalla käännyin vasemmalle, rue Girardonille.


Jatkoin pitkin rue Girardonia, kunnes saavuin kadun vasemmalla laidalla sijaitsevalle square Suzanne-Buisson -puistikolle. Suzanne Buisson oli toisen maailmansodan aikaisessa vastarintaliikkeessä toiminut juutalaisnainen, joka katosi tuntemattomaksi jääneellä keskitysleirillä.



Puistikkoa koristaa Pariisin suojeluspyhimys Saint Denis eli Pyhä Dionysius. Legendan mukaan tämä 200-luvulla elänyt piispa mestattiin leikkaamalla pääirti. Kunnon pariisilaisena Pyhä Dionysius ei näin vähästä hätkähtänyt, vaan hän poimi tyynesti päänsä maasta, huuhtaisi sen paikalla olleessa lähteessä ja käveli pää kainalossa hautaansa. Siksi tämä pyhimys esitetään taiteessä yleensä pää kainalossa.


Puistikon päässä käännyin oikealle ja laskeuduin portaat alas place Casadesus -aukiolle.


Aukion päässä nousen portaat ylös...




...allée des Brouillardsille. Renoir asui aikoinaan tämän kadun varrella.



Allée de Brouillardsin päässä avautuu place de Dalida, jolta jatkoin matkaani suoraan, pitkin ylös päin kipuavaa rue de l'Abreuvoiria. Kadun varrella on ollut muinoin mm. eläinten juottopaikka (abreuvoir) ja suosittu taiteilijakahvila. Impressionistimaalari Camille Pissarro asui aikoinaan talossa numero 12.




La Maison Rose -kahvila-ravintolan jälkeen käännyin vasemmalle...


...alas rue des Saules -katua.


...rue Saint Vincentin risteykseen asti. Katukyltin vieressä oleva taidepläjäys muistuttaa viiniruukkua.


...ja miksei muistuttaisi, sillä rue des Saulesin ja rue Saint Vincentin kulmauksessa kasvaa Montmartren viinitarha.



Viinitarhasta katsottuna rue Saint Vincentin vastakkaisella puolella elelee kuvan ketterä kani. 


Lapin Agile oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa taiteilijapiirien todellinen in-paikka, jonka kanta-asiakkaisiin lukeutui mm. Picasso. Ensimmäisen maailmansodan myötä paikan suosio vähitellen hiipui, mutta kabaree on yhä avoinna



Jatkoin matkaani pitkin rue Saint Vincentiä ja ohitin rue du Mont Cenis'n, jonka varrella asui aikoinaan säveltäjä Hector Berlioz. Vastaani huristi Montmartren turistijuna. 


Rue Saint Vincentin päässä astuin ylös rue de la Bonnelle, jolta jatkoin edelleen kadun vasemmalla laidalla sijaitsevaan square Marcel-Bleustein-Blanchet -puistoon, joka tunnettiin vuoteen 2004 asti nimellä parc de la Turlure. Puisto on yllättävän rauhallinen ja suojaisa sijaitakseen aivan Sacré-Coeur-kirkon tuntumassa.




Puiston päässä käännyin oikealle rue du Chevalier de la Barrelle ja jatkoin pitkin Sacré-Coeur-kirkon laitaa kirkon julkisivun puolelle.




Kirkon edustalta avautui paljon kuvattu näkymä kohti Pariisin kattoja - ja turistimassoja. Amélie-elokuvan fanit voivat jatkaa tästä matkaa suoraan alas kohti elokuvasta tuttua karusellia. Varokaa kuitenkin portaiden juurella odottavia turistihuijareita, jotka yrittävät sitoa ohikulkijan käteen nauhaa ja pyytää siitä sitten rahaa.


Minä jatkoin matkaani oikealle rue Azaïsille - ja näpsin pakollisen Eiffel-kuvan, kuin kunnon turisti ainakin.


Rue Azaïsin päässä käännyin oikealle, rue St-Eleuthèrelle, jolta käännyin vasemmalle, turisteja vellovalle place du Tertre -aukiolle.





Aukiolta jatkoin rue Norvins'lle. Mitä kauemmas pääsin place du Tertrestä, sen harvemmaksi turistiputiikit kävivät, kunnes loppuivat kokonaan. Innostuin turistikrääsän shoppailun sijaan bongailemaan katutaidetta.




Seinään juuttunut miespatsas perustuu Marcel Aymén tarinaan nelikymppisestä herra Dutilleul'stä, joka päivänä muutamana havaitsee kykenevänsä kävelemään seinien lävitse.


Avenue Junot'n risteyksessä käännyin 180 astetta ympäri ja palasin omia jalanjälkiäni pitkin rue Norvins'iä. Ennen place du Tertre -aukiota käännyin oikealle, rue Poulbot -kadulle. Kävelen kadun päähän, ohi Dali-keskuksen. Kujan päässä laskeuduin portaat alas...



...rue Gabriellelle, jolta käännyin ensimmäisestä risteyksestä oikealle...



...rue Drevet'lle, ja taas alas portaita rue la Vieuvillelle.




Rue la Vieuvilleltä käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, rue des Martyrsille, jolla vilkaisin muutaman omaperäisen putiikin näyteikkunoita.



Seuraavaksi käännyin toisesta risteyksestä oikealle, rue des Abbessesille, ja edelleen place des Abbesses -aukiolle, jonka laidalla kohoaa punatiilinen Saint Jean de Montmartre -kirkko.



Pujahdin hiljaiseen kirkkoon kauniin kuorolaulun houkuttelemana.



Kirkosta nähden aukion vastakkaisella laidalla sijaitsee pieni puistikko, jossa on erittäin romantillinen nähtävyys: Le mur des je t'aime.


Taiteilijat Frédéric Baron ja Claire Klito ovat kirjoittaneet 40 m² kattavaan kaakeliseinään yli 300 rakkaudentunnustusta 250:llä eri kielellä.



Tässä vaiheessa taiteentäyttämä ja Montmartren portaiden väsyttämä pikku seikkailija voikin hypähtää metron kyytiin samalla aukiolla sijaitsevalla Abbessesin metroasemalla.