Pariisilaiset ravintolassa

Minulta kysellään aina silloin tällöin suosituksia pariisilaisravintoloista. Ja mikäs siinä. Pariisilaiskuppiloiden kiertely on minulle melkein harrastus ja tykkään kyllä suositella paikkoja erityisesti erikoistarpeisiin (Haluatko nauttia romanttista hääpäiväillallista juron äijänkörilään kanssa 15. kaupunginosassa? Tai tavata Maailma kylässä -festareilla viihtyviä kavereita vuosien takaa brunssin äärellä? Käydä leivoskahvilla fiinin täti-ihmisen kanssa?). 

Sen sijaan eräs suosikki-inhokeistani on peripariisilainen tapa julistaa "Pariisin parhaita" paikkoja. Siis tähän tapaan:

"Näätsä ton leipomon? Siellä on Pariisin parhaat croissantit!" 
"Hei mennään tonne. Siellä on Pariisin paras kaakao. Muita ei kannata maistaakaan."

Koska jos nyt ollaan ihan tosikkoja rehellisiä, Pariisissa on lähes 30 000 ravintolaa. Todellisuudessa siinä saisi hassata koko ihmisiän, jos haluaisi niistä katsastaa edes pintapuolisesti edes suurimman osan. Ja sittenkin se parhaus olisi vain kyseisen tyypin korvien välissä ja naapurin näkökulma asiaan voisi olla aivan toinen.

Lisäkeruokia pariisilaisessa korealaisravintolassa, joka ei keskinkertaisuutensa vuoksi ansaitse tulla mainituksi nimeltä tässä blogissa. Enkä ihan totta puhuakseni sitä nimeä enää muistakaan...

Minua ette siis kuule mainostamassa Pariisin parasta hampurilaista/pizzaa/äyriäisravintolaa/leipomoa. Sellaista ei nimittäin olekaan. Pariisin - tai minkä tahansa miljoonakaupungin - viehätys on juuri siinä, että huippupaikkoja on niin paljon, että testattavaa riittää aina, eikä lopullista voittajaa voi koskaan julistaa. Ja sitten taas toisaalta löytyy niitä ihania kantapaikkoja, joissa ruoka ei ehkä ansaitse Michelin-tähtiä, mutta tunnelma, henkilökunta ja muut asiakkaat houkuttelevat palaamaan kerta toisensa jälkeen.

Meillä on joskus todistettavasti tehty myös kotiruokaa. Tässä avokadopastaa, jota tosin en kyllä itse tehnyt...

Jotta tämmöisiä ajatuksia pyörähti mielessä, kun löysin Nomao-sivustolta nippelitilastotiivistelmän pariisilaisten suhteesta ulkona syömiseen. Ja koska ulkona syöminen on jotain, mikä kuuluu sekä pariisilaiseen arkeen että matkailijoiden Pariisi-kokemuksiin, niin innostuinpa jakamaan pari nippeliä blogiinkin. Ynnä pari sopivaa ravintolasuositusta.

Miksi pariisilainen syö ulkona?

1. "Se on tyylikästä."
No tietysti. Tyyli ennen kaikkea, kun Pariisissa ollaan. Tosin kotiruoka taitaa Pariisissakin olla enemmän chic kuin Le McDo':n hampurilaisateriat.
- Alain Ducasse au Plaza Athénee

2. "Se on esteettinen elämys. (Kaunis sisustus, kauniita asiakkaita, kaunis henkilökunta)"
Tämä kaiketi liittyy tuohon ykköskohdan tyylikkyyteen. Mutta olen kyllä samaa mieltä, tunnelman ohella ulkoiset puitteet ovat minullekin vähintään sen puoli ruokaa.
- Le Schmuck(6. kauppunginosa)

3. "Pääsee näkemään ihmisiä."
Ihmisbongaus on minusta kätevintä aurinkolasit silmillä katukahvilan terassilla, mutta kai se sitten onnistuu myös ruokaravintolassa seuralaisen olan yli.
- Rosa Bonheur (19. kaupunginosa)
- Les Philosophes (4. kaupunginosa) 

4. "Pääsee näyttäytymään ihmisille."
Tämä vaatinee korttelikuppilan sijaan puitteeksi trendiravintolan. Itse olen parempi näkijänä kuin näyttäytyjänä, mutta parhaat bongaukset pääsee tietysti tekemään ns. näyttäytymispaikoissa. Ainakin jos bongauksia arvottaa julkkisasteen perusteella.
- L'Avenue (8. kaupunginosa)

5. "Ei tarvitse tehdä itse ruokaa."  
Tosi pariisilainen on tietysti arkena aiiivan liian kiireinen ruoanlaittoon. Varsinkin kun raaka-aineetkin pitäisi hakea tuottajilta ja erikoisliikkeistä. 
- Ellei edes Picardiin ehdi eineksiä tai muita pakasteita noutamaan, niin aina voi poiketa Mäkkärin sijaan belgialaisena syntyneeseen, mutta sittemmin ranskalaistuneeseen Quickiin.

6. "Ja tietysti joskus ulkona syödään myös hyvän ruoan vuoksi." 
Sillä toisin kuin joillain satunnaisilla suomalaisilla keskustelupalstoilla joskus näkee väitettävän, kyllä Pariisissakin saa herkullista ruokaa, jopa ihan inhimilliseen hintaan.
- Pariisin 50 parasta ateriaa Timeoutin mukaan.

Chéri-Chérien ankkahampurilainen

Mikä on pariisilaisten lempiruokaa? 

Äkkiseltään voisi kuvitella, että pariisilaiset nautiskelisivat mieluiten fiinisti ankanrintaa tai mereneläviä tai etanoita tai edes sammakonreisiä. Vaan ei, ainakin nettihakujen perusteella pariisilaisten toiveruokalistat näyttävät aika pikaruokahenkisiltä, elleivät suorastaan jenkkihapatuksellisilta:

1. pizza (Jotain ne italialaisetkin osaavat. Pariisilaisen pizzan päälle ei muuten kylvetä suomalaisittain kilosti oreganoa, vaan tulista öljykastiketta.)

2. le cheesecake [lö tsiskɛk] (Näin menee ulkomainen hapatus kotimaisten leivonnaisten edelle Pariisissakin. Tilausta ei muuten sitten välttämättä ymmärretä, jos juustokakun ääntää liian anglosaksisesti. Huomaa siis oikea ääntämys ranskalaisittain.)

3. hampurilainen (Huom. Pariisilaiset eivät syö hampurilaistaan välttämättä pikaruokana, vaan ns. gourmet-versiot ovat erittäin suosittuja.)

4. tartar-pihvi (Pitihän sitä raakaa lihaakin listalle saada.)

5. paella (Tämä oli minulle vähän yllätys, espanjalaisesta keittiöstä olisin veikannut listalle pikemminkin tapaksia.)

Un café et un peu de cheesecake chez Martine's.

Pariisilaisten suosikki plussat ja miinukset

 

Mistä pariisilaiset sitten kiittivät tai moittivat ravintoloita? Tässä listataan pariisilaisten useimmin ravintola-arvioissaan käyttämät plussat ja miinukset:

 

+ Hyvä ruoka
+ Kohtuulliset hinnat
+ Runsaat annokset
+ Mukava/toimiva asiakaspalvelu
+ Kodikas ympäristö/tunnelma

- Hidas palvelu
- Kylmä vastaanotto
- Lyhyt ruokalista
- Meluisa ruokasali
- Keskinkertainen ruoka

Tätä kissa ostaisi.

Loppuun vielä pari ravintolahakusivustovinkkiä:

Nomao.fr
- Ravintoloita ja muita. Hakutoiminto ja koko sivusto vähän kömpelö, mutta plussaa sadoista asiakasarvioista. Saisivat tosin olla sanallisia, eivätkä vain tähtiä.

Yelp.fr
- Yelp on yksi kätevimmistä ja kattavimmista asiakasarviosivustoista. Kullekin kohteelle on jaettu sekä tähtiä että sanallisia arvioita. Mitä suositumpi kohde, sen enemmän tarjolla on myös englanninkielisiä arvioita.

Tripadvisor
- Tripadvisor on varmasti monelle tuttu. Pariisin ravintolahauissa palvelun ongelma on lähinnä se, että sinne ovat siivilöityneet ne vakiintuneet ja turistien suosimat kohteet. Nousevia tähtiä ja uusia paikallisten suosikkeja täältä on aika turha etsiä.
 
L'internaute.com
- Kukin ravintola on esitelty lyhyesti, mutta tarjolla on lisäksi asiakasarvioita sekä sanallisesti että tähtinä. Tähtiä jaetaan lisäksi sisustuksen, hintalaatu-suhteen, asiakaspalvelun, tunnelman ja ruoan laadun perusteella. Valitettavasti sivusto on tarjolla vain ranskaksi.

Petit Futé
- Petit Futé on eräänlainen ranskalaisversio suomalaisille tutummasta löynli plänetistä. Aikansa kaiveltuaan hieman sekavalta sivustolta saattaa löytää ravintolaesittelyn, Petit Futé -oppaan oman pisteytyksen sekä asiakasarvioita niin sanallisesti kuin tähdin hymiöin.

The Fork   
La Fourchette
Melko kattavalta ravintolavaraussivustolta löytyy kohtalaisen toimiva hakutoiminto, asiakasarvioita, valokuvia ja joskus jopa ihan kiinnostavia tarjouksia. Jonkun verran sivustoa käyttäneenä sanoisin, että varauspalvelu toimii yleensä ihan kohtalaisesti, mutta jos pöytä on ihan ehdottomasti saatava tiettyyn aikaan tiettynä iltana, soittaisin varmasti varmuudeksi vielä perään.

Où bruncher
Brunsseihin keskittynyt sivusto, jossa sopivia pariisilaisbrunsseja voi haravoida mm. sijainnin, hinnan ja brunssityypin perusteella. Sivuston omien esittelyjen ja arvioiden lisäksi jonkun verran asiakasarvioita ja varauspalvelu.

Timeout Paris
Melko kattavasti ravintolaesittelyjä. Timeout tuntuu usein antavan pisteensä vähän yläkanttiin ja aika harvasta ravintolasta on tarjolla asiakasarvioita, joten suosittelen vilkaisemaan tietyn ravintolan arvioita muiltakin sivustoilta ennen kuin lähtee kyseiseen syöttölään rahojaan hassaamaan.

Le Fooding
Le Foodingissa ei ole asiakasarvioita, mutta opas on sen verran trendikäs, että pakkohan se oli vielä mainita. Nettiversiossa on käytettävissä melko toimiva haku, jonka avulla voi hakea erityyppisiä ruokapaikkoja vaikkapa lähimmän metroaseman perusteella. Hieman bobon, mutta konstailemattomia hyvän ruoan paikkoja haravoivan Le Foodingin toimintaperiaatteista voi lukaista lisää vaikkapa Wikipediasta.

Raclettea ja kellarikoti

Kesähelteillä tekee mieli syödä kevyesti, mutta näin talven lähestyessä tarkenee taas pitkästä aikaa kaivaa raclette-vehkeet esille. Kuluneena viikonloppuna kävimme racletoimassa kaveripariskunnan luona.

Joo, keitettyjä perunoita ei oikeasti kuuluisi säilyttää kuumalla levyllä, mutta pysyvätpä näin pidempään lämpiminä. Ja niistä lähti hassu ääni.

Juusto sulaa.

Kohta kasvaa luusto.

Juustosulaa.

Juustot sulaa.

Ruokajuomaa ja höyryäviä patoja.

Ja loppuun pieni mutta pirteä kahvi.

Esitellään nyt vähän kavereiden kotiakin, jonka he hiljattain ovat itselleen kunnostaneet.

Sisäänkäynti on katutasossa, pienellä, somalla sisäpihalla. 

Buttes Chaumontin tuntumassa, 1800-luvulla rakennetussa talossa sijaitseva huoneisto oli pariskunnalle varsinainen löytö. Remontoitavaa riitti, mutta neliöhinta jäi perusteellisten kunnostustöidenkin jälkeen suhteellisen edulliseksi Pariisin ja alueen yleiseen hintatasoon nähden.

Katutason kerroksessa on avokeittiö ja olohuone sekä tilava kylpyhuone.

Yläkerta on viihtyisä ja moderni, mutta erityisen kiinnostava on asunnon kellarikerros, jonne on rakennettu makuuhuone ja lastenhuone.

Yläkerrasta tulevien portaiden alla on pieni kirjahylly. Huomaa myös aito ja alkuperäinen 1980-luvun Nintendo.

Kellarikerros ei ollut aikaisemmin asuinkäytössä, vaan ihan vain kellaritilana. Kaverimme halusivat luonnollisesti nekin neliöt hyötykäyttöön. Urakka oli iso, mutta lopputulos kyllä palkitsee harmaat hiukset.

Holvikaarikattoinen alakerta on kodikas kuin hobitin kolo.

Lastenhuoneen katossa kulkeva putki on koristeltu kukkasin.

Pirteänoranssi väriläikkä lastenhuoneessa.

No mutta kukas se siellä saapastelee?

Minä kävelin oviaukosta kumartumatta, mutta pitkän ihmisen kannattaa pitää varansa.

Kellari ei kuulemma ole erityisen kostea, vaikka niin voisi kuvitella. Päivisin nurkassa hyrrää silti kosteudenpoistin. 

Kiviseinän ikävä puoli on kuulemma ainoastaan vaalea pöly, jota se tuottaa. Huoltotoimenpiteenä seinät ja katot harjataan perusteellisesti noin kerran viikossa ja harjauksen nostattama pöly imuroidaan sitten pois.

Kippis ja kiitos!

Pyöräilevä pupu ja muita Batignollesin aarteita

Huomasin tuossa joskus, ettei tässä blogissa olla juuri pyöritty 17. kaupunginosassa. Koska Pariisissa on nautittu varsinaisesta jälki-intiaanikesästä aurinkoineen ja parinkymmenen asteen lämpötiloineen, niin pakkohan tämä suuri vääryys oli korjata ihan kuvaoksennuspostauksella. Oppaakseni lähti korttelissa asuva kaverini.

Avenue de Clichyä (numerosta 154) ja rue de la Jonquièrea yhdistävä Cité des Fleurs on hiljainen, autoliikenteeltä suljettu kadunpätkä, jonka varrella kohoaa 1800-luvun kaupunkiasuntoja, joissa on nykyisin yksityisasuntojen lisäksi mm. taiteilija-ateljeita. Kontrasti hälyisään ja paikoin hieman suttuiseenkin avenue de Clichyyn on huima. Näyttelijätär Catherine Deneuve syntyi tämän kadun varrella 1943.

17. kaupunginosa tunnetaan erityisesti Batignollesin korttelista, joka alkaa avenue de Clichyn itäpuolelta. Batignolles on tällä hetkellä yksi Pariisin suosituimmista ja varmasti viihtyisimmistä asuinalueista. Pariisilaista kylätunnelmaa ja hurjasti pieniä putiikkeja. Ei liian siloteltua, muttei liian suttuistakaan. Nuorekasta ja trendikästä, muttei äärihipsteriä.

Marché Batignolles eli Batignollesin kauppahalli ei ehkä ole Pariisin pittoreskein, mutta monipuolinen paikallisten suosima ostospaikka kuitenkin.

Libanonilaistiskin oliivialtaita koristavat kukat ja palmut.

Kauppahallissa on vegaaniravintolan lisäksi mm. sushiravintola.

Kauppahallilta matka jatkuu rue des Moinesille, jonka varrella sijaitsee esimerkiksi tämä pieni sarjakuvakauppa, BD Phil. Kauppaa pitävä miekkonen on kuulemma erittäin innostunut ja asiantunteva, ja neuvoo ja auttaa mielellään kaikenlaisissa sarjakuviin liittyvissä kysymyksissä.

Rue des Moinesin päässä odottaa kaunis puisto, square des Batignolles.

Puistossa on paitsi lasten leikkipaikka, myös aidattu alue petankkipapparaisille.

Syysterasseja place du Docteur Félix Lobligeois -aukiolla, puistosta tullessa valkoisen Sainte Marie des Batignolles -kirkon oikealla puolella.

Löytöjä place du Docteur Félix Lobligeois'n vanhan tavaran liikkeessä.

Sainte Marie des Batignollesin kirkko on näköjään rakennettu vähän vinoon. Tämä kuvaajahan ei ole koskaan vinossa.

Seuraavaksi tiemme vei rue des Damesille. Kadun varrella on baareja...

...taidetta...

...lisää pieniä baareja...

Ja juuri kun olin kuvaamassa transvestiittien pukeutumiseen erikoistunutta liikettä - alueella pyörii yöaikaan runsaasti transvestiitteja - ...

...ohitseni pyöräili vaaleanpunainen kani.

Rue des Damesilta matka jatkui rue Lermercier'lle, jolla vastaan tuli kuvan pirteänsininen julkisivu.

Puodin nimi on Koti, ja sitä pitää suomalainen Sari. Kaupan on uniikkien käsitöiden lisäksi tilauksesta suomalaisia herkkuja.

Hyvä kulmaus.

Rue Lemercier'ltä matka jatkui vasemmalle rue Legendrelle.

Luonnonkukkia ja biodynaamista viiniä.

Osoitteessa 92, rue Legendre sijaitsee hieman hintava mutta ah niin söpö Le Pestacle de Maëlou, sisustusliike lapsille.

...ja lisää herkkuliikkeitä...

Muuta:
Lauantaisin klo 9 - 15 Batignollesissa järjestetään maineikas luomutori.

Metro: Brochant/La Fourche/Place de Clichy/Rome