Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintolat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintolat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pariisilaiset ravintolassa

Minulta kysellään aina silloin tällöin suosituksia pariisilaisravintoloista. Ja mikäs siinä. Pariisilaiskuppiloiden kiertely on minulle melkein harrastus ja tykkään kyllä suositella paikkoja erityisesti erikoistarpeisiin (Haluatko nauttia romanttista hääpäiväillallista juron äijänkörilään kanssa 15. kaupunginosassa? Tai tavata Maailma kylässä -festareilla viihtyviä kavereita vuosien takaa brunssin äärellä? Käydä leivoskahvilla fiinin täti-ihmisen kanssa?). 

Sen sijaan eräs suosikki-inhokeistani on peripariisilainen tapa julistaa "Pariisin parhaita" paikkoja. Siis tähän tapaan:

"Näätsä ton leipomon? Siellä on Pariisin parhaat croissantit!" 
"Hei mennään tonne. Siellä on Pariisin paras kaakao. Muita ei kannata maistaakaan."

Koska jos nyt ollaan ihan tosikkoja rehellisiä, Pariisissa on lähes 30 000 ravintolaa. Todellisuudessa siinä saisi hassata koko ihmisiän, jos haluaisi niistä katsastaa edes pintapuolisesti edes suurimman osan. Ja sittenkin se parhaus olisi vain kyseisen tyypin korvien välissä ja naapurin näkökulma asiaan voisi olla aivan toinen.

Lisäkeruokia pariisilaisessa korealaisravintolassa, joka ei keskinkertaisuutensa vuoksi ansaitse tulla mainituksi nimeltä tässä blogissa. Enkä ihan totta puhuakseni sitä nimeä enää muistakaan...

Minua ette siis kuule mainostamassa Pariisin parasta hampurilaista/pizzaa/äyriäisravintolaa/leipomoa. Sellaista ei nimittäin olekaan. Pariisin - tai minkä tahansa miljoonakaupungin - viehätys on juuri siinä, että huippupaikkoja on niin paljon, että testattavaa riittää aina, eikä lopullista voittajaa voi koskaan julistaa. Ja sitten taas toisaalta löytyy niitä ihania kantapaikkoja, joissa ruoka ei ehkä ansaitse Michelin-tähtiä, mutta tunnelma, henkilökunta ja muut asiakkaat houkuttelevat palaamaan kerta toisensa jälkeen.

Meillä on joskus todistettavasti tehty myös kotiruokaa. Tässä avokadopastaa, jota tosin en kyllä itse tehnyt...

Jotta tämmöisiä ajatuksia pyörähti mielessä, kun löysin Nomao-sivustolta nippelitilastotiivistelmän pariisilaisten suhteesta ulkona syömiseen. Ja koska ulkona syöminen on jotain, mikä kuuluu sekä pariisilaiseen arkeen että matkailijoiden Pariisi-kokemuksiin, niin innostuinpa jakamaan pari nippeliä blogiinkin. Ynnä pari sopivaa ravintolasuositusta.

Miksi pariisilainen syö ulkona?


1. "Se on tyylikästä."
No tietysti. Tyyli ennen kaikkea, kun Pariisissa ollaan. Tosin kotiruoka taitaa Pariisissakin olla enemmän chic kuin Le McDo':n hampurilaisateriat.
- Alain Ducasse au Plaza Athénee

2. "Se on esteettinen elämys. (Kaunis sisustus, kauniita asiakkaita, kaunis henkilökunta)"
Tämä kaiketi liittyy tuohon ykköskohdan tyylikkyyteen. Mutta olen kyllä samaa mieltä, tunnelman ohella ulkoiset puitteet ovat minullekin vähintään sen puoli ruokaa.
- Le Schmuck(6. kauppunginosa)

3. "Pääsee näkemään ihmisiä."
Ihmisbongaus on minusta kätevintä aurinkolasit silmillä katukahvilan terassilla, mutta kai se sitten onnistuu myös ruokaravintolassa seuralaisen olan yli.
- Rosa Bonheur (19. kaupunginosa)
- Les Philosophes (4. kaupunginosa) 

4. "Pääsee näyttäytymään ihmisille."
Tämä vaatinee korttelikuppilan sijaan puitteeksi trendiravintolan. Itse olen parempi näkijänä kuin näyttäytyjänä, mutta parhaat bongaukset pääsee tietysti tekemään ns. näyttäytymispaikoissa. Ainakin jos bongauksia arvottaa julkkisasteen perusteella.
- L'Avenue (8. kaupunginosa)

5. "Ei tarvitse tehdä itse ruokaa."  
Tosi pariisilainen on tietysti arkena aiiivan liian kiireinen ruoanlaittoon. Varsinkin kun raaka-aineetkin pitäisi hakea tuottajilta ja erikoisliikkeistä. 
- Ellei edes Picardiin ehdi eineksiä tai muita pakasteita noutamaan, niin aina voi poiketa Mäkkärin sijaan belgialaisena syntyneeseen, mutta sittemmin ranskalaistuneeseen Quickiin.

6. "Ja tietysti joskus ulkona syödään myös hyvän ruoan vuoksi." 
Sillä toisin kuin joillain satunnaisilla suomalaisilla keskustelupalstoilla joskus näkee väitettävän, kyllä Pariisissakin saa herkullista ruokaa, jopa ihan inhimilliseen hintaan.
- Pariisin 50 parasta ateriaa Timeoutin mukaan.

Chéri-Chérien ankkahampurilainen

Mikä on pariisilaisten lempiruokaa? 


Äkkiseltään voisi kuvitella, että pariisilaiset nautiskelisivat mieluiten fiinisti ankanrintaa tai mereneläviä tai etanoita tai edes sammakonreisiä. Vaan ei, ainakin nettihakujen perusteella pariisilaisten toiveruokalistat näyttävät aika pikaruokahenkisiltä, elleivät suorastaan jenkkihapatuksellisilta:

1. pizza (Jotain ne italialaisetkin osaavat. Pariisilaisen pizzan päälle ei muuten kylvetä suomalaisittain kilosti oreganoa, vaan tulista öljykastiketta.)

2. le cheesecake [lö tsiskɛk] (Näin menee ulkomainen hapatus kotimaisten leivonnaisten edelle Pariisissakin. Tilausta ei muuten sitten välttämättä ymmärretä, jos juustokakun ääntää liian anglosaksisesti. Huomaa siis oikea ääntämys ranskalaisittain.)

3. hampurilainen (Huom. Pariisilaiset eivät syö hampurilaistaan välttämättä pikaruokana, vaan ns. gourmet-versiot ovat erittäin suosittuja.)

4. tartar-pihvi (Pitihän sitä raakaa lihaakin listalle saada.)

5. paella (Tämä oli minulle vähän yllätys, espanjalaisesta keittiöstä olisin veikannut listalle pikemminkin tapaksia.)

Un café et un peu de cheesecake chez Martine's.

Pariisilaisten suosikki plussat ja miinukset

 

Mistä pariisilaiset sitten kiittivät tai moittivat ravintoloita? Tässä listataan pariisilaisten useimmin ravintola-arvioissaan käyttämät plussat ja miinukset:

 

+ Hyvä ruoka
+ Kohtuulliset hinnat
+ Runsaat annokset
+ Mukava/toimiva asiakaspalvelu
+ Kodikas ympäristö/tunnelma

- Hidas palvelu
- Kylmä vastaanotto
- Lyhyt ruokalista
- Meluisa ruokasali
- Keskinkertainen ruoka



Tätä kissa ostaisi.

Loppuun vielä pari ravintolahakusivustovinkkiä:

Nomao.fr
- Ravintoloita ja muita. Hakutoiminto ja koko sivusto vähän kömpelö, mutta plussaa sadoista asiakasarvioista. Saisivat tosin olla sanallisia, eivätkä vain tähtiä.

Yelp.fr
- Yelp on yksi kätevimmistä ja kattavimmista asiakasarviosivustoista. Kullekin kohteelle on jaettu sekä tähtiä että sanallisia arvioita. Mitä suositumpi kohde, sen enemmän tarjolla on myös englanninkielisiä arvioita.

Tripadvisor
- Tripadvisor on varmasti monelle tuttu. Pariisin ravintolahauissa palvelun ongelma on lähinnä se, että sinne ovat siivilöityneet ne vakiintuneet ja turistien suosimat kohteet. Nousevia tähtiä ja uusia paikallisten suosikkeja täältä on aika turha etsiä.
 
L'internaute.com
- Kukin ravintola on esitelty lyhyesti, mutta tarjolla on lisäksi asiakasarvioita sekä sanallisesti että tähtinä. Tähtiä jaetaan lisäksi sisustuksen, hintalaatu-suhteen, asiakaspalvelun, tunnelman ja ruoan laadun perusteella. Valitettavasti sivusto on tarjolla vain ranskaksi.

Petit Futé
- Petit Futé on eräänlainen ranskalaisversio suomalaisille tutummasta löynli plänetistä. Aikansa kaiveltuaan hieman sekavalta sivustolta saattaa löytää ravintolaesittelyn, Petit Futé -oppaan oman pisteytyksen sekä asiakasarvioita niin sanallisesti kuin tähdin hymiöin.

The Fork   
La Fourchette
Melko kattavalta ravintolavaraussivustolta löytyy kohtalaisen toimiva hakutoiminto, asiakasarvioita, valokuvia ja joskus jopa ihan kiinnostavia tarjouksia. Jonkun verran sivustoa käyttäneenä sanoisin, että varauspalvelu toimii yleensä ihan kohtalaisesti, mutta jos pöytä on ihan ehdottomasti saatava tiettyyn aikaan tiettynä iltana, soittaisin varmasti varmuudeksi vielä perään.

Où bruncher
Brunsseihin keskittynyt sivusto, jossa sopivia pariisilaisbrunsseja voi haravoida mm. sijainnin, hinnan ja brunssityypin perusteella. Sivuston omien esittelyjen ja arvioiden lisäksi jonkun verran asiakasarvioita ja varauspalvelu.

Timeout Paris
Melko kattavasti ravintolaesittelyjä. Timeout tuntuu usein antavan pisteensä vähän yläkanttiin ja aika harvasta ravintolasta on tarjolla asiakasarvioita, joten suosittelen vilkaisemaan tietyn ravintolan arvioita muiltakin sivustoilta ennen kuin lähtee kyseiseen syöttölään rahojaan hassaamaan.

Le Fooding
Le Foodingissa ei ole asiakasarvioita, mutta opas on sen verran trendikäs, että pakkohan se oli vielä mainita. Nettiversiossa on käytettävissä melko toimiva haku, jonka avulla voi hakea erityyppisiä ruokapaikkoja vaikkapa lähimmän metroaseman perusteella. Hieman bobon, mutta konstailemattomia hyvän ruoan paikkoja haravoivan Le Foodingin toimintaperiaatteista voi lukaista lisää vaikkapa Wikipediasta.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Lizard Lounge

Viime aikoina on tullut lähinnä jumitettua vanhoissa tutuissa paikoissa, joten blogiinkaan ei ole oikein ollut esiteltävää. Eilen päätin pitkästä aikaa pinnistää ja poiketa urautuneista poluista.

Niin vei tie Lizard Loungeen Marais'lle.

Kuvat on näpsitty iPhonella. Että sori vaan tuhruista.

Ei tämäkään varsinaisesti uusi paikka minulle ole, täällä tuli poikettua melko ahkerasti muutamia vuosia sitten. 

Asiakaskunta on kansainvälistä ja keski-iältään alle kolmekymppistä. Viereisistä pöydistä kaikuu englanti erilaisilla aksenteilla ja henkilökuntakin puhuttelee mielellään englanniksi.

Iso osa porukasta on perjantai-iltana lasillisella, ei syömässä. Salissa on muutama pöytä - ja volyymi katossa - parvikerroksessa pari istuinpaikkaa ja kellarin baarissa vähän lisää tilaa. 


Lizard Loungessa on monipuolinen drinkkilista, mutta saa sieltä tosiaan ruokaakin. Parasta Lizard Loungessa ovat hampurilaiset, mutta päädyin tällä kertaa Lizard Loungen nimikkosalaattiin: grillattua kanaa, cheddaria, kananmunaa, salaattia, kurkkua ja tomaattia. Aika perus pubisalaatti. Ihan raikas, muttei mikään poikkeuksellinen elämys.


Seuralainen nappasi hampurilaisen, tällä kertaa vuohenjuustosellaisen. Hyvä oli, kuulemma.


Ellei hampurilainen tai happyhour (klo 17 - 22, riippuen missä salissa istuu) houkuttele, sunnuntaisin tarjolla on kehuttu brunssi, joka tosin minun silmiini riisimuroineen näytti enemmän aamiaiselta.


Lizard Lounge
18, rue Bourg Tibourg
Metro: Hôtel de Ville/Saint Paul

perjantai 6. syyskuuta 2013

Honfleur

Tänään ei taida olla vielä karkkipäivä, mutta kurkistellaan silti äitelänsuloiseen Honfleuriin.


Varhain lauantaiaamuna taivalsin nimittäin halki krapulaisen aamu-usvaisen Caenin, joka oli puoliksi heräilemässä, puoliksi menossa vasta nukkumaan, ja hyppäsin Honfleurin-bussiin.

Olin ensin kaavaillut vierailevani läheisessä Deauvillessa, jossa oli parhaillaan käynnissä amerikkalaisen elokuvan festivaalit, eli Normandian versio Cannesin elokuvajuhlista. Lopulta päädyin kuitenkin Honfleuriin, lukuisten kehujen kannustamana. Ja siksikin, ettei Deauvillen mahdollinen festivaalitungos hirveästi houkuttanut.



Saavuin Honfleuriin kello kahdeksalta, ennen turistimassoja. Vanhan sataman veneilijät puuhastelivat pursillaan ja torimyyjät availivat kojujaan. Istahdin torin laidalle terassille aamupalastamaan teetä ja croissantia ja kuuntelemaan puolella korvalla kanta-asiakkaiden rupattelua.





Päivä valkeni harmaana, jopa pari tippaa ripsahti niskaan, mutta se kuului ikään kuin asiaan. Ja sitä harmautta ei oikein edes huomannut näin värikkäässä paikassa.






Mitä Honfleurissä sitten on? No lähinnä ruokapaikkoja, pikku putiikkeja ja ateljee-/galleriatiloja. Ja pari museota, joista jätin Eugene Boudin -museon väliin (kun niitä impressionisteja tuli jo nähtyä). Sen sijaan vierailin erittäin omaperäisessä Erik Satie -museossa, mutta siitä lisää joskus toiste.


Honfleurin kaupungin turisti-infosta on muuten saatavilla kävelyreittikarttoja, joiden avulla keskustaa voi kierrellä impressionistien jalanjäljillä ja bongailla maalauksista tuttuja maisemia ja kuvakulmia.


Tunnettuja honfleuriläisiä Boudainin ja Satien lisäksi: maalarit Alexandre Dubourg, Fernand Larue, Bernard Loriot sekä laivapotkuria Honfleurissä kehitellyt ja testaillut insinööri Frédéric Sauvage.





Honfleurissä oli toripäivä. Vaatepuoli oli keskittynyt vanhan sataman ympäristöön, ruokamyyjät puolestaan Sainte Catherinen puukirkkoa ympäröivälle aukiolle.



Punamulta näytti mukavan kotoisalta.
Sainte Catherinen 1400-luvulta peräisin oleva tummanpuhuva puukirkko oli mukavaa vaihtelua iänikuisten kivikirkkojen joukossa.




Kirkon ikkunaa.
Lounaspaikkavaihtoehtoja olin haravoinut netistä etukäteen. Himoitsin normandialaisia kreppejä/galetteja paikallisen siiderin kera. Mm. Tripadvisorin ja Yelpin arvioiden perusteella ruokapaikaksi valikoitui sitten Crêperie des Arts

En tullut kreppiravintolan julkisivusta tämän parempaa kuvaa näpänneeksi.
Tarjolla olisi ollut myös paikallisia erikoisuuksia mm. camembert- tai kampasimpukkatäytteillä, mutta päädyin lopulta perusmalliin, eli juusto-kinkku-muna-täytteiseen galette complèteen (7,50 euroa). Aterian hintaan sisältyi kuvan kaalisalaatti. Juomaksi valikoin mukillisen paikallista puolikuivaa siideriä (3 euroa).


Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pääsin istumaan ikkunan ääreen nurkkapöytään, josta oli mukava tuijotella ohikulkijoita. 



Asukkaita Honfleurissä on vähän päälle 8000, mutta näin kesälauantaina väkimäärä helposti tuplaantuu, ellei jopa triplaannu.

Vanhan sataman satama-altaassa ui tämmöisiä vonkaleita. 

Tässä innostuin impressionistihenkeen vedenpinnan heijastumista. Lokkia selvästi ärsytti turistityylinen kuvanläiskintäni.

Lounasaikaan aamulla niin hiljainen sataman terassialue oli jo täpötäynnä.


Crêperie des Artistes
rue du Puit
Carré des Arts/Quartier Saint Catherine
14600 Honfleur

Bus Verts Calvados -yhtiön linja 20 kulkee Caenista Honfleuriin reilussa parissa tunnissa. Ellei maakuntamatkailu kiinnosta ja aika on tiukilla, kannattaa valita muutaman kerran päivässä kulkeva pikavuorolinja 39 (aikataulut linjan 20 aikataulujen joukossa), joka kulkee matkan noin tunnissa. Bussilla 39 matka maksaa reilut 8 euroa suuntaansa, bussilla 20 ilmeisesti hieman vähemmän. Nopeimmin matka taittunee henkilöautolla, sillä Caenista on Honfleuriin vain kuutisenkymmentä kilometriä. Kunhan tulee ajoissa, jotta löytää hyvän pysäköintipaikan.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Le Comptoir Général

Helteet ovat tosiaan saapuneet Pariisiin. Tämän huomaa myös Canal Saint Martinilla, jonka rannat olivat lauantaina piukassa pikniköijiä ja muita ajanviettäjiä. 

Tällä kertaa käänsin kuitenkin selkäni Seinelle ja astua sisäpihalle kuvan huomaamattomasta portista.

Näytä suurempi kartta

Portin jälkeen sisäpiha kulki käytävänä Le Comptoir Généralin ovelle. Ovelta avautui pitkä, punainen käytävä, jonka päässä karibialaisen näköinen rouva ilmoitti sisäänpääsyn maksavan euron, pari, "omantunnon mukaan". 

Summan maksettuani astuin seuraavaan huoneeseen. Yhtäkkiä olin Pariisin sijaan Kuubassa.






Mikä tai mitä on Le Comptoir Général? Se on baari ja ravintola ja jonkinlainen galleriatila ("ghettotaiteelle omistettu museo") ja kirpputori. Viikolla se vuokraa tilojaan kansalaisjärjestöille, jotka työskentelevät yhteisöllisyyden, ympäristön ja solidaarisuuden puolesta. Ruoka on tietysti luomua.


Le Comptoir Généralissa parasta on tietysti kiehtova tila, jossa pääsee kätevästi irtautumaan Pariisista ja koko Ranskasta. Miinusta taas on pakko antaa paikan ylenpalttiselle suosiolle. Sunnuntaibrunssin jonot ovat ylettömät ja viikonloppuiltaisin paikalle kannattaa tulla ajoissa, jos haluaa mahtua sisään tai varsinkaan istumaan. Asiakaskunta koostuu paljolti Canal Saint Martinin houkuttelemista nuorista pariisilaisboboista. Lauantai-iltapäivänä tilaa on sen sijaan riittämiin. Meidän lisäksemme paikalla on muutamia nuorehkoja perheitä tähtisilmäisten taaperoiden kanssa.




Yläkerran kirpputorilla on vaatteiden lisäksi leluja.

Kuubalaishenkinen suuri sali

Yläkerran kirpputori

Elämää nähnyt kala-allas. 

Sisäpihan puutarha oli kai tarkoitettu lähinnä tupakoitsijoille.

Epäviherpeukalona minäkin pidän kasvikauppaa kauhukauppana.




"Noitakabinettiin" oli kerätty voodoohenkistä taide-esineistöä.

Kiehtovan karmivaa.

"Kanat lauloivat, mutteivät koskaan munineet."














Le Comptoir Généralin kartta


Le Comptoir Général
80, quai de Jemmapes
Metro: République/Goncourt