Torni 13

Silläkin uhalla, että toistan itseäni, niin kiroanpa taas Pariisin jonoja. 

Tällä hetkellä pariisilaiset jonottavat innolla jopa purkutuomion saaneeseen taloon. Jonot kyseiseen pytinkiin ovat venyneet jopa kuusituntisiksi.

Kyseessä on sellainen ruma neuvostohenkinen tornitalopläjäys, joka sietääkin purkaa jo ihan pelkän rumuutensa vuoksi.

Paitsi että kyseiseen taloon on tehty määräaikainen, kuukauden kestävä katutaidenäyttely. 100 valikoitua katutaiteilijaa eri maista on luonut taloon taidettaan, joka katoaa ikiajoiksi tämän kuun lopussa. Taide-elämys kattaa 4500 neliötä, 9 kerrosta ja 35 huoneistoa.

julkaisu by PARIS.

Koko kuukauden olen yrittänyt vierailua ohjelmistooni ympätä, mutta nyt alkaa näyttää vakavasti siltä, ettei ikä, aika tai terveys riitä jonotteluun, oli taide-elämys sen päässä millainen hyvänsä. Siksi ajattelin jakaa vinkin blogissa, sikäli mikäli lukijoiden joukkoon on osunut joku sellainen, joka ei tästä tilaisuudesta vielä tiedä, ja sattuu osumaan Pariisiin ennen kuun loppua.

Sisäänpääsy on ilmainen, eikä sisätiloissakaan kuulemma kaupata mitään. Jonotuksen jälkeen tungoksen pitäisi sisätiloissa olla maltillinen, sillä ihmisiä päästetään sisään rajoitetuissa ryhmissä.



La Tour 13
5, rue Fulton
Avoinna yleisölle joka päivä paitsi maanantaisin klo 10 - 20 lokakuun loppuun asti.
Metro: Quai de la Gare

Pariisitar kesällä

Mitä pariisittaret tekevät kesäisin? Rentoutuvat, ottavat aurinkoa ja viettävät aikaa terasseilla, tyttöjen kesken.

Hämmentävää, miten ydinasiat säilyvät, vaikka maailma ja muoti ympärillä muuttuvat. Tämä oli päällimmäinen ajatukseni Parisienne en été -valokuvanäyttelystä. Näyttelyyn on koottu Roger-Viollet-kuvatoimiston aarteita otsikolla "Pariisitar kesällä" 1880-luvulta aina 1960-luvulle. Kuvista välittyi rento, hyväntuulinen ja välitön Pariisi. Se hiljainen Pariisi, jota elokuutaan muualla viettävät peripariisilaiset eivät koskaan näe. Se leppoisa Pariisi, joka pitäisi esitellä joulukuisessa sterssiloskassa kyntäviä pariisilaisia kauhisteleville turisteille.

"Vesifestivaali", Molitorin uimahallissa, n. 1930. Kuva: Gaston Paris/Roger Viollet.

Teetä Ritzissä, 1925, © Boris Lipnitzki

Näyttelypaikkana oli Les Docks eli Cité de la Mode et du Design, jossa vierailin ensimmäistä kertaa tämän ilmaisnäyttelyn houkuttelemana. Aiemmin olin tyytynyt "ihailemaan" Seineltä käsin rakennuksen omaperäistä julkisivua, jossa räikeänvihreä toukka syleilee Tshernobyl-henkistä neuvostoarkkitehtuuria.

Klikkaa kuva isommaksi, jos haluat ihailla toukkaa tarkemmin.

Rakennuksen edustallakin on vaikea uskoa, että sen suojissa on maineikas pariisilainen muotialan koulu, IFM.

Kai täällä jotain riepuja tehdään, kun ikkunassakin on muotinukketorsoja (vaimiksinoitakutsutaan?)... mallinukkeja (kiitos Jenni! ;)).

Taidenäyttelyn ja jännän arkkitehtuurin lisäksi Les Docksin tiloissa on putiikkeja, yökerhoja, baareja...

...ja jännä terassi.

Näkymä terassin päädystä kohti ydinkeskustaa.

Pariisilaisia auringossa 2013...

...ja pariisilaisia auringossa 1962.

Parisenne en été -näyttely 31.6. - 6.10.2013
joka päivä klo 12.00 - 00.00
Les Docks - Cité de la Mode et du Design 
34, quai d'Austerlitz
Metro: Gare d'Austerlitz/Quai de la Gare/Gare de Lyon

Rue du Commerce ja André

Kuten olen jo monesti kertonut, en pidä shoppailusta Pariisissa. Tukalaa tungosta, turistimassoja, ynseitä myyjiä, nälkävuoden pituisia jonoja sovituskopeille ja kassoille. 



Jos minun kuitenkin pitää ehdottomasti ostaa jokin vaatekappale tai vastaava nytjustheti enkä ehdi odottamaan nettimyymälöiden toimituksia, suuntaan mielelläni rue du Commercelle. Tämä Pariisin mittakaavassa rauhallinen ostoskatu sijaitsee rauhallisuuteensa nähden itse asiassa yllättävän keskeisellä paikalla, kävelymatkan päässä Champs de Marsilta ja Eiffel-tornilta.

Rue du Commercelta löytyy ennen kaikkea ketjuliikkeitä laidasta laitaan: H&M, Gap, Zara, Petit Bateau, Minelli, Promod, Swarovski, Louis Pion, Princesse Tam Tam, Comptoir des cotonniers ja niin edes päin. Syystä tai toisesta turistit eivät ole kadunpätkää löytäneet, joten täällä pääsee myös bongailemaan niitä myyttisiä Aitoja Pariisilaisia. Keskiviikko- ja sunnuntaiaamupäivisin voi myös leikkiä pariisilaista ostamalla herkkuja rue du Commercen ja boulevard Grenellen kulmauksessa järjestettävältä torilta.

Rue du Commercella sijaitsee myös hotelli, jossa yövyin ihka ensimmäisellä Pariisin-vierailullani kymmenisen vuotta sitten. 

Hotelli Printemps on todella autenttisen pariisilainen hotelli. Hinta on edullinen ja sijainti kohtuullinen. Aamiaista tai hissiä ei tietenkään ollut tarjolla, kapeita portaikkoja piisasi  ja huoneetkin olivat hieman nuhjaisia, mutta minkäänlaisia ötököitä tai elukoita niissä ei kuitenkaan tullut vastaan.

Hassua, miten paikat näyttävät ensinäkemältä ihan erilaisilta kuin myöhemmin tultuaan tutuksi. 

Ellei kenkäshoppailuhimo rue du Commercella tyydyty, voi hypähtää La Motte-Picquet Grenellellä linjan 6 metroon (joka kulkee muuten paljon myös maan päällä!) ja matkata Place d'Italielle. Muutaman sadan metrin päässä Place d'Italien aukiolta odottaa nimittäin kohtuuhintaisen ranskalaisen kenkämerkin, Andrén, varastomyymälä. 

Taiteellisuutta tavoitteleva näyteikkunaotos.

Tässä nimenomaisessa Andrén myymälässä voi tehdä todellisia löytöjä alennusmyyntien ulkopuolellakin. Nahkakenkiä parilla kympillä ja sitä rataa. Tosin itse ainakin lähden liikkeestä usein tyhjin käsin; joko kokoja ei ole tai sitten tarjolla olevat mallit eivät vain miellytä. Mutta kenkäfriikin kannattaa ehdottomasti kokeilla onneaan.





Rue du Commerce
Metro: La Motte Picquet Grenelle/Commerce

André Stock Gobelins
31, avenue de Gobelins
Metro: Gobelins/Place d'Italie

Bercyn puisto - Parc de Bercy

Sunnuntaina aamupäivällä paistoi aurinko, mutta iltapäivällä taivasta verhosi synkeän paksu pilvikerros. Päätinpä silti olla reipas ja lähteä iltasella pyörähtämään Bercyn puistoon.

Seinen vastarannalla vilkkuu sinisenä Palais Omnisport de Paris-Bercy -areena, jossa järjestetään urheilutapahtumien lisäksi mm. maailmantähtien konsertteja.

Jäin metrosta Quai de la Garen asemalla ja käännyin Seinen rannalla oikealle, vehreälle Allée Arthur Rimbaud'lle.

Seinen ylittävä kävelysilta on nimeltään Passarelle de Simone de Beauvoir, ja se avattiin yleisölle vuonna 2006.

Sillan toiselle puolelle jäävät Ranskan kansalliskirjastolle kuuluvat Bibliothèque François Mitterand'n lasitornit.

Ruskeat läpät ovat brasilialaista ipe-puuta okoume-puuta/gaboninmahonkia, ja niiden on tarkoitus suojata arvokkaita teoksia lasi-ikkunoiden läpi tulvivalta valolta.

Bercyn puistoon Seineltä saapuvia tervehtivät Rachid Khimounen patsaat. Teoksen nimi on "Les Enfants du monde" eli Maailman lapset. Huomaa myös pari telttaa aivan kuvan vasemmassa reunassa. Niissä majoittunee pari asunnotonta maailman lasta.

Tämä näkymä tuntui jotenkin suomalaiselta...

Lisää maailman lapsia.

Portaita pitkin solisi suihkulähde.

Eihän se ole puisto eikä mikään, jossa ei edes yhtä karuselliä ole.

Bercyn puiston paikalla oli 1800-luvulla maailman suurin viinikauppapaikka, jonka toiminta jatkui 1950-luvulle asti. 

Viininviljelyn aloittivat Pariisissa roomalaiset ja 1200-luvulle mennessä Pariisissa oli eräs koko Euroopan suurimmista viinipelloista. Bercyyn avattiin ensimmäinen viinikeskusvarasto Aurinkokuninkaaksi liikanimetyn Ludvig XIV:n hallintokaudella.

Vanhat raiteet muistuttavat Bercyn menneisyydestä maailman viinikaupan keskuksena.

Viinikauppa kukoisti erityisesti 1800-luvulla kahdesta syystä: Pariisi oli lähellä, mutta Bercy sijaitsi tuolloin kaupungin ulkopuolella, joten veroja ei tarvinnut maksaa.

Marraskuinen ruusunnuppu.

Bercyn lempinimi oli tuolloin "Joyeux Bercy", sillä Pariisin rahvas suosi Bercyn guinguettejä ja alueella järjestettiin sunnuntaisin ja juhlapäivinä erilaisia yleisötapahtumia.

Nykyisin Bercyn puisto muodostuu kolmesta erilaisesta alueesta, joista yksi soveltuu hyvin ulkoiluun ja erilaisten pelien pelaamiseen, toisessa on erilaisia viljelmiä ja kolmas ankkalampineen kutsuu romanttisille kävelyretkille.

Pariisin kaupungilla on nykyisin useita viinitarhoja, joista tunnetuin sijaitsee tietysti Montmartrella. Pariisin muita viinitarhoja ovat mm. kuvissa vilahtava Bercyn tarha sekä Bellevillen puistossa sijaitseva viinitarha.

Bercyn puisto on valmistunut vasta 1990-luvun alussa, eikä se ehkä ole Pariisin kaunein puisto, mutta monipuolisuutensa ansiosta se on todella mielenkiintoinen vaihtoehto monenikäisille ja moneen tarkoitukseen. Puistossa kävely on kuin pieni seikkailu, kun joka nurkan takana avautuu uusi maailma.

Bercyn puiston laidalla sijaitsevat kerrostalot ovat arkkitehtuuriltaan harvinaisen suomalaishenkisiä.

Nuorisoa sunnuntaipiknikillä.

Puiston päässä odottaa Bercy Villagen ostoskeskus, mutta siitä lisää toiste.

Nippelitiedon lähde: Pariisin kaupunki