Pariisin vanhin suklaapuoti

En tiedä teistä, mutta minulle hämärtyvä syksy aiheuttaa akuuttia ja kroonista suklaanhimoa. Koska vakaa yritykseni on kuitenkin pitää yllä kesällä omaksuttuja vähän entistä terveellisempiä elämäntapoja, olen päättänyt panostaa suklaan suhteen vastedes määrän sijaan laatuun. Ei siis enää levyllistä halpissuklaata kerralla mätettynä, vaan pikemminkin pala tai pari laatusuklaata hitaasti nautiskellen.

Ja mikäpä olisi tähän tarpeeseen parempi kohde kuin Pariisin vanhin herkkupuoti?

A la mère de famille on nimittäin toiminut samalla liikepaikalla jo vuodesta 1761. Herkkukauppa on nähnyt niin Ranskan suuren vallankumouksen kuin Belle Époquen ja omistajasuhteetkin ovat vuosisatojen saatossa vaihdelleet perheeltä toiselle. Mutta puodin sisustus on entisellään: mustavalkoruutuiset laattalattiat, tummanpuhuvat, patinoituneet puutiskit, suuret kyltit ja lasipurkit. Täällä kannattaa poiketa jo ihan pelkän tunnelman vuoksi. Vierailu on sitä paitsi helppo ujuttaa tavalliselle turistireissulle, puoti nimittäin sijaitsee ihan suurten bulevardien tuntumassa.

Valitettavasti ympäröivän herkkumeren vuoksi unohdin ottaa kuvia tunnelmallisesta sisustuksesta. Olo oli kuin...öh...lapsella karkkikaupassa.

Puodin hieman erikoinen nimi, Perheenäidin/Perheenäidille, periytyy 1800-luvun alusta. Nuorena leskeksi jäänyt Marie-Adélaïde Bridault teki miehensä kuoleman jälkeen puodin eteen sisukkaasti töitä. Nuoren (ja tietysti vielä kauniin) lesken työpanos ja innovatiivisuus saivat herkkupuodin maineen kiirimään korttelin ulkopuolelle, ja niin alkoi herkkupuodin varsinainen kulta-aika.

Paitsi suklaata eri muodoissa, puodissa on kaupan muitakin makeita herkkuja laidasta laitaan. Kuvassa Aixin calissoneja.

Jos jotain negatiivista on sanottava, niin se on puodin melko tähtitieteellinen hintataso. Mutta toisaalta, mieluummin maksanen pennoseni senttiseni itsetehdystä laatusuklaasta kuin ylikansallisen yrityksen tehdasvalmisteisesta massasuklaasta.

Hintatasosta viis, eihän sieltä tyhjin käsin voinut lähteä...

A la mère de famillen roisin oranssi paperipussi ei kyllä toista millään muotoa puodin sisustuksen perinteikästä henkeä.

Mukaan tarttui kaksi 100 g:n suklaalevyä, joilla oli hintaa 4,50 euroa kappaleelta. Tarjolla olisi ollut myös perussuklaata ja jopa 99 %:sta tummaa suklaata, mutta päädyin tällä kertaa mönttisuklaaseen. Toisessa levyssä oli tummaa suklaata ja appelsiinia, toisessa maitosuklaata ja mm. pistaaseja ja rusinoita.

Suklaa oli hyvää. Täyteläistä ja...no suklaista. Appelsiini-/pähkinäsattumat toivat suklaaseen makeutta ja raikkauttakin, mutta eivät peittäneet suklaista makua kokonaan alleen. Jotta saan paremman kuvan, yritän silti maistaa ensi kerralla ihan vaan suklaata, ilman mitään sattumia.

Pariisista löytyy tietysti kymmeniä maineikkaita herkkupuoteja. Esimerkiksi Lindt avasi hiljattain 300 neliön suklaakaupan Pariisiin Opéran kylkeen. Mutta kun Pariisissa ollaan, kehotan sanomaan ei sveitsiläiselle hapatukselle, ja kokeilemaan aidosti pariisilaista vaihtoehtoa. ;)

A la mère de famillella on nykyisin useita liikkeitä Pariisissa, mutta aidoimmasta elämyksestä pääsee tietysti nauttimaan alkuperäisellä liikepaikalla.

A la mère de famille
35, rue du Faubourg Montmartre
Metro: Peletier/Grands Boulevards/Notre Dame de Lorette

Pakollinen vappupäivitys

Vapun juhlistelun vuoksi jollain on saattanut eilen nousta sihijuomat kupoliin. Minä itse nousin eilen itse Galeries Lafayetten ylimpiin kerroksiin ihailemaan tavaratalon kupolia.

Kyllä, tämä aasinsilta on erittäin nolo, mutta kun jotenkin se Lafayetten kupoli oli vapputeemaan yhdistettävä.

Niin paljon kuin suurten tavaratalojen ihmismassoja ja melskettä ja tylyjä myyjiä inhoankin, tämä Galeries Lafayetten art nouveau -tyylinen kupoli on ihana.

Täällä vappuaatto ei ole mikään juhla, paitsi mitä nyt joku saattaa juhlistaa vapaapäivän aattoa, ihan kuten normaalina perjantai-iltana. Mutta miten juhlistaa vapunpäivää ranskalaisittain?

1. Lähde marssille
Tosiranskalainen osoittaa mieltään aina tilaisuuden tullen. Vappuna on tarjolla marsseja niin oikealta kuin vasemmalta.  Äärioikeistolainen Front National ehti jo pyrähdykselleen lähteä. Koskapa työn juhlasta on kyse, Marine Le Penin neuvonantaja Florian Philippot ehätti muuten mainostamaan tiedotusvälineille Front Nationalin edustavan duunareita paremmin kuin "ne Brysselin orjat"  ammattiyhdistysliikkeet ikinä. 

Ammattiyhdistysliikkeet CGT ja CFDT puolestaan eivät enää mahdu samalle marssille. Keskinäiset ristiriidat ja erimielisyydet ovat kasvaneet merkittävämmiksi, nyt kun eräs yhteinen vihollinen Sarkozyn muodossa on poistunut. Lisää ammattiyhdistysten marssipyörähdyksistä ja erimielisyyksistä voi lukea vaikkapa täältä.

Galeries Lafayetten kupolin satavuotisjuhlia vietettiin viime syksynä. Erityisen näyttävä kupoli on joulun alla, kun se alle pystytetään komia kuusi.

2. Innostu kieloista

Epäpoliittiset vappujuhlijat innostuvat puolestaan ostamaan tai myymään kieloja. Vappupäivänä kieloja saa poikkeuksellisesti nimittäin kaupata kuka tahansa Ranskan kaduilla. Tapa näyttää olevan suosittu, sillä kukkamyyjiin ei voi Pariisin kaduilla vappuna olla törmäämättä. Le Figaro tietää kertoa, että viime vuoden vappupäivänä kieloja myytiin Ranskassa 25,5 miljoonalla eurolla. Summasta suuri osa tosin meni ammattimaisille kukkakauppiaille.

Kielotapa on saanut alkunsa renessanssiaikana, jolloin ranskalaiskuningas Kaarle IX lahjoitti kieloja hovilleen onnea tuomaan.

Kielojen kanssa ei kannata silti riehaantua, jos kotona on pikkulapsia tai eläimiä, kielo on nimittäin myrkyllinen kasvi.

Galeries Lafayette Haussmann
40, boulevard Haussmann
Metro: Chaussée d'Antin - La Fayette


P.S.
Sain kuin sainkin sitten kielon vapunpäivän kunniaksi...! ;) Ulkona on sadellut koko päivän, joten kielonmyyjistä ei ole kuvaa tänäkään vuonna.

Taas on sunnuntai....

Lauantaina täällä oli ihan kevät. Aurinko paistoi ja asteetkin kipusivat 16 celsiukseen. Koska olen Huono Bloggaaja, en ottanut yhtään kuvaa, vaan nautin lämmöstä itsekkäästi ihan itse. Tänään sunnuntaikävelyllä aurinko ei sitten suostunut näyttäytymään, mutta nahkatakilla tarkeni vielä mainiosti. Alkuviikolle onkin sitten jo luvattu pakkasta ja lunta. Kuten ystäväiseni totesi: "Voi Pariisin kevättä".

Miten minusta tuntuu, että puhun aina säästä?

Sunnuntaikävely suuntautui tänään 9. ja 8. kaupunginosan maisemiin.

Laukkuihin hurahtanut (kukapa meistä ei olisi) kaverini suositteli tätä liikettä, joka sijaitsee osoitteessa 30, rue Tronchet, siis ihan suurten tavaratalojen tuntumassa.

Kuvan Longchampin väskyjen lisäksi valikoimaan sisältyy liuta muitakin merkkejä. Täällä kannattaa kuulemma poiketa erityisesti alennusmyyntien aikaan, mutta Longchampit ovat muutenkin kymmenisen prosenttia edullisempia kuin muualla.

Pieni (tai jopa suurehko) miinus kuulemma kuitenkin asiakaspalvelusta, joka on jopa pariisilaiseksi poikkeuksellisen nuivaa.

Matka jatkui länteen pitkin boulevard Haussmannia. Näyteikkunasta bongasin hauskan viulutuolin.

Kyseessä oli näköjään Hugues Chevalier'n Cello-tuoli.



Boulevard Haussmannilta käännyin rue de Courcellesille. Kermanväristen haussmannilaistalojen joukosta pilkisti eksoottisen punainen yllätys.



Kyseessä on Maison Loo, jonka rakennutti varakas kiinalainen antiikkikauppias Ching-Tsai Loo 1920-luvulla. Rakennuksen yhteydessä on nykyisin aasialaiseen ja kiinalaiseen taiteeseen ja antiikkiin keskittynyt galleria Padoga Paris.













Maison Loolta jatkoin eteenpäin pitkin rue de Courcellesia ja käännyin sitten oikealle, avenue Van Dyckille...



...ja siltä edelleen parc Monceaun puistoon, jossa ensimmäiset kukat olivat jo puhjenneet.







Parc Monceaussa on kuja, joka on pyhitetty maailman ensimmäiselle laskuvarjohyppääjälle, André-Jacques Garnerinille.





Ja tarkalleen tähän mätkähti maailman ensimmäisen laskuvarjohypyn päätteeksi André-Jacques Garnerin vuonna 1797.

Puistossa päivysti myös karvaisia miniponeja. Poni, jonka turpa on kuvassa toisena vasemmalta, oli varsinainen äkäponi. Se jakeli silmät ummessa korjaavia potkuja takana seisoskeleville kavereilleen.



La Maroquinerie Parisienne
30, rue Tronchet
Metro: Havre-Caumartin

Pagoda Paris
48, rue de Courcelles
Metro: Courcelles/Miromesnil

Parc Monceau
35, boulevard Courcelles
Metro: Monceau/Villiers

Joulunäyteikkunaostoksilla

Niin kamala kuukausi kuin marraskuu onkin, onnistun huippupositiivisena ihmisenä (muahahhaha) löytämään siitä myönteisiäkin puolia. 

Ensinnäkin yleensä Ranskassa marraskuu on mukavan katkonainen, sillä viikkoja pätkii kaksi pyhäpäivää: Toussaint eli pyhäinpäivä 1.11. ja ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivä Armistice 11.11. Tänä vuonna 11.11. tosin osui harmittavasti sunnuntaille. No, aina ei voi voittaa tässäkään lotossa.

Toisekseen, marraskuussa Pariisissa sytytellään jouluvaloja ja joulukoristellaan näyteikkunoita. Tänä iltana poikkesin katsastamassa perinteikkäästi Printemps'n ja Galeries Lafayetten näyteikkunat. Näitä pariisilaislapset käyvät ihastelemassa perinteisesti ennen joulua - tämä on kuulunut esimerkiksi tuon kotonani asuvan miekkosen jouluperinteisiin pienestä pitäen. Mikäpä sen tunnelmallisempaa, kuin pimeässä taianomaisesti välkkyvät näyteikkunat. Kaiken yllä leijuu makea tuoksu, kun noin tusina kastanjakauppiasta on asettautunut näyteikkunoiden läheisyyteen paahtamaan kastanjoitaan ostoskärryistä kyhätyissä paistohärveleissään.

Galeries Lafayetten kupolin 100-vuotisjuhlien vuoksi odotin heidän näyteikkunoiltaan jotain ennennäkemättömän upeaa, mutta mielestäni Galeries Lafayette ja Louis Vouitton jäivät tänä vuonna selvästi kakkoseksi Printemps'n ja Diorin satumaisille ikkunoille.

Printemps oli myös julkisivultaan minusta onnistuneempi kuin levoton Galeries Lafayette. Itse asiassa jälkimmäinen oli niin epäviehättävä, että unohdin kuvata sen. Pitänee poiketa Lafayettella toistamiseen ennen joulua. Pitäähän se kupoli ja Swarovskin kuusi kuvata sisältä käsin.

Printemps'n yhdessä Diorin kanssa luomissa näyteikkunoissa seikkailivat tyttöhahmot erilaisissa tilanteissa. Teemana on "pariisilaisia inspiraatioita Diorilta".

Pieni katsoja Diorin tyttöjen lumoissa.

Ainoa miinukseni Printemps'lle menee näistä epilepsiavälkevaloista.

Printemps'n ja Diorin kuumailmapalloja yli Pariisin kattojen.

Ja tivolitunnelmaa. Tikkareita, hattaroita ja karusellejä! Voiko tästä olla pitämättä?

Osa nukeista oli tarkemmin katsottuna suorastaan pelottavan näköisiä...

Galeries Lafayetten yhdessä Louis Vuittonin kanssa toteuttaman jouluikkunan teemana on "Vuosisadan tanssiaiset".

Näiden eläinnaamioihin pukeutuneiden tanssijoiden asennot ja liikkeet oli toteutettu hätkähdyttävän hyvin.

Tämä oli selvä suosikkini Galeries Lafayetten ikkunoista.

Lafayetten rumpalityttöjä.

Pingviinit OVAT söpöjä, mutta onhan tämä nyt vähän tylsä Printemps'n satutunnelmien rinnalla.

Makunsa kullakin, mutta minusta tämä jääkarhu väskyineen oli suorastaan kammottava.

Opéra Garnier'n edustalla toitotettiin torvia ja/tai muita vaskipuhaltimia.