Lähiruokaa + les foodtrucks Seinen rannalla

Kesä on mennyttä kalua ja Paris Plage on taas siivottu aika päiviä tältä vuodelta. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Seinen rannoilla olisi enää elämää.

Viikonloppuna Seinen rannoilla esimerkiksi juhlittiin pariisilaista lähiruokaa. Ja sinne bobojen ja muiden pariisilaisten sekaan innostuin sitten minäkin kameroineni.

Seinelle on rakennettu aika tunnelmallisia pieniä "tekosaaria". Tässä île aux Brumes, eli Utujen saari.

Ja tässä näyte siitä "udusta". Kyse ei ole savusta, vaan vesisumusta, joka pitää kasvit vehreinä.

Tarjolla oli työpajoja lapsille.

Ranskalaisia kanttarelleja 26 eurolla kilolta. Ovatkohan nämäkin lähistöllä poimittuja? Enpä tullut kysyneeksi.

Helokat ovat näköjään ainakin esikaupunkialueelta, Val d'Oisesta. Wikipedian mukaan helokat eivät ole "varsinaisia ruokasieniä", mutta ehkä myyjätär olisi tarjonnut reseptin kaupan päälle? 

Taustalla siintää Pont Alexandre III -silta.

Postauksen vähän kasvottomiin kuviin on tällä kertaa jopa syynsä. Olen tässä nimittäin yrittänyt selvitellä Ranskan lainsäädäntöä ihmisten kuvaamisen suhteen. Monissa maissahan kuvia saa ottaa julkisella paikalla, ja myös julkaista näitä julkisella paikalla otettuja kuvia, vaikka niissä näkyisi ihmisiä. Ranskassa asia on käsittääkseni hieman koukeroisempi. Ilmeisesti periaatteessa julkaisuun pitäisi pyytää lupa, jos henkilö on tunnistettavissa. Paitsi jos kyseessä on väkijoukko (yli 10 henkeä). Mitään yksiselitteistä lähdettä en aiheesta löytänyt, joten jos siellä ruudun takana on joku asiantuntevampi, olen kiitollinen jaetusta viisaudesta.  Joka tapauksessa kokeilin huvikseni eri mahdollisuuksia kuvata ihmisiä niin, että heitä on vaikea tunnistaa. Toisaalta kasvojakin saattaa välillä vilahtaa, kun kyse on kuitenkin vain tällaisesta miniblogista, joka ei ole ranskankielinen, eikä edes kaupallinen. Tietysti katson, ettei kukaan vilahda kuvissa mitenkään erityisen noloissa tilanteissa. ;P

Krhm, tässä on selvästi haettu jotain taiteellista viritelmää.

Hierontapalvelu

Lähiruoan lisäksi minut innosti paikalle un food truck, nimittäin tämä Bügelskin bagelimyyntiauto. Etukäteen jo hekumoin Bügelskin juhlan kunniaksi lähiruokaan perustuvilla resepteillä. Härkäpastramia! Pariisinkinkkua! Savustettua kalkkunaa! (Juu ei. Tarjolla ei ollut kasvisvaihtoehtoja.)

Ja kuinkas sitten kävikään. Jonotin vartin verran bagelia ja sitten menikin jo hermo, kun liian pitkä jono ei edennyt minnekään. Eli niin jäi Bügelin bagelit tällä kertaa välistä. 

Vähän kuten kaikki muukin New Yorkiin viittaava, les food trucks ovat tosi suosittuja Pariisissa, ja niitä piisaakin sitten vähän joka lähtöön. Jos näpsäkkä ruokarekkalounas kiinnostaa, niin kannattaa kurkata eri vaihtoehtojen esittelyjä vaikka Les Tasters -blogista (ranskaksi). Lupaan kyllä itsekin uhrautua ja testata ainakin paria lähitulevaisuudessa. Eri foodtruckien reittejä kannattaa tarkastaa vaikka täältä.

Ellei viikonlopun lähiruokafestareille ehtinyt, eipä hätää. Lähiruokateemaviikot jatkuvat Pariisissa nimittäin vielä ensi viikon loppuun. Osallistuvat ravintolat ja tuottajat voi katsastaa täältä.

Les Berges de Seine: lisätietoja Seinen rantojen ohjelmistosta.

Lenkille Pariisissa

Vanhan stereotypian mukaan pariisittaret eivät urheile, vaan pysyvät hoikkina tupakan ja mustan kahvin voimin. Ennen se taisi vähän pitääkin paikkaansa. Kun minä vuosikymmen (voikamalakunaikarientää, ehämmäävoiollaniinvanha!) sitten asuin ensi kertaa Ranskassa, kukaan ei lenkkeillyt. Ja kun itse kävin lenkillä, paikalliset toljottivat menoani suu auki. Osasyynä tietysti saattoi olla säkenöivä kauneuteni, luonnollisesti, mutta ennen kaikkea syynä oli se, ettei lenkkeilijöitä näkynyt katukuvassa tai puistoissa.

Nyt ei kukaan vilkaise kahdesti, jos lenkkeilen Pariisissa. Joko säkenöivä kauneuteni on karissut, tai sitten syynä on se, että lenkkeilijät ovat nykyisin ihan arkipäiväinen näky täälläkin.

Pariisissa lenkkeily on minusta haastavaa siksi, etten tykkää urheilla kadulla autojen seassa, enkä asu urheiluun sopivan puiston lähellä. Toisekseen, en itse asiassa tykkää juoksemisesta (vaikka se kovin trendikästä onkin), vaan suosisin sauvakävelyä (vaikka se kovin epätrendikästä onkin). Olen hankkinut kaupunkikäyttöön jopa pituudeltaan säädettävät sauvat, mutta en vaan kehtaa sauvoa tässä kaupungissa ihan missä sattuu.

Tämän taustoituksen jälkeen allekirjoittaneen syväluotaavaa ja ehdottoman objektiivista analyysiä Pariisin puistojen soveltuvuudesta lenkkeilyyn:

Luxembourgin puisto (22,45 ha; 6. kaupunginosa)

+ Puisto on suhteellisen suuri, joten täällä ei tarvitse juosta ihan pientä kehää.

- Melko paljon turisteja, mummoja, lapsiperheitä ja vastaavia hidastamassa urheilusuoritusta. Arkena lounasaikaan tilanne on kohtuullinen, viikonloppuisin vaikeampi.

- Syystä tai toisesta minun on mahdoton kuvitella itseäni sauvomaan Luxembourgin puistoon, kaipaan siihen metsäisempää (lue: vähemmän fiiniä) ympäristöä. Vika on korvieni välissä, sillä lounaslenkillä vastaan tulee jopa enemmän sauvakävelijöitä kuin juoksijoita.

Harmaan Luxembourgin puiston taustalla vaanii vieläkin harmaampi Eiffel.

Yksi Luxembourgin puiston urheilumuodoista on petankki. Ennen matsia palttoo asetellaan tyylikkäästi henkarille.

Luxembourgin puistosta bongattu papukaija.

Luxembourgin puiston sauvailijoita.

Lisää Luxembourgin puiston sauvailijoita.

Buttes-Chaumont (24,7 ha; 19. kaupunginosa)

+ Mukavan suuri, ei tarvitse kiertää pientä kehää.

+ Rento paikka, sopii sikäli myös sauvomiseen.

+/- Korkeuserot tuovat kävelijälle mukavaa pakaraharjoitusta, mutta juoksijalle ne saattavat olla turhan raskaita.

- Aurinkoisina viikonloppuina hipsterien ja piknikväen tukkima.
 

Buttes-Chaumontin tyypillistä kävijäkuntaa.

Pakollinen Sacré-Coeur-kuva Buttes Chaumontilta.

Keväinen Buttes-Chaumont

Bois de Boulogne (846 ha; 16. kaupunginosa) / Bois de Vincennes (995 ha; 12. kaupunginosa)

+ Suuri ja metsäinen, täällä saa sauvoa kaikessa rauhassa.

- Suuri ja metsäinen, en lähde tänne mielelläni lenkkeilemään yksin (vaikka varsinkin viikonloppuisin ohikulkijoita riittää). Ilta-aikaan kannattaa vältellä.

- Paljon koiria irti.

- Kaukana.

Bois de Vincennes

Bois de Vincennes

Bois de Boulogne

Bois de Boulogne

Bois de Boulogne

Parc Monceau (8,25 ha; 8. kaupunginosa)

+ Suhteellisen keskeinen sijainti.

- Pieni ja ahdas juoksemiseen.

- Tuntuu liian fiiniltä sauvomiseen, eikä sauvoja mahdu kapeilla käytävillä kunnolla edes viuhtomaan.

Parc Monceaun lenkkeilijät kiertävät ahdasta ulkokehää.

Parc Monceaun lenkkeilijöitä.

Lapsoset kiertävät Parc Monceaussa kehää puolestaan karusellissä.

Champ de Mars (24,3 ha; 7. kaupunginosa)

+ Hyvä vaihtoehto, jos sattuu Eiffelin tietämissä asumaan tai työskentelemään. Ja päätyy mielellään noin miljoonan turistin kuva-albumiin.

- Turistit ja turistikrääsän kaupustelijat tukkivat reittiä jatkuvasti. École Militairen puoleisessa päädyssä on väljempää.

- Liian avoin kenttä, kaipaan metsäisempää ja luontomaisempaa ympäristöä.

Lenkkeilijä ja turistit ja joku torni Champ de Marsilla.

Jardin des Plantes (23,5 ha; 5. kaupunginosa)

+ Hyvä vaihtoehto lounasjuoksupyrähdykseen, jos sattuu kulmilla olemaan.

+ Melko suosittu, mutta käytävät ovat pääosin mukavan leveitä, joten ohittelemaan mahtuu.

- Suurin osa puistosta on taas minusta liian avointa kenttää, en lähtisi tänne sauvomaan.

Parc Montsouris (15,5 ha; 14. kaupunginosa)

+ Puineen ja nurmikenttineen mukavan luonnonläheinen.

- Kesäviikonloppuisin täynnä piknikväkeä.

Promenade Plantée  (4,7 km; 12. kaupunginosa)

+ Kaunis ja suojaisa

- Kapealla käytävällä on varsinkin viikonloppuisin turhan ahdasta juosta, saati sitten huitoa kävelysauvoilla.

Ratkaisevaa puiston valinnassa on tietysti se, missä on ja millainen on aikataulu. Harva ehtii arjen keskellä erikseen lähteä tunnin metromatkan päähän urheilemaan.

Otan myös mielelläni vastaan uusia ideoita pariisilaisten lenkkeilypaikkojen suhteen!

P.s. Täällä muuten tuiskuttaa parhaillaan lunta! Voi *kirosanakirosanakirosana*!

Kahvittelusta ja sen hinnasta

Mielikuvissa Pariisi yhdistyy idyllisiin mutta ylihintaisiin katukahviloihin, joihin pysähdytään nauttimaan tummapaahtoista ranskalaiskahvia ja katselemaan ohitse lipuvaa kaupunkia.

Ranskalaiset eivät ole lähellekään maailmanennätystä hallussaan pitävien suomalaisten veroisia kahvittelijoita, vaan edustavat kahvinkulutuksessaan eurooppalaista keskitasoa. Kahvilakulttuurin maineen lähde ei olekaan suunnaton sumpin kittaaminen, vaan kaikki siinä ympärillä: seurustelu, hetkestä nauttiminen ja ihmisten tarkkailu. 

Kaikki tietävät, ettei kahvittelu ole ilmainen ylellisyys, varsinkaan Pariisissa. Yllättävää kyllä, Ranskan keskimääräisesti kalleinta kahviseutua ei silti ole Pariisi ja Île de France (espresso keskimäärin 1,66 euroa), vaan Bordeaux ja koko Aquitaine (espresso keskimäärin 1,72 euroa). Keskimäärin edullisinta kahvi on Limousinessa (1,30 euroa) ja Korsikalla (1,33 euroa). 

Kahvilassa kahvin hintaan sisältyy pelkän juoman lisäksi paikan tunnelma ja sijainti sekä tietysti (mahdollinen) asiakaspalvelu. Kahvilan baaritiskillä tarjoiltu kahvi maksaa Ranskassa keskimäärin 1,38 euroa. Sama sumppi pöytään tarjoiltuna maksaa keskimäärin 2,34 euroa. Ennen kahvin tilaamista kannattaakin harkita, etsiikö vain kofeiinitankkausta vai pientä ylellisyyttä arkeen, ja valita kahvilansa ja mahdollisen istuinpaikkansa sen mukaan.

Kuvan kahvi maksoi 15. kaupunginosassa 2,90 euroa. Pieni keksi tuli kaupan päälle.

Kahvin hinnoissa on Pariisissa suuria eroja, jotka voivat juontua paitsi kalliista osoitteesta, myös maineikkaasta historiasta. Le Figaro listasi esimerkkejä Pariisin kalleimmista espressokupposista:

Café de l'Esplanade 
(7. arr.; Invalidesin tuntumassa): 4 euroa.
Café de Flore 
(6.arr.; Saint Germain des Prés; Surrealismin syntysija ja 1930-luvun pariisilaisten kirjallisuuspiirien kantapaikka): 4,10 euroa (hinta paikan ruokalistalta, Le Figaron mukaan hinta on 4,40 euroa...)
Café de la Paix 
(9.arr.; Opéra Garnier'n tuntumassa; v. 1862 avatun kahvilan kanta-asiakaspiiriin ovat lukeutuneet mm. Émile Zola, Tšaikovski, Oscar Wilde ja Ernest Hemingway): 6 euroa
Fouquet's 
(8. arr; Champs-Élysées'llä. Sarkozy juhli täällä presidentivaalivoittoaan vuonna 2007, minkä jälkeen kahvila nousi joidenkin silmissä blingblingin ja snobieliitin symboliksi): 10 euroa.

Pariisissa on tarjolla vaihtoehtoja myös heille, jotka eivät etsi maineikasta kahvilaa, vaan  edullista kahvikupposta. Pariisin kaupunki keräsi yli 70 pariisilaiskuppilaa käsittävän luettelon kahviloista, joista espresson saa eurolla. Yllättävää kyllä, euron kahvia kaipaavan ei tarvitse lähteä laitakaupungille. 


Afficher les cafés à 1 euro ou moins sur une carte plus grande

Tarkka lista kahviloista ja kuppiloista avautuu klikkaamalla kartan alla olevaa linkkiä. Au comptoir tarkoittaa, että euron kahvin saa tiskillä nautittuna, en salle puolestaan tarkoittaa, että kahvin saa eurolla myös pöytiintarjoiltuna.

Uutinen espressokupin keskihinnasta Ranskassa esim. täällä.

Nallukoita Eiffelillä

Ja sitten eilisen kuva-arvoituksen ratkaisu...

...nallekarhu! Kyse on berliiniläislähtöisestä United Buddy Bears -taideprojektista, jonka tarkoituksena on taiteen avulla luoda ymmärrystä ja sitä kautta rauhaa eri kansojen välille. Siinä sivussa kerätään myös rahaa hädänalaisia lapsia auttaville järjestöille, kuten Unicefille. Nallukat ovat maailmanmatkoillaan osuneet jo vuonna 2010 Helsinkiin. Siksi epäilin, että joku saattaisi kuvasta arvata, mistä oli kyse.

Kyllä, näitä kuvia tuli taas otettua muutama...

Kreikan nalle oli saanut päähänsä tietysti olympiaseppeleen (taiteilija: Leda Luss-Luyken).

”Meidän täytyy oppia tuntemaan toisemme paremmin -

siten voimme ymmärtää toisiamme paremmin, luottaa toisiimme enemmän ja elää sovussa keskenämme.”

- United Buddy Bears -projektin motto

Norjalaisnalle heijasteli länsirannikon vuonomaisemaa (Vivienne H. Nustad & Laila Holm).

Näytteillä on 140 karhuhahmoa, jotka kukin edustavat YK:n tunnustamaa valtiota. Jokainen patsas on kyseisen maan taiteilijan luoma.

Uzbekistan (taiteilija: Miu Mau & Carlos)

Karhut saapuivat Pariisiin juhlistamaan Pariisin ja Berliinin välisen ystävyyssopimuksen 25-vuotisjuhlia.

Mukana oli myös Palestiina (taiteilija: Ibrahim Hazimeh)

Alankomaiden häveliäs (?) nallukka (taiteilija: Otto Jasper Stuurman)

Puolan nallukan nahassa oli zombisilmäisiä psykedeliahahmoja (taiteilija: Ela Wozniewska).

Ison-Britannian nallukan vatsassa itä kohtasi länttä (taiteilija: Marilyn Green).

Mutta mistä onkaan tuo nallukka yöpaitahihasillaan?

Se on tietysti Björn länsinaapuristamme (taiteilija: Laila Olofsson).

Tšekin nallukka oli ehkä joukon aidoimman näköinen. Paitsi että se piteli tassuissaan pieniä eläinhahmoja (taiteilija: Ludmila Seefried-Matijková).

Ukrainan nallessa nainen oli päässyt vedenkantopuuhiin (taiteilija: Nataliya Rudyuk).

Turkin nallen orientit kuviot (taiteilija: Murat & Cansu Ökmen).

Kaunissilmäinen tunisiatar (taiteilija: Adel Megdiche)

Thaimaan nallukka kertoo maastaan kirjeitse (taiteilija: Morakot Ketklao).

Venäjän nalle on saanut kylkeensä tietysti maatuskoja (taiteilija: Marina Muzalevski).

Pakistanin karhun blingbling-rinta (taiteilija: Alibaba Zaidi).

Yksi suosikeistani oli tämä Mauri Kunnas -henkinen moldovalaisnallukka...

Tiesittekö, että Moldova on itse asiassa maailman napa?

Moldovan nallella on euronkuvat silmissään (Valeriu Kurtu).

Kazakstanin sininen karhu kultakäätyineen (taiteilija: Layla Mahat).

Lasipallukka Israelin karhun käpälässä symboloi tulta (taiteilija Ruslan Sergeev).

Piippusuinen Irlannin hahmo muistutti enemmän leprechaun-porsasta kuin karhua (Shaun Dolan).

Karhutaiteilijoiden oli tarkoitus luoda teos, joka kuvastaa oman maa perinteitä ja taidetyyliä. Ilmeisesti yhdysvaltalaisilla ei ole mitään omaa, kun kerran ranskalaispatsas piti soveltaa tähänkin karhuveistokseen? ;) Taiteiljat itse kertovat halunneensa valita amerikkalaisuuden symbolin, johon ihmiset voivat samaistua kaikkialla maailmassa (taiteilijat: Bill C. & Julian Ray).

Ja siinäpä ritirinnan Ranska ja Suomi!

Oli hauska nähdä nämä osuvasti maidensa erityyppisiä identiteettejä kuvaavat nallet vieretysten.

Siinä on yhteen nallukkaan mukavasti mahdutettu kaikki Suomi-kliseet ruskasta juhannukseen (taiteilija: Mirka Raito).

Ja vieressä sitten vähän pompöösimmät Ranska-kliseet (taiteilija: Bruno di Martino).

Tanskan nalle julisti tulevansa satujen kuningaskunnasta. Ja mikä ettei, onhan siellä se pieni merenneitokin...

...mutta hetkinen! Eikös Peukaloinen ole periruotsalaisen Selma Lagerlöfin luomus...? (taiteilija: Anne Elisabeth Östergaard).

Kuubalaisnalle tuprutteli tietysti sikaria...

Kuuban taiteilija: Nancy Torres

Kroatian nallen vatsassa ui kultakaloja (taiteilija: Lovro Artukovic).

Etelä-Korean söpisnalle (Jin Aun Kim).

Kolumbian nalle on varsin hot mama..

...punaisia varpaankynsiään myöten!

Bolivian nallea en unileluksi huolisi (taiteilija: Rene Cadena Ayala).

Tuo prosenttiluku Bahrainin kyljessä jäi vaivaamaan niin, että se piti googlettaa. Bahrainissa siirryttiin perustuslailliseen monarkiaan, kun 98,4 % äänestäneistä kannatti sitä vuoden 2001 kansanäänestyksessä.

Bahaman mesikämmen oli saanut mehiläisen nenälleen (taiteilija: Lynn Parotti).

Teollisuus ja luonto kohtaavat Azerbaidžanin karhun vatsassa (Ali Shamsi).

United Buddy Bears -nallet ovat esillä Champs de Marsilla (siis siinä Eiffelin juurella) 12.10. - 18.11.2012.