maanantai 25. marraskuuta 2013

Lutetia

Jokainen Stephen Kingin tuotantoon tutustunut tietää, että vanhat hotellit ovat mystisiä paikkoja, joilla on tuhansia tarinoita kerrottavanaan. Jos Pariisin arviolta parintuhannen hotellin seinillä olisi korvien lisäksi suu, pulinaa riittäisi.

Osalla hotelleista tarinat olisivat muita kiinnostavampia. Ja kaikkein kiehtovimpien - ja kammottavimpien - joukossa olisivat Lutetian kertomukset.

Kuva: Ottavi Alain
Art deco -tyylinen hotelli Lutetia valmistui 1910, mutta sen tarina sai alkunsa jo 1800-luvun puolella. Hotelli-idean äiti oli läheisen Le Bon Marché -tavaratalon omistajatar, anteliaisuutensa ohella mahtavista bisneskyvyistään tunnettu madame Boucicaut, joka kaavaili hotellista majoituspaikkaa tavaratalonsa tärkeille asiakkaille.

Kuva: LPLT

Montparnassen ja Saint Germain des Prés'n kortteleiden tuntumassa sijaitsevan Lutetian maine kasvoi sitä mukaa, mitä trendikkäämpi Seinen vasemmasta rannasta muodostui. Varsinainen kukoistuskausi ajoittui sotienväliseen aikaan. Hotellissa majoittui tuolloin taide- ja kulttuurielämän suuruuksia, kuten Matisse, James Joyce, Samuel Beckett, Josephine Baker lukuisine lapsineen ja Antoine Saint-Exupéry vaimoineen. Picasso sai Lutetiassa asuessaan tiedon ystävänsä Apollinairen kuolemasta. Tarina kertoo hänen istuneen pitkään hievahtamatta paikallaan, ja jatkaneen sitten omakuvansa maalaamista.


Kuva: Gary Bembridge
Toisen maailmansodan syttyessä syksyllä 1939 Lutetian kultturelli maine houkutteli hotellin suojiin taide-elämää edustaneita pakolaisia. Natsit kuitenkin miehittivät Pariisin kesäkuussa 1940 ja ottivat Lutetian käyttöönsä heti seuraavana päivänä. Osa hotellissa asuneista pakolaisista ehti paeta, osa joutui natsien vangiksi. Itse hotellirakennus päätyi natsien tiedustelupalvelu Abwehrin käyttöön. Taiteilijoiden sijaan hotellissa majoitettiin, ruokittiin ja viihdytettiin nyt natsiupseereita. Ja kuulusteltiin vastarintaliikkeeseen kuuluviksi epäiltyjä.


Kuva: Gary Bembridge
Kun Pariisi viimein vapautettiin natsimiehityksestä vuonna 1944, hotellin omistajan edellytettiin osoittavan tukeaan vastarintaliikkeelle antamalla hotellin sen käyttöön. Niinpä hotellissa majoitettiin keskitysleiriltä vapautettuja vankeja. Puolalaissyntyinen ranskanjuutalainen, Sabine Zlatin, joka oli menettänyt läheisiään keskitysleireillä ja välttänyt itse täpärästi kuoleman natsien käsissä, järjesteli hotellista käsin sodan tuoksinassa toisistaan eroon joutuneita perheitä takaisin yhteen.

Jonkinlainen ympyrä sulkeutui, kun hotelli päätyi 100-vuotisjuhlavuonnaan juutalaismiljonääri Alfred Akirovin omistukseen. Merkityksellistä tai ei, Pariisin muut legendaariset luksushotellit Ritzistä Crilloniin ovatkin vähiin päin arabiomistuksessa.



Hotelli Lutetiassa osataan muuten näppärästi hyödyntää markkinoinnissa niin kiehtovaa menneisyyttä kuin uutta mediaa. Hotellista ja sen ympäristöstä kerrotaan nimittäin pieniä anekdootteja Le Discret -blogissa, jonka mystistä kirjoittajaa on esitelty lukuisissa muissa blogeissa.

Pieni markkinointi taitaakin olla tarpeen, sillä hotellin saamat asiakasarviot esimerkiksi Booking.comissa ja Tripadvisorissa eivät ole pelkästään ylistäviä. Nihkeän asiakaspalvelun ohella hotellia moititaan nuhjuisen kuluneista tiloista. Ei tosin enää pitkään, sillä hotelli suljetaan peruskorjausten vuoksi ensi keväänä peräti kolmeksi vuodeksi. Työntekijät ovat ehkä syystäkin huolissaan palkkojensa ja työpaikkojensa puolesta. Ja Ranskassa kun ollaan, huolta on ilmaistu viimeksi lokakuun lopulla lakkojen ja mielenosoitusten voimin (katso video Youtubessa).



Eräs Lutetian vaiheikkaan historian koskettavimmista tarinoista lienee kuitenkin tapahtunut viime viikolla, kun 60 vuotta yhdessä olleeet Georgette ja Bernard löytyivät hotellihuoneestaan menehtyneinä, toisiaan yhä kädestä pitäen.

Georgette ja Bernard olivat 86-vuotias pariskunta, jotka olivat kohdanneet opiskeluaikoinaan Bordeaux'ssa sodan jälkeisinä vuosina ja rakastaneet toisiaan syvästi siitä pitäen. Pariskunnan poika kertoi vanhempiensa pelänneen eroa ja toisaalta riippuvuutta hoitajista enemmän kuin kuolemaa. Toisen osapuolen sairastuttua he sitten päätyivät yhteisitsemurhaan. Jäähyväiskirjeessä pariskunta kirjoitti oikeudestaan "lempeään kuolemaan". 

Kaunista ja romanttista vaiko vain kammottavaa ja surullista? Ranskassa tapahtuma joka tapauksessa kiihdytti keskustelua eutanasiasta ja vanhusten itsemurhista.

Kuten arvata saattaa, Georgette ja Bernard eivät päätyneet juuri Lutetiaan sattumalta. Hotelli oli erityisesti Georgettelle rakas paikka, sillä juuri siellä hän kohtasi uudelleen sodan jälkeen natsien vangiksi vuosiksi joutuneen isänsä.

---

Hôtel Lutetia
45, boulevard Raspail
Metro: Sèvres-Babylone

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pariisilaiset ravintolassa

Minulta kysellään aina silloin tällöin suosituksia pariisilaisravintoloista. Ja mikäs siinä. Pariisilaiskuppiloiden kiertely on minulle melkein harrastus ja tykkään kyllä suositella paikkoja erityisesti erikoistarpeisiin (Haluatko nauttia romanttista hääpäiväillallista juron äijänkörilään kanssa 15. kaupunginosassa? Tai tavata Maailma kylässä -festareilla viihtyviä kavereita vuosien takaa brunssin äärellä? Käydä leivoskahvilla fiinin täti-ihmisen kanssa?). 

Sen sijaan eräs suosikki-inhokeistani on peripariisilainen tapa julistaa "Pariisin parhaita" paikkoja. Siis tähän tapaan:

"Näätsä ton leipomon? Siellä on Pariisin parhaat croissantit!" 
"Hei mennään tonne. Siellä on Pariisin paras kaakao. Muita ei kannata maistaakaan."

Koska jos nyt ollaan ihan tosikkoja rehellisiä, Pariisissa on lähes 30 000 ravintolaa. Todellisuudessa siinä saisi hassata koko ihmisiän, jos haluaisi niistä katsastaa edes pintapuolisesti edes suurimman osan. Ja sittenkin se parhaus olisi vain kyseisen tyypin korvien välissä ja naapurin näkökulma asiaan voisi olla aivan toinen.

Lisäkeruokia pariisilaisessa korealaisravintolassa, joka ei keskinkertaisuutensa vuoksi ansaitse tulla mainituksi nimeltä tässä blogissa. Enkä ihan totta puhuakseni sitä nimeä enää muistakaan...

Minua ette siis kuule mainostamassa Pariisin parasta hampurilaista/pizzaa/äyriäisravintolaa/leipomoa. Sellaista ei nimittäin olekaan. Pariisin - tai minkä tahansa miljoonakaupungin - viehätys on juuri siinä, että huippupaikkoja on niin paljon, että testattavaa riittää aina, eikä lopullista voittajaa voi koskaan julistaa. Ja sitten taas toisaalta löytyy niitä ihania kantapaikkoja, joissa ruoka ei ehkä ansaitse Michelin-tähtiä, mutta tunnelma, henkilökunta ja muut asiakkaat houkuttelevat palaamaan kerta toisensa jälkeen.

Meillä on joskus todistettavasti tehty myös kotiruokaa. Tässä avokadopastaa, jota tosin en kyllä itse tehnyt...

Jotta tämmöisiä ajatuksia pyörähti mielessä, kun löysin Nomao-sivustolta nippelitilastotiivistelmän pariisilaisten suhteesta ulkona syömiseen. Ja koska ulkona syöminen on jotain, mikä kuuluu sekä pariisilaiseen arkeen että matkailijoiden Pariisi-kokemuksiin, niin innostuinpa jakamaan pari nippeliä blogiinkin. Ynnä pari sopivaa ravintolasuositusta.

Miksi pariisilainen syö ulkona?


1. "Se on tyylikästä."
No tietysti. Tyyli ennen kaikkea, kun Pariisissa ollaan. Tosin kotiruoka taitaa Pariisissakin olla enemmän chic kuin Le McDo':n hampurilaisateriat.
- Alain Ducasse au Plaza Athénee

2. "Se on esteettinen elämys. (Kaunis sisustus, kauniita asiakkaita, kaunis henkilökunta)"
Tämä kaiketi liittyy tuohon ykköskohdan tyylikkyyteen. Mutta olen kyllä samaa mieltä, tunnelman ohella ulkoiset puitteet ovat minullekin vähintään sen puoli ruokaa.
- Le Schmuck(6. kauppunginosa)

3. "Pääsee näkemään ihmisiä."
Ihmisbongaus on minusta kätevintä aurinkolasit silmillä katukahvilan terassilla, mutta kai se sitten onnistuu myös ruokaravintolassa seuralaisen olan yli.
- Rosa Bonheur (19. kaupunginosa)
- Les Philosophes (4. kaupunginosa) 

4. "Pääsee näyttäytymään ihmisille."
Tämä vaatinee korttelikuppilan sijaan puitteeksi trendiravintolan. Itse olen parempi näkijänä kuin näyttäytyjänä, mutta parhaat bongaukset pääsee tietysti tekemään ns. näyttäytymispaikoissa. Ainakin jos bongauksia arvottaa julkkisasteen perusteella.
- L'Avenue (8. kaupunginosa)

5. "Ei tarvitse tehdä itse ruokaa."  
Tosi pariisilainen on tietysti arkena aiiivan liian kiireinen ruoanlaittoon. Varsinkin kun raaka-aineetkin pitäisi hakea tuottajilta ja erikoisliikkeistä. 
- Ellei edes Picardiin ehdi eineksiä tai muita pakasteita noutamaan, niin aina voi poiketa Mäkkärin sijaan belgialaisena syntyneeseen, mutta sittemmin ranskalaistuneeseen Quickiin.

6. "Ja tietysti joskus ulkona syödään myös hyvän ruoan vuoksi." 
Sillä toisin kuin joillain satunnaisilla suomalaisilla keskustelupalstoilla joskus näkee väitettävän, kyllä Pariisissakin saa herkullista ruokaa, jopa ihan inhimilliseen hintaan.
- Pariisin 50 parasta ateriaa Timeoutin mukaan.

Chéri-Chérien ankkahampurilainen

Mikä on pariisilaisten lempiruokaa? 


Äkkiseltään voisi kuvitella, että pariisilaiset nautiskelisivat mieluiten fiinisti ankanrintaa tai mereneläviä tai etanoita tai edes sammakonreisiä. Vaan ei, ainakin nettihakujen perusteella pariisilaisten toiveruokalistat näyttävät aika pikaruokahenkisiltä, elleivät suorastaan jenkkihapatuksellisilta:

1. pizza (Jotain ne italialaisetkin osaavat. Pariisilaisen pizzan päälle ei muuten kylvetä suomalaisittain kilosti oreganoa, vaan tulista öljykastiketta.)

2. le cheesecake [lö tsiskɛk] (Näin menee ulkomainen hapatus kotimaisten leivonnaisten edelle Pariisissakin. Tilausta ei muuten sitten välttämättä ymmärretä, jos juustokakun ääntää liian anglosaksisesti. Huomaa siis oikea ääntämys ranskalaisittain.)

3. hampurilainen (Huom. Pariisilaiset eivät syö hampurilaistaan välttämättä pikaruokana, vaan ns. gourmet-versiot ovat erittäin suosittuja.)

4. tartar-pihvi (Pitihän sitä raakaa lihaakin listalle saada.)

5. paella (Tämä oli minulle vähän yllätys, espanjalaisesta keittiöstä olisin veikannut listalle pikemminkin tapaksia.)

Un café et un peu de cheesecake chez Martine's.

Pariisilaisten suosikki plussat ja miinukset

 

Mistä pariisilaiset sitten kiittivät tai moittivat ravintoloita? Tässä listataan pariisilaisten useimmin ravintola-arvioissaan käyttämät plussat ja miinukset:

 

+ Hyvä ruoka
+ Kohtuulliset hinnat
+ Runsaat annokset
+ Mukava/toimiva asiakaspalvelu
+ Kodikas ympäristö/tunnelma

- Hidas palvelu
- Kylmä vastaanotto
- Lyhyt ruokalista
- Meluisa ruokasali
- Keskinkertainen ruoka



Tätä kissa ostaisi.

Loppuun vielä pari ravintolahakusivustovinkkiä:

Nomao.fr
- Ravintoloita ja muita. Hakutoiminto ja koko sivusto vähän kömpelö, mutta plussaa sadoista asiakasarvioista. Saisivat tosin olla sanallisia, eivätkä vain tähtiä.

Yelp.fr
- Yelp on yksi kätevimmistä ja kattavimmista asiakasarviosivustoista. Kullekin kohteelle on jaettu sekä tähtiä että sanallisia arvioita. Mitä suositumpi kohde, sen enemmän tarjolla on myös englanninkielisiä arvioita.

Tripadvisor
- Tripadvisor on varmasti monelle tuttu. Pariisin ravintolahauissa palvelun ongelma on lähinnä se, että sinne ovat siivilöityneet ne vakiintuneet ja turistien suosimat kohteet. Nousevia tähtiä ja uusia paikallisten suosikkeja täältä on aika turha etsiä.
 
L'internaute.com
- Kukin ravintola on esitelty lyhyesti, mutta tarjolla on lisäksi asiakasarvioita sekä sanallisesti että tähtinä. Tähtiä jaetaan lisäksi sisustuksen, hintalaatu-suhteen, asiakaspalvelun, tunnelman ja ruoan laadun perusteella. Valitettavasti sivusto on tarjolla vain ranskaksi.

Petit Futé
- Petit Futé on eräänlainen ranskalaisversio suomalaisille tutummasta löynli plänetistä. Aikansa kaiveltuaan hieman sekavalta sivustolta saattaa löytää ravintolaesittelyn, Petit Futé -oppaan oman pisteytyksen sekä asiakasarvioita niin sanallisesti kuin tähdin hymiöin.

The Fork   
La Fourchette
Melko kattavalta ravintolavaraussivustolta löytyy kohtalaisen toimiva hakutoiminto, asiakasarvioita, valokuvia ja joskus jopa ihan kiinnostavia tarjouksia. Jonkun verran sivustoa käyttäneenä sanoisin, että varauspalvelu toimii yleensä ihan kohtalaisesti, mutta jos pöytä on ihan ehdottomasti saatava tiettyyn aikaan tiettynä iltana, soittaisin varmasti varmuudeksi vielä perään.

Où bruncher
Brunsseihin keskittynyt sivusto, jossa sopivia pariisilaisbrunsseja voi haravoida mm. sijainnin, hinnan ja brunssityypin perusteella. Sivuston omien esittelyjen ja arvioiden lisäksi jonkun verran asiakasarvioita ja varauspalvelu.

Timeout Paris
Melko kattavasti ravintolaesittelyjä. Timeout tuntuu usein antavan pisteensä vähän yläkanttiin ja aika harvasta ravintolasta on tarjolla asiakasarvioita, joten suosittelen vilkaisemaan tietyn ravintolan arvioita muiltakin sivustoilta ennen kuin lähtee kyseiseen syöttölään rahojaan hassaamaan.

Le Fooding
Le Foodingissa ei ole asiakasarvioita, mutta opas on sen verran trendikäs, että pakkohan se oli vielä mainita. Nettiversiossa on käytettävissä melko toimiva haku, jonka avulla voi hakea erityyppisiä ruokapaikkoja vaikkapa lähimmän metroaseman perusteella. Hieman bobon, mutta konstailemattomia hyvän ruoan paikkoja haravoivan Le Foodingin toimintaperiaatteista voi lukaista lisää vaikkapa Wikipediasta.