Vappupäivittelyä

Aurinko suostui näyttäytymään vapun kunniaksi. Kaduilla istuskeli kielokaupustelijoita muutaman metrin välein. Kevät hymyili.

Aiheeseen liittymätön täytekuva.

Valitettavasti minulla ei ole tästä kaikesta yhtään kuvallista todistusaineistoa. Huomasin nimittäin heti kadulle päästyämme, että kannoin mukana pelkkää kameraa, ilman korttia. Puhelinkin oli kotona. Olimme kuitenkin kuulemma jo myöhässä lounaalta, joten en ehtinyt enää kivuta takaisin kotiin korttia noutamaan. Käytännön ihmisenä laskeskelin, että ehtisimme perille näppärämmin jalan kuin metrolla, sillä minun olisi pitänyt ladata metrokorttiin uusi kuukausi (ei, en ole niin pariisilainen, että Navigoni olisi suoraveloituksella). Niinpä koikkelehdin keväisen juhlavissa koroissa kovalla kiireellä puolisen kilometriä ravintolalle.

Ravintolan edustalla loppuosa seurueesta odotteli auringonpaisteessa hymyillen. Pöytä oli varattuna tasalta, mutta tarjoilija oli ensimmäisinä saapuneille sanonut, että joutuisimme odottelemaan pöytää hiukan. Odotteluaika venähti lopulta 45 minuuttiin, mutta meille tarjoiltiin odotteluajan lyhentämiseksi litseillä koristeltuja drinksuja aperitiiviksi.

Litseihin liittyvä kuva.

Muutamaa tuntia, drinksua, ateriaa, ruokaviinejä, jälkiruokaa ja pöydän hitaan vapautumisen vuoksi tarjoiltua digestiivilasillista myöhemmin olo oli niin pöhneän väsy, etten jaksanut ajatellakaan suuntaavani kauemmas kaupungille mielenosoituksia seuraamaan, vaan paarustin kotiin.

Alaovella tuli vastaan yläkerran toimittajapariskunta (töissä oikeistolaisessa Le Figarossa, raportoi meille aikanaan talon kyttääjänaapuri), kertoivat olevansa matkalla seuraamaan mielenosoituksen jäänteitä Bastille-aukiolle. Kotona riensin tietysti uteliaana tarkistamaan, kenen joukot Bastillelle kerääntyivät. Kävi ilmi, että ammattiliitot ja vasemmistohenkiset, siis näissä vaaleissa lähinnä Hollanden kannattajat.

Mielenosoituksien aiheuttamia häiriöitä Pariisin bussiliikenteelle vappupäivänä 2012.

Seuraavaksi analysoin tuttavien Facebookiin postaamia mielenosoituskuvia. Kuvia oli sekä Bastillelta että Trocaderolta, jonne Sarkozyn kannattajat olivat kerääntyneet vappupuheita kuuntelemaan. Kukaan ei julkaissut ainakaan Facebookissaan kuvia Opéralta, jonne Front Nationalin äänestäjät olivat kerääntyneet.

Uutispätkässä Marine Le Pen julisti äänestävänsä toisella kierroksella tyhjää. Puujalkojen ystävänä keksin oivan vitsin: "Marine Le Pen vote pour blanc. D'ailleurs, elle l'a toujours fait !".* Syystä tai toisesta kukaan muu ei näyttänyt olevan haltioissaan tästä oivaltavasta löydöstäni. Vähän myöhemmin Guignols-satiiriohjelma hyödynsi samaa vitsiä hieman eri muodossa. Päättelin, että minun pitäisi satsata uraan ranskalaisessa poliittisessa satiirissa.

Toinen litseihin liittyvä kuva.

* Voter blanc = äänestää tyhjää, kirjaimellisesti äänestää valkoista.

Seksiä, valheita ja videonauhaa?

Epävirallisestihan Ranskassa on puitu presidentivaaleja jo vuosia, mutta virallisesti Ranskan vuoden 2012 presidentivaalien kampanja starttasi eilen. 


Virallinen alku tarkoittaa sitä, että katujen varsia koristavat nyt vaalijulisteet ja tiedotusvälineissä pyörivät vaalimainokset. Blogin lukijoiden puolesta uhrauduin katsomaan nämä viralliset vaalivideot, alta löydätte syvälliset analyysini.

1. François Hollande
Parti socialiste (sosialistipuolue)

Mitä ilmeisimmin kannattajien edessä esitetystä puheesta nauhoitetussa pätkässä Hollande huutaa hurmahenkiseseti läpi videon yleisön hurratessa taustalla. Päivän sana on tasa-arvo, jonka alle Hollande näppärästi nivoo muiden muassa Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen, kolmannen tasavallan, de Gaullen ja edellisen sosialistipresidentin, Mitterandin. Mahtipontisen musiikin soidessa katsojalle väläytellään Ranskan tuotoksia maataloudesta luotijuniin, vähän kuin Hollandenkin tuotoksina. Hollande mainitsee myös olevansa diversiteetin kannalla. Jotta katsoja nyt varmasti tajuaa mitä se tarkoittaa, videolla vilautetaan hymyilevää mustaihoista ja sateenkaarilippua.


Kiehtovaa: Ranskan myyttisen Kekkos-hahmon, pikemminkin oikealle kallistuvan de Gaullen, sitominen sosialistien kampanjaan.



2. Nicolas Sarkozy
UMP (keskustaoikeistolainen konservatiivipuolue)

Jos Hollanden video oli pikakatsaus tasavallan historiaan, studiossa suoraan katsojalle puhuvan Sarkozyn historia kattaa viimeiset viisi vuotta - eli hänen kuluneen valtakautensa. Viestinä on, että tässä ollaan kuulkaa selvitty huikeista haasteista. Ja koska ranskalaiset ovat fiksuja, he äänestävät näissäkin vaaleissa Oikein.


Ja hiljaa hipit, Sarko-setä kertoo teille, että auktoriteetteihin pitää uskoa, sillä auktoriteetit suojelevat. Jokainen sitten saa tykönään arvailla, että miltä. Lopuksi ihaillaan vielä pohjoiskorealaishenkistä tilaisuutta, jossa kannattajat hurraavat trikoloreja liehuttaen valtavien Sarkozy-julisteiden alla.


Kiehtovaa: oikeistolainen Sarkozy kertoo uskovansa solidaarisuuteen. Ja ansaitsemiseen.







3. Jean-Luc Mélenchon
Front de Gauche (vasemmistorintama)

Mélenchonin kunniaksi on sanottava, että poliittinen suuntaus tulee ainakin hyvin esille heti ensi sekunneilla. Punaliput liehuvat ja joku lukee pientä punaista kirjaa, jonka kannesta erottuu Gauche (Vasemmisto). Taustalla soi paatoksellinen loilotus.


Mélenchonin viesti on selvä: jaetaan rikkaudet rikkailta duunareille. Syystä tai toisesta tämä Mélenchonin video on kestoltaan tuplat muihin nähden, joten Mélenchon ehtii esittämään tavoitteitaan ja ajatuksiaan mm. minimi- ja maksimipalkoista muita yksityiskohtaisemmin. Studiopuheen jälkeen esitellään taas tovi punalippuja huiskuttavia kannattajia paatosmusiikin säestämänä.


Kiehtovaa: Kyky yhdistää pompöösi ja työläisdiskurssit melkein neuvostohenkisesti.




4. Marine Le Pen
Front national (Kansallinen rintama)

Marine hyökkää asiaan ilman musiikillisia tai kuvallisia alusteluja. Aiheena ei kuitenkaan ole totutusti maahanmuutto, vaan ostovoima. Bensan hinta alas! Sähkön hinta alas! Tässä puhuu reilu ja rehti kansannainen! Nopeustutkat pois! Ja nyrkki heiluu!


Kiehtovaa: Le Pen korostaa olevansa vapaa nainen. Ilmeisesti siksi ketään muita ei videolla nähdäkään, ei edes kannattajia.






5. François Bayrou
Mouvement démocrate (Eurooppa-myönteinen keskustapuolue)

Taas vilkutellaan trikolorilippujen liehuessa ja yleisön hurratessa. Kuvassa pyöritään maatalousmessuilla, tehtaissa ja kouluissa. Puhutaan pää kirjaimellisesti pilvissä ranskalaisesta tuotannosta ja rakkaudesta ranskan kieleen.


Kiehtovaa: Bayrou on videon perusteella erityisen innokas kättelijä. Voisi ehkä viihtyä Suomen presidenttinä. Ainakin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.





6. Eva Joly
Europe Écologie - Les Verts (Vihreät)

Kun muut ehdokkaat korostavat olevansa yksi kansasta, rouhealla norjalaisaksentillaan puheleva Joly osoittaa puheensa ulkopuoliselle, "Rakkaalle Ranskalle". Imagokonsultti on ilmeisesti hakenut nuorekasta lähestymistapaa: räikeänvihreät rillit, nahkatakki, kovaääninen popjytke ja studio kuin huippumallitositvkuvaussessiosta. Jolya vilautellaan edestä ja takaa. Itse viesti jäi vähän taustalle, kai siinä jotain ekologista oli?


Kiehtovaa: Eva Joly ei itsekään usko mahdollisuuksiinsa, mutta kampanjavideon perusteella vielä vähemmän niihin näyttää uskovan hänen kampanjatoimistonsa.






7. Nicolas Dupont-Aignan
Debout la République (UMP:stä irronnut gaullistinen puolue)

Aluksi maalaillaan syventyvän kriisin kurjuuttaa. Onneksi syyllinen löytyy helposti: Pariisin herrat vasemmalta oikealla ovat hylänneet valtansa Brysselin ja finanssimarkkinoiden armoille. Ja vielä parempaa: Tässä meillä on nyt vapauttaja, joka tuo sorron yössä taapertavalle ranskalaiselle vapauden! Sitten siirrytäänkin hurraavan yleisön eteen: "Vive la France !"


Kiehtovaa: No viittomakielen tulkin viittomat olivat kiehtovia.





8. Nathalie Arthaud
Lutte Ouvrière (Työläisen taistelu, trotskilaiskommunistinen puolue)

Nyt ei edes yritetä liehitellä vääränlaista yleisöä puhuttelemalla katsojaa kanssakansalaiseksi, vaan Arthaud kertoo reilusti osoittavansa puheensa työläisille. Muut älkööt vaivautuko. Taustalla tönöttää mikä lie tehdasvärkki, jos pelkkä sana ei mene perille. Taistonlippua rahanmahtia vastaan liehuttavat äänestäkööt Arthaud'ta!


Kiehtovaa: Halogeenilamput katossa.





9. Philippe Poutou
Nouveau Parti anticapitaliste (Uusi antikapitalistinen puolue)

Videon alussa kadulla kävelee mies. Mies on siis kadunmies. Ja presidenttiehdokas. Tämä presidenttiehdokas on siis tavallinen kadunmies. Ellei tämä symboliikka käynyt kuvasta kaikille selville, Poutou kertoo meille olevansa työläinen autoteollisuudessa, siis palkansaaja kuten me katsojatkin. Sitten puhutaan kollektiivisesta toiminnasta ja näytetään mielenosoittajia. Oikeistosta pitää päästä eroon, mutta sosialistipuolueeseenkaan ei voi luottaa, sillä he ajavat meidät mierontielle.


Kiehtovaa: Poutou ei ainoastaan kerro ketä pitää äänestää (häntä), vaan myös ketä ei pidä äänestää (Hollandea tai Sarkozya).



10. Jacques Cheminad
Solidarité et Progrès (Solidaarisuus ja kehitys)

Nyt seurataankin haastattelua vuoden 1995 presidentivaaleista. Siinä kaukonäköinen Cheminad tietää jo kertoa, että ihan pian iskee maailmanlaajuinen finanssikriisi. Ja katso, iskihän se! Heti viitisentoista vuotta myöhemmin! Videolla sitten Cheminad vuodelta 2012 toteaa vaatimattomasti, ettei muistuta tästä 1990-luvun paljastuksestaan ylpeilläkseen, vaan varoittaakseen muiden kyvyttömyydestä samantasoiseen kaukokatseisuuteen.


Kiehtovaa: Voisikohan Cheminad tarjota ennustajapalveluja yleisemminkin?





Kuten tarkkasilmäinen lukija huomaa, postauksen otsikko on sikäli harhaanjohtava, ettei näistä kandidaattien videoista pahemmin seksiä päässyt repimään. Pahoittelen. 

Kuutamolla

Kuu-ukko kurkisteli Pariisia viime yönä.

Liekö syynä taivaalla möllöttävä täysikuu vai ranskalaisittain poikkeuksellisen hyytävä pakkanen? Ranskalaispoliitikoilta on joka tapauksessa kuluneen viikon sisällä päässyt sammakko poikineen, nuijapäistä kunnon rupikonniin.

"Kodittomat, pysykää kotonanne"

Terveysministeri Nora Berra neuvoi lauantaina blogissaan kodittomia pysymään pakkasella kotonaan. Oikeistolaista UMP-puoluetta edustava Berra yritti myöhemmin paikkailla tätä marieantoinettelaista lohkaisuaan, mutta Twitterin vääräleuat olivat jo luonnollisesti ottaneet aiheen omakseen:

"Kodittomat ystävämme, älkää unohtako turvata WiFi-yhteyttänne vaikeasti arvattavalla salasanalla."

"Kodittomat ystävämme, suosikaa näillä pakkasilla turkiksia verryttelytakkien sijaan, ne ovat lämpimämpiä."

"Muslimit vähemmän arvokkaita. Tai siis ei. Tai siis joo."

Sunnuntaina väläytysvuorossa oli UMP-puoluetta edustava sisäministeri Claude Guéant: 

"Toisin kuin vasemmistolaista relativistista ideologiaa kannattaville, meille kaikki kulttuurit eivät ole arvokkaita."   

Keskiviikkona Guéant tarkentaa puheitaan Canal+ -kanavan haastattelussa seuraavasti: 

"CFCM:n (ransk. muslimineuvosto) johtaja pyysi minua tarkentamaan, ettei kannanottoni ollut suunnattu muslimikulttuuria vastaan. Vastasin, että minulle syynä on muslimiuskonto." 

Jotta asia tulisi kaikille mahdollisimman selväksi, Guéant tähdentää vielä: 

"Muslimit edustavat Ranskan toiseksi suurinta uskontoa---Ranska suojelee heitä ja tukee heidän mahdollisuuksiaan harjoittaa uskontoaan.---Puheillani halusin tuomita sosialistien relativismin." 

Jos löydät Guéantin puheista pään tai hännän, ole hyvä ja kerro siitä minullekin.

"Liian ruma politiikkaan"

Keskiviikkona avasi sanaisen arkkunsa myös UMP-puoluetta edustava ministeri Nadine Morano, joka vastaa nykyisessä hallituksessa muiden muassa ammatilliseen koulutukseen liittyvistä kysymyksistä. 

Morano analysoi Le Parisien -lehden  haastattelussa Eva Jolya, norjalaissyntyistä Ranskan vihreiden presidenttiehdokasta seuraavasti:

"Eva Jolyn imago-ongelma ei johdu pelkästään hänen aksentistaan. Ongelma on myös fyysinen."

Toimittajat ja sosiaalinen media tietysti innostuivat. Netissä järjestettiin muiden muassa äänestyksiä otsikolla "Kumpi on rumempi, Nadine Morano vai Eva Joly?".   

Morano paikkaili lausahdustaan myöhemmin muotoilemalla, ettei pidä Jolya rumana, vaan pikemminkin huonosti stailattuna: 

"Naisina meitä tarkkaillaan aamusta iltaan. Epäilemättä enemmän kuin miehiä. Täytyy kiinnittää huomiota kenkiin, kampaukseen ja yleisilmeeseen. Vaatetukseen."   

Niinpä. Morano siis naisena "tietää", miten juuri naisen tulee olla edustavan näköinen ollakseen uskottava. Mutta keitä ovatkaan nuo, jotka näitä vaatimuksia naiselle asettavat? Paitsi siis Morano itse...?


Le Pen iPhonen käyttäjien kuningatar

Bonuksena tietovisakysymys: Mitä yhteistä on Front Nationalin presidenttiehdokkaalla Marine Le Penillä ja Vihreiden presidenttiehdokkaana olleella Pekka Haavistolla? Ideologisesta näkökulmasta yhtäläisyyksiä on tietysti mahdollisimman vähän; Haaviston kampanja perustui suvaitsevaisuudelle ja Le Penin ksenofobisten uhkakuvien luomiselle. Molemmat ovat kuitenkin voittaneet sosiaalisen median presidenttigallupit mennen tullen. 

Haaviston some-menestystä selitti se, että hänellä oli suhteessa muihin ehdokkaisiin runsaasti kannattajia sosiaalisen median ahkerien käyttäjien joukossa. Marine Le Penin kampanjassa kampanjatoimisto kehottaa kannattajia suoraan äänestämään linkkien takaa löytyvissä nettiäänestyksissä. 

Toinen Le Penin kampanjataktiikka on luoda iPhone-sovelluksia, joita mainostetaan omien kannattajien joukossa. Kun näiden omien sovellusten tulokset sitten ennustavat omalle ehdokkaalle murskavoittoa, niistä on hyvä otsikoida: "Marine iPhone-käyttäjien ehdoton suosikki".

Le Grand Journal du 08/02 - La chronique de Vincent Glad

Korvamato ja käsimerkit 

Kuuden vuoden kuuliaisuuteen kyllästyneille vielä lopuksi ranskalainen korvamato, jossa on panostettu sielukkaan sanoituksen sijaan rytmikkääseen jumputukseen. Kyseessä on sosialistien presidenttiehdokkaan François Hollanden kannatusrallatus, jonka syvällinen sanoma on "Changement c'est maintenant" eli muutoksen aika on nyt.

Halukkaat voivat kuunnella korvamatoa tuolta:

http://soundcloud.com/partisocialiste/le-changement-cest-maintenant

Kampanjaan kuuluu myös käsimerkki, joka puhuu puolestaan.

Le changement, c'est maintenant: le signe de... par francoishollande

Eihän näistä ranskalaisista poliitikoista voi enää vääntää edes satiiria, kun ne tekevät sen jo ihan itse.

Populismi on populaaria

Ranskalaiset mielipidemittaukset muistuttavat mielenkiintoisesti yhä enemmän suomalaisia – populismi on nostamassa jälleen karvaista päätään myös baskeripäiden joukossa. Tähän viittaisi ainakin Le Parisien -lehden Harris Interactivella teettämä mielipidemittaus, jonka mukaan äärioikeistolaisen Front National –puolueen johtaja Marine Le Pen voittaisi presidentinvaalit 23 prosentin osuudella. Toiseksi tulisivat tasaäänin nykyinen presidentti, oikeistolaista UMP-puoluetta edustava Nicolas Sarkozy sekä sosialistipuolueen pääsihteeri Martine Aubry,  molemmat 21 %:n ääniosuudella.

Mielipidemittaustuloksista ei tietenkään voida vetää suoria johtopäätöksiä vaalituloksiin, etenkin kun seuraaviin presidentinvaaleihin on Ranskassa vielä vuosi aikaa. Kiinnostavaa on sen sijaan se, miten paljon ranskalaisen populistipuolueen ympärillä käyty keskustelu muistuttaa Perussuomalaisista käytyä keskustelua.

Jean-Daniel Levy, mielipidemittauksen tehneen instituutin osastonjohtaja, näkee tuloksen kuvastavan sitä, miten ranskalaiset ovat huolissaan kansainvälisestä tilanteesta ja sen vaikutuksista Ranskaan, toisin sanoen maahan pyrkivistä tunisialaisista ja libyalaisista pakolaisista. ”Marine Le Penin vahvuus on, että hän sanoo nämä huolet ääneen, vaikkei hän tarjoakaan ratkaisuja”, Levy arvioi Le Figaron sivuilla.

Le Penin menestys mielipidemittauksessa on herättänyt kiivasta keskustelua internetissä. Oikeistolaisen Le Figaro –lehden internetsivuilla nopeasti katsottuna Le Penin kannattajat näyttäisivät olevan enemmistönä. Front Nationalin kannatusta perustellaan patrioottisin sanankääntein:

”Ranskalaiset haluavat, että maata ja sen lakeja viimeinkin kunnioitetaan”, uskoo nimimerkki Hélène L.

”Ranska ranskalaisille!”, julistaa nimimerkki biscot ytimekkäästi.

”Äänestettyään vuosikymmeniä oikeistoa ja vasemmistoa ranskalaiset viimein reagoivat! On muutoksen aika. FN on vapaa ja demokraattinen puolue eikä Marinen puheissa ole mitään ääriaineksia edustavaa”, esittää puolestaan nimimerkki David TT.

Kiehtovaa on se, miten Perussuomalaisten kannattajat ovat perustelleet eri palstoilla kantaansa täsmälleen samanlaisin argumentein. Aivan kuten FN, Perussuomalaiset nähdään ainakin säännöllisesti seuraamissani hs.fi:n keskusteluissa protestina ja vaihtoehtona, jonka avulla voidaan suojautua kansallista identiteettiä uhkaavaa ulkopuolista vastaan.

Front Nationalin vastustajat puolestaan leimaavat puolueen kannattajat naiiveiksi – aivan kuten Perussuomalaisten vastustajat suomalaisessa debatissa. Esimerkkinä tästä toimii Le Parisienin keskustelussa nimimerkki Crayonner, jota huolestuttaa eniten ihmisten naivismi: ”Nielette mitä tahansa. Marine Le Penin ainoa ansio on, että hän ymmärtää tämän ja osaa hyödyntää tätä. Yrittäkää avata silmänne, älkääkä olko kuin laumaa seuraavat lampaat. Ovatko ranskalaiset näin tyhmiä?”

Samalla sivustolla kommentoiva nimimerkki Raphael epäilee mielipidemittauksen luotettavuutta: ”Mikäli oletamme, että tämä kertoo ranskalaisten todellisista äänestysaikomuksista, pidän Marinen kannattajia naiiveina, mikäli he uskovat että FN ratkaisee heidän ongelmansa. Esitetty ohjelma on naamioitua manipulaatiota, joka perustuu epävarmuudelle ja lähimmäisen pelolle.”

Miten vaalivoittajaksi ennustettu Marine Le Pen sitten itse arvioi tulosta? Vasemmistolaisen La Libérationin mukaan Le Pen uskoo muutoksen hetken tulleen: ”Kolme kuukautta sitten kannatukseni oli 11 tai 12 %, nyt eri mielipidetiedustelujen mukaan kannatukseni on 20 – 25 %. Ettekö tunne, että jotain on tapahtumassa? Itse uskon, että jotain on tapahtumassa.”

Sosialistipuolueen parlamenttiedustaja Manuel Valls puolestaan ei usko FN:n menestykseen. France 5 –televisiokanavan haastattelussa 6.3.2011 Valls arvioi, että presidentiksi tullaan aikanaan valitsemaan joko Sarkozy tai sosialistipuolueen edustaja. ”Muutosta haluavien pitää äänestää meitä”, Valls esittää.

Yleinen mielipideilmasto näyttäisi Ranskassa kääntyneen Sarkozya vastaan. Viime syksyisten mielipidemittausten mukaan jopa 66 % äänestäjistä vastustaisi nykyistä presidenttiä. Nähtäväksi jää, onko sosialistipuolueella tälläkään kertaa tarjottavanaan uskottavaa vastaehdokasta. Toisaalta Sarkozy miellyttänee tiukoilla otteillaan myös Front Nationalin potentiaalisia äänestäjiä. Mahdollista on, että vuoden 2012 vaaleista muodostuu vuoden 2002 toisinto: Front Nationalia äänestetään ensimmäisellä kierroksella protestiksi, mutta toisella kierroksella muiden puolueiden kannattajat yhdistynevät äänestämään vastaehdokasta, oli tämän sitten Sarkozy tai joku muu. 

Kaikesta huolimatta minun on erittäin vaikea kuvitella, että Ranskaa johtaisi äärioikeistolainen presidentti.