Sikajuhlintaa

Sikaa kaikissa muodoissaan.

Viikonlopun taikasana oli sika. Suuntasimme 200 asukkaan keskiylänköläiskylän järjestämään vuotuiseen kyläjuhlaan, jonka teemana on sika. Tänä vuonna 6. kertaa järjestettyihin juhliin osallistui yhteensä 2000 henkeä.

Lapsille pomppulinnaa...

...ja sikarodeo!

Suomi on kesäjuhlien luvattu maa, mutta näitä eri teemojen ympärille rakennettuja kyläjuhlia riittää myös Ranskassa - ja juhlasesonki on huomattavasti pidempi kuin Suomen kesän 3 kuukautta. Sikajuhlakylän lähikunnissa järjestetään muiden muassa vuotuisia leipä-, mansikka- ja kastanjapähkinäjuhlia.

Sianpaistajat työntouhussa.

Siat vartaassa.

Sika on sikäli erikoinen valinta juuri tämän kylän teemaksi, että kylässä on useita nautakarjankasvattajia ja hanhenmaksantuottajia, mutta ei yhtään sikatilallista.

Pannut kuumina.

Sikaidean taustalla on kylän nykyinen pormestari, joka on siviiliammatiltaan teurastaja. Koska kyläläiset arvostavat hyvää (liha)ruokaa ja pormestarin valmistamia pateita ja makkaroita, sikaidea otti tuulta alleen.

Gaston-porsaan painon arvannut sai mukaansa koko Gastonin. Elävänä.

Fraternité de la Farcidure eli Farciduren veljeskunta vihki tilaisuuden avatuksi ja siirtyi sitten nopeasti olutteltalle.

Juhlassa on vuosittain vieraillut myös tämänhetkisiä gallupeja johtava sosialistien presidenttiehdokas Francois Hollande. Tällä kertaa vaalikampanjakiireet kuitenkin veivät Hollanden sikajuhlien sijaan Réunionille. 

Hyvä niin, emme olisi halunneet päätyä ajankohtaissatiiriohjelma Petit Journalin vitsiksi...

Esillä ja myynnissä oli myös siipikarjaa.

Limousinen sinisen olisi saanut parilla kympillä.

Ylivoimaisesti suosituin vetonaula oli kuitenkin buvette eli baariteltta.

Olen elämässäni vieraillut monenmoisissa maalaishenkisissä kissanristiäiskyläjuhlissa Suomessa, niin työkseni kuin huvikseni. Tämän kyläjuhlan suurin ero suomalaisserkkuihinsa oli alkoholi. Sitä nimittäin virtasi heti aamusta. Tarjolla ei myöskään ollut julkisen liikenteen palveluja, joten aika moni kauempana asunut ja muutaman nauttinut kurvaili itse mutkaisia vuoristoteitä takaisin kotiin.

Oluen lisäksi olutteltasta sai kirin tyyppisiä cocktaileja.

Tarjolla oli nähtävästi myös kahvia.

Lounaalle osallistui 800 ruokailijaa.

Roi du boudin eli Verimakkaran kuningas. Huomaa essun autenttiset veritahrat.

Ohjelmassa oli olutteltan lisäksi sikaisa lounas ja illallinen. Ruoka oli hyvää, mutta olisin kaivannut edes vihreitä papuja seuraksi.

Alkukeitto oli sipulikeittoa Gruyère-juuston kera.

Perinteisen keiton joukossa oli myös isoja maalaisleipäpaloja.

Aterian hintaan sisältyi ruokaviini. Etiketti oli tuunattu juhlan kunniaksi.

Keiton jälkeen alkupalaksi sikaa eri muodoissa: makkaroita, kinkkua ja pateeta.

Pääruoaksi lisää sikaa ja juustoista perunamuusia.

Tämän juhlan menyy ei sovi kasvissyöjille, juutalaisille tai muslimeille. Enkä minäkään taida syödä kinkkua ennen ensi joulua.

Jälkiruoaksi persikkapiirakkaa ja juustoa.

Tarjolla oli myös marjaisia tai omenaisia viinereitä.

Lounaan jälkeen lähdimme lepäilemään ja ottamaan aurinkoa lähellä asuneiden miehen vanhempien puutarhaan. Sieltä käsin pääsimme kuuntelemaan sujuvasti iltapäivän ohjelmaa kaikessa rauhassa. Eräässä vaiheessa luulin, että vartailta oli liha loppunut kesken ja Gaston oli pääsemässä hengestään. Ohjelmalehtistä vilkaistuani tajusin, että kyseessä oli onneksi vain sianääntelynmatkimiskilpailu.

*Skviik!*

Sikajuhliin sopivat possunpinkit muoviballerinat.

Lounaan jälkeen kävimme katsomassa, miten kissat voivat. Kissat eivät meitä juuri ehtineet vilkuilla, ulkona oli liikaa lintuja vahdittavaksi.

Alkuillasta palasimme juhlapaikalle muutaman kauempaa tulleen kaverin kanssa. Muutama koko päivän juhlinut olikin jo varsin tukevassa humalassa. Tunnelma oli kuitenkin positiivinen, kukaan ei oksennellut tai örveltänyt tai ollut muutenkaan aggressiivinen. Jossain vaiheessa ilmassa lensi tosin pari tuolia, mutta se oli lähinnä sellaista Asterix ja Obelix -tyyppistä ajanviettoa. Iloista tunnelmaa edesauttoi osaltaan lähikaupungin rugbyvoitto samana iltapäivänä.

Illallismenun ainoa ero lounasmenuun olivat lisäksi tulleet verimakkarat. Illalliselle osallistui nelisensataa henkeä. Osallistujien keski-ikä oli myös parisenkymmentä vuotta nuorempi kuin lounaalla.

Illalla pistettiin jalalla koreasti, ensin haitari-iskelmän tahdissa. Lopulta valot hämärtyivät ja ilta jatkui nuorison diskon merkeissä.

Lukijoiden mielenterveyttä ja yöunia suojellakseni jätän muistikortin viimeiset juhlakuvat julkaisematta ja totean vain juhlinnan jatkuneen sikateemalla pitkälle aamuyöhön.

Jour du macaron

Eilen vietettiin seitsemättä vuotuista macaronpäivää. Koska olen tapani mukaan myöhässä, vietän omaa macaronpäivääni tänään.

Macaronpäivän tarkoituksena on paitsi juhlia tätä herkkua, myös kerätä varoja johonkin hyväntekeväisyystarkoitukseen. Tänä vuonna keräyskohteena oli autistijärjestö Autistes sans Frontières. Macaronpäivään osallistuvat leipomot lahjoittivat hyväntekeväisyyslahjoitusta vastaan asiakkaalle macaronin.

Macaronpäivän isä on sokerileipureiden Picassoksi liikanimetty Pierre Hermé, jonka macaronit ovat niitä maailman parhaita. On kaiketi pariisilaistumisen oire, että minusta on kuoriutunut varsinainen macaronsnobi, joka ei enää muiden macaroneja mielellään syökään. Paitsi jos tarjotaan, tietysti. ;)

Juhlapäivän kunniaksi Pierre Hermé paljasti haastattelussa joitain ajatuksiaan näistä pikkuherkuista:

- Vaikka Hermé on käyttänyt uudenlaisia macaronimakuja rakentaessaan ainesosina mm. yrttejä, balsamiviinietikkaa, hanhenmaksaa, oliiviöljyä ja sahramia, hän ei sanojensa mukaan koskaan tule tekemään kokonaan suolaista macaronia.

- Laadukas macaron eroaa keskinkertaisesta ylivertaisten raaka-aineiden ansiosta. Kaikkein parhaissa on rapea kuori, mutta pehmyt sisus.

Pierre Hermé neuvoo myös, miten macaronit ovat parhaimmillaan: ei liian kylmänä, seuranaan vain lasillinen vettä tai japanilaista vihreää Sencha-teetä.

Bon appetit !

Les éclairs - Salamoita sunnuntaihin

Aamupäivällä havahduimme kadulta kaikuvan Bella Ciaon säveliin. 

Laulu lähti kourallisesta (ääri)vasemmistolaista Parti du Gauche -puoluetta sekä ranskalaisia kommunisteja edustavan presidenttiehdokas Jean-Luc Mélenchonin kannattajia. Kannattajat olivat matkalla Ranskan vallankumousta symboloivalle Bastille-aukiolle, jolla järjestettiin puolueen suurmielenosoitus Pariisin kommuunin alkamisen vuosipäivän kunniaksi. Iltaan asti jatkuva tapahtuma on kerännyt tiedotusvälineiden mukaan aukiolle kymmeniä tuhansia, järjestäjien mukaan yli 100 000 osallistujaa. Niin tai näin, Itä-Pariisin bussiliikenteen tämä manif' sai melko sekaisin.

Törmäsimme punalippuporukkaan uudelleen oikaistessamme päiväkävelyllä Père Lachaisen halki. Tällä kertaa laulu oli vaihtunut Kansainväliseen.

Tämän sunnuntain salamointi ei johdu kuitenkaan mielenosoituksista.

Éclair (“salama”) on nimittäin tuulihattutaikinasta valmistettu pitkänomainen leivonnainen, joka on perinteisesti täytetty kuohkealla suklaa-, kahvi- tai vaniljakreemillä. Leivonnaisen keksi 1800-luvun alussa Antonin Carême, joka modernisoi tuolloin duchesse (kreivitär) -nimellä tunnettua leivonnaista.

Ajankohtaisen näistä herkuista tekee käynnissä oleva kondiittorien La Quinzaine des Eclairs -kampanja.  Kampanjaan osallistuvat leipomo-konditoriat valmistavat 10.-25.3. perinteisten suklaan-, kahvin- tai vaniljanmakuisten éclair-leivonnaisten lisäksi kolmea uutta makua. Tämän vuoden kampanjamakuja ovat Mang'Abricot (mangoa ja aprikoosia), ChocoMarshmallow (suklaata ja vaahtokarkkia) sekä Pralinou (manteli-pähkinäkreemiä ja rapeaa pralinia). 

Ainoastaan leivonnaisen maku on määrätty, jokaisella kondiittorilla on vapaus tulkita reseptiä haluamallaan tavalla. 

Poikkesimme noutamassa "salamamme" eräästä 11. kaupunginosan leipomosta. Olisin mielelläni ostanut yhden éclairen joka makua, mutta tiskin takana hyörinyt rouva kertoi leipomon tulkitsevan kampanjaa niin, että kunkin kampanjaviikon aikana oli tarjolla yhtä makua.

Onneksemme käynnissä oli suklaa-vaahtokarkkiviikko.

Tarinan mukaan leivonnaisen nimi éclair tulee salamannopeudesta, jolla se katoaa herkkusuiden suuhun.

Ranskassa ennen 25.3. oleskelevat voivat etsiä lähimmän osallistuvan sokerileipurin kampanjan nettisivuilta: http://www.laquinzainedeseclairs.com/artisans-participants