Ranskassa onneksi merenrantakohteita riittää niin lännessä, pohjoisessa kuin etelässäkin. Minua meressä houkuttelee vapauden tunne, suolainen tuoksu ja raikas tuuli, ei niinkään nahan grillaaminen rannalla maaten. Siksi suosikkini löytyvät Normandiasta, Bretagnesta ja länsirannikolta. Tosin kovin, kovin paljon on vielä näkemättä ja kokematta.
Omaha Beach
Etretat
Rannattomalla ulapalla on minuun vähän samanlainen vaikutus kuin tähtitaivaalla: Kuinka pieniä lopulta olemmekaan tässä omine tärkeilyinemme luonnon suuruuden rinnalla.
Tämä oivallus tekisi aika monellekin pariisilaiselle hyvää aina säännöllisin väliajoin. Seine ei ihan näytä riittävän tähän tarkoitukseen.
Etretat
Ile de Ré
St. Malo
Upeita maisemia, tuollaisiin kun pääsisi lepuuttamaan mieltään! Hauska jotenkin tuo kaipaus Pariisista pois, aika monelle (minullekin) kun se kaipaus on nimen omaan sinne Pariisiin. ;)
VastaaPoistaPitää vielä erikseen kertoa, kuinka paljon pidän tästä blogistasi! Kirjoitat niin sujuvasti ja hauskasti sellaisesta elämästä ja kulttuurista, joka ainakin minua kiinnostaa ihan huimasti. :) Pariisiin kun joskus pääsisi tutustumaan muustakin kuin perusturistin näkökulmasta, se olisi mahtavaa. Mutta hyvänä korvikkeena sille tulee tämä sinun blogisi! :)
Kiitos Eirene ihanasta viestistäsi, lämmitti mieltä! :)
PoistaKai se kaipuu muualle on ihmiseen sisäänrakennettu juttu. Pieni tyytymättömyys vie ihmiskuntaa eteenpäin, jos filosoofillisiksi heittäydytään. ;) Mutta olenhan minä tietysti tosi tyytyväinen Pariisiinkin. Pitää löytää niitä positiivisia puolia sieltä, missä kulloinkin sattuu olemaan.
Mun sydän jäi parin asutun vuoden aikana Välimeren rannalle, joten se houkuttelee paljon enemmän kuin tuo Atlantin rannikko. Kaikkine turisteine ja vikoineenkin.
VastaaPoistaJa kiitti vaan kun sait tuon biisin soimaan päässä, huoh. :P
Haha, ole hyvä! Mutta hei, onhan niitä huonompiakin korvamatoja kuin Aznavour ihanaisen Vanessan tulkitsemana! :D
PoistaPakko myöntää, että tunnen Välimeren rannikkoa tosi huonosti, mutta ehkä saisin miekkosen ylipuhuttua etelärannikolle tänä vuonna. Hää on käynyt uimarannalla viimeksi vuonna 2005.
Emmenez-moi on ihana laulu, myòs Oxmo Puccino vinkkaa siihen melankolisessa Soleil du Nord laulussaan:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=YCIJXeKEUOI
Terveisià etelàstà! (vaikka sydàmmessà on tilaa myòs pohjoiselle)
Sannamaija
Hei Sannamaija, kiitos paljon viestistä ja haikean melankolisesta biisivinkistä! :) Tämä Emmenez-moi on melkein ranskalaisversio Satumaa-tangosta. Siis siitä alkuperäisestä, ei Vilkkumaan versiosta. ;)
Poista*Huokaus...*
VastaaPoistaKomppaan tuota raikas merituulta kontra kuuma ranta vertailua.
Jostain syystä mieleeni hiipii pitsireunaisten lettusten mielikuva kera hunajaisen omenasiiderin ... ;)
Hörps! Mums! :)
PoistaMeidän jokakesäinen kohde on ollut Locquirec Bretagnessa, miehen isovanhempien luona. Upea paikka eikä vähiten sen upean lahden takia, joka päivittäin tyhjenee ja täyttyy vuoroveden vaikutuksesta paljastaen puhtaan hiekkapohjan. Meidän lapsi rakastaa ylitse kaiken juosta tuolla meren paljastamalla aavikolla ja istua pikkuvesilammikoissa.. Todella uniikki paikka, mun sydämen on Bretagne vienyt! Viime kesänä oli vielä hellesäät meidän loman ajan, joten me vietettiin kaikki päivät rannoilla ja tuolla lahdella. Joka kesä mekin mietitään mentäisiinkö tänä vuonna etelään päin, mutta Bretagne on toistaiseksi voittanut aina. :)
VastaaPoistaMM
Kävin heti katsomassa Locquirecin kuvia, upealta näyttää! Miekkonen kertoi joskus lapsuusmuistonsa meren ääreltä: vanhempansa halusivat löhötä rauhassa rannalla, joten kehottivat vitsillä pikkuistaan tyhjentämään meren ämpärillä. Ja ei kun tuumasta toimeen. Sattui olemaan laskuveden aika, joten miekkonen (tuolloin vielä poikanen) tohkeissaan luuli oikeasti meren tyhjentyvän, ämpärillinen kerrallaan.
PoistaKuinka kaunis kirjoitus ja kuvat!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä meren vaikutuksista. Olen niin onnellisessa asemassa, että asun ihan valtameren rannalla ja käyn sen äärellä melkein päivittäin kutistuttamassa sekä itseni että arkiset murheet. Minulle meri kertoo, että olen vapaa ja maailma on täynnä mahdollisuuksia ja teitä eteenpäin. Pääkopasta kaikkoaa kaikki stressi, kun kuuntelee aaltoja muutaman minuutin.
Voi onnellista, kuulostaa idylliseltä! :)
PoistaIdyllistä niin kauan, kunnes myrsky puhaltaa pohjan merilevät kasoina rannalle mätänemään - se lemu! Silloin en mene rannalle haaveilemaan :-) Onneksi noin ei tapahdu kuin muutaman kerran vuodessa.
PoistaHaha, kuulostaa heti vähemmän runolliselta. Onneksi lemu ei näy kuvissa. ;)
Poista