Ranskalaisille valittaminen on elämäntapa. Ketutuksen ulkoistaminen valittamalla voi olla pitemmän päälle terveellisempää kuin asioiden hautominen sisällään. Ainakin valittajalle itselleen.
Mary Normandiasta haastoi minut râlettamaan. Vitsinä on esitellä kolme arkista ärsytyksen aihetta, ja haastaa sitten 3 muuta bloggaajaa tekemään saman.
Kas tässä:
1. Turistit
Pariisilaiset tunnetusti tylyttävät turisteja. Eikä ihme.
On tietysti turisteja ja turisteja. Kohteliaille kysyjille neuvon mielelläni reittejä paikasta A paikkaan B, tai otan kuvia heistä heidän kamerallaan milloin minkäkin pömpylän edessä. Vaikka useasti päivässä. Satunnaisen turistiallergiakohtauksen iskiessä välttelen tietysti pahimpia maamerkkejä, kuten Eiffeliä ja Montmartrea.
Mutta sitten ovat nämä, jotka ovat ilmeisesti päässeet perille Pariisiin asti silkalla tuurilla. Parhaiten näitä teletappeja pääsee bongaamaan metrossa ruuhka-aikaan. Eräs parhaista bongauspisteistä on Châtelet'n metroasema. Kyseessä on maailman suurin metroasema, joten vilinässä ja vilskeessä saattaa toki eksyä helposti. Mutta kelle tulee mieleen pysähtyä levittämään neliömetrin kokoista karttaa juuri liukuportaiden alapäähän? Näköjään sadoille, ellei tuhansille. Näin maallikkona luulisi, että selän takaa puskeva ja puhiseva työmatkalaismassa vähän häiritsisi, mutta ei. Ellei karttaa tarvitse levitellä, niin voidaan vaikkapa vetää kahta matkalaukkua rinnan pitkin liukumattoja, tai sitten muuten vaan ryhmittyä käytäville/liukuportaisiin teiden tukoksi. Ja katsotaan tietysti silmät suurina, kun stressin pingottama työmatkalainen pyytää kuivakkaan kohteliaasti siirtymään hieman sivummalle.
2. Kaupassa käyminen
Täällä ei "poiketa kaupassa", vaan elintarvikeostosten tekeminen on varsinainen odysseia. Olen jo lähtökohtaisesti harhaoppinen, kun en kiertele ostamassa joka tuotetta (juusto, leipä, liha, vihannekset, kala) erikseen erikoisliikkeistä tai torimyyjiltä, vaan suuntaan suoraan markettiin. Jotta marketissa ei tarvitse käydä päivittäin, tarvitsen avuksi caddyn, eli pyörillä kulkevan ostoskassin, joita Suomessa käyttävät vain laivalta kaljaa tankkaavat tai vanhukset. Täällä niitä on käytössä kaikilla ikään katsomatta.
Muissa kaupoissa ongelma on yleinen tehottomuus, joka saa pohjoismaisen sydämeni itkemään verta. Ihan vaan ostostenjakaja pakkauspäässä nopeuttaisi toimintaa ratkaisevasti. Mutta kun sellainen ei ole tapana. Siinä sitä sitten tuijotetaan tyhjyyteen lasittunein katsein, kun mummelit ja perheenäidit pakkailevat kaikessa rauhassa caddyjään ostos kerrallaan. Välillä intoudutaan rupattelemaan säästä/presidentivaaleista/viinistä/veljenpojan työttömyydestä tai muusta päivänpolttavasta kysymyksestä.
Ikään kuin kassatapahtuma olisi muuten liian joutuisa, osalla kassoista näyttää olevan pakottava tarve kommentoida jokaista ostosta, jonka he viivakoodinlukijan läpi vetävät.
"Ai teillä on kissoja? Mitäs tämä paakkuntuminen tarkoittaa kissanhiekassa?"; "Ai tandoorikanaa, mikäs se tandoori on?"
3. Liikkumisen vaikeus
Metsäläisenä minulla on ikävä metsää. Trendikkyytä ja kaikenlaista hypähtelyä kaihtavana en pidä juoksemisesta, vaan intohimonani on aina yhtä camp-henkinen sauvakävely. Pariisin puistot Champ de Marsista Luxembourgin puistoon ovat tietysti ihan kivoja, mutta sopivat paremminkin piknik-evästelyyn, kuin kaltaiselleni totiselle sauvakävelijälle (vaikka meikäläisiä olen kyllä Luxembourgin puistossakin bongannut). Pariisin laitamilla on isoja viheralueita, kuten Bois de Boulogne ja Bois de Vincennes, jotka molemmat sopivat sauvakävelyyn, mutta joihin pitää meiltä matkata lähes tunti suuntaansa. Olisi niin hienoa päästä pikaiselle tunnin lenkille, kun ranskalaiset tai turistit tai elämä muuten vaan oikein kiristää vannetta pään ympärille, mutta ei! Pari kertaa olen paremman puutteessa sitten heittänyt pari lenkkiä lähimmällä hautausmaalla, mutta sinne en minäkään kehtaa sauvojen kanssa sentään.
Ei auta muu kuin riipiä itsensä joka lomalla ylös sängystä kukonlaulun aikaan ja lähteä sauvomaan!
Ja nyt seuraa haasteen kierrätys:
Tässäpä kolme bloggaajaa, joille haluan haasteen kierrättää, ollos hyvä:
1. Stockholm by me:n Veera
2. Samppanjapäivien Leidi
3. Ella Bella Bordeaux'ssa
Ah ja Voih! Kohta 2, ostoksilla kaynti on kuin hunajaa sielulleni! Joku muukin KARSII kassahenkiloiden toimista! Ja totta! Kaikki mika liittyy kassan lapi menemiseen on tehty mahdollisimman vaikeaksi asiakkaan kannalta! Meidan lahikaupassa maksulliset kestokauppakassit on sijoitettu kassahihnan alle takaseinaan ja niita saa vain polvistumalla kontilleen keskella jonoa ja ryomimaan hihnan alle. Totta on.
VastaaPoistaHaha, asiakas ennen kaikkea. Vai mitenkä se nyt meni. Mites mummuraiset, konttaavatko nekin hihnan alla kauppakasseja noukkimassa, vai onko niillä kaikilla tuommoinen caddy (jonka suomenkielistä nimeä en saa päähäni)?
PoistaHa ha sä kyllä kirjoitat niin hauskasti! Ja varsinkin kaupassa asioimisen ongelmat tunnistin hyvin, me kanssa aina ruokakaupan jonossa seistessä (eli odottaessa juttujen loppumista) ihmetellään ranskalaisten ajankäyttöä, ja miten se on niin erilaista :)
VastaaPoistaKiitos tästä, koitan ehdottomasti keksiä vastaavanlaiset kolme ja eikun eteenpäin. <3
Kiva, innolla odotan! Ja paranemisia jalkavaivan kanssa, kuulostaa tukalalta! :(
PoistaTäällä yksi metsäläinen, joka onnekseen pääsee suoraan kotiovelta nousemaan vuoripolulle tai laskeutumaan viinitarhojen ympäröimille teille. Harvemmin tulee sauvottua muualla kuin metsässä. Oli nimittäin vähällä, ettei vastaan tullut auto suistunut kivikkoiseen ojaan kun kuski kääntyi katsomaan meikäläistä tien varrella sauvojaa. Säikähdys oli molemmanpuoleinen.
VastaaPoistaKuulostaa idylliseltä! Keskiylängön seutuvilla, missä usein sauvakävelylomia vietän, ihmiset harrastavat jonkin verran sauvakävelyä (marche nordique). Sauvoja on urheiluliikkeissä kaupan, eikä "Minne sukset jäi?" -vitsejäkään kuule ihan päivittäin.
PoistaOlipa hauska haaste! Itse en hirveän usein raleta (öh tai siis en ainakaan tunnusta), mutta kaikki nuo kolme kohtaa kyllä kuulostaa siltä että saa pannun kiehumaan. Kauppareissut on just usein tosi omanlaatuisiaan, mulla on kokemusta useimmiten siitä kuinka kassat keskenään jutskaa koko ajan eikä huomio ollenkaan asiakasta, hyvä kun bonjourin saa tulemaan. Tämä erityisesti Monoprix'ssä missä ne kassat on sillai melkein vierekkäin usein. Siinä sitten kiva kuunnella toisen häistä ja toisen sydänsuruista tai hammaskivuista kun kassa koodaa artikkeleita meneen...
VastaaPoistaMeillä tuota intiimitarinoiden kertomista harrastavat erityisesti Carrefour Cityn kassat. Yleensä niin, että kassa puhelee (lue: huutelee) joko hyllyntäyttäjälle tai vartijalle. Siinä kyllä tutustuu vähän turhankin läheisesti asiakaspalvelijoihin. :D
PoistaKakkonen on kyllä ranskansuomalaisten suosikkiärsytys. Ihan hirvittävää, etenkin silloin kun unohtaa, että ei voi vain pistäytyä kaupassa. "haenpas leivän"... eiku.
VastaaPoistaMetsän puute ahdistaa myös täällä kaukana pohjoisessa.
Nizzassa ollessa tykkäsin turisteista. Silloin kun ne eivät jumiutuneet keskelle tietä. Mutta muuten se vilinä oli ihan pop.
Joo, toi kaupassakäyminen on vielä sellainen, mikä on aina välillä ihan pakko kuitenkin hoitaa. En nyt sano, että elämässä pitäisi kaiken olla niin tehostettua, mutta kaikki se kassajonoissa hukkaan heitetty elämä ahdistaa! :D
PoistaVilinästä tykkään minäkin (jos se on vilinää eikä järkyttävä, tallova ihmismassa), mutta metroasemilla nuo turistitampiot saattavat hidastaa matkantekoa sopivassa tilanteessa jopa 15-30 minuuttia. Jos tuota tapahtuu useamman kerran viikossa, niin se tekee jo ajallisesti mielenkiintoisen määrän vuositasolla. (Kuulostanko mä nyt ihan insinööriltä?)
Kauppa-, posti-, pankki-, lippu- ja muissa jonoissa pyrin jotenkin ulkoistamaan itseni tilanteesta, eli että "ai, näin nää täällä tällä kertaa". En tosin onnistu joka kerta ja hermo meinaa mennä jalkaa vaihdellessa. Tietysti yritän valita ajankohdan etten tunge esimerkiksi postiin kadulle asti ulottuvan jonon jatkoksi.
VastaaPoistaMaaseutu tai metsä olisi myös mieluisampi vähän lähempänä kuin mitä se nyt on. Lyonissa ei tehdä luontoretkiä ihan kotiovelta. Aitojen ja porttien ympäröimät puistot eivät oikein korvaa metsäpolkua. Lomilla sitten retkeillään.
Turistit eivät erityisemmin haittaa. Nämä paikalliset osaavat ihan riittävästi olla tien tukkena. Päälle käveleminen on myös yksi veikeä juttu, ainakin Lyonissa. Kävellään kohti viimeiseen asti ja odotetaan/oletetaan, että toinen, jota ei siis olla huomaavinaankaan, väistää. Kadulla kulkemiseen on kehitettävä aivan oma taktiikka jos ei huvita pujotella jalkakäytävää laidasta toiseen ihmisiä väistellen - ja miks mun pitäis olla aina se joka väistää. Kai tää on sitten sitä integroitumista, edes jossain määrin, kun omaksuu paikallisia tapoja, niin hyvässä kuin pahassa.
paskeriville
Kiitos viestistä, Paskeriville! Joo, tuo jonottaminen kannattaa tietysti ottaa meditaation kannalta. Aina se vaan ei onnistu.
PoistaTuota päin kävelemistä en ole täällä huomannut, mutta Tukholmassa siihen törmäsin (heh). Tukholmassa se oli vielä silmiinpistävää siksi, että Tukholman leveällä raitilla luulisi kykenevän väistämään. Jos haluaa.
Sulla olisi kiva blogi, mutta tekstiä on ihan mahdoton lukea, koska se ei yksinkertaisesti erotu levottomasta tausta (liikaa kuvia). Ainakin ipadilla on näin, en ole kokeillut tietokoneella. Harmi! Esim tätä tekstiä en pystynyt lukemaan loppuun...ajattelin että haluaisit tietää.
VastaaPoistaKiitos viestistä! Tietokoneen näytöllä tämä on suht selkeä, en halunnut ihan pelkkää valkoista pohjaa. Fonttia tietysti voisi harkita, olen sitä ajoittain vaihdellutkin. Täytyy paneutua tuohon mobiililaitteiden näyttöön ja muokata sitä selkeämmäksi. Mutta kiitos tosiaan vinkistä!!
PoistaHei, löysin sun kivan blogin Stockholm By Me:n kautta enkä voinut sivuuttaa tämän haasteen tarjoamaa valitusmahdollisuutta :-)
VastaaPoistaKiva kuulla Sannabanana! :) Käynpä heti kurkkaamassa rutinasi. ;)
Poista