Myyrä! / La petite taupe!

Olen tässä blogissa aikaisemmin vuodattanut tuskiani Ranskan postilaitosta kohtaan. Kun kaupoilla kiertely on nyt kuitenkin vielä postiasiointia tuskallisempaa turistien ja hitaiden kassojen vuoksi, shoppailen silti yleensä netissä. Yritän yhä löytää ideaalia vaihtoehtoa erilaisten toimitustapojen kesken.

Netin syövereistä löytyi toimintaohje nimeltämainitsemattoman kuljetusfirman kuljettajille.

Parisen viikkoa sitten uhrauduin testaamaan - luonnollisesti puhtaasti tutkimuksen nimissä - kahta eri kuljetusfirmaa, Ranskan postin Colissimoa ja UPS:ää.

Nettikaupan paketista kuoriutui Myyrä!

Molempien pakettiseuranta sujui moitteettomasti ja paketti ilmoitettiin molemmissa toimitettavaksi samana päivänä, muutaman päivän kuluttua tilauksen tekemisestä. Niinpä istuin kotona odottamassa postimiestä. Jännitykseltäni en ehtinyt edes suihkuun. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Paitsi vaimea koputus. Niin vaimea, etten tajunnut sen kuuluvan ulko-ovelta ennen kuin oli liian myöhäistä, ja koputtaja oli ehtinyt paeta hissiin. En vieläkään tiedä, mikä sai mysteerikoputtajan koputtamaan ovikellon soittamisen sijaan.

Kun oikea koko on S, mutta S-koot ovat lopussa ja Myyrä on saatava, niin tilataan M, sillä vaatteessa on aina hyvä olla kasvunvaraa.

Illalla näin sitten pakettiseurannasta, että Collissimon mielestä vastaanottaja ei ollut paikalla - ilmeisesti mysteerikoputtaja oli siis Colissimolta - ja UPS:n kuljettaja ei ollut päässyt sisään edes alaovesta, vaikka heille koodi oltiin toimitettukin. Colissimon oli siis määrä vierailla uudelleen seuraavana päivänä ja UPS odotti, että toimittaisin heille koodin puhelimitse tai sähköpostitse.

One Green Elephant.

Soittoni jälkeen UPS toimitti paketin - jakaja osasi jopa soittaa ovikelloa. Colissimoa ei kuitenkaan kuulunut seuraavana päivänä, vaikka pakettiseurannan mukaan paketti oli valmis toimitettavaksi. Parin päivän kuluttua saapui postilaatikkooni (!) kirje, jossa kerrottiin, ettei Colissimon jakaja kyennyt löytämään oikeaa osoitetta. Sikäli hämmentävää, että samainen jakaja oli jo kertaalleen ovella ilmeisesti käynyt koputtelemassa ja todennut, etten ollut paikalla.

Hitusen turhautuneena soitin kirjeessä olleeseen numeroon, josta hieman hitaasti artikuloinut naishenkilö kertoi, ettei nimeäni lukenut tarpeeksi suurella alaoven summerissa ja ulko-ovessa. Niinpä kiinnitin molempiin sukunimeni entistä suuremmalla fontilla. Vaan jakajaa ei kuulunut. Tässä vaiheessa loppui mahdollisuuteni kotipäivystykseen. Olin vakuuttunut, että Colissimon jakaja oli avannut paketin ja ihastunut (ymmärrettävästi!) Myyrä-paitaan, eikä siksi aikonutkaan toimittaa koko pakettia.

Löysin viimein etsimäni keskisinisen kynsilakan O.P.I:lta.

Tarinalla on onnellinen loppu: sain kuin sainkin Myyräni käsivarsilleni. Eräänä iltana postilaatikosta nimittäin löytyi lappu, jossa Colissimo kertoi poikenneensa. Koska en ollut ollut kotona, voisin noutaa paketin...postitoimistosta!

Jos tämä olisi muotiblogi, kertoisin tässä, että olen Ranskassa asuessani ihastunut nuorten japanilaisturistien tyyliin. Japanilaiset ja eteläkorealaiset onnistuvat usein olemaan tyylikkäitä sortumatta yksitoikkoisuuteen tai turhan varmoihin valintoihin - tai toisaalta ylimääräiseen trendikikkailuun.