tiistai 8. lokakuuta 2013

Ranskalainen isoveli valvoo

Miljoonakaupungissa on miljoona uhkaa ryöstöistä terrorismiin. Mutta kun itse asuu miljoonakaupungissa, niin eihän niitä kaikkia uhkia voi mitenkään päivittäin ajatella, muuten hajoaa pää. Tavallisessa arjessa ne uhkat eivät yleensä edes sen kummemmin näy. Tai siis minua ei ole koskaan yritetty mukiloida tai ryöstää, enkä ole edes joutunut taskuvarkaan uhriksi. Uhat näkyvät kyllä muuten, aseistautuneina sotilaina monumenteilla ja metroasemilla, kuulutuksina uhkaavista taskuvarkaista tai vaikkapa hylätyn matkatavaran takia evakuoituina metroina. Mutta tuollaiseen turtuu nopeasti ja se muuttuu osaksi sitä kulissia, jossa arkeaan tarpoo.

Ainakin siihen asti, kunnes avaa television, josta tuutataan reportaasia, uutista ja dokumenttia terrorismiuhista, ryöstöistä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Varsinkin ennen vuoden 2012 presidentivaaleja vasemmisto tuomitsi nämä uhkauutisoinnit oikeiston salaliitoksi, jolla yritettiin tuottaa pelon ilmapiiriä, jolla ja jossa voitaisiin oikeuttaa rahan syytäminen poliisivoimille ja valvontaan.

Ovatko esimerkiksi kaikkialla meitä seuraavat valvontakamerat turvan lähde vai esimerkki uhkaavasta poliisivaltiokehityksestä?

Tämmösistä alkuasetelmista lähtee liikkeelle ranskalaistrilleri Aux yeux de tous ("kaikkien silmissä").


Näitä käsivarakameraa tai vastaavaa tuhrufilmiä tehokeinona käyttäviä leffoja on tuutattu ulos jatkuvalla syötöllä aina Blair Witch Projectista alkaen. Yleensä lopputulokset ovat olleet lähinnä rasittavia. Siksi suhtauduin lähes yksinomaan valvontakamera- ja nettikamerafilmiin perustuvaan Aux yeux de tous -elokuvaan etukäteen hieman ennakkoluuloisesti.

Ja kuinka kävi? Pysyin filmin koukussa ensimmäisistä sekunneista lopputeksteihin asti. Ranskalaiseksi elokuvaksi tämä leffa on harvinaisen hyvin rytmitetty ja nopeatempoinen. 

Elokuvassa anonyymi hakkeri (ei tarvitse olla kaksinen Sherlock huomatakseen, mitä porukkaa kohti hakkerin Anonymous26 nimimerkillä osoitellaan) - jonka henkilöllisyys paljastuu vasta aivan elokuvan lopussa - hakkeroi itsensä Pariisin valvonta- ja nettikameraverkkoon ja saa käsiinsä Austerlitzin aseman pommi-iskun valvontakameranauhat, joiden oli luultu kadonneen. Koska en itse hakkerointia harrasta, en tiedä kuinka looginen tai realistinen tarinan tekninen puoli oli, mutta se lienee vähän sivuseikka.

Elokuva ei ilmeisesti ole ainakaan vielä päässyt kansainväliseen levitykseen, mikä minusta on vähän sääli. Dialogia on kyllä lopulta niin vähän, että elokuvaa pystyisi melkein seuraamaan ilman sen syvällisempää kielitaitoa. 

Miinusta annan tälle elokuvalle ainoastaan paikoittain vähän jäykästä näyttelijätyöstä ja siitä, miten loppuratkaisun yhteydessä vähän lapsekkaalla tavalla yritetään osoitella todelliseen poliittiseen tilanteeseen ja oikeisiin poliitikkoihin.



Riinan pisteet: 7/10

4 kommenttia:

  1. Täytyypäs katsella, jos tuo jossain vaiheessa tulisi kansainväliseen levitykseen, vaikka sitten dvd:llä. (Ihan pienenä huomautuksena muuten, tuo sivupalkin I <3 rien, i'm parisienne-badge tulee ihan inauksen tekstin päälle, ainakin omalla näytölläni.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi kyllä tulla, on niitä huonompiakin ranskalaiselokuvia päässyt kv-levitykseen! :)

      Hyvä kun mainitsit tuosta sivupalkista. Säädin vähän leveyksiä, nyt pitäisi olla ok? :)

      Poista
    2. Nyt ei enää tule tekstin päälle. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.