keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Matilda ♥ Vilhelm

Taannoiselta Normandian valloitukselta jäi arkistoon kuva poikinensa. Koska en viitsi blogiin ihan pelkkää kuvamassaa tykittää, niin kertoilenpa siinä sivussa erään rakkaustarinan.

Kuvat ovat Caenin naisten luostarista, jonka tiloissa on nykyään kirkon lisäksi mm. paikallishallinnon työtiloja ja taidenäyttelyitä.


Vuonna 1033 Flanderin kreiville koitti onnellinen perheentapahtuma: hänelle syntyi pieni tytär, joka kastettiin Mathildeksi. Tyttärestä varttui aikanaan siro neitonen, langanlaiha ja nykysilmissä pikkuinen, vaivoin 150 cm pitkä.

Kävipä niin, että Mathilden ollessa parikymppinen, impeen iski silmänsä hänen etäinen sukulaisensa Guillaume, joka halusi naimisiin nuoren neitosen kanssa. Tarina kertoo, että Mathilde Guillaumen toiveen kuultuaan närkästyi:

"Alan mieluummin nunnaksi kuin vaimoksi sille äpärälle! Minä, Flanderin kreivin tytär, Ranskan kuninkaan tyttärentytär ja keisari Kaarle Suuren suora jälkeläinen, en alennu koskaan makaamaan isäni vihollisen kanssa!"



Guillaume ei ollut mikään nöyrä poika hänkään. Äpärä hän kyllä oli, siinä Mathilde oli oikeassa. Guillaumen isä oli Robert I, Normandian herttua, mutta Guillaumen äiti Arletta oli vain tavallisen työläisen tytär ja herttuan rakastajatar. Se ei silti saanut Guillaumea kokemaan itseään lainkaan arvottomaksi Mathilden rinnalla. Tai ehkä Mathilden sanat sittenkin koskivat johonkin herkkään kohtaan, sillä tarinan mukaan Guillaume ne kuultuaan joutui raivon valtaan. Raivo oli niin hurja, että Guillaume ratsasti niiltä istumilta Normandiasta Flanderiin asti ja pieksi Mathildea, kunnes tämä vastasi kosintaan myöntävästi.

Keskiaikaista romantiikkaa parhaimmillaan siis!


Toinen tarina kertoo, että Guillaume joskus vaimonopetusmielessä sitoi Mathilden hiukset hevosen häntäjouhiin ja vedätytti häntä näin pitkin Caenin katuja. Caenin keskustassa sijaitseva rue Froide ("kylmä katu") sai tämän tarinan mukaansa nimensä Mathilden itkiessä, miten kylmää väkeä kyseisen kadun varrella asuukaan, kun kukaan ei tullut hänen avukseen.



Toisaalta aikalaishistorioitsijat korostivat, että Guillaumen ja Mathilden välille solmittiin rakkausavioliitto. Ainakin pari sai nähdä kovasti vaivaa päästäkseen vihille. Itse paavi Leo IX nimittäin kielsi liiton vedoten Guillaumen ja Mathilden etäiseen sukulaisuussuhteeseen. Todellisuudessa paavi ei ensinnäkään pitänyt riehuvista normanneista. Toisekseen, hän oli Ranskan kuninkaan liittolainen ja tämä Flanderin ja Normandian yhdistävä liitto olisi tuonut epävakautta Ranskan kuninkaan maille.





Sopuisana miehenä Guillaume lähetti paavin puheille italialaisen suurlähettilään keskustelemaan asiasta. Kuinka ollakaan, kun tämä diplomaatti ehti paavin puheille, Leo IX olikin ehtinyt jo kuolla, ja paavin hiippaa kannatteli kutreillaan uusi paavi, Nikolaus II. Koska maailma on pieni ja Guillaumella kävi satumainen mäihä, tämä uusi paavi sattui olemaan Guillaumen lähettämän diplomaatin entinen oppilas. Näin avioliittokysymys ratkesi lopulta kuin itsestään.

Hurskaina ihmisinä Guillaume ja Mathilde halusivat kuitenkin kiittää Jumalaa ja siinä sivussa paavia ja katolista kirkkoa rakennuttamalla Caeniin kaksi luostarikirkkoa, yhden naisille ja toisen miehille.



Guillaumen ja Mathilden liitto jatkui aikalaisten mukaan onnellisena. Lapsia syntyi ainakin 9 (kymmenennestä ei ole ihan täyttä varmuutta, mutta kukapa noita tyttäriä niin tarkkaan laskisi). Kun Guillaume lähti Britanniaa valloittamaan, Mathilde antoi hänelle romanttisesti matkalahjaksi itse kustantamansa laivan, joka kastettiin Moraksi. Guillaumen valloitellessa Englantia Mathilde hoiteli Normandian asioita. Eikä Guillaume tiettävästi koskaan hairahtanut Mathilden tavattuaan muiden neitosten matkaan, vaikka se tuolloin oli melkeinpä odotettua, siniverisiltä nyt ainakin. Kuvitelkaapa nyt: hurja normannisotilashallitsija, jonka mielessä on valloitettujen alueiden valloittavien neitosten sijaan oma eukko. Ennen kuulumatonta.

(Syystä tai toisesta tosin kukaan ei erikseen tarkenna, oliko Mathilde yhtä uskollinen. Toivon mukaan.)


Kun Mathilde sitten 51-vuotiaana sairastui ja kuoli, Guillaume oli murheen murtama. Väsynyt ja sotimisen raihnistuttama mies kuoli ratsastusonnettomuuden aiheuttamiin vaivoihin vain muutamaa vuotta myöhemmin.


Notre Damen esikuva.
Pariskunta on haudattu erilleen. Guillaume (tai ainakin hänen sääriluunsa) lepää nykyisin Caenin miesten luostarissa, Matilda puolestaan rakennuttamassaan naisten luostarissa.


"Tämä upea paasi peittää tavoiltaan ja juuriltaan kuninkaallisen Matildan hautaa. Hänen isänsä oli Flanderin kreivi ja äitinsä Adèle, Ranskan kuninkaan Robertin tytär ja kuninkaana hallinneen Henrin sisar. Matilda oli mahtavan kuningas Vilhelmin puoliso. Hän rakennutti tämän kirkon ja varusti sen. Köyhien lohduttajana, hurskaana ja vaatimattomana ihmisenä Matilda oli yltäkylläinen vain lahjoissa, joita antoi köyhille. Hän saavutti siten ikuisen elämän marraskuun ensimmäisenä, Pyhän Primen juhlan jälkeen."


Tarinan opetus: kaiken takana on nainen. Jopa Guillaumen, eli Vilhelm Valloittajan. 


Abbaye aux Dames
Place Reine Mathilde
14035 Caen

Ilmaisia opastettuja kierroksia joka päivä, kahdesti päivässä.

19 kommenttia:

  1. Nyyh,niin romanttinen tarina! Vaikka alku olikin tuolle tarinalle,hhhh erikoisen väkivaltainen ja hankala. Hienot kirkot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienot oli tilat tosiaan, kannattaa poiketa jos Caenissa käy. :) Ja vaikeuksien kautta voittoon eteni Vilhelmin ja Matildan tarina. ;)

      Poista
  2. Hieno tarina. Onneksi rakkaus voitti, kovin olisi ollut kamalaa, jos tuo vaimon "opettaminen" olisi jatkunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan pelkkää vaimonpieksemistarinaa en ehkä olisi tähän blogiin viitsinyt kirjoittaa. :)

      Poista
  3. Tarina vangitsi kyllä ihan mukaansa. Eläköön rakkaus, vaikka sitten väkisin alkunsa saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Vilhelm/Guillaume ja Matilda/Mathilde ovat minusta kiehtova pari. Niin ne ihmiset rakastivat ja tappelivat jo tuhat vuotta sitten.

      Poista
  4. Hmm jaaa... mua jäi kyllä vähän vaivaamaan se, että Mathildea piti piestä niin kauan, ennenkuin kosintaan suostui...vai halusiko Mathilde ehkä leikkiä harvinaisen vaikeasti tavoiteltavaa? Suomalaiset sanovat, että "rakkaudesta se hevonenkin potkii", mikä itse asiassa on mielestäni aika asiaton sanonta Suomessa, perheväkivallan kruunaamattomassa kuningasmaassa. Mutta jos tarinalla kuitenkin oli romanttinen loppu, niin hyvä juttu :) Postaus oli kyllä hauska ja mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tätä ei kannata ottaa puheenvuorona perheväkivallan puolesta. Minusta tuo oli jotenkin kiehtova juuri tuo ristiriita noiden väkivaltaisten tarinoiden ja toisaalta sitten uskollisuudesta ja rakkaudesta kertovien faktojen välillä. Ehkä niistä heijastuu keskiaikaisen ihmisen erilainen ajatusmaailma? Tai sitten vaan haluttiin kertoa tarinoita Vilhelmistä hurjana vaimonkouluttajana, kun muuten eukolleen uskollinen normanni olisi ollut muka liian nössö sotapäällikkö? :P

      Poista
  5. Kivasti olit nivonut tarinan ja kuvat yhteen. :-)

    Minulle jäi kyllä vähän hämäräksi, miten tuo avioliitto voi olla rakkausavioliitto, kun avioliiton alku oli noin karmaiseva. Jospa nuo väkivaltaiset jutut ovatkin legendaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin kallistun uskomaan, että tuo pieksemisellä saatu myöntyminen avioliittoon oli vähintään tiukkaa liioittelua. En usko että Mathilden suvun miehet olisivat hyvällä katsoneet mitälie äpärää, joka noin vain hyökkää linnaan pieksemään suvun neitosta. :P Ja ilmeisesti Mathilde ja miehensä tulivat poikkeuksellisen hyvin toimeen keskenään, kun sitä niin moni korostaa. Tosin se, että ukko huiteli pitkin Englantia, saattoi myös helpottaa yhteiselämää. ;)

      Poista
  6. Upeita kuvia, mielenkiintoisia paikkoja ja hurja tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Basse-Normandien alueneuvostolla on kyllä hulppeat työtilat. ;)

      Poista
  7. Ihana, kaunis rakkaustarina! :) Ihan kuin sadusta. ;) Jotenkin taisin saada inspiraatiota omiin postauksiin... :) Rakkaustarinoita ja ylipäätään kaikkea, mitä joskus muinoin on sattunut, mitkä on pala historiaa, lukee aina niin mielellään. Kiitos sopivan pituisesta ja hyvin kirjoitetusta postauksesta ja kuvista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla, että tarina inspiroi! :) Mäkin tykkään historian tarinoista. Vilhelm Valloittajasta tiesin vain sotahistoriaan liittyviä asioita, nämä vaimoon liittyvät jutut tekivät hänestä hippusen inhimillisemmän hahmon.

      Poista
  8. No olihan rakkaustarina! Toivottavasti alku oli rutkasti liioilteltu.

    VastaaPoista
  9. Olisipa Mathilde pitänyt päiväkirjaa. Vaan eipä hän olisi tainnut kertoa sinne kaikkein syvimpiä tuntojaan avioliittonsa alkuajoilta jotka varmasti olisivat olleet mielenkiintoista luettavaa. Hitsi, aikamoista menoa jos edes puolet tuosta oli totta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tuo Matildan persoona kiinnostaa minua aivan valtavasti. Voi kun pääsisi häntä haastattelemaan... :)

      Poista
  10. Aww.. söpöä. Varsinki se heppa-ja tukkahomma... Not :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.