sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pariisilaiset ravintolassa

Minulta kysellään aina silloin tällöin suosituksia pariisilaisravintoloista. Ja mikäs siinä. Pariisilaiskuppiloiden kiertely on minulle melkein harrastus ja tykkään kyllä suositella paikkoja erityisesti erikoistarpeisiin (Haluatko nauttia romanttista hääpäiväillallista juron äijänkörilään kanssa 15. kaupunginosassa? Tai tavata Maailma kylässä -festareilla viihtyviä kavereita vuosien takaa brunssin äärellä? Käydä leivoskahvilla fiinin täti-ihmisen kanssa?). 

Sen sijaan eräs suosikki-inhokeistani on peripariisilainen tapa julistaa "Pariisin parhaita" paikkoja. Siis tähän tapaan:

"Näätsä ton leipomon? Siellä on Pariisin parhaat croissantit!" 
"Hei mennään tonne. Siellä on Pariisin paras kaakao. Muita ei kannata maistaakaan."

Koska jos nyt ollaan ihan tosikkoja rehellisiä, Pariisissa on lähes 30 000 ravintolaa. Todellisuudessa siinä saisi hassata koko ihmisiän, jos haluaisi niistä katsastaa edes pintapuolisesti edes suurimman osan. Ja sittenkin se parhaus olisi vain kyseisen tyypin korvien välissä ja naapurin näkökulma asiaan voisi olla aivan toinen.

Lisäkeruokia pariisilaisessa korealaisravintolassa, joka ei keskinkertaisuutensa vuoksi ansaitse tulla mainituksi nimeltä tässä blogissa. Enkä ihan totta puhuakseni sitä nimeä enää muistakaan...

Minua ette siis kuule mainostamassa Pariisin parasta hampurilaista/pizzaa/äyriäisravintolaa/leipomoa. Sellaista ei nimittäin olekaan. Pariisin - tai minkä tahansa miljoonakaupungin - viehätys on juuri siinä, että huippupaikkoja on niin paljon, että testattavaa riittää aina, eikä lopullista voittajaa voi koskaan julistaa. Ja sitten taas toisaalta löytyy niitä ihania kantapaikkoja, joissa ruoka ei ehkä ansaitse Michelin-tähtiä, mutta tunnelma, henkilökunta ja muut asiakkaat houkuttelevat palaamaan kerta toisensa jälkeen.

Meillä on joskus todistettavasti tehty myös kotiruokaa. Tässä avokadopastaa, jota tosin en kyllä itse tehnyt...

Jotta tämmöisiä ajatuksia pyörähti mielessä, kun löysin Nomao-sivustolta nippelitilastotiivistelmän pariisilaisten suhteesta ulkona syömiseen. Ja koska ulkona syöminen on jotain, mikä kuuluu sekä pariisilaiseen arkeen että matkailijoiden Pariisi-kokemuksiin, niin innostuinpa jakamaan pari nippeliä blogiinkin. Ynnä pari sopivaa ravintolasuositusta.

Miksi pariisilainen syö ulkona?


1. "Se on tyylikästä."
No tietysti. Tyyli ennen kaikkea, kun Pariisissa ollaan. Tosin kotiruoka taitaa Pariisissakin olla enemmän chic kuin Le McDo':n hampurilaisateriat.
- Alain Ducasse au Plaza Athénee

2. "Se on esteettinen elämys. (Kaunis sisustus, kauniita asiakkaita, kaunis henkilökunta)"
Tämä kaiketi liittyy tuohon ykköskohdan tyylikkyyteen. Mutta olen kyllä samaa mieltä, tunnelman ohella ulkoiset puitteet ovat minullekin vähintään sen puoli ruokaa.
- Le Schmuck(6. kauppunginosa)

3. "Pääsee näkemään ihmisiä."
Ihmisbongaus on minusta kätevintä aurinkolasit silmillä katukahvilan terassilla, mutta kai se sitten onnistuu myös ruokaravintolassa seuralaisen olan yli.
- Rosa Bonheur (19. kaupunginosa)
- Les Philosophes (4. kaupunginosa) 

4. "Pääsee näyttäytymään ihmisille."
Tämä vaatinee korttelikuppilan sijaan puitteeksi trendiravintolan. Itse olen parempi näkijänä kuin näyttäytyjänä, mutta parhaat bongaukset pääsee tietysti tekemään ns. näyttäytymispaikoissa. Ainakin jos bongauksia arvottaa julkkisasteen perusteella.
- L'Avenue (8. kaupunginosa)

5. "Ei tarvitse tehdä itse ruokaa."  
Tosi pariisilainen on tietysti arkena aiiivan liian kiireinen ruoanlaittoon. Varsinkin kun raaka-aineetkin pitäisi hakea tuottajilta ja erikoisliikkeistä. 
- Ellei edes Picardiin ehdi eineksiä tai muita pakasteita noutamaan, niin aina voi poiketa Mäkkärin sijaan belgialaisena syntyneeseen, mutta sittemmin ranskalaistuneeseen Quickiin.

6. "Ja tietysti joskus ulkona syödään myös hyvän ruoan vuoksi." 
Sillä toisin kuin joillain satunnaisilla suomalaisilla keskustelupalstoilla joskus näkee väitettävän, kyllä Pariisissakin saa herkullista ruokaa, jopa ihan inhimilliseen hintaan.
- Pariisin 50 parasta ateriaa Timeoutin mukaan.

Chéri-Chérien ankkahampurilainen

Mikä on pariisilaisten lempiruokaa? 


Äkkiseltään voisi kuvitella, että pariisilaiset nautiskelisivat mieluiten fiinisti ankanrintaa tai mereneläviä tai etanoita tai edes sammakonreisiä. Vaan ei, ainakin nettihakujen perusteella pariisilaisten toiveruokalistat näyttävät aika pikaruokahenkisiltä, elleivät suorastaan jenkkihapatuksellisilta:

1. pizza (Jotain ne italialaisetkin osaavat. Pariisilaisen pizzan päälle ei muuten kylvetä suomalaisittain kilosti oreganoa, vaan tulista öljykastiketta.)

2. le cheesecake [lö tsiskɛk] (Näin menee ulkomainen hapatus kotimaisten leivonnaisten edelle Pariisissakin. Tilausta ei muuten sitten välttämättä ymmärretä, jos juustokakun ääntää liian anglosaksisesti. Huomaa siis oikea ääntämys ranskalaisittain.)

3. hampurilainen (Huom. Pariisilaiset eivät syö hampurilaistaan välttämättä pikaruokana, vaan ns. gourmet-versiot ovat erittäin suosittuja.)

4. tartar-pihvi (Pitihän sitä raakaa lihaakin listalle saada.)

5. paella (Tämä oli minulle vähän yllätys, espanjalaisesta keittiöstä olisin veikannut listalle pikemminkin tapaksia.)

Un café et un peu de cheesecake chez Martine's.

Pariisilaisten suosikki plussat ja miinukset

 

Mistä pariisilaiset sitten kiittivät tai moittivat ravintoloita? Tässä listataan pariisilaisten useimmin ravintola-arvioissaan käyttämät plussat ja miinukset:

 

+ Hyvä ruoka
+ Kohtuulliset hinnat
+ Runsaat annokset
+ Mukava/toimiva asiakaspalvelu
+ Kodikas ympäristö/tunnelma

- Hidas palvelu
- Kylmä vastaanotto
- Lyhyt ruokalista
- Meluisa ruokasali
- Keskinkertainen ruoka



Tätä kissa ostaisi.

Loppuun vielä pari ravintolahakusivustovinkkiä:

Nomao.fr
- Ravintoloita ja muita. Hakutoiminto ja koko sivusto vähän kömpelö, mutta plussaa sadoista asiakasarvioista. Saisivat tosin olla sanallisia, eivätkä vain tähtiä.

Yelp.fr
- Yelp on yksi kätevimmistä ja kattavimmista asiakasarviosivustoista. Kullekin kohteelle on jaettu sekä tähtiä että sanallisia arvioita. Mitä suositumpi kohde, sen enemmän tarjolla on myös englanninkielisiä arvioita.

Tripadvisor
- Tripadvisor on varmasti monelle tuttu. Pariisin ravintolahauissa palvelun ongelma on lähinnä se, että sinne ovat siivilöityneet ne vakiintuneet ja turistien suosimat kohteet. Nousevia tähtiä ja uusia paikallisten suosikkeja täältä on aika turha etsiä.
 
L'internaute.com
- Kukin ravintola on esitelty lyhyesti, mutta tarjolla on lisäksi asiakasarvioita sekä sanallisesti että tähtinä. Tähtiä jaetaan lisäksi sisustuksen, hintalaatu-suhteen, asiakaspalvelun, tunnelman ja ruoan laadun perusteella. Valitettavasti sivusto on tarjolla vain ranskaksi.

Petit Futé
- Petit Futé on eräänlainen ranskalaisversio suomalaisille tutummasta löynli plänetistä. Aikansa kaiveltuaan hieman sekavalta sivustolta saattaa löytää ravintolaesittelyn, Petit Futé -oppaan oman pisteytyksen sekä asiakasarvioita niin sanallisesti kuin tähdin hymiöin.

The Fork   
La Fourchette
Melko kattavalta ravintolavaraussivustolta löytyy kohtalaisen toimiva hakutoiminto, asiakasarvioita, valokuvia ja joskus jopa ihan kiinnostavia tarjouksia. Jonkun verran sivustoa käyttäneenä sanoisin, että varauspalvelu toimii yleensä ihan kohtalaisesti, mutta jos pöytä on ihan ehdottomasti saatava tiettyyn aikaan tiettynä iltana, soittaisin varmasti varmuudeksi vielä perään.

Où bruncher
Brunsseihin keskittynyt sivusto, jossa sopivia pariisilaisbrunsseja voi haravoida mm. sijainnin, hinnan ja brunssityypin perusteella. Sivuston omien esittelyjen ja arvioiden lisäksi jonkun verran asiakasarvioita ja varauspalvelu.

Timeout Paris
Melko kattavasti ravintolaesittelyjä. Timeout tuntuu usein antavan pisteensä vähän yläkanttiin ja aika harvasta ravintolasta on tarjolla asiakasarvioita, joten suosittelen vilkaisemaan tietyn ravintolan arvioita muiltakin sivustoilta ennen kuin lähtee kyseiseen syöttölään rahojaan hassaamaan.

Le Fooding
Le Foodingissa ei ole asiakasarvioita, mutta opas on sen verran trendikäs, että pakkohan se oli vielä mainita. Nettiversiossa on käytettävissä melko toimiva haku, jonka avulla voi hakea erityyppisiä ruokapaikkoja vaikkapa lähimmän metroaseman perusteella. Hieman bobon, mutta konstailemattomia hyvän ruoan paikkoja haravoivan Le Foodingin toimintaperiaatteista voi lukaista lisää vaikkapa Wikipediasta.

33 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! Hauska juttu tuo juustokakku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! :) Olen itse joutunut joskus jankkaamaan tuota juustokakkua jollekin älypäätarjoilijalle, joka ymmärsi yskän vasta kun naputin sormella ruokalistaa oikeasta kohdasta. :P

      Poista
  2. Kiitos hyvistä vinkeistä. Pari vuotta sitten olimme puolisoni kanssa Parsiisissa yhden helmikuisen pitkän viikonlopun ja päätimme, että katselemme ympärillemme ja jos tärmäämme ravintolaan, jossa on ihmisi, niin todennäköisesti sieltä saa edes kohtuullista ruokaa. Ja näin oli. Ruoka oli hyvää, ei tosin Michelin tasoa, mutta hyvää, edullista, tarpeeksi ja palvelu oli ystävällistä. Ja minä olen sitä mieltä, että makuasioista on vaikea kiistellä. Onneksi on vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin tosi hyvä kikka! Itse en edes ole kauhean kiinnostunut Michelin-tähdistä, kun minulla on sellainen mielikuva, että ne sitten tuovat muassaan kaikenlaista ylimääräistä pönötystä, ja minusta on kauhean rasittavaa, ellei esim. pöytäseurueessa voida itse kaataa viiniä tai vettä. ;) Eipä sillä, että nuo Michelin-keikat ihan päivittäinen vaiva hintojensa puolesta noin muutenkaan olisivat.

      Poista
  3. Tämä oli hauska postaus, tunnistin monen jutun myös täältä Provecesta, varsinkin tuo paras sitä ja paras tätä... hmm. Nyt syksyllä Pariisissa käydessäni, menimme jenkkiystävieni suosituksesta (!) Le Procope ravintolaan latinalaiseen kortteliin ja olisi tietysti pitänyt vähän suodattaa heidän hehkutusta. Varsinainen turistiravintola hintoineen, palvelu ala-arvoista jne. Tosin jos olet ostereiden ystävä, niin ehkä onkin hyvä ravintola, en tiedä.. Hotellin viereinen kulmakuppila sekä toinen normi brasserie, mihin molempiin menimme sokkoina sen sijaan onnistuivat mainiosti. No aina ei voi voittaa ja tosiaan Pariisissa on moneen makuun ja kukkaroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ehkä siinä hehkuttelussa on sitten kyse enemmän ranskalaisuudesta kuin pelkästä pariisilaisuudesta, jos sitä kerran Provencessakin kuulee? :)

      Tuolla Le Procopessa en ole käynyt, mutta onhan se tosi historiallinen paikka, eivätkös ne mainosta olevansa maailman vanhin kahvila, tai jotain sinne päin? Valistusfilosofejakin siellä jo on pyörinyt. Ehkä se historian siipien suhina sitten vähän kompensoi puutteita? Tai siihen ainakin paikan omistajat taitavat luottaa... ;)

      Poista
  4. Mä huomaan että juustokakkuannokset ovat siellä yhtä suuret kuin täälläkin...viime viikolla eräässä kahvilassa täällä oli pakko jakaa juustokakkuannos ja ihmeteltiin että miten yksi ihminen voi sellaisen syödä yksinään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, annoskoot tuntuvat vain kasvavan kaikkialla, ja sitten ihmetellään, kun kansan paino kasvaa samaa tahtia. :/

      Poista
  5. Kiitos tarpeellisesta postauksesta! Käytän itsekin tuota samaa menetelmää kuin CurryKaneli: missä ihmisiä, siellä hyvää ruokaa. Yleensä tämä on toiminut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä toimiva tekniikka melkeinpä missä tahansa! :) Varsinkin, ellei ole ehtinyt tehdä etukäteistutkimusta aiheesta.

      Poista
  6. Itse Pariisissa asuessani vietin lukemattomia tunteja La Fourchette -sivustolla etsien milloin minkäkin tyyppistä syötävää. Hakutoiminnot olivat ainakin silloin ihan loistavat: saattoi etsiä Michelin-tähtien, kaupunginosan, hinnan, tarjousten tai vapaina olevien pöytien mukaan. Minulle sopi myös paremmin kuin mainiosti nettivaraus, kun ei tarvinnut sönkätä ja jännittää puhelimessa. Oikeastaan vain kerran meni mönkään, kun ilmeisesti naapuruston ihmiset olivat kehuneet suolaa salaattiinkin laittavan perheyritysravintolan maasta taivaisiin. Sielläkin tosin viini oli hyvää! Varausten kanssa ei ollut koskaan ongelmaa, ja hienoimmista ravintoloista oikein soitettiin, että olettehan tulossa. Tietenkään kaikki Pariisin ravintolat eivät ole tuolle sivulle listattuina, mutta La Fourchetten avulla löysin ranskalaisten suosimia paikkoja, joissa harvoin lounasti tai illallisti turisteja. Yelp on mielestäni vähän epämääräinen ja Tripadvisor täynnä mylviviä (kyllä, jopa kirjoitetusta tekstistä sen aistii), kaikkea oman maansa ruokakulttuuriin vertaavia jenkkejä. Kai vain 10 kuukautta kaupungissa asunut on vielä turisti, mutta halusin paeta mahdollisimman kauas turistimassoista aina kun mahdollista. En itse asiassa tiennyt, että on olemassa myös englanninkielinen The Fork!

    Olen aika tarkka ruoan suhteen, kun kerrankin oli mahdollista saada hyvää, joten ihan surutta opintolainalla elävänä opiskelijana varailin lounaita Michelin-ravintoloihin, kun 19 eurollakin saattoi lounasaikaan saada kolme ruokalajia. Michelin-kokeilujen jälkeen koin myös pettymyksiä, mutta niitä tuli vastaan Michelin-ravintoloissakin. Sain kieltämättä snobin leiman otsaani, kun en suostunut luottamaan siihen, että mikä tahansa eteen sattuva syöttölä tyydyttäisi tarpeeni, vaan etukäteen tarkkaan harkitsin, vertailin ja esitin ehdotuksia. Toki joskus voi löytää helmen harhaillessaankin, mutta minulla oli aikaa ja rahaa rajallisesti, joten halusin kokea ja maistaa mahdollisimman paljon. Kun lähden Pariisiin, lähden siis syömään. Muu tekeminen rakennetaan sitten pöytävarausten ympärille!

    Kiitos muuten blogistasi! Vasta löysin sen ja olen nyt vajaan viikon aikana lukenut sen oikeastaan alusta loppuun ts. lopusta alkuun. En kuitenkaan mielestäni kertaakaan törmännyt tietoon siitä, millä alalla työskentelet tai minkä alan koulutuksen olet saanut. Tämä kiinnostaa aina, koska haaveilen Suomen jättämisestä, mutta tuntuu, että on oltava aivan super löytääkseen työpaikan ulkomailta ja ettei voi mitenkään pärjätä natiiveille työnhaussa. En tiedä, onko tämä meihin suomalaisiin istutettua itseluottamuksen puutetta vai nuorille toistettavavan ette te mitään töitä ikinä saa -mantran tulosta.

    Kirjoitat myös todella hyvin ja hauskasti ja blogisi lukeminen on nautinto, joten en ole mahtanut olla miettimättä, oletko mahdollisesti kouluttautunut tai työskennellyt erilaisten tekstien parissa vai oletko vain sattumoisin teräväsanainen insinööri. Ymmärrän, jos et halua tarkkaan sanoa, mutta pliis, raota vähän salaisuuksien verhoa ja luo uskoa nuoreen ja maailmannälkäiseen lukijaan!

    Jään seurailemaan kirjoituksiasi!

    Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa pitkä ja mielenkiintoinen kommentti, kiitos Sara! :)

      Kiva kuulla, että joku muukin tykkää sijoittaa (ulkona) syömiseen. Usein tuntuu, että suomalaisille (ulkona) syöminen on vähän ylimääräinen kulu, matkoillakin törsätään rahaa paljon mieluummin vaikka shoppailuun. Itse taas koen, että varsinkin nykyään melkein kaikki rievut ja kosmetiikatkin löytyvät myös netistä, joten matkoilla tutustun mieluummin ravintola- ja ruokatarjontaan. Mutta kukin tietysti törsää ne pennosensa ihan valitsemallaan tavalla. ;)

      Onpa kiva, että olet viihtynyt blogin parissa noin hyvin. :) En halua kauhean tarkkaan henkilökohtaisuuksia kertoa, kun blogikin kertoo lähinnä tästä kaupungista & maasta, mutta olen kyllä kirjoitellut ja käsitellyt erityyppisiä tekstejä myös työkseni. Samoin mulla on koulutusta siltä saralta, mutta pääaine on ihan jotain muuta. ;) En tosin ole myöskään insinööri, vaikka sellaistenkin kanssa olen tiiviisti vuosia töitä tehnyt.

      Mitäpä tuohon ulkomailla työllistymiseen sanoisi. Jos tässä omaa ja ulkosuomalaistuttavien työllistymistä pohdin, niin joko pitää olla jonkun erikoisalan osaamista tai tuuria - tai molempia. Just nyt työtilanne on selvästi huonompi Euroopassa kuin muutama vuosi sitten, mutta etsiä kannattaa aina. Kielitaitoa pitää olla, varsinkin, ellei itsellä ole jotain niin spesiaalia erikoisalan osaamista, että se paikkaa kielivajetta. Esim. Ranskassa on usein puutetta sujuvaa englantia taitavista, mutta toisaalta ihan pelkkää ranska - englanti -yhdistelmää edellyttäviin duuneihin on etenkin Pariisissa tarjolla hurjasti amerikkalaisia, brittejä ja muita natiivipuhujia. Itselleni on sen sijaan esimerkiksi ollut työllistymisessä yllättävästi hyötyä pakkoruotsista (jota tosin pääsin vähän virkistämään Ruotsissa asuessani).

      Helpointa se uran rakentaminen taitaa olla silti sellaisessa maassa, jossa ne opinnotkin on tehty, opintojen ohella kun tulee luotua niitä verkostojakin, ja tuttu oppilaitos CV:ssä on aina parempi meriitti kuin jokin tuntematon yliopisto jossain maailman laidalla. ;) En tiedä, missä vaiheessa uranrakentamista itse olet, mutta se, että pääsisit tekemään edes vaihto-opintoja toivemaassasi, voisi edesauttaa toivettasi huimasti. Ja niin ehkä olet jo tehnytkin, kun Pariisissa kerran olet asunut? :)

      Bref, ei siis tarvitse olla mikään erityissuper, jotta päätyisi töihin ulkomaille. Motivaatio taitaa olla se tärkein tekijä, jos sitä on, niin sitä raivaa suomalaisella sisulla ne mahdolliset esteet tieltään. ;) Siihen on tietysti hyvä varautua, ettei se joka päivä ole pelkkää herkkua, erilaiseen työ- ja johtamiskulttuuriin on varsinkin alkuun ollut hankala solahtaa. Mutta jos olo käy turhan tukalaksi, paluu Suomeenkin on aina mahdollista. :)

      Poista
    2. Kirjoituksistani tapaa tulla pitkiä, vaikka miten yrittäisin typistää... Kiva, että jaksoit sinäkin vastata pitkästi!

      Ymmärrän halun pysyä jollakin tasolla tuntemattomana, vaikka itse olenkin pahimman luokan lörppö. Omista asioista on vaan niin ihana jauhaa. Et arvaakaan, mitä tuleman pitää tässäkin kommentissa!

      Olen itse kaikkea turhaa kulutusta vastaan, vaikka kauniita vaatteita rakastankin. Rahat kannattaa sijoittaa asioihin, jotka tekevät onnelliseksi. Väitän, että pursuileva kaappi rättejä täynnä ei tee kestään onnellista. Täydellisesti paritettu ruoka ja viini sen sijaan tekevät. Ravintolakeikoista todennäköisesti jää myös parempia muistoja kuin sovituskoppiin jonottamisesta. Ellei sitten satu saamaan aivan loistavaa palvelua, mitä olen itse Ranskassa saanut lähinnä ravintoloissa ja CPAM:ssä. Kauppojen asiakaspalvelukokemuksia muistelen kauhulla. Eräässäkin tissiliiviputiikissa sain kassalta hyvin jäistä, suorastaan vihamielistä, palvelua ja mylväisyn "Vous avez pas bien fait, madame !" laitettuani toisen myyjän neuvosta sovittamani väärän kokoiset liivit koriin, josta henkilökunta ne myöhemmin noukki paikoilleen. Kassa yritti saada ostoksilla mukana olleen ystäväni komppaamaan itseään ohlalattelemalla ja pyörittelemällä silmiään minun suuntaani. Myyjän kannalta harmi, että kyseessä oli tosiaan ystäväni, joka piti kassaneitiä aivan yhtä daijuna kuin minäkin.

      Sitten opiskeluista. Olen kohtapuoliin maisteriksi ensimmäisestä pääaineestani valmistuva alanvaihtaja-to-be. Ranskassa vietetyn vaihtovuoden jälkeen uskalsin viimein myöntää, että olen kärsinyt turhaan opiskeltuani neljä vuotta opintoja, joita inhoan. Aineenopettajana olisi varmasti ihan kivaa, mutta en sitten ehkä kuitenkaan halua mennä 40 vuodeksi samaan kouluun odottamaan lakkautuspäätöksiä ja lomautusuutisia. Vaikka aika harva varmaan saa nykyään enää 40 vuoden pestiä, edes opettaja. Aloitan ensi lukuvuonna uuden, yhteiskunnallisemman, uskoakseni maailmaa avartamamman ja myös enemmän ulkomaisia työpaikkoja tarjoavan alan opinnot, mikä tosin meinaa, että kilpailu työpaikoista sitten joskus on erityisen kovaa. Suunnitelmissa on hankkia juurikin lisää kielitaitoa ja hankkiutua harjoitteluihin ja kenties vielä uudestaan vaihtoon eri puolille maailmaa.

      Tällä hetkellä prioriteettini on ennemminkin maailman näkeminen ja kokeminen kuin jotakin tiettyä työpaikkaa kohti kulkeminen. Toisaalta joka puolelta vyöryvät varoitukset työnsaantivaikeuksista ja piakkoin loppuva opintotuki panevat pakostakin miettimään omaa elantoa tulevien vuosien aikana.

      Keväällä joka tapauksessa häämöttää Ranska uudemman kerran, kun tulen vanhan alan harjoitteluun. Kielitaidosta ja ulkomaanvuosista tuskin koskaan on haittaa, vaikka ala olisikin pikkaisen väärä.

      Mutta olen samaa mieltä tuosta, että motivaatio ratkaisee. Ainakin toivon, että minulla on mahdollisuuksia saada töitä, vaikken Yalesta tai Camebridgestä valmistukaan. Sen voin vannoa, että Pariisin-yliopistoni nimestä ei koskaan tule olemaan mitään hyötyä, niin naurettava paikka oli kyseessä. Ja eräs hyvinkin alkeellisella kielitaidolla työelämään lähtenyt ystäväni on melkein silkalla itseensä uskomisella kävellyt sellaisiin työpaikkoihin, että voin vain ihailla. Tuuria ja itseluottamusta siis. Ja olenhan minä ihan hyvä monissa asioissa.

      Totta tuokin, että omat haasteensa on vieraan maan työkäytänteisiin tottumisessa. Kaikkialla ei varmasti katsottaisi hyvällä kaltaistani auktoriteetit kyseenalaistavaa yhteiskuntakriitikkoa ja feministiä, jollaiseksi Suomi on minut kasvattanut. Toisaalta, siinäpä työsarkaa, maailman pitääkin muuttua! En pidä työskentelyä ulkomailla sinänsä itseisarvona, mutta mikäpä auttaisi paremmin perehtymään omasta poikkeavaan kulttuuriin kuin vieraassa maassa työskentely. Ja kun tässä maailmassa aika harvassa paikassa pärjää täysin tyhjätaskuna, niin senkin puolesta se duuni olisi ihan mukava!

      Poista
    3. Tämänkin kirjoitti siis Sara.

      Poista
    4. Voi, tähän unohtui näköjään vastata! Nämä kommenttisi ovat kyllä mahtavia. :) Sanon nyt ainakin sen verran, että olen huomannut saman: ravintoloissa asiakaspalvelu on täällä ollut yleensä hyvää, tehokasta ja ystävällistä, mutta esim. vaatekaupoissa on tullut vastaan kyllä aspaa joka lähtöön, parhaimmillaan juuri tuollaisia, joiden mielestä asiakas on a) häiritsemässä aspan työntekoa; b) aina väärässä. :P

      Esim. Ranskassa tuo auktoriteetteja ja perinteitä kyseenalaistava tyyli olisi kyllä työelämässä tosi haastava. Olen jossain määrin itsekin kyllä sellainen, mutta vähitellen on pitänyt opetella pitämään joskus mölyjä mahassa. Maassa maan tavalla jne. :/ Tietty paljon riippunee siitäkin, minkä tyyppisellä duunipaikalla ollaan. Jossain mediaseksikkäässä start up -yrityksessä tunnelma on varmasti ihan toinen kuin isommassa ja perinteikkäämmässä lafkassa.

      Poista
  7. Mmm, mikä ankkaburgeri!
    Gault&Millau ja Haarukka ovat autonrengasukkelin lisäksi meidän suosikkiravintolasivustojamme, keskimmäisestä löytyy tosiaan hyviä tarjouksia.
    Minuakin ärsyttää jonkin asian hehkuttaminen maailman/kaupungin parhaaksi, oli kyse sitten pariisin kaakaoista tai ruokaresepteistä. Vaikka kuinka sain tänään tehtyä ihanan sitruunapiirakan (ranskalaisesta keittokirjasta toki), niin mistä tiedän, ettei jossain ole parempaa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota kirjoittaessa, että kuulostanko mä nyt ihan tosikolta, mutta kiva kuulla, että ymmärrystä löytyy. ;) Kai tää on tätä suomalaista viestintätyyliä, jossa ei ylisanoja ole tapana viljellä.

      Mutta siis tuo sitruunapiirakkasi nyt sentään oli ainakin teidän keittiön paras! :)

      Poista
  8. La Fourchette on munkin vakiopaikka ravintolavarauksiin. Sieltä saa vielä usein alennuksiakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yleensä kyllä vähintään kurkistan La Fourchetteen ravintolaa etsiessä, juuri tarjousten toivossa. :)

      Poista
  9. Tunnustan olevani yksi noista hehkuttajista, joka julistaa "Buenos Airesin parhaita paikkoja" :D Puolustaudun sillä, että vaikka kaupungissa on tuhansittain ravintoloita ja kahviloita, eksoottisempia juttuja ei vielä ole välttämättä kuin uniikkitapauksia tai kourallinen. Sitä paitsi latinalaiseen tapaan kaikkea pitää joko rakastaa tai vihata, joten toimin maassa maan tavalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ranskalaisetkin kuulemma pitävät itseään latinoina, joten ehkä tää kiihkeä latinoveri on sitten se syy. Ja suhun on tätä sitten tarttunut noin kulttuurilainan muodossa. ;) Mää olen siitä umpisuomalainen, etten edelleenkään oikein osaa viljellä ylisanoja. Tai siis vahvoja adjektiiveja, jotka eivät tietysti esim. aidon ranskalaisen (saati latinon) mielestä ole ollenkaan "yli". ;)

      Poista
  10. kiva postaus...mä saatan piipahtaa Pariisissa ensi vuonna. Sinne pääsisi näppärästi junalla. Tekee mieli tavata eräs sikäläinen ystävä ja istuksia ravintoloissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti kannattaa! Ravintoloissa istuskelu on ehkä Pariisin parasta antia. :)

      Poista
  11. Eikös nyt kumminkin toi Cityvox ole sentään kaikesta parempi raflakritiikkisaitti:

    http://www.cityvox.fr/restaurants_paris/francais/Liste ?

    Makuasia tietenkin, mutta niiden hakufiltteri on väkevä ja pätevä ja siellä kritiikkejä kirjoittelee pääasiassa ns. normaalit ihmiset jotka haluavat nimenomaan syödä hyvin ja asiallisella hinnalla eikä näyttäytyä tai tirkistellä julkkiksia tai keräillä Michelin -tähtiä. Just äsken suomalaisena isäinpäivänä valitsin illallispaikaksi "Les Mauvais Garcons"in saitin mielipiteiden perusteella ja voi luoja että se oli hyvä.

    Julkkisten bongausta on muuten paljon hauskempi tehdä Pariisin kaduilla kuin pintaravintoloissa. Tänään näin Willem Dafoen rue Vieille de Templella nuhjaisessa nahkarotsissa, veltto musta pipo päässä ja Naturalia -luomukaupan paperikassi kädessä. Uskaltauduin moikkaamaan, meni kylmät väreet, jätkä oli mukana niin monessa nuoruuteni tärkeässä elokuvassa ja rento häijy karisma puri hyisen tihkusateenkin läpi. Järkyttävän pieni mies kyllä oli, niinkuin lähes kaikki luonnossa näkemäni miespuoliset leffatähdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun mainitsit Cityvoxin, se kyllä on kattava sekin. Itse en tosin sitä ainakaan ensisijaisena sivustona ole käyttänyt, ehkä se siksi unohtui listalta.

      Kaduilla bongailu on ehkä palkitsevampaa kuin sama puuha ravintoloissa, mutta mun kaltaiselle amatöörille myös huomattavasti haastavampaa. Kävellessä en katso ollenkaan ohikulkijoita, joten sitten pitäisi istua vähintään puiston penkillä. En taatusti olis tunnistanut Willem Dafoeta, varsinkaan tuollaisessa asussa (ja olen tuosta bongauksesta myös muuten erittäin kateellinen!). Mun julkkisbongailut on Pariisissa yleensä tasoa Christophe Willem ja Irina Björklund. ;) Tukholmassa julkkisten bongaaminen oli huomattavasti helpompaa, kun keskusta oli pienempi ja väkeä vähemmän.

      Poista
  12. Me juuri sunnuntaina kulutimme puoli tuntia harhailuun, kun piti päästä siihen ihka aitoon Pariisin parhaaseen leipomoon, josta saa ne macaronit joita pariisilaiset itse ostavat. Lopulta huomasimme, että aika loppui kesken ja piti ehtiä vielä juna-asemalle, joten jäivät macaronit kokonaan ostamatta. Ja matkan varrellahan niitä leipomoita näkyi useampia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, Pariisin parhaat macaronit olisivat tietysti Pierre Herméllä, niitä löytyy mm. Galeries Lafayettelta ja muutamasta putiikista eri puolilta Pariisia (http://www.pierreherme.com/storelocations/).

      (Tämä poikkeus vahvisti säännön. ;))

      Poista
  13. nam tuli nalka kuvista, sulle on haaste mun blogissa!

    VastaaPoista
  14. Moi! Olipa iloinen yllätys, että löysin blogisi! Olen aika tuore Pariisin/Ranskan -kävijä, vasta yksi kerta Pariisissa takana, mutta toivottavasti monta edessä :) seuraava kerta koittaa vuodenvaihteessa. Sisko asuu Nancyssa, joten reissuja jatkossa varmasti tulee sinne ja Pariisiin. Kiva lukea näitä juttujasi ja tutustua sitä kautta Pariisiin lisää, se vaikuttaa todella ihanalta kaupungilta! Löysin täältä jo monta kuvaa, missä näkyi tuttuja paikkoja :) oltiin Pariisissa syyskuussa 4 päivää, mutta siinä ajassa kierrettiin läpi hurja määrä eri paikkoja, ja pääosin jalan, metroa ei uskallettu vielä käyttää. Täältä tulikin monta vinkkiä, missä käydä seuraavalla reissulla! Olisikin kiva, kun tuntisi joitain Pariisissa asuvia suomalaisia, joita voisi nähdä aina siellä käydessä ja jotka puhuisivat ranskaa (itse en ainakaan vielä osaa), helpottaisi asiointia kummasti ja parantaisi saatua asiakaspalvelua rutkasti..vaikka yritin kovasti tervehtiä ja kiitellä ranskaksi, mutta muuten pit koittaa tulla englannilla toimeen..tuollaisessa turistikaupungissa se vielä jotenkuten onnistuu, mutta aivan varmasti elämä ranskaa puhuvana olisi helpompaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Anu! Onpa kiva kuulla, että blogista on ollut iloa! :) Pariisissa riittää nähtävää jopa vuosiksi, ja mikäs sen kätevämpää, kun sulla on vielä sukua Ranskassa, niin on kielitaitoista seuraakin. Rohkeasti vaan ensi reissulla metroa hyödyntämään. Pariisin metro on tosi näppärä ja nopea, ja oikeasti aivan todella helppo käyttääkin. Alkuaikoina kun tunsin vähän eksyneeni, hyppäsin vain metron kyytiin, ja heti tiesin missä mentiin. ;)

      Poista
  15. Voihan sanonko mikä noiden lainasanojen kanssa täällä Ranskassa! Viikon aikana oon kahdessa paikassa joutunut jankkaamaan "hamburger"-sanaa (en tiedä miten sattuikin että minä joka en juuri koskaan syö hamppareita syön niitä samalla viikolla kaksi :D ). Jotenkin se vaan ei taivu mun suussa tarpeeksi ranskalaiseksi, ei sitten millään. Tulee mieleen se pätkä Pink Pantherista, "I would like to buy a hamburger"! :D

    Noi "parhaat"-hehkutukset on munkin mielestä vähän hassuja, vaikka toki itsekin niihin joskus sortuu. Mutta useimmiten välttelen juuri niitä muka parhaita paikkoja ja juttuja, koska harvemmin ne niitä kuitenkaan ovat. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa Laudurée (vaikka onhan ne paperipussit aika söpöjä ja macaronitkin ihan ok).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa, tuo ranskalaisten englannin ääntämys on kyllä tosiaan mysteeri. Muistelen vieläkin, kun ranskantaidoton sisko joskus ammoin yritti ostaa Bordeaux'n mäkkäristä hampurilaista. Ei muuten ollut ihan helppo homma. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.