perjantai 2. elokuuta 2013

Chabrot

Sarjassamme ranskalaista ruokakulttuuria, johon Pariisissa tuskin törmää: chabrot.

Kunnon maalaisranskalainen nimittäin istuu ruokapöytää nauttimaan ruoasta, ei sievistelemään parin persiljanlehden ja kastikeviirun eteen.

Mitä siis tehdä, jos haluat yllättää ystäväsi seuraavilla illallisilla aidoilla mannermaisilla ruokatavoilla? 

Kun alkukeitostasi on enää alle puolet jäljellä, kaada joukkoon reilusti punaviiniä...

Kuva: Véronique Pagnier

...ja ryystä sitten viini-soppaseos reiluin kulauksin lautasen reunalta.

Kuva: Véronique Pagnier

Oksitaanien keittiöperinteeseen kuuluvaan chabrot'n törmää yhä ainakin Limousinin alueella. Tosin tapa taitaa olla katoavaa kansanperinnettä siinä kuin muukin oksitaanikulttuuri. Ainakaan en ole nähnyt alle 70-vuotiaiden sitä juuri harrastavan. 

Tätä rustiikkia tapaa on harrastettu silti ihan viime vuosina hieman fiinimmissäkin piireissä. Vuonna 1992 maailman parhaaksi sommelieriksi valittu Philippe Faure-Brac kysyi gastronomien kesken nautitulla illallisella, voisiko hän tehdä chabrot'n sienikeitostaan ja juomana olleesta vuoden 1998 Cheval Blanc -viinistä. Koko seurue innostui sekoittamaan keittonsa ja viininsä. Tosin kukaan ei nauttinut chabrot'a lautasen reunalta ryystäen, vaan sievästi lusikalla.


Lisää chabrot-kuvia täällä ja lisätietoja tavasta löytyy esimerkiksi Wikipediasta (ranskaksi).

16 kommenttia:

  1. Mitapa tahan lisaamaan muuta kun wau..siellakin on lomailtu, niin taallakin ja selasin blogiasi monta lukematonta kirjoitusta, taalla ollaan, onneksi siellakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olin parin viikon (blogi)lomalla, mutta täällä taas ollaan, ja hyvä että sielläkin! :)

      Poista
  2. Sinun kertomuksesi ovat hyviä; huumorilla ja rakkaudella tarkastelet kanssaihmisiä ja heidän erityispiirteitään.Oksitaaniassa näkyy harvemmin suomalaisia käyvän, mutta käypi sentään yksi ja kertoo meille.Onko lisää kertomuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kauniisti sanottu. Tulin oikein hyvälle mielelle! :) Kiitos!

      Kertomuksia riittäisi, joskus tuntuu että tuolta maalta enemmänkin kuin täältä kaupungista. Ehkä Pariisin arki on liian lähellä? Pariisi säilyy blogin pääpisteenä, mutta mielelläni kerron maalaistarinoitakin, viime reissultakin niitä on vielä tulossa tässä lähiaikoina.

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen tieto tällainenkin tapa. Tuli mieleeni mummoni joka aikoinaan joi kahvinsa lautaselta. Ihmettelin sitä silloin mutta ilmeisesti kahvi jäähtyi lautasella nopeammin. Ja hampaiden välissä piti pitää sitä sokeripalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mun ensiajatus, kun tuota näin ensimmäistä kertaa, oli että ihan kuin pappa joka kaatoi "kahvetta" aina "tassille", ja ryysti sitä siitä sitten - sokeripala hampaiden välissä. :D Kai siinä joku jäähdytysfunktio takana on, mutta kyllähän se aika monimutkaiselta näytti ainakin lapsen silmissä.

      Poista
  4. No tätähän pitää joskus kokeilla;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ei kun ranskalaishenkisiä illallisia järjestämään! :D

      Poista
  5. Mahtavaa oppia tallainenkin uusi juttu Ranskasta! Ja olen aivan samaa mielta Anna duen kanssa, etta sopivan utealiaalla ja lempealla otteella kirjoitat niin ihmisista kuin kulttuurista. Se on virkistavaa ja siita jaa hyva mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irina, kommentistasi jäi myös hyvä mieli! :) Kiva kuulla, että blogi ilahduttaa muitakin kuin sen kirjoittajaa. :)

      Poista
  6. Siis onko tuo keitto jotain yhtä tiettyä alkukeittoa, vai tehdäänkö tätä useamman keiton kanssa? Miten olisi bataattikeitto tai parsakeitto viinin kera? Tai ennakkoluulottomille jopa pinaattikeitto, kesäkeitto...heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis perinteisesti tuota on tehty paikallisiin perussoppiin, kuten vihannes- tai sipuli- tai lihakeittoon. Tuo sommelier teki sitä sitten sienikeittoon. Tosi gastronomi tietysti harkitsee sopivan keitto-viini-yhdistelmän. ;D Pinaattikeitto voisi kyllä olla aika eksoottinen, ylipäänsä tuollaiset maitopohjaiset voisivat olla aika...metkoja...? :D Tietty voisi myös soveltaa, ja kaataa vaikka valkoviiniä kalakeittoon? Mutta isoimmat sattumat sopasta kannattaa syödä ennen tuota chabrot'n tekoa, etteivät turhaan jarruttele nesteen kulkua. ;)

      Poista
  7. Hauska :) ehkä keitotkin alkaisivat maistua, jos niihin aina saisi lorauttaa hieman punkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tosiaan. Tai riippuu tietysti sopasta ja viinistä. :D

      Poista
  8. Mielelläni kaikenlaista uutta maistavana pohdin, että miltä tämä perinneherkku mahtaa maistua. Maistoitko itse? Gastronomi varmasti valitsee, kuten taisit mainita, viinin soppaan sopivaksi, mutta voiko periaatteessa mitä tahansa punkkua lorauttaa sopan joukkoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa joo. Kunhan se on ranskalaista! ;D Yleensä noihin lorahtaa jotain (täällä) suht edullista pöytäviiniä, eiväthän maalaispapparat yleensä kovin fiinejä viinejä välttämättä juo. :) Paitsi että joskus viinikellarit kyllä kätkevät aika yllätyksiä.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.