tiistai 22. toukokuuta 2012

Arvoituksellinen otus

On tullut aika paljastaa edellisen postauksen jännittävän kuva-arvoituksen salaisuus. Helluhan sen näki, kuvan keskellä pilkottaa otus. Mutta mikä otus?




En ollut tarpeeksi tsurnalisti raivatakseni minun ja otusta ympäröivän aitauksen väliin ryhmittyneitä lapsiperheitä pois tieltäni, joten blogissa saadaan tyytyä aidallisiin kuviin.

Niiden onneksi, jotka eivät yllä olevasta kuvastakaan otusta tunnistaneet, otin kuvan myös aidassa olleesta kyltistä:




Otus on siis punakaulakengurun alalajeihin lukeutuva bennettinvallabi, joka elelee Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantesissa.


Näitä minikenguruita elelee muuten Pariisin liepeillä myös luonnonvaraisina. Rambouillet'n metsässä, viitisenkymmentä kilometriä länteen Pariisista, elää nimittäin viitisenkymmentä yksilöä käsittävä vallabilauma. Eläinten kantaisät karkasivat läheisestä eläintarhasta 1970-luvulla. Ranskan ilmasto on muistuttaa Tasmanian ilmastoa, joten ainoa este vallabien Ranskan valloitukselle on ihmisasutus.


Ei hätää, en tähtää luontokuvaajaksi.

edit: Uusi-Seelanti vaihdettu Tasmaniaksi. ;)

7 kommenttia:

  1. Hauskaa, että Pariisissakin on villi-vallabeja! Ehkä mun pitäis hankkia lasit. En nimittäin edellisen postauksen kuvassa nähnyt mitään muuta kuin ruohikkoa...
    Nuo vallabit on muuten viety Uuteen-Seelantiin Australiasta, eli eivät sielläkään kuuluneet 'alkuväestöön'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään sitä vallabia olisi kuvasta erottanut, ellen olisi tiennyt, että sellaiseen yritin kamerallani tähdätä! :D

      Hyvä että huomautit tuosta Uudesta-Seelannista. Tuossa lainaamassani lähteessäkin puhutaan Tasmaniasta, eikä Uudesta-Seelannista, mutta syystä tai toisesta olen mielessäni kuvitellut vallabit uusiseelantilaiseksi versioksi kenguruista. :D Korjasin sen sitten tuonne tekstiinkin.

      Näkyykö teillä päin muuten paljon villikenguruita tai -vallabeja?

      Poista
    2. Juu, molemmat pomppijat ovat Australiasta ja kumpaakin on montaa eri laatua. Varsinkin kenguruita näkyy täälläkin, heti kun lähtee kaupungista ulospäin. Valitettavan usein kenguruita näkee meidän seudulla aikaisin aamulla tienpenkalla, kun ovat illan ja aamun hämärässä jääneet autojen ja rekkojen alle :-(

      Poista
  2. Siis voi hitto, kirjoitin siihen eiliseen kommenttiin ensin, että "joku eläin, kenguru?". Sitten ajattelin, että näen varmaan omiani. :D Luin juuri We Bought a Zoo -kirjan, joten kenguru Pariisissa ei tuntunut mitenkään oudolta ajatukselta. Siis jos Briteissä joku tavallinen perhe ostaa eläintarhan leijonien, susien ja tiikerien kera, niin kaikki on mahdollista. (Kirja oli muuten tosi hyvä, ja tarina tosi - Matt Damon reippaasti Hollywood-kyllästeisen elokuvaversion pääosassa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, sulla on kyllä poikkeuksellinen näkö! Ajattelin tuon lähinnä niin, että joku voi ehkä tunnistaa tuon edellisen postauksen kuvan taustalla näkyvän rakennuksen, ja siitä aavistaa jotain.

      Kiitos kirjavinkistä, mäkin voisin vähitellen yrittää lukea jotain muutakin kuin ruotsalaisia dekkareita. :)

      Poista
  3. Oho, kenguruita Ranskassa... Aika friikkiä. Siinä voisi kerran jos toisenkin hieraista silmiään, kun tollainen pomppisi metsässä vastaan :D (tosin viime vuonna näin Alpeilla kamelin, eli kaikennäköistä kulkijaa täällä näkee)

    Saanko muuten linkata sun blogin mun "blogrolliin" vai miksi sitä nyt ikinä kutsutaankaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kameli Alpeilla kuulostaa myös melko friikiltä! :D

      Parisen vuotta sitten englantilaisperhe löysi yllättäen kesyn vallabin takapihaltaan Dordognessa (Lounais-Ranskassa, melko lähellä miehen vanhempien kylää). Reppana oli ilmeisesti jäänyt auton alle ja käpälä oli murtunut niin, että eläin piti lopettaa. :( Omistajaa ei löydetty koskaan.

      Totta kai saat linkata, kiitos vaan! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.