perjantai 24. helmikuuta 2012

Metrolukemista

Märkien ulkovaatteiden tunkkainen lemu sekoittuu parfyymin tuoksuun ja metroaseman käytävältä sisään vaunuun asti kantautuvaan virtsanlemuun. Asema asemalta tiukkenevassa metrossa asetan kassin vatsani eteen, jotta mahdun hengittämään esteettä.


Lasittuneita katseita, murjottavia metroilmeitä. Hiljaisuutta halkoo ainoastaan metrovaunun kolke ja kirskuna sen mönkiessä asemalta toiselle jossain Pariisin uumenissa. Aamuäreys on käsinkosketeltavaa.


Metsäläisenä ahdistun väkijoukossa. Siksi luon itselleni rinnakkaisuniversumin, oman kuplan, jossa olen ypöyksin. Ipod ja kirja riittävät. Sekunneissa olen Gotlannin saarella selvittämässä murhamysteeriä. Hyinen tuuli puhaltaa ja...

"Excusez-moi madame, anteeksi että häiritsen, mutta huomasin kirjanmerkkinne..." 

Havahdun ja katson vieressäni hymyilevää naista, joka pyytää uudelleen anteeksi. Nyppään taustamusiikkinapit korvistani. 

"Keräilen kirjanmerkkejä ja haluaisin vaihtaa merkkinne. Voitte valita omistani, katsokaa, minulla on monta erilaista..." 

Nopean neuvottelun tuloksena ruotsalainen mainosmerkkini vaihtuu ranskalaiseen ja matkani jatkuu murhamysteerin siivittämänä.



Ranskalainen, pitkään Tukholmassa asunut tuttavani huomautti joskus, miten Pariisissa kaikki lukevat metrossa kirjoja. 

"Tukholman Tunnelbanassa kukaan ei lue kirjoja, korkeintaan Metro-lehteä", tuttuni valitti. 

Hän uskoi tämän osoittavan, että pariisilaiset ovat tukholmalaisia kultivoituneempia. Itse väittäisin tämän johtuvan lähinnä siitä, että metromatkat ovat Tukholmassa keskimäärin lyhyempiä kuin Pariisissa. 


Ranskalaiset kirjat eivät sovi samaan hyllyyn normaalikirjojen kanssa. Huomaatko syyn?

Olen löytänyt kirjallisuuden uudelleen metromatkailun myötä. Nuoruuden himolukijan kirjallisuusharrastus supistui aikoinaan yliopisto-opiskelujen myötä pakollisten tenttikirjojen sisällysluetteloihin ja naistenlehtiin. 

Valitettavasti en voi kehua nytkään lukevani mitään korkeakirjallisuutta. Dekkarit ovat sopivan koukuttavia, niiden juonta on helppo seurata metronvaihdoksista johtuvista tauoista huolimatta ja ne kulkevat kevyesti käsivarrella laiturilta toiselle puikkelehtiessa. Kielitaidon tukemiseksi luen yleensä englanniksi tai ruotsiksi. Kulloinkin luvun alla oleva kirja kulkee mukanani kaikkialle, se on helppo napata hiljaisena hetkenä kassista esiin tai rauhoittua tungoksessa omaan yksityiseen todellisuuteen.

Aina tämä "oma universumi" -tekniikka ei kuitenkaan toimi. Varsinkin ruotsinkielisten kirjojen "hassut kirjaimet" herättävät joskus kanssamatkustajien huomion. Tämän huomaa yleensä siitä, kun vierustoveri silmäilee enemmän tai vähemmän huomaamattomasti sivuja tai kirjan kantta olkapääni yli. 

Yritän jättää silmäilyt viimeiseen asti huomioimatta, kunnes vierustoveri ei enää kykene hillitsemään uteliaisuuttaan: "Anteeksi madame, huomasin kirjanne... Oletteko mahdollisesti islantilainen?"


2 kommenttia:

  1. "Excusez-moi madame..." Hyvin on lakimuutos mennyt perille... ;)

    Kiitos muuten kuvauksesta, pääsin hyvin tunnelmaan. Oli myös lohduttavan lohdutonta kuulla, että yliopistolla siis oikeasti on systemaattinen vaikutus isänmaan toivojen sivistymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan kommentista. :)
      Juu, yliopisto vei huvin lukemisesta. Opettelen tässä vähitellen sitä huvia uudestaan. Metrossa on onneksi aikaa keskittyä olennaisiin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.