Intialaistunnelmia Montmartren liepeillä

Muumit varautuvat talven tuloon ja talviuniin syömällä neulasia. Tämä blogi tuntuu puolestaan täyttyvän ruokaan liittyvistä postauksista. Olen pahoillani. Mutta en niin pahoillani, ettenkö postaisi vielä yhtä ruokaan liittyvää päivitystä. 

Syksyllä kun säät kylmenevät, alan aina haikailla intialaista ruokaa. Pariisissa lemppari-intialainen on vielä hakusessa, joten surffailin lauantaina sunnuntailounasta varten monituisilla arvostelusivustoilla netin syövereissä. Löytyi 9. kaupunginosassa, kivenheiton päässä Sacré Coeuriltä sijaitseva Palais du Grand Moghol, joka oli haalinut neljästä viiteen tähteä sivustolla kuin sivustolla. 

Sinne siis.

Tavallisesti soitamme mahdolliset varaukset, mutta nyt tein ensimmäistä kertaa varauksen netin kautta. Sivustona oli lafourchette.com, joka tarjosi sivuston kautta varanneille 40 %:n alennuksen lounaasta, joka sisältää alku- ja pääruoan tai pääruoan ja jälkiruoan. Varauksen tehtyäni sain vahvistuksen sekä sähköpostitse että tekstiviestinä.

Kun saavuimme paikalle, salin pöydät tuntuivat olevan täynnä. Meille löytyi kuitenkin varattu pöytä - joka tosin oli luultavasti ravintolan ikävimmällä paikalla. Selkäni takaa ahtautui jatkuva ihmisvirta, joko asiakkaita matkalla takanani sijainneeseen vessaan (joka ei onneksi sentään aiheuttanut hajuhaittoja) tai viereisiin pöytiin kulkevia tarjoilijoita.

Aterian hintaan sisältynyt alkupala. Suokaa anteeksi asiantuntemattomuuteni intialaisen keittiön suhteen, mutta minulla ei ole hajuakaan kastikkeiden mahdollisista nimistä. Kauimmainen oli jotain vihertävää jogurttikastiketta, keskimmäinen makeahkoa mangojuttua ja lähimmäinen tulista kasvissörsseliä.

Sisustus on ravintolan nettisivujen mukaan "suoraan Intiasta". Itse en ole koskaan Intiassa käynyt, joten minun on vain luotettava ravintolan sanaan. Itse pidin sisustusta viihtyisänä ja mukavan eksoottisena. Valitettavasti ravintola oli täynnä, enkä pitänyt soveliaana valokuvata syöviä ihmisiä, joten kuvituksena kuvia ravintolan katosta. Tarkemman kuvan sisustuksesta saa kurkistamalla tänne. Taustalla soi melko vaimeasti samantyyppinen intialainen musiikki kuin ravintolan internetsivustolla.

Ympäröivissä pöydissä ihmiset istuivat aterioita tai tilauksen ottajaa odottaen, joten päätimme tilata aperitiivit. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä odotusaika venyi melko pitkäksi. Ravintolassa oli korkeintaan viitisenkymmentä asiakasta, joita hyöri palvelemassa viisi tarjoilijaa, joten suhdeluvun olisi pitänyt olla enemmän kuin kohdallaan. Tarjoilijat olivat todella kilttejä ja kohteliaita, mutta kaikki tapahtui touhukkuudesta huolimatta tuskallisen hitaasti ja tehottomasti, esimerkiksi ruokajuomia piti kysyä kolmeen otteeseen. Sunnuntailounas saattaa olla ravintolan kiireisin hetki, joten voi olla, että muulloin asiakaspalvelukin on tehokkaampaa.

Seuralaiseni valitsi tikka masala -kanaa. Tarjoilijan kysyessä kuinka tulista hän tikka masalastaan haluaa, seuralaiseni toivoi erittäin tulista. Pöytään toimitettu tikka masala oli todella herkullista, mutta tulisuutta siinä ei kyllä ollut hitustakaan.

Itse tilasin kana-pähkinä-kormaa, joka oli mukavan pehmeää ja herkullista. 

Plussaa tarjoilijoille annan ehdottomasti hyvästä englannin kielen taidosta. Kuulimme, että ainakin pari tarjoilijaa puhui brittiaksentilla lähipöydän amerikkalaisseurueen kanssa. Hieman ärsyttäväksi koin sen sijaan sen, että eräs heistä toisti kaiken ranskaksi sanomansa minulle heti perään englanniksi. Hyvä on, ehkä minulla oli ranskanintialaisen korvaan vieras korostus ranskassani, mutta en itse missään vaiheessa puhunut hemmolle englantia. 

Ymmärrän kyllä, että tarkoitus on näillä väkisin englanniksi vänkkääjillä varmasti hyvä, mutta tuntuuhan se jotenkin turhauttavalta, kun kotikieli on jo viimeiset viisi vuotta ollut ranska (ja sitä ennenkin seurustelin ranskaksi useita vuosia), eikä se englannin puhuminen kommunikointia yleensä edes mitenkään helpota (varsinkaan perusranskalaisen kanssa), itse asiassa ranskan puhuminen on minulle tällä hetkellä englantia vaivattomampaa. Tätä väkisin englannin tankkaamista kyllä tapahtuu yhä harvemmin ja harvemmin, mutta varsinkin turistipaikoissa tähän törmää yhä aina silloin tällöin.

Lisukkeena riisiä...

Ja aivan mahtavaa juusto-naan-leipää, joka tosin oli aika tarpeetonta, kun ruoka ei ollut lainkaan tulista.

Seuralaiseni jälkiruoka oli jonkinlainen kookospaistos (jälleen anteeksipyyntö, jos nyt en tunnista jotain intialaista klassikkojälkiruokaa).

Itse herkuttelin ruusunterälehti- ja vaniljajäätelöllä. En ollut ennen ruusujäätelöä maistanutkaan. Mielenkiintoinen maku, sopi mainiosti intialaisen ruoan päälle.

Pienistä puutteista huolimatta laskun hetkellä kokemus kääntyi positiivisen puolelle. Koko ateria aperitiiveineen, pääruokineen, jälkiruokineen, ruokajuomineen (pieni karahvi viiniä ja vettä) ja kahveineen maksoi 33 euroa. Hintaa laski 40 %:n Lafourchette.com-alennuksen lisäksi se, että meille tarjottiin hitaan palvelun vuoksi kahvit kaupan päälle - vaikka emme olleet asiasta edes kommentoineet. 

Tähän saattoi osaltaan vaikuttaa kaksi seikkaa: olimme varanneet Lafourchette.comin kautta, mikä tarkoitti sitä, että ruoka-arviomme päätyisi nettiin. Kyseinen sivusto nimittäin pyytää kauttaan varanneita arvioimaan kokemuksensa sivustolle ruokailun jälkeen. Toisekseen tarjoilijat huomasivat, että kuvasimme annoksia, mikä sekin saattoi vihjata henkilökunnalle, että kokemuksemme päätyisivät julkiseen levitykseen.

Lafourchette.com oli ainakin tämän yhden kokemuksen perusteella positiivinen löytö, jota tulemme luultavasti kokeilemaan toistekin, ainakin, jos löydämme yhtä hyviä tarjouksia. Sivuston kautta voi varata pöytiä Pariisin lisäksi muistakin suurista kaupungeista. Ravintolavalikoima on ainakin Pariisissa monipuolinen, vaikka ihan kaikki ravintolat eivät tietenkään palvelusta löydy. Sivuston palvelut ovat tarjolla sitä paitsi myös englanniksi TheFork-sivustolla. Asiakasarvioidensa ansiosta sivusto on mielenkiintoinen vaihtoehto kielitaidottomalle, joka etsii hyvää ravintolavaihtoehtoa - varaaminenkin on ehkä helpompaa ranskantaidottomalle netitse kuin soittaen.


Grand Palais du Moghol
9, rue Gérando
Metro: Anvers

Ruotsalainen karkkikauppa

Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi blogissa vietetään tänään karkkipäivää ja pujahdetaan ruotsalaiseen karkkikauppaan 9. kaupunginosassa.

Käramellissä on kaupan karkin lisäksi kaikenlaista ruotsalaishenkistä söpöstelytavaraa.

...Mutta tärkeintä on tietysti monipuolinen irtokarkkivalikoima, ja etenkin salmiakki! Netistä löytyneiden asiakasarvioiden mukaan ranskalaisten valtaosa pitää salmiakkia kuvottavana tuotteena, mutta ehkä pohjoismaiset asiakkaat pitävät Käramellin leivänsyrjässä kiinni? Irtokarkki maksoi parisen euroa sadalta grammalta.*

Ainoa miinukseni menee Käramellille siitä, että karkit ovat koko pitkän päivän kannettomassa astiassa. Tämän vuoksi osa karkeista oli hieman sitkeänkuivakoita. Salmiakin makuun se ei tietysti suoraan vaikuta.

Tarjolla oli myös ruotsalaisten lastenkirjaklassikoiden ranskankielisiä versioita.

Joku ehkä muistanee, että 9. kaupunginosassa on toinenkin ruotsalaisputiikki, nimittäin Affären (blogipostaukseni tässä ja kaupan nettisivut täällä). Affärenin tuotevalikoima on muuten huomattavasti monipuolisempi, mutta irtokarkkihimon yllättäessä kannattaa kyllä poiketa Käramellissä.

Saa Käramellistä hilloa ja hunajaakin.

...ja kenkiä...

Oma saaliini ei jäänyt ihan yhtä laihaksi kuin kuvasta voisi päätellä. Joku salaperäinen rohmu vain ehti mässyttää osan namuista ennen niiden ikuistamista.

Käramell
15, rue des Martyrs
Metro: Notre Dame de Lorette/Saint-Georges

---
*Totta puhuen olin niin salmiakkihimohuumassa, etten edes tarkistanut hintoja...

Kahvittelusta ja sen hinnasta

Mielikuvissa Pariisi yhdistyy idyllisiin mutta ylihintaisiin katukahviloihin, joihin pysähdytään nauttimaan tummapaahtoista ranskalaiskahvia ja katselemaan ohitse lipuvaa kaupunkia.

Ranskalaiset eivät ole lähellekään maailmanennätystä hallussaan pitävien suomalaisten veroisia kahvittelijoita, vaan edustavat kahvinkulutuksessaan eurooppalaista keskitasoa. Kahvilakulttuurin maineen lähde ei olekaan suunnaton sumpin kittaaminen, vaan kaikki siinä ympärillä: seurustelu, hetkestä nauttiminen ja ihmisten tarkkailu. 

Kaikki tietävät, ettei kahvittelu ole ilmainen ylellisyys, varsinkaan Pariisissa. Yllättävää kyllä, Ranskan keskimääräisesti kalleinta kahviseutua ei silti ole Pariisi ja Île de France (espresso keskimäärin 1,66 euroa), vaan Bordeaux ja koko Aquitaine (espresso keskimäärin 1,72 euroa). Keskimäärin edullisinta kahvi on Limousinessa (1,30 euroa) ja Korsikalla (1,33 euroa). 

Kahvilassa kahvin hintaan sisältyy pelkän juoman lisäksi paikan tunnelma ja sijainti sekä tietysti (mahdollinen) asiakaspalvelu. Kahvilan baaritiskillä tarjoiltu kahvi maksaa Ranskassa keskimäärin 1,38 euroa. Sama sumppi pöytään tarjoiltuna maksaa keskimäärin 2,34 euroa. Ennen kahvin tilaamista kannattaakin harkita, etsiikö vain kofeiinitankkausta vai pientä ylellisyyttä arkeen, ja valita kahvilansa ja mahdollisen istuinpaikkansa sen mukaan.

Kuvan kahvi maksoi 15. kaupunginosassa 2,90 euroa. Pieni keksi tuli kaupan päälle.

Kahvin hinnoissa on Pariisissa suuria eroja, jotka voivat juontua paitsi kalliista osoitteesta, myös maineikkaasta historiasta. Le Figaro listasi esimerkkejä Pariisin kalleimmista espressokupposista:

Café de l'Esplanade 
(7. arr.; Invalidesin tuntumassa): 4 euroa.
Café de Flore 
(6.arr.; Saint Germain des Prés; Surrealismin syntysija ja 1930-luvun pariisilaisten kirjallisuuspiirien kantapaikka): 4,10 euroa (hinta paikan ruokalistalta, Le Figaron mukaan hinta on 4,40 euroa...)
Café de la Paix 
(9.arr.; Opéra Garnier'n tuntumassa; v. 1862 avatun kahvilan kanta-asiakaspiiriin ovat lukeutuneet mm. Émile Zola, Tšaikovski, Oscar Wilde ja Ernest Hemingway): 6 euroa
Fouquet's 
(8. arr; Champs-Élysées'llä. Sarkozy juhli täällä presidentivaalivoittoaan vuonna 2007, minkä jälkeen kahvila nousi joidenkin silmissä blingblingin ja snobieliitin symboliksi): 10 euroa.

Pariisissa on tarjolla vaihtoehtoja myös heille, jotka eivät etsi maineikasta kahvilaa, vaan  edullista kahvikupposta. Pariisin kaupunki keräsi yli 70 pariisilaiskuppilaa käsittävän luettelon kahviloista, joista espresson saa eurolla. Yllättävää kyllä, euron kahvia kaipaavan ei tarvitse lähteä laitakaupungille. 


Afficher les cafés à 1 euro ou moins sur une carte plus grande

Tarkka lista kahviloista ja kuppiloista avautuu klikkaamalla kartan alla olevaa linkkiä. Au comptoir tarkoittaa, että euron kahvin saa tiskillä nautittuna, en salle puolestaan tarkoittaa, että kahvin saa eurolla myös pöytiintarjoiltuna.

Uutinen espressokupin keskihinnasta Ranskassa esim. täällä.

Sunnuntaiaamun piirrettyjä

Sunnuntaiaamuna kuuluu nousta ennen kukonlaulua (sillä aamu on ihmiselämän parasta aikaa. On, on!) ja rynnätä katsomaan piirrettyjä. Tämän totuuden opin jo lähes kolmisenkymmentä vuotta sitten. Teini-iässä taito pääsi vähän ruostumaan (vaikka aamuihmisyys ei), mutta tänään oli aika verestää vanhoja taitoja. Syystä tai toisesta perhe ei näyttänyt yhtään arvostavan kokeiluani, jopa kissoja näytti jurppivan kolisteluni ennen auringonnousua. Kehotan kuitenkin ennen tuomitsemista jokaista kokeilemaan ennakkoluulottomasti ihan itse. Sunnuntaikin on paljon pidempi, kun siitä herää nauttimaan tarpeeksi ajoissa. (On, on!)

Tässä piirrostuokioni tuloksia:

Le Tableau (The Painting)

Le Tableau vaikutti ensi alkuun lupaavalta. Persoonallinen piirrosjälki yhdistettynä hyviin arvostelupisteisiin (IMDb:ssä ranskalaisfilmille hulppeat 7,2/10 ja Allocinéssäkin 4/5) herättivät kiinnostukseni. Elokuvaa kehuttiin runolliseksi ja moniulotteiseksi tarinaksi, jossa on syvällinen opetus.

Surrealistisen tarinan alussa piirroshahmot ovat kerääntyneet linnaan. Taiteilija, joka kaikki hahmot on luonut, on kadonnut, vaikka osa hahmoista on jäänyt keskeneräisiksi. Valmiit hahmot päättävät, ettei taiteilija ole tulossa taikaisin, ja että keskeneräiset hahmot ovat vähemmän arvokkaita, eivätkä siksi ansaitse päästä linnaan. 

Pari keskeneräistä hahmoa ynnä eräs keskeneräiseen hahmoon rakastunut valmis piirroshahmo sitten päättävät lähteä etsimään taiteilijaa, jotta saisivat tietää, miksei tämä ole viimeistellyt kaikkia hahmoja.

Kuten sanottua, arvosteluissa monet kehuivat elokuvaa syvälliseksi. Alun lähes ahdistavien ja lievästi sanottuna alleviivaavien rotujaottelukohtausten jälkeen elokuva kuitenkin herpaantuu päämäärättömäksi haahuiluksi. Plussaa silti mielenkiintoisesta kuvamaailmasta ja kauniista klassisesta musiikista.



Riinan pisteet: 5/10


--

Un monstre à Paris (A Monster in Paris / Kaunotar ja Monsteri - Seikkailu Pariisissa)

Ollaan vuoden 1910 Pariisissa. Belle Époque kukoistaa, Seine tulvii ja salaperäinen hirviö pelottaa pariisilaisia.

Un monstre à Paris oli minulle positiivinen yllätys. Juoni on yksinkertainen, mutta kyseessä onkin lähinnä lastenelokuva. Kulissina toimii suloinen viime vuosisadan alun Pariisi, josta on mukava bongata tuttuja paikkoja. Kaltaiseni amatöörin silmissä tämän ranskalaiselokuvan animaatio ei kalpene vaikkapa huomattavasti isomman budjetin Pixar-elokuville.

Henkilöhahmot ovat sympaattisia. Pääparina - hirviön lisäksi - ääninäyttelevät ranskankielisessä alkuperäisversiossa Vanessa Paradis ja koomikko Gad Elmaleh. Vanessa loistaa roolissaan, mutta Gad - eräs suosikkikoomikoistani - oli hienoinen pettymys. Vanessan roolihahmo Lucille on laulajatar, joten mukana on myös muutamia musiikkinumeroita. Musiikkinumerot eivät kuitenkaan tuntuneet vaivaannuttavan päälleliimatuilta, kuten joskus vaikkapa Disney-elokuvissa, vaan ne toivat elokuvaan miellyttävän lisän. Kappaleet säveltänyt Mathieu Chedid eli "M" esittää myös elokuvassa hirviötä.

Herttainen pieni sunnuntaiviihdehetki! Jos oikein olen ymmärtänyt, elokuva on Suomessa ilmeisesti mennyt suoraan DVD-levitykseen. En ole varma, minkä kielisenä elokuvaa Suomessa kaupataan, mutta jos mahdollista, kannattaa tietysti yrittää saada käsiinsä alkuperäiskielinen vaihtoehto. Jo pelkästään Vanessan lauluesitysten vuoksi.

Elokuvan englanninkielinen traileri:

Vanessa Paradis ja M esittävät elokuvan hittikappaleen:

Riinan pisteet: 8/10

Suklaatasuklaatasuklaata - Salon du chocolat

Mikä on ratkaisu synkeän marraskuun ankeuteen? Suklaapa hyvinkin.

Oman annokseni sain Pariisin vuotuisilta suklaamessuilta (Salon du Chocolat), jotka ovat käynnissä Porte de Versailles'n messukeskuksessa tämän viikon loppuun.

Tungos oli kova, mutta ihmiset olivat pääosin hyväntuulisia. Kukapa tällaisten suklaavuorien keskellä voisi murjottaakaan?

Suklaamuotia eri puolilta maailmaa. Huomaa hameen helmasta kadonnut suklaapala. Ahneita katsojia?

Väkeä mustanaan.

Ranskassa kun ollaan, tarjolla oli suklaapalan painikkeeksi erilaisia liköörejä...

...ja tietysti oikeanlainen viini!

Teen ja suklaan ystäville.

Merihenkisiä suklaaherkkuja Île de Réltä.

Herkullisen näköisiä koruja myy Manu Creation. Korut tehdään käsityönä Ranskassa.

Vanhanajan macaroneja ja pakollinen Manneken pis.

Macaroneja moneen makuun.

Suklaata oli yhdistetty aivan kaikkeen, kuten vaikkapa sipulihillokkeeseen ja hanhenmaksaan. Tarjolla oli myös "alkoholitonta suklaasangriaa". 

Leonidas-suklaatalon toteuttama Keski-Amerikan intiaanien suklaajumala Quetzalcoatl. Yli 3 metrin korkeuteen kohoavaan patsaaseen oli käytetty 500 kg suklaata.

Petit Ourson -suklaanallet viettävät tänä vuonna viisikymppisiään. Oikealla värikkäitä suklaaraekukkasia.

Uskokaa tai älkää, mutta en ostanut mitään. Sain nimittäin suklaanhimoni vähäksi aikaa tyydytettyä ihan vain maistiaisten voimin.


Salon du Chocolat Pariisissa 31.10. - 4.11.2012
Porte de Versailles'n messukeskukusessa
Metro: Porte de Versailles/Balard

Attention !

Je viens d'apprendre qu'il y en a quelques-uns qui lisent ce petit blog avec une traduction automatique. C'est sympa, mais faites attention, car les traductions ne sont pas 100 % correctes...!

Olen hiljattain saanut tietää, että blogiani lueskellaan satunnaisesti myös ranskaksi, konekäännösten avulla. Tosi kiva juttu, mutta käännöksissä on ajoittain pieniä epätarkkuuksia...

La traduction Google de mon article du 30 octobre / Google-käännös postauksestani 30.10.

----

Toinen varoituksen sana koskee pariisilaisasuntojen kosteusvaurioita (okei, tämä oli ehkä tämän blogin historian huonoin aasinsilta...).

Kosteusvauriot ja suoranainen home tuntuvat olevan pariisilaisasunnoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Île de Francen asukkaiden kansanterveyttä tutkiva Observatoire régional de santé teki vuonna 2010 tutkimuksen huonon sisäilman ja asuntojen kosteusvaurioiden vaikutuksista ihmisiin. Tutkimukseen valikoituneista asunnoista 25 %:ssa oli ainakin jokin merkki kosteudesta tai homeesta, 17 %:ssa asunnoista oli silminnähtävää hometta.

Meillä ei hometta ole käynyt ilmi, mutta makuuhuoneen ilmasto on ajoittain varsin trooppinen, varsinkin nyt, kun kissojen vuoksi ovi pysyy öisin kiinni ja toisaalta vedon vuoksi ikkunaakaan ei voi pitää koko yötä auki. Hankimme siis makuuhuoneen nurkkaan ilmankuivaimen. 

En itse ollut koko laitteesta kuullutkaan, muistelin vain lapsuudestani 1980-luvulta ilmankosteuttimia, joita tuntui olevan tuolloin vähän joka olohuoneen nurkassa. Suhtauduin keksintöön vähän skeptisesti: miten tuollainen parikymmentä senttiä korkea sähkötön muovikapistus voisi muka kuivata ilmaa? 

Jostain kipposeen nestettä kuitenkin tiivistyy (nami nami) ja ilma tuntuu ihan aistinvaraisestikin arvioiden kuivemmalta.

Estetiikasta viis, jos vehje toimii. Tässä vajaan viikon nestekertymä.

Huonompi tuuri kosteusongelmien kanssa on käynyt kaveripariskunnalla, joka hiljattain osti Pariisista vanhasta kivitalosta persoonallisen, joskin tiukkaa remonttia vaativan, monikerroksisen huoneiston. Kun remontti oli ehtinyt edetä ns. purkuvaiheeseen, löytyi lastenhuoneeksi kaavaillusta alakerran huoneesta... (tähän sellaista jännitystä tiivistävää musiikkia) ...kaivo! Lattian alle oli piilotettu maapallon ytimeen asti ulottuva kaivo, joka oli täynnä epämääräistä vedenkaltaista nestettä. Asunnon entinen omistaja oli kokonaan unohtanut mainita tämän pikku sivuseikan.

Asunnonostajalla on omat murheensa, vuokralaisella omansa. Vuokralaiset voivat toisaalta huokaista taas helpotuksesta vähäksi aikaa. Tästä päivästä lukien aina maaliskuun 15. päivään asti Ranskassa on nimittäin kiellettyä häätää vuokralaisia, vaikka siihen olisi oikeusistuimen päätös. Lain tavoitteena on suojella kodittomia paleltumiskuolemalta, mutta toisaalta se osaltaan tekee vuokranantajista entistä tiukempia vuokralaisia valikoidessaan. Tiedän jopa muutamia asuntoja, jotka ovat jossain vaiheessa olleet tyhjillään useita vuosia, kun omistaja on haluton vuokraamaan asuntoa tuntemattomille. 

Oikein mukavaa "toussainttia" kaikille!