Sunnuntaikävelyllä: Canal Saint Martin

Kuinka moni muistaa Amélie-elokuvasta kohtauksen, jossa listataan Amélien elämän pieniä nautintoja, kuten käden upottaminen jyväsäkkiin tai crème brûléen kuoren rikkominen lusikalla? Eräs Amélien pienistä iloista oli "leipien" heittely kivillä Canal Saint Martinillä. 

Sinnepä suuntasin minäkin tänään nauttimaan sunnuntaiauringosta.

Tarina kertoo, että Amélien leipienheittelykohtaus kuvattiin tässä, rue de la Grange aux Bellesin kohdalla.

Tarina kertoo myös, ettei Audrey Tautou osannut oikeasti heitellä leipiä, joten ne piti lisätä jälkikäteen tietokoneella.

Canal Saint Martinin alue oli kuulemma kymmenisen vuotta sitten vielä jokseenkin työläiskorttelia, mutta on sittemmin boboistunut.

Rakkauslukot, nuo söpöstelevät syöpäläiset, ovat vallanneet siltoja myös Canal Saint Martinilla.

Jos minulta kysytään, alue on parhaimmillaan sunnuntaipäivisin, kun kanavaa reunustavat kadut suljetaan autoliikenteeltä.

Kanavan rannat ovat täynnä baareja ja pikku ravintoloita.

Munamies?

Päivisin rannat ovat täynnä perheitä, kesäiltaisin rannoille kokoontuu nuoria piknikille tai muuten vain juopottelemaan. Alkuillasta tunnelma on vielä mukava, mutta mitä myöhemmäksi ilta etenee, sen epämiellyttävämmäksi tunnelma käy. 

Ja kuumalla säällä saattaa lemahtaa Seine ja virtsa...

I found Waldo/Wally! Tai ranskalaisittain: J'ai trouvé Charlie !

Korttelikoripalloa

Canal Saint Martinin laidalla sijaitseva Jardin Villemin -puisto

Canal Saint Martin on tuttu myös Marcel Carnén vuonna 1938 valmistuneesta Hôtel du Nord -elokuvasta - joka tosin kuvattiin todellisuudessa Boulogne-Billancourtiin rakennetuissa lavasteissa.

Nykyisin Hôtel du Nord toimii ravintolana.

Vähemmän romanttisia olivat kaikki Seinessä kelluvat jätteet.

Tässä ainoa vene, jonka kanavalla tänään näin.

Seineä Bassin de la Villetteen yhdistävä Canal Saint Martin kulkee 10. ja 11. kaupunginosien alueilla (osittain myös maan alla).

Metro: esim. République; Goncourt

La nuit blanche

Lyyrisillä ranskalaisilla on runoisa ilmaus yölle, jona ei saada unta ollenkaan: une nuit blanche eli valkoinen yö.

Aiheeseen liittymätön kuvitus Marais'n kaupunginosasta.

Nuit blanche on myös vuotuinen kulttuuritapahtuma, jossa pariisilaisille tarjoillaan yhden yön ajan ilmaiseksi kulttuurielämyksiä eri puolilla kaupunkia. Nuit blanchen laittoi alulle Pariisin pormestari Bertrand Delanoë kymmenen vuotta sitten. Miekkoseni osallistui tuolloin tuohon kaikkien aikojen ensimmäiseen Nuit Blancheen. Hän oli katsastamassa jonkinlaista installaatiota öisessä 19. kaupunginosassa, kun juttusille lyöttäytyi (tuolloin parikymppisen miekkoseni silmissä) vanhempi mieshenkilö, jota seurasi jonkinlainen pienehkö porukka. Mies näytti tutulta, mutta vasta juttutuokion päätyttyä miekkoseni tajusi juttuseuransa olleen itse Delanoë. Miekkoseni ilta jatkui mukavissa merkeissä, mutta Delanoëlle kävi vähän ikävämmin: vain tovia myöhemmin häntä puukotettiin. Puukottaja perustelu: "En pidä poliitikoista tai homoseksuaaleista".

Kuten ehkä fiksumpi jo oivalsi, vuotuinen Nuit blanche järjestetään tänä yönä alkaen klo 19 ja jatkuen, hieman kohteesta riippuen, jopa aina aamuun asti. Metrolinjat 14 ja 1 liikennöivät poikkeuksellisesti läpi yön ja matka on klo 02 - 05.30 maksuton. Lisätietoja ja ohjelma täältä.

Sää näyttää sen verran sateiselta, että itse vielä harkitsen omaa osallistumistani. Ehdin kuitenkin jo poimia ohjelmasta muutaman suosikkitäkyn:

1. Poikkeuksellisia panoraamanäkymiä Pariisiin:
Tarjolla on vapaa pääsy yleensä yleisöltä suljetuille kattoterasseille julkisissa rakennuksissa eri puolilla Pariisia. Aihepiiriin liittyen Wipplay.com-sivusto järjestää kuvauskilpailun, jonka aihepiirinä on kuvata öisiä kaupunkikuvia korkealta paikalta. Kukin osanottaja voi osallistua korkeintaan kuudella kuvalla, kilpailuaikaa on lokakuun lopulle.

2. Bubble your Life:
Visuaalisuuteen ja ääniin nojautuva teos lupaa satumaista tunnelmaa Marais'lla sijaitsevan Musée des Archives Nationales -museon pihalle.

3. La chambre professionnelle des Artisans Boulangers-Patissiers eli leipureiden ammattijärjestön talo laboratorioineen pitää avoimet
Tarjolla on uunituoreita leipäsiä ja leivonnaisia ja samalla pääsee tutustumaan tämän taiteenlajin tuotekehittelyyn. Ei tosin taida sopia karppaajille?

4. Avoimet ovet Assemblée Nationalessa (eli Ranskan parlamentin alahuoneessa):
Syystä tai toisesta ajatus aamuyön tunneista assemblée nationalen käytävillä tuntuu kiehtovalta...

Abdel Abdessemed on ikuistanut Zidanen kuuluisa "coup de boule":n patsaaksi Centre Pompidoun eteen. 

Meet My Project: Suomalaista designia Pariisissa

Meet My Projectin tarkoituksena on esitellä kansainvälisiä muotoilijoita ja suunnittelijoita, paljastaa uusia suuntauksia ja tuoda esille innovaatioita designissa.

Meet My Projectin näyttelyitä on ollut esillä neljästi vuodessa Pariisissa, Milanossa ja Tukholmassa. Näyttelyt yhdistetään tavallisesti alan suuriin ammattilaismessuihin, mutta se on suunnattu paitsi ammattilaisille myös suurelle yleisölle.

Tämänkertaisen LINK-näyttelyn on koonnut ranskalainen teollisuusmuotoilija Matali Crasset (joka itse kirjoittaa nimensä taiteellisesti pienillä alkukirjaimilla. Tosikkona kielipoliisina kieltäydyn noudattamasta ohjetta).

Minut houkutteli BHV-tavaratalon 5. kerroksessa sijaitsevalle näyttelypaikalle tieto siitä, että mukana oli mm. japanilaisten, ranskalaisten ja ruotsalaisten ohella myös suomalaisilta muotoilijoilta: Bette Eklundilta, Harri Koskiselta, Paola Suhoselta, Susan Elolta, Tapio Anttilalta ja Mikko Paakkaselta.

Pienehkö näyttelytila oli hauskasti toteutettu. Pyöreän huoneen suurista ikkunoista avautuva näkymä Pariisin kattojen ylle loi mielenkiintoisen kontrastin modernia henkiviin esineisiin. Retromainen oranssi yhdisti erilliset esineet yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Kissaperheeseen sopimaton maljakko. (Lisa Hilland)

Palovaroittimia suomalaisittain. (Harri Koskinen & Paola Suhonen for Jalo Helsinki)

Viilua ja neonvärejä yhdisteleviä lautas-/tarjotinratkaisuja. (Takami Shimamura for Asahi)

Koiramainen lamppu. Usin-e & Pierre Stadelmann for L'Edito 

Pahvinen lamppuratkaisu. (Alexandre Bocher)

Sohva: Tapio Anttila for Pedro

Tapio Anttila for Pedro

Kahvalliset jakkarat sai pinoon. (Daniel Svahn)

Ensimmäinen mielleyhtymäni näistä kupposista oli WTC. (Ema Pradère)

Sinitaivas ja Pariisin katot loivat hauskan kontrastin sisätilan retrolle oranssille, jota ilman ulkopuolella avautuva Pariisi olisi saattanut varastaa huomion näyttelytilan esineiltä.

Kaikupohjaa sirkutukselle antava linnunruokintateline. (Florie Bichard)

Valaisinten innoitus lähti pilvistä. Nälkäiselle saattaa tulla mieleen perunalastu, tylsämieliselle pakkauspehmusteet.(Domei Endo)

Rinkulaisia lautasia. (Anais Gauthier)

Keraamisessa tarjottimessa on jo valmiina painaumat viinipulloista, viinilaseista ja kahvikupeista. (Pier Pitacco)

Retrokankaisen linnun sisään on kätketty valaisin. Pesä on söpö, mutta näyttää varsinaiselta pölynkerääjältä. (Pier Pitacco for Alessi )

Pier Pitacco

Meet My Project: LINK 12.9. - 3.11.2012
L'Observatoire de BHV (BHV-tavaratalon 5. kerros)
52, rue de Rivoli
Metro: Hôtel de Ville

Ranskankielinen katalogi täällä

Pariisi Hollywoodin silmin

Moni pettyy Pariisiin. Kaupunki ei olekaan suloinen hattara, joka vivahtaa taiteellisesti punaviiniltä ja mustalta kahvilta. Se haisee, se meluaa, se tönii ja sen kaduilla on roskia ja kerjäläisiä.

Kuka sitten väitti, että Pariisi olisi hattara? Kuka meille on valehdellut?


Exposition : Paris vu par Hollywood par mairiedeparis

Yhden vastauksen tähän kysymykseen saa Paris vu par Hollywood -näyttelyssä, jossa keskitytään tutkimaan sitä kuvaa, jonka Hollywood piirtää Pariisista. Itse asiassa tuo kuva kertoo paljon enemmän Hollywoodista ja amerikkalaisesta sielunmaisemasta kuin oikeasta ja elävästä eurooppalaisesta suurkaupungista.

Heti Hollywoodin alkupäivistä asti Pariisi pääsi symboloimaan dekadenssia. Itse asiassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kaksinaismoralistisen Hollywoodin piti ulkoistaa moraalin säröt sijoittamalla avioliiton ulkopuolisista suhteista kertovat tarinat Pariisiin (kuten esimerkiksi elokuvassa Design for Living / Meidän herrojen kesken). Pariisissa oltiin kevytkenkäisiä, humalluttiin absintista ja kuoltiin kaksintaisteluissa. Toisaalta Pariisi oli mystisen elegantti ja hienostuneen eksoottinen. Tämä paheksunnan ja ihailun yhdistelmä on ollut huima innoittaja Hollywoodille: Aikojen saatossa on tehty 800 Pariisiin sijoittuvaa amerikkalaiselokuvaa!

Alkuun Hollywoodin Pariisi oli pahvisia Eiffel-lavasteita. Eiffel oli tärkeä, sillä siitä kaupungin tunnisti. Muuten lavasteet eivät välttämättä juuri vastanneet todellisuutta. Esimerkiksi Ernst Lubitsch teki kymmenisen Pariisiin sijoittunutta elokuvaa astumatta koskaan itse jalallaan Pariisiin. Mutta sillä ei ollut merkitystä, sillä Hollywood ei pyrkinyt tuolloin kuvaamaan todellista Pariisia. Pariisi oli mielikuvitusmaailma, jonka tarkoitus oli tarjota vain elegantit puitteet aikuisten saduille.

Kieltotauluja ei ollut, joten koitin onneani kameran kanssa. Neljännen kuvan jälkeen vartija tuli ilmoittamaan, että kuvaaminen oli kielletty.

Pariisiin sijoittuvia Hollywood-elokuvia alettiin kuvata Pariisissa vasta 1950-luvulla. Näin elokuvaan hiipi vähitellen aavistus lisää realismia, vaikka kuvauspaikat säilyivät tarkkaan rajattuina ja kuvat siloteltuina.

Sofia Coppolan Marie Antoinette -elokuvaan suunniteltuja malleja. Elokuvan mielikuvitukselliset herkut kuvasivat ranskalaisten taiteellisuutta.

Arkirealismi ilmaantui Hollywoodiin ja siten myös hollywoodilaisiin Pariisi-kuvauksiin vasta 1970-luvulla. Pariisista kuoriutui vähitellen raadollisempi, aggressiivisempi, rosoisempi ja pelottavampi puoli.

Tämän kaiken kertoi minulle Hôtel de Villen näyttely. Ellet ehdi paikan päälle, voit lievittää hollywoodilaisen Pariisin kaipuuta tutustumalla näihin sataan elokuvaan.

Paris vu par Hollywood -näyttely 18.9. - 15.12.2012
Hôtel de Ville; Salle Saint-Jean -sali
5, rue Lobau (metro: Hôtel de Ville)
Sisäänpääsy ilmainen, mutta jonot pitkiä.

Esillä puolessatoista kerroksesssa valokuvia, piirroksia, filminpätkiä ja mm. Hubert de Givenchyn Audrey Hepburnille suunnittelemia asuja. Kaikki selitykset ovat ainoastaan ranskaksi, joten ellei ranska suju, kannattaa ottaa englanninkielinen ääniopas (5 euroa).

Ikävä Ikeaa

Nyt kun asumisesta tuli puhe, niin jatketaan samalla linjalla. Parivuotinen, erittäin hitaalla tahdilla edennyt remontointiprojekti on saavuttamassa erään päätepisteistään: olo- ja makuuhuoneet ovat jonkinlaisessa kuosissa. Jossain vaiheessa pitää vielä siirtyä kylpyhuoneeseen ja keittiöön, mutta ei ajatella sitä vielä.

Tukholman-kotimme oli sisustettu halvimmalla Ikealla, sillä tiesimme oleskelun olevan väliaikaista ja tavaroiden jäävän Ruotsiin.

Ruotsissa Ikeaa tursuaa kaikkialla. Siksi Ranskaan päästyämme päätimme, että Ikea saa nyt väistyä. Iloitsimme miehen vanhemmilta saamistamme mahonkivitriinistä ja tv-tasosta: Tästä alkaisi uusi, aikuisempi sisustus! Kunnes bongasimme aivan samanlaiset eräässä tosi-tv-ohjelmassa. "Le" Stéphane Plazan tuomio huonekaluista oli, ettei jakson perheen omakotitalo mennyt kaupaksi, koska olohuoneessa oli niin vanhanaikaisia kalusteita. Ratkaisuna oli maalata kaikki kalusteet valkoisiksi ja yksi seinä taupella. Ja johan kävi kauppa. 

No, onneksi emme ole myymässä.

Conforaman sohva. Laatuero Ikeaan ei ole suurensuuri.

Ensimmäisen sohvakaluston ostimme Conforamasta kolmisen vuotta sitten. Tilasimme kotiinkuljetuksen ja siksi en tunnetusti empaattisesta luonteestani huolimatta heltynyt Conforama-miesten purnauksesta, kun kuljetusmiehet totesivat hissimme liian ahtaaksi kahdelle sohvalle ja kahdelle nojatuolille. Me olimme kotiinkuljetuksesta maksaneet, he tekivät työtään. Heidän työnsä nyt sattui olemaan huonekalujen kantaminen asiakkaille, vaikka nämä asuisivat yhdeksännessä kerroksessa.

Nyt parisen viikkoa sitten meille saapui vain sohva. Jälleen kotiinkuljetuksella. Conforaman herttaiselta asiakaspalvelurouvalta kyselimme, toimitetaanko sohva varmasti kotiin asti. Ikealla (ööö, vai oliko se sittenkin Leroy Merlin...?) nimittäin on tarjolla erikseen toimitus vain alaovelle, jolloin hinta on edullisempi. Me halusimme sohvan kotiin asti ja olimme laskeskelleet, ettei se luultavasti mahtuisi hissiin. 

"Pas de soucis !", asiakaspalvelijarouva huitaisi. Sohva tulisi kotiin asti. Ilmaan jäi vain leijumaan pahaenteinen loppukaneetti "Sans doute"...

Kotiinkuljetuspäivä koitti. Ovipuhelimen summeri soi jopa muutamaa minuuttia ilmoitettua ajankohtaa aikaisemmin. Kerroin ovipuhelimeen Conforama-miehelle kerroksen numeron. Parin minuutin kuluttua summeri soi uudelleen:

 "Madame, emme voi toimittaa sohvaa kotiin asti, hissi on liian pieni. Voitteko tulla noutamaan täältä alhaalta?" 

Kirosin mielessäni ja vilpaisin alas. Alaovella pari satakiloista jässikkää odotteli kieltämättä suuren paketin kanssa. Laitoin kaikki neuvottelutaitoni likoon:

"Me mieheni kanssa neuvottelimme liikkeessä, että kotiinkuljetus olisi kotiin asti!"

Jässikät näyttävät paperiaan: 

"Täällä lukee monté, mutta se tarkoittaa, että huonekalu on koottu, ei sitä, että se tuotaisiin kotiin asti..."

Yritin naisellisia säälipisteitä:

"Mutta enhän minä, pienikokoinen nainen, saa mitenkään tuota sohvaa yksin ylös asti..."

Tässä kohtaa toinen jässiköistä näytti hieman heltyvän, mutta toinen pysyi kovana:

"Ettepä niin. Soitan miehellenne, minulla on hänen numeronsa. Hän ehkä voi kantaa sohvan?"

Hirnahdin hieman, miehen elopaino on nimittäin ehkä neljäsosa kyseisten miekkosten yhteispainosta. Seurasi neuvottelutuokio, vuoroin minä, vuoroin Conforama-mies miekkoseni kanssa puhelimessa. Lopputuloksena oli, että Conforama-miehet poikkeaisivat hieman myöhemmin uudestaan ja miekkonen olisi tuolloin vastassa kaverinsa kanssa, ja he yhdessä kantaisivat sohvan kotiin asti.

Työtä käskettyä. Muutamaa tuntia myöhemmin Conforama-sedät sitten juhlallisesti kantoivat sohvan autolta hissille, jolta miekkonen sen punnersi kaverinsa kanssa aina kotipesään asti.

Miekkonen pyysi kaveriaan tuomaan työmatkaltaan Afrikasta tuliasiksi täydennystä naamiokokoelmaansa. Tulikin Coca Cola -pullo.

Noin viikkoa myöhemmin ajauduimme jälleen Conforamaan. Piti ostaa työpöydän tuoli, emmekä viitsineet lähteä esikaupunkialueelle asti seikkailemaan, joten (kohtuuhintaiset) vaihtoehdot olivat vähissä. Meille sattui asiakaspalvelijaksi sama herttainen rouva kuin edelliselläkin kerralla. Hän ei vaikuttanut lainkaan yllättyneiltä, kun kerroimme kotiinkuljetuksen kieltäytyneen kuljettamasta kotiin:

"Juu-u, tämä on itse asiassa vähän harmaalla alueella tämä. Se on ikään kuin kuljettajan itsensä päätettävissä. Jotkut kantavat, toiset odottavat, että tarjoatte tippiä ja kantavat vasta sitten..."

Mutta entäpä jos olisi yksinäinen ja pieni, eikä minulla olisi yhtään ylimääräistä tippiä varten? Sohva jäisi kaiketi kadun varteen.

Niin, työtuolille emme tilanneet kotiinkuljetusta. Sen sijaan sompailimme työtuolin perässä pitkin Itä-Pariisia myymälästä saadun suttuisen kartan ohjaamana - keskustan Conforaman huonekalut kun ovat eri osoitteessa kuin itse myymälä. Matkaa varaston ja myymälän välillä on muutama kilometri.

Voi Ikea...

Pariisin kallein ja halvin osoite

Kaikkien pitää asua jossain, ja lähes kaikkia kiinnostaa, mitä se asuminen siellä jossain maksaa. Asuntokauppaan keskittynyt La vie immo -sivusto listasi Pariisin kalleimmat ja halvimmat katuosoitteet.

Kallein osoite vilahtikin tässä blogissa viikko sitten sunnuntaina. Kyseessä on nimittäin 6. kaupunginosa ja Saint Germain des Prés, ja siellä tarkemmin ottaen rue de Furstemberg. 6. kaupunginosassa neliöhinta on keskimäärin 13 200 euroa, joten kyseinen kadunpätkä on jopa omalla alueellaan erityisen hinnakas.

Jokainen siellä ruudun toisella puolella (kyllä, asun tietokoneesi/muun nettiyhteyslaitteesi sisällä) palaa varmasti halusta lukea oman subjektiivisen analyysini ko. osoitteiden hinnasta ja sen syistä? Kas tässä:


1. Rue de Furstemberg (6.): 21 812 e/m²

Alue on elegantti ja kadunpätkä on erittäin rauhallinen, vaikka sekä Seine että boulevard Saint Germain ovat kivenheiton päässä. Kadunpätkä on niin pieni, että siellä on harvoin kohteita myynnissä; La vie immon mukaan korkeintaan pari vuodessa. Mikä tarkoittaa sitä, että taloyhtiössä on pitkäaikaisia asukkaita, jotka kyttäävät naapureita. Varsinaisia palveluita ei ihan samassa korttelissa taida olla. Laduréen liike ei vastaa elintarvikekauppaa. Muutenkin tunnelma on hitusen steriili omaan makuuni. Mikä kettu? Mitkä pihlajanmarjat?

Agrandir le plan



2. Avenue Elisée Reclus (7.): 20 733 e/m²

Jopa minä tiedän, että Eiffel-näkymä nostaa asunnon arvoa eksponentiaalisesti. Vaikka sen näkymän nähdäkseen pitäisi kiivetä kylpyhuoneessa pesukoneelle ja kurottautua katon rajassa olevasta ikkunasta 90 astetta vasemmalle (Tuttavan kertoma esimerkki elävästä elämästä).

Käytännössähän tämä Eiffeliä ympäröivä alue on vihoviimeistä asuinseutua. Elintarvikekauppoja ei ole käytännössä ollenkaan. Iltaisin kadut ovat aavemaisen tyhjiä. Periaattessa alue on turvallista, mutta eihän siihen tarvita kuin yksi sekopääraiskarimurhari ja tyhjä katu, että käy ikävästi. Jos kuitenkin haluaa poiketa illalla yksillä, joutuu maksamaan Eiffel-lisää lasillisestaan. Se hintalisä tosin ei varmaan tunnu juuri missään, jos täällä on varaa asua.

Muistelen kuulleeni, että tänne hakeutuu nimenomaan amerikkalaisia miljonäärejä, ei ranskalaisia. Amerikkalaiset miljonäärit ovat oppineet televisiosta ja elokuvista, että pariisilaisasunnon ikkunasta näkyy aina Eiffel-torni. Ellei torni näy, ei ehkä ollakaan Pariisissa.

Agrandir le plan



3. Rue Guynemer (6.): 19 621 e/m²

Rue Guynemer tunnetaan La vie immon mukaan vanhastaan eräänä Pariisin kalleimmista osoitteista. Tässä ymmärrän sen sikäli, että Luxembourgin puisto on aivan vieressä. On pariisilaisittain luksusta päästä aamulenkille heräilevään puistoon muutaman metrin päässä kotiovesta.

En minä silti tätäkään nyt niin huippuosoitteena osaa pitää. Metroasemalle on hieman matkaa ja lähikortteleissa on lähinnä yliopistorakennuksia tai hotelleja. Lähimpään Monoprix-markettiinkin on puolisen kilometriä.

Vai asuuko näissä osoitteissa vain ihmisiä, joilla on omat kuljettajat ja henkilökohtaiset shoppaajat ruokaostosten tekoon?

Agrandir le plan


---
Sitten niihin halvimpiin osoitteisiin. Kyllä, Pariisista voi näköjään saada neliöhinnaltaan edullisemman asunnon kuin Helsingistä. Jos Helsingin kallein alue oli keskimääräiseltä neliöhinnaltaan 5819 euroa, Pariisista saa kämpän halvimmillaan alle 5000 eurolla neliöltä:


1. Rue de la Grenade (19.): 4712 e/m²

Koillis-Pariisi on keskimäärin neliöhinnaltaan edullista. Tämä kyseinen osoite sijaitsee kehätien väärällä puolella, aivan pahamaineisen Seine Saint Denis'n esikaupunkialueen rajalla. Vaikka Pariisissa ollaan, niin kovin kalliita hintoja taitaa olla vaikea perustella, jos alle sadan metrin päässä asutaan samanlaisessa talossa, mutta lähiössä. Positiivista lienee Parc de la Villetten läheisyys - tosin kyseistä puistoaluetta ei koeta ainakaan Tripadvisorissa pelkästään positiiviseksi.

Agrandir le plan

2. Boulevard Mortier (20.): 4943 e/m²

Oheinen Google mapsin kuva voisi olla näpsäisty mistä tahansa suuresta tai keskisuuresta suomalaiskaupungista. Romanttinen Pariisi ei ehkä ensimmäisenä nouse mieleen näistä arkkitehtonisista kukkasista. Toisaalta suhteellisen pitkällä boulevard Mortier'lla on huomattavasti viehättävämpiäkin rakennuksia. Paljon riippuu siitä, millaiseen taloon ja naapurustoon sattuu osumaan. Kadun varrella on jopa muutamia viehättäviä viheralueita. Katu on aivan kehätien tuntumassa, mikä tarkoittaa sitä, että ydinkeskustaan on matkaa, mutta taas toisaalta kehätien kautta matkustaminen muualle onnistuu periaatteessa nopeammin kuin keskustan kautta kierrettäessä.

Agrandir le plan


3. Rue de la Marseillaise (19.): 4979 e/m²
Rue de la Marseillaise sijaitsee aivan Pariisin halvimman kadun vieressä ja sitä erottaa kehätiestä pieni puistoalue. Onhan tämä kaukana keskustasta, mutta alue vaikuttaa jopa suhteellisen siistiltä ja rauhalliselta moniin ydinkeskustan kortteleihin verrattuna. 

Agrandir le plan


---Pariisin asuntomarkkinoista* näkee hyvin, miten asuntokauppa pelaa mielikuvilla. Jo 75 eli Pariisi osoitenumerossa nostaa hintaa ratkaisevasti. Silti moni ihan oikeasti asuu mieluummin koirankopissa Pariisin puolella kuin tilavasti muutaman sadan metrin päässä esikaupunkialueella. Eikä siinä vielä kaikki, kuten stereotypioista kirjoitellessani mainitsin, pariisilaisilla on valtavasti enemmän tai vähemmän perusteltuja mielikuvia eri kaupunginosista.

Asunnonvaihto ei ole lainkaan ajankohtaista, mutta näin teoriassa itse haluaisin asunnon vanhasta (haussmannilainen tai vanhempi), mutta peruskorjatusta (putket, iso hissi, äänieristykset kunnossa) talosta, jonka lähellä on metro, kauppoja ja muutama rento ravintola, muttei mitään möykkäväkeä kerääviä baarikatuja kuitenkaan. Talon vieressä pitäisi olla puisto ja mielellään vielä vesistökin. Naapurusto ei saisi olla liian takakireän snobia eikä liian teennäisen boboa, muttei pelottavan rähjäistäkään. Sellainen 11. kaupunginosan keskimääräinen tunnelma voisi olla aika hyvä.

Täytynee kysäistä Stéphane Plazalta, onko tämmöisiä olemassa...



*Olen Pariisin asuntomarkkinoiden asiantuntija, sillä katson säännöllisesti telkkarista, kuinka Stéphane Plaza ostaa tai myy asuntoja.