Ihan liian vähän ehtii tai kykenee lukemaan naistenlehtiä. Matkoille niitä tuleekin sitten yleensä ostettua saman tien muutama. Mukavaa kyllä, naistenlehdet ovat Ranskassa Suomeen verrattuna suhteellisen edullista lystiä. Jos Suomessa naistenlehdet kustantavat helposti viitisen euroa kappaleelta, täällä sain kaikki kuvan kolme lehteä 4 eurolla ja 80 sentillä.
Ranskan naistenlehdistä ehdoton suosikkini on Marie Claire, muut kaksi lehteä tuli valittua vähän summassa.
Mitä siis opimme naistenlehdistä tällä kertaa?
Glamour kesäkuu 2013:
Ensin on kerrottava, että miekkonen päätyi menneenä arkipyhänä hiuspaniikissa korttelin ainoaan avoinna olleeseen parturi-kampaamoon hiustenleikkuuseen. Leikkuri oli viisikymppinen täti, jolta mies pyysi, ettei hiuksia leikattaisi kovasti päältä.
Leikkuri: "Joo ei kannata. Teillä on selvästi ohentuvat hiukset täällä päällä..."
Miekkonen (jäätävästi): "Outoa, minulta ei kyllä putoa hiuksia..."
Leikkuri: "Eeeiii, luulenkin, että hiuslaadussanne on joku geneettinen vika, joka aiheuttaa päältä ohuita hiuksia..."
Onneksi miekkosen ei tarvitse murehtia parturin diagnosoimaa geenivikaansa enää. Glamour nimittäin kertoi meille, että kaljut ja kaljuuntuvat ovat trendikkäitä:
 |
| (Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin eivät ne miekkosen hiukset harvene. Harmaantuvat kylläkin. Mutta sehän on vain charmikasta.) |
Glamourissa hämmästeltiin myös "uutta ilmiötä": äijämäisiä naisia. Tiesitkö, että tytötkin voivat seurata jalkapalloa, juoda kaljaa ja näyttää keskisormea!? Siis aika hurjaa hei!
 |
| Glamourissa herättiin värikkäät lenkkari kaupunkikävelykenkinä -trendiin. |
Entä tiesitkö, että rinnat säilyvät terhakkaampina, jos elää ilman liivejä? Minä en. Vaikka onhan se loogista, että lihakset kuihtuvat, ellei niitä käytä. Glamourin toimittaja päätti jatkaa elämäänsä liiveittä, koska olo on niin vapaampi ja rinnatkin hänestä kauniimmat. Ystävien, kylänmiesten ja vastaavien huomauttelut eivät kuulemma siinä vaakakupissa paljoa paina. Jutussa kyseltiin myös katugallupin omaisesti neljältä (kuvista päätelle alle kolmekymppiseltä!) ranskattarelta, voisivatko he luopua liiveistään. Kaksi vastaa kieltävästi, sillä he "rakastavat liikaa kauniita alusvaatteita". Yksi sanoo haluavansa, mutta kuppikoko on siihen liian suuri. Neljäs kertoo jo liiveistä luopuneensa - ja saaneensa siitä liikanimen Boobs.
Marie Claire kesäkuu 2013
Kuten yllä paljastin, Marie Claire on vanha suosikkini, jota luin säännöllisesti jo Suomessa asuessani ja tilasin Ruotsiin. Marie Clairessa kiehtoo monipuolisuus. Samassa lehdessä on yleensä fiksuja reportaaseja eri puolilta maailmaa, julkkishaastatteluja, muotia, kauneutta ja reseptejä. Ja yksi suosikeistani, Moi, lectrice -palsta, jossa lukijat kertovat omia tarinoitaan. Näiden tarinoiden perusteella olen päätellyt, että lähes kaikki muut Marie Clairen lukijat ovat epävakaita persoonia. Tai itse asiassa luultavasti kaikki ranskalaiset naiset.
Tämänkertaiseen Marie Claireen oli kuitenkin livahtanut aivan poikkeuksellisen huono juttu. Sen oli ilmeisesti tarkoitus olla jonkinlainen henkilökuva-haastattelu Leonardo di Capriosta, mutta todellisuudessa toimittaja jaaritteli puolet jutusta itsestään ja Leo-fanituksestaan. Miksi minua pitäisi kiinnostaa, että joku satunnainen toimittaja fanitti Leonardo DiCapriota 10-vuotiaana? Ja eikö toimittaja todellakaan keksinyt DiCapriolta mitään muuta kysyttävää kuin hänen eläinsuojelutyönsä? No eipä tietenkään, toimittajahan toi lukijalle moneen otteeseen tiedoksi, että hän fanina tiesi jo kaiken Leonardo DiCapriosta.
Jos Glamourissa hehkutettiin liivittömyyttä, Marie Clairen mukaan trendityypit kulkevat tämän kevään ja kesän pelkissä liiveissä. Ainakin, jos ovat pitkiä ja hoikkia.
Lisäksi Marie Clairessa hämmästeltiin Ranskan politiikasta tuttuja pariskuntia, joissa se menestyvä osapuoli onkin se nainen. Huimaa!
Be kesäkuu 2013
Be-lehteä en muista juuri aikaisemmin selailleeni. Lehti onkin lanseerattu näköjään vasta 2010, ja se on alkanut ilmestyä kuukausittain viime syksystä.
Pidän lehden visuaalisesta ilmeestä, mutta sisältö on vähän mitäänsanomatonta.
Jotain sentään opin. Olin nimittäin luullut, että laukunkantotapa riippuu laukusta. Vaan eipä riipukaan, vaan riippuu kantajan persoonasta:
 |
| Myös Be oli havahtunut värikkäisiin lenkkareihin kaupunkikävelykenkinä. Oikeasti? En todellakaan ole mikään trendipeikko, mutta jopa minäkin olen nähnyt näitä Pariisissa jo viime talvesta. Missä (ranskan)perunakuopassa ranskalaiset muotitoimittajat ovat koko kevään piileskelleet? |
Lenkkareista viis, tiedättekö mistä tunnistaa Todellisen Pariisilaisen? No tietenkin Paris Saint Germain -potkupallojoukkueen tarrasta Hermès-laukun kyljessä!
Onneksi en ole Todellinen Pariisilainen. En nimittäin laittaisi PSG:n tarraa yhtään mihinkään. PSG:n fanit tuppaavat olemaan aivottomia huligaaneja. Pariisilaiset yrittivät hiljattain juhlia PSG:n Ranskan-mestaruutta, ja tappeluksihan se meni ja juhlat piti peruuttaa. Katso vaikka täältä.
(Okei, tiedän että kyseessä on pieni rähinäryhmä, joka pilaa ilon isolta kannattajajoukolta. Mutta silti.)
Koska Ranskan tiedotusvälineissä ei muusta puhutakaan kuin talouskriisistä, niin pitäähän sitä Be-lehdenkin käsitellä. Yllä lukija kysyy, menettääkö hän ystävänsä kun on liian köyhä käymään ulkona. "Työtön boheemiporvari-bloggaaja" titteliä käyttävä Nathanaël kehottaa maksattamaan juomansa miespuolisilla ystävillä, kunnes näiltäkin loppuu rahat.
Alla puolestaan etsitään ratkaisua talousongelmiin jakamalla muiden ihmisten kanssa erilaisia hyödykkeitä. Kuten esimerkiksi Louboutinin kenkiä.
Sokerina pohjalla: Törmäsin eilen ensimmäistä kertaa hattaranmakuiseen Carambariin! Kyseinen yksilö tuli vastaan ravintolassa, jossa annetaan Carambar laskun yhteydessä. Tarjoilijatar huomasi minun yrittävän epätoivoisesti ottaa epätärähtänyttä kuvaa hämärässä salissa, ja toi minulle toisen kaupan päälle. Ah mitä asiakaspalvelua.
.svg.png)
