maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ongelmansa kullakin

Kun sairastuu vatsatautiin juuri silloin, kun aurinko alkaa lämmittää yli 20°C ja koko maailma ryntää onnellisena puistoihin piknikille tai terasseille roseelle, sitä hetken kuvittelee olevansa maailman epäonnisin tyyppi.

Silloin kannattaa muistella heitä, joilla kävi vielä heikompi mäihä.

Kuten muuan Guillaume Marie Pellerin. Kyseinen monsieur Pellerin oli kokenut veturinkuljettaja, jolla oli vuonna 1895 takanaan 15-vuotinen ura rautateillä. 

Eräänä lokakuisena päivänä Pellerinin Grainvillesta Pariisin Gare de l'Ouestille kuljettama juna oli kymmenisen minuuttia myöhässä. "Pas de problèmes !", tuumasi Pellerin, Ranskan rautateiden rautainen ammattilainen. Kunnon loppukiri kuittaisi myöhästymisen. 

Lopputuloksena oli, että veturi ja 12 sen vetämää vaunua vyöryivät liian nopeasti laiturille. Tässä vaiheessa vedettiin hätäjarrua, tuloksetta. Vauhtia piisasi niin, että juna jyristi päätepuskimen läpi, halki asemarakennuksen, terassin ja koko asemarakennuksen julkisivun, pysähtyäkseen viimein katukiveykselle 10 metriä alemmas. Kaikeksi onneksi kaikki matkustajavaunut jäivät asemarakennuksen puolelle. 

Kuva: Studio Lévy & Fils

Itse asiassa näyttävä turma ei vaatinut kuin yhden kuolonuhrin. Marie-Augustine Aguilard, joka oli hoitamassa aseman edustalla sijainnutta lehtikioskia miehensä puolesta, sai asemarakennuksesta pudonneen kiven päähänsä kesken neulontatuokion.




Veturi roikkui asemarakennuksen ikkunasta neljä päivää. Omituinen näky keräsi paikalle paljon ihmettelijöitä ja näystä ikuistettiin useita valokuvia. Onnettomuuskuvat ovat sittemmin alkaneet elää omaa elämäänsä.


Onnettomuusjunasta on tehty meemi.

...ja levyn kansia (Lean into it...?).


...ja ainakin yksi kirjan kansi..
Eräänlainen rekonstruktio on rakennettu Mundo a vapor -teemapuistoon Brasiliaan. Kuva: Arqueos Weiss
Martin Scorsese esitti yhden tulkinnan onnettomuuden kulusta elokuvassa Hugo:



Sittemmin samaisen aseman nimeksi on tullut Montparnassen asema, ja sen julkisivukin on vähän futuristisempi.


Kuva: Yuichi
Ja aseman junatkin ovat virtaviivaisempia:

Kuva: QT1P
P.S.
Ettei postaus menisi vain junista lätisemiseksi, niin jaanpa vielä tiedon, että halusin tässä taannoin tipun väriset kynnet. Kun en lähi-Monoprix'n räikeissä valoissa oikein osannut arvioida tarjolla olevia keltaisen sävyjä, otin sitten molemmat. Rimmelin nro 057 "Just buy me" (pakkohan se oli, kun noin suoraan käskettiin) ja Maybellinen Colorama-sarjan nro 749 "Electric Yellow".



En tiedä onko värisokeus yllättänyt minut vai kynsilakantuottajat, mutta eiväthän nämä mitään keltaisia ole! Oransseja ovat! Tai mitälie himskatin sinappeja.

Joo-o, ihan ite lakkasin. Kuvassa oikealla Rimmeliä ja vasemmalla Maybellineä. Juu-u, ei erota toisistaan, vaikka pullossa Rimmel näytti vaaleammalta.

P.P.S. Kiinnostuneet voivat kaivella halutessaan lisää kiehtovia yksityiskohtia Montparnassen junaonnettomuudesta vaikkapa Wikipediasta. 

26 kommenttia:

  1. Kiva tietää tuosta tutusta kuvasta vähän enemmän! Junat ovat niin ihania. Meidänkin reissumme ensimmäinen kohde oli Gare du Nord, jossa bongailimme Eurostareja, Thalys-junia, Tgv-junia... Ai, olisiko Pariisissa ollut jotain muutakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta junathan ovat kiinnostavia! :D Ja Pariisissa useimmat asemarakennukset myös. Tuo Montparnasse on vähän tylsä, mutta esimerkiksi Gare du Nord, Gare de l'Est ja Gare de Lyon ovat aika kauniita pytinkejä. :)

      Poista
  2. Mielenkiintoista. Nyt vain jäin miettimään mitä tapahtui itse veturinkuljettajalle. Mahtoi saada hirveät satikutit pomolta ja mahtoi tuo yksi kuolemakin painaa.

    Ja kyllä nuo lakkasi keltaisia ovat vaikken niissä kauheasti eroa näekään, tuo sinapinkeltaisen sävy on lempparini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pellerin sai 50 frangin (mitä se ikinä onkaan nykyrahassa?) sakot, syynä "saapuminen asema-alueelle liian suurella nopeudella", ja vankeutta 2 kk. Ja tietysti kuolemattoman maineen. Miten lie vaikuttanut hänen mielenterveyteensä?

      Asemalla työskennellyt "konduktööri", Albert Marinette, sai puolestaan 25 frangin sakot, sillä hän oli syventynyt lueskelemaan lehteä (eikä esim. vetämään jarrua) junan huristaessa asemalle ja sen läpi.

      (tietoja mm. täältä: http://cheminfergranville.net/accident.htm)

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoinen postaus! en ole kuullutkaan koskaan tuosta turmasta, mutta kiitos sinun -nyt olen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin sattumalta nähnyt noita kuvia siellä ja täällä kauan ennen kuin opin, että onnettomuus oli itse asiassa sattunut Pariisissa. Kaikkea sitä oppii. ;)

      Poista
  4. Pikaista paranemista!
    Mielenkiintoinen kertomus. Uskomatonta, että kuolonuhreja ei tullut enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ilmeisesti gastro-epidemian uhriksi päädyin. En olekaan tuollaisessa vatsataudissa ollut sitten lapsuusvuosien. JA aika ällöttävää ajatella, miten tauti lie tarttunut. Luultavasti olen koskenut jossain (metrossa?) käsin johonkin, johon jo joku tahmatassu oli koskenut.

      Totta, uskomatonta ettei kuolonuhreja tullut enempää, kun juna jyristi asemahallin läpi. Veturinkuljettaja hyppäsi apureineen ulos veturista juuri ennen kuin se törmäsi seinän lävitse.

      Poista
  5. Totta puhuit: aina jollekin käy vielä huonommin.
    Hassun näköinenhän tuo ikkunasta roikkuva veturi kieltämättä on.Ei ole sattunut aiemmin silmiini.
    Luin Wikipedian linkkiä saksaksi, ja se tiesi kertoa, että eräälle veturinkuljettajalle kävi 1901 Ludwigshafenissa Reinin rannalla (Saksassa) vielä huonompi säkä, kun jarrut pettivät.Juna raivasi tiensä rautatieaseman seinän läpi,ylitti 24 m leveän rantakadun ja veturi upposi loppujenlopuksi Rein-joen satama-altaaseen. Oli aika hankala nostaa sitten kuiville senaikaisilla nostureilla. Siinäkin kuoli sitten eräs viaton naispuolinen kadullakävelijä, joka sattui vain olemaan väärään aikaan väärässä paikassa.
    Nykyisin sen entisen rautatieaseman paikalla on kaupungin virastotalon torni ja ostoskeskus. Vahingosta viisastuneena Deutsche Bahn rakensi uuden rautatieaseman eri paikkaan, kauemmas joesta ja sellaisen, että siitä voi ajaa ihan kiskoja pitkin läpi ja siltaa pitkin Reinin vastarannalla olevaan Mannheimin kaupunkiin. (Wikipedia:Eisenbahnunfall von Ludwigshafen 1901).


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Tästä en ollut kuullutkaan! Ja olipa muuten hassua lukea saksaa, kun en ole vuosiin sitä käyttänyt. Kyllä se jossain tuolla syvällä on, mutta en kyllä kykene sitä aktvoimaan. Tuntuu, että Ruotsissa ruotsi vei saksani viimeisetkin rippeet.

      Poista
  6. No jopa oli hurjan näköinen onnettomuus. Tämän takia minä en harrasta neulomista. ;-D

    Hienon väriset kynnet! Minä en lakkaa muuta kuin varpaankynsiä, mutta en koskaan laita niihin mitään punaiseen viittaavaakaan, vaan kaikkea muuta. Juuri eilen laitoin mustaa, jossa on sellaisia kimalteita. :-) Ehdoton suosikkini on turkoosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelominen ON vaarallista! :D

      Mulla on muuten juuri nyt klassista punaista lakkaa varpaankynsissä. ;D

      Poista
  7. Voi Pelleriniä, voisi kuvitella, että hänen kyytiinsä ei moni enää uskaltanut tuon tapahtuman jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, voin kuvitella että miehen uralle tuo ei ollut varsinainen onnenpotku. Liekö muuten saanut potkuja?

      Poista
  8. Voihan vatsatauti :( Toivottavasti voit jo paremmin!

    Tuo junakohtaus oli kyllä aika hurja Hugo-elokuvassa. Mietinkin silloin, että onko se oikeasti tapahtunut, kun hämärästi muistin nähneeni noita kuvia. Aikamoista menoa kyllä :D

    Keltainen kynsilakka on parasta! Ja vihreä. Ja turkoosi ja pinkki... Mulla on toi sama Rimmelin lakka, tosin kuvan perusteella väittäisin että omani on vähän kanariankeltaisempi. Tykkään itse asiassa tuosta sun väristä enemmän.

    Tulipas tarpeellinen kommentti. No, ne ovat erikoisalaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, parissa päivässä olo tokeni!

      Kun nyt googlailin tuota Rimmelin keltaista, niin kyllä sen ilmeisesti pitäisi olla vähän kanariankeltaisempi. Sellaista juuri hain, kun tipunkeltaista etsin. Olikohan mun pulloni jotenkin sekundaversio?

      Poista
  9. Huh, mikä tapaus. Olen joskus nähnyt näitä kuvia, ja miettinyt sen historiaa. Toipumisia vatsataudista! Ja hyvä, jos ei osaa valita, niin sitten ottaa molemmat! Kyllä toi keltaiselta mun silmiin näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, ehkä vika on sitten mun silmissä, kun se kaikkien muiden mielestä on keltaista? :D Ehkä se pettymys väärään sävyyn teki väristä niin oranssisen mun silmissä.

      Poista
  10. Hei, kiitokset kiinnostavasta tositarinasta! Ja tsemppiä ja parantumista, vielä sinäkin pääset nauttimaan kevätsäästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Ehdin eilen jo vähän haistella aurinkoa, ja lämmön pitäisi jatkua viikonloppunakin, jee! :)

      Poista
  11. Olipa erikoinen onnettomuustilanne.Aika uskomatonta että nuo junanvaunut päätyivät tuolla tavoin,aikamonen näky! Aika kivat tipukynnet!
    Paranemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurja näky tosiaan, jotenkin unenomainen. Ei ihme, että kuvat ovat alkaneet elää vähän omaa elämäänsä. :)

      Poista
  12. Juuri tänään näin Postcrossingin sivuilla erään käyttäjän seinällä postikortin tästä tapauksesta. Ihmettelin vähän, miten tuo oli mahdollista. Ja nyt sattumalta luen blogistasi tästä junaturmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, uskomaton sattuma! :D Mutta nyt tiedät, miten höyryveturin saa roikkumaan toisen kerroksen ikkunasta. ;)

      Poista
  13. No jopas! Käytännöllisenä ihmisenä aloin heti pohtia, miten se veturi saatiin siirrettyä pois sen aikaisilla apuvälineillä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! :) Wikipedian mukaan veturia yritettiin siirtää ensin 14 hevosen voimin. Kun siinä ei onnistuttu, käytettiin 250 tonnin vinssiä, jonka avulla 10 miestä laski veturin maahan.

      Tuo hevosten käyttö kuulostaa kyllä aika vaaralliselta. Miten siinä mahdettiin varmistaa, ettei veturi putoa yllättäen eläinten päälle?

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.