perjantai 25. helmikuuta 2011

Koti-ikävän karkoitusta pohjoismaalaisittain


Mitä tehdä, kun croissant juuttuu kurkkuun, nasaalit vihlovat korvia ja trikolori sattuu silmiin, eivätkä aika ja/tai raha riitä lentolippuun? Lähdetään tietysti seikkailumatkalle Ikeaan.

Ikea on arkisen tuttu ja turvallinen, kuin ravintolassaan tarjoilemansa lihapullat, anteeksi, boulettes de viande. Tukholmassa Ikea oli arkisempi kuin kaurapuuro, se oli levittänyt lonkeronsa julkisista tiloista koteihin asti. Tuttavien kotona, töissä tai kahvilassa fika-tauolla saattoi osoittaa mitä tahansa esinettä ja kertoa sen nimen ja listahinnan. Ikealta ei voinut välttyä, mutta se oli yleisesti hyväksytty osaksi lagom-arkea.

Ranskassa Ikeassa on vielä hitunen eksotiikkaa eikä "skandinaavista muotoilua" näy vielä joka kodissa. Itsellenikin Ikea-vierailut ovat niin harvinaista herkkua, että riemastun jo ruotsinkielisistä tuotenimistä. Osoitan pikku pöytää ja hihkun seuralaiselleni : "Hahhhaahhaa! Tuon pöydän nimi on Duktig!"

Epäkultivoitunut seuralaiseni vastasi laimealla hymyllä.

Kaikilla Ikea-vierailuilla on aina jokin syy. Tällä kertaa syynä olivat makuuhuoneeseen suunnitellut kalusteet. Onneksemme kyseessä oli nimelliseseti  suhteellisen helppo Edland-sarja. Ruotsinkieliset tuotenimet nimittäin aiheuttavat pienoista kommunikointivaikeutta henkilökunnan kanssa. Samantapaisia vaikeuksia minulla oli varsinkin alussa englannin lainasanojen kanssa. Ranskalaiset näet lainaavat mielellää sanoja suoraan englannista, mutta niiden lausunta noudattaa aivan omanlaistaan lausuntaoppia. Taustalla on luultavasti jonkinlainen logiikka, mutta se ei seuraa suoraan ranskan eikä englannin sääntöjä. Eivätkä ranskalaiset tietenkään oikein ymmärrä "väärin" lausuttuja englannin sanoja tai nimiä. (Esimerkiksi Mikki Hiiri eli Mickey Mouse lausutaan "mike", ei suinkaan "miki maus". Reppana on siis menettänyt sukunimensäkin, vaikka omasta mielestäni "mus" olisi oikein herkullinen sukunimi.) Edlandin oikeasta lausunnasta pääsin tiskin takana huokailevan Ikea-myyjättären kanssa yhteisymmärrykseen vain parilla toistolla. Tilanteen yllättävän helppouden vuoksi leikittelin hiljaa mielessäni erilaisilla kysymyksillä, joita voisin esittää henkilökunnalle Åfjärden-kylpypyyhkeistä, mutta toinen vilkaisu yhä kumeammin huokailevaan myyjään vaimensi vitsikkään minäni.

Pakollisten tuotteiden lisäksi Ikeasta tarttuu tunnetusti mukaan aina jotain ylimääräistä, mutta sillä hetkellä tuiki tarpeelliselta tuntuvaa. Näitä olivat tällä kertaa pikkuinen pehmohiiri ja –käärme (kissanleluja!) ja pieni kori (kissanleluille!). Lisäksi Ikeasta tulee aina ostettua se jokin yksi ja sama tuote, kerta toisensa jälkeen. Keskustelimme aiheesta hiljattain illallisella tuttavapariskunnan luona. Samana päivänä Billy-hyllyn ostanut pariskunta nauroi ääneen: "Joo, ostamme joka ikinen kerta muovisen leikkuulaudan, ne ovat niin käteviä ruokaa laittaessa! Mutta mikäs tavara teidän tulee ostettua?"

Katsoimme miehen kanssa toisiamme vaivaantuneina. Totuus on, että meillä ruoanvalmistukseen käytetään arkisin yleensä mikroaaltouunia, vaikka ruoasta kovasti pidämmekin. Enemmän tai vähemmän looginen seuraus tästä on, että joka Ikea-vierailulta mukaamme tarttuu aina musta vessaharja.

Näin ulkopohjoismaalaisena pakollinen osa Ikea-elämystä ovat myös einesostokset. Ikean herkkupuodissa ladoin innokkaana koriini kotoisia tuotteita: puolukkahilloa, Maraboun suklaata, näkkileipää, salmiakkia ja Abba-lohitahnaa. Koriin päätyi myös paketillinen ruotsalaista kahvia, mikä aiheuttaa ranskalaisessa seuralaisessani hienoista närkästystä – maukkain ja aromikkain kahvihan on tietysti ranskalaista. Edelläni kulki nuorekkaan trendikäs pariskunta; pitkänhuiskea nainen ja sänkipartainen mies. Nainen lastasi tuotteen toisensa jälkeen ostoskoriinsa selittäen puolukan terveysvaikutuksista ja salmiakin raikkaudesta, miehen hymähdellessä poissaolevan oloisena. Astun askeleen lähemmäs yrittäessäni tunnistaa naisen taustaa aksentin perusteella, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pituuden perusteella kyseessä voisi olla ehta ruotsitar, silmätkin ovat siniset, kasvonpiirteet siinä ja siinä… Ilmeisesti turhan pitkä ja tutkiva katseeni katkesi naisen kääntyessä ja luodessa minuun aidon ranskattaren "Jos et nyt lopeta tuijottamista, löydät silmäsi ostoskoristasi punssileivosten lomasta" -vilkaisun.

Tunsin oloni taas kotoiseksi – pariisilaisittain.

2 kommenttia:

  1. Aaah, nämä ihanat Ikea-reissut... Lontoossa asuessamme teimme muiden "rouvien" kanssa toivioretkiä lähimpään Ikeaan tämän tästä, ja muistan hyvin juuri nuo ahaa-elämykset niiden ruotsalaisnimien kanssa. Kaukana kotoa se toiseksi lähinkin tuntuu kotoisalta :-)

    VastaaPoista
  2. Joo, se on kyllä kumma miten vähän kauempana löytää itsestään taas yhteispohjoismaalaisia ulottuvuuksia. :) Ruotsissa sitä mukamas vaan oli niin lähellä mutta niin kaukana. ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.