keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Ranskalainen sihisi hississä

Joskus muinoin tuli puhetta kulttuurieroista ranskalaisen tutun kanssa. Tyyppi oli joutunut vastoin tahtoaan muuttamaan usean Suomi-vuoden jälkeen takaisin Ranskaan. Raskainta oli kuulemma ranskalaisten kyvyttömyys sietää hiljaisuutta:

"Pahimpia ovat hissit. Suomalaisen kanssa voi möllöttää kaikessa rauhassa hiljaa hississä. Ranskalaisesta sen sijaan näkyy päälle päin, miten se kiemurtelee keksiäkseen jotain sanottavaa. Ihan mitä vaan. Kunhan ei olla hiljaa, kun se on muka niin pelottavaa. Sitten sitä joutuu jaarittelemaan aivan turhia säästä ja vastaavasta. Ei se sää siitä lätisemällä parane!"

Tämä avautuminen tulee usein mieleeni, kun samaan hissiin ahtautuu puolituttuja tai (-tuntemattomia). Ihan tuttujen kanssa tilanne ei ole painostava, heille nyt keksii aina jotain sanottavaa. Ja toisaalta taas tuntemattomien kanssa yleensä riittää, että tervehdin sisään tullessa ja toivotan hyvää päivänjatkoa poistuessani. Tosin, jos meidän kotitalon noin puolentoista neliön hissiin ahtautuu lisäkseni kolme tuntematonta - ja miksei ahtautuisi, onhan se korkein sallittu määrä kyseiselle hissille - tilanne on jotenkin niin tukala, että sitä on pakko rikkoa jonkinlaisella small talkilla. Kummaa sinänsä, ruuhkametrossa en ole koskaan tuntenut vastaavaa tarvetta ottaa suullista kontaktia ihokontaktin lisäksi.

Ongelmallista tässä on tietysti hissimatkan pituus. Mihinkään syvälliseen aiheeseen ei ehdi pureutua puolen minuutin matkalla.

Onneksi löysin tänään ranskalaisen toimittajan koostaman listan asioista, joista hississä kannattaa keskustella. Ajattelin jakaa näitä huomioita teidänkin kanssa, ettei tarvitse itse kunkaan enää hississä turhaan kärvistellä tai moukistella.

1. Sää
Tämä on helppo ja turvallinen aihe, mutta samalla tietysti hirvittävän kliseinen. Kuinkahan monta kertaa olen tämän talven ja kevään aikana kuullut (ja itsekin sortunut sanomaan): "Onpa kylmä!". Ja kun suomalaisena valitan koleasta kelistä, vastapuoli poikkeuksetta kysäisee riemastuneena: "No mutta miten sulla voi olla kylmä? Sähän olet Suomesta!".


Ei oo säitä pidellyt.


2. Lomat/vapaapäivät
"Lähdetkö viikonloppuna johonkin?" "Miten lomat menivät?" "Onkos sinulla vielä RTT-päiviä/pekkasia jäljellä?"
Jutun toimittaja varoittaa, että usein lomista puhuva saattaa kuulostaa laiskurilta. Minulle taas tulee viikosta toiseen jatkuvasta vapaa-ajan suunnitelmien utelusta vähän suorittajafiilis. Että pitäisi muka kauheasti suorittaa vapaa-aikaansa kello kädessä. Silloin kannattaa vastata lepäävänsä. Kun arkena tekee töitä niin hirveästi, ettei ehdi levätä. Ja sitten katsoa utelijaa merkitsevästi. Että ehkä hänenkin kannattaisi tehdä niitä töitä myös, eikä udella tyhmiä.  menevänsä luultavasti lenkille ja taidenäyttelyyn.

3. Lapset
Ranskalaistoimittajan mukaan vaarana on, että törmää tyyppiin, jolla ei olekaan lapsia. Minusta vaarana on, että törmää tyyppiin, joka ei puhu muusta kuin lapsistaan. Kuten eräs entinen kollegani, joka oli muuten oikein ihana ihminen, mutta kykeni kääntämään aiheen kuin aiheen parilla sanalla lapsiinsa. Kostin sen puhumalla kissoistani. Luultavasti hän viittaa minuun nyt tahollaan termillä crazy cat lady.

4. Työ
Muttei tietysti mitään liian tarkkaa, ettei juttukaveri masennu. Ja muutenkin, tämä kannattaa esittää vain ihmisille, joiden tietää olevan töissä. Tai jotka eivät tee mitään liian salaista työtä, esimerkiksi agentteina. (Kyllä, agentitkin matkustavat tiettävästi hissillä. Ehkä juuri sinun hississäsi!). Ehkä mieluiten käytettävissä siis vain työpaikan hississä kollegoiden kesken. Ja jos heidänkin kanssaan kohtuudella, vain tylsiöt puhuvat vain työasioista.

5. Hissimatkasta itsestään
"Onpas täällä [hississä] ruuhkaa, heh heh!" tai "Kylläpä on hiljaista tänään!" tai "Pitääpä hissi meteliä!" tai vaikka "Näkyy olevan suomalainen Konéen hissi!". Kokemuksesta tosin tiedän, että Koneen suomalaisuutta kannattaa mainostaa harkiten. Yllättävän moni vastaantulija tuntuu viettäneen pitkiä toveja kerrosten väliin jumittuneissa Koneen hisseissä.

6. Uutisotsikot
Tosin tämäkin voi olla kimurantti aihe, jos yrittää klassisesti välttää politiikkaa ("Eikö ole hienoa kun senaatti hyväksy homoavioliitot? Ai sait kyynelkaasua vastamielenosoituksessa?") ja uskontoa ("Mites uusi paavi? Ai olet muslimi?").





Vältä näitä:

- Liian intiimit aiheet
Vaikka miten kramppaisi alavatsaa, hissikumppania ei välttämättä kiinnosta kanssamatkustajan kuukautiskierto.

- Kanssamatkustajien intensiivinen tuijottaminen
Tuo toiselle tukalan olon. Tai vielä pahempaa, aiheuttaa väärinkäsityksiä. ("Onko tuo tuijottaja vähämielinen? Vai rakastunut?")

- Älypuhelimen räplääminen kiinnittämättä huomiota kanssamatkustajiin
Kuten ranskalaistoimittaja toteaa, antaa räplääjästä epämiellyttävän ja tylyn vaikutelman.

- Puhelimeen puhuminen
Ainakin jos puhut intiimejä/typeriä.

Toisten mielestä hissihetket ovat piinallista pakkopullaa, mutta toiset näkevät niissäkin näköjään monenlaisia mahdollisuuksia:




Tässä vielä Shy'min versio karaokena. Opettele ulkoa ja yllätä kanssamatkustajasi ensi kerralla laululla!



Terrafeminan ohjeet hissinkäyttäjien viestintään täällä.

33 kommenttia:

  1. Kiitos tän illan makeimmista nauruista, nää oli ihan huikeita!! :D Mulle esitettiin aikoinaan tuo tismalleen sama kysymys, kun valittelin palelevani. Kostin sen sitten niin, että kun kesä 2006 oli ihan mielettömän kuuma ja kun olin ulkohommissa niin totesin jokaiselle kuumutta valittavalle ranskalaiselle/espanjalaiselle/italialaiselle, että "Eihän sulla voi olla kuuma, sähän oot tottunut tähän, non?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuittaus! :D Ai vitsi, toivottavasti ensi kesänä tulee edes pieni helleaalto, niin mä kärppänä odotan, että pääsen kuittaamaan samanlailla kaikille kitisijöille! :D

      Poista
    2. Hauskoja juttuja, pystyn sieluni silmillä kuvittelmaan nuo ranskikset hissiin.
      Jaanalta hyvä kuittaus, jonka meinaan ottaa heti käyttöön täällä Espanjassa. Hassua vain, että vietin tuon samaisen 2006 kesän Pariisissa ja muistan sen erityisen kylmänä. Jouduin tosiaan viettämään heinäkuun lopussa synttäreitäni farkuissa ja takissa :)

      Mielestäni metrossa taas parasta on lukea uutisia älypuhelimesta, jottei tartte yrittää olla tuijottamatta kanssamatkustajia, maisemiakaan kun ei juuri ole näkyvillä.

      Poista
    3. Annika, oiskohan se sittenkin ollut 2003? Muistelin vaan 2006, koska olin sillon ODF:ssä töissä.. Tosin nyt kun tarkemmin muistelen niin se taisi olla outo kesä, sillä oli joko tosi kuuma tai tosi kylmä. Muistan pari päivää kun hytisin töissä ulkotakki päällä myymässä jätskiä. Toisina päivinä taas espanjalaiset kahlas siellä juomakärryssä ja huusi että haluavat kylmää vettä, jota ei ollut kun meidän stocker-pojat ei ehtineet tuoda sitä samaa tahtia kun sitä meni. :D

      Poista
  2. Upea kuva tornista!

    Tätä en kyllä ymmärtänyt "- Älypuhelimen räplääminen kiinnittämättä huomiota kanssamatkustajiin Kuten ranskalaistoimittaja toteaa, antaa räplääjästä epämiellyttävän ja tylyn vaikutelman."

    On vaikea löytää ihmistä, joka EI räpläisi puhelintaan, oli paikka sitten miltei mikä tahansa. Näin meillä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ehkä tässä on ero kohteliaisuuskulttuureissa. Suomessa on kohteliasta antaa lähimmäisen räplätä (älypuhelintaan) rauhassa. Vähän niin kuin joskus vuonna kivikirves selittelin ranskalaiselle vaihtarille, miksei hänen solukämppiksensä tervehtinyt vielä 3 kuukauden yhteiselon jälkeenkään keittiössä törmätessään. "Ööö, Suomessa on kohteliasta antaa tilaa kanssaeläjille. Ettei häiritä toista turhalla löpinällä..."

      Poista
  3. Me juutuimme juuri sunnuntaina hissiin pariksikymmeneksi minuutiksi. Tuli sähkökatko, jonka johdosta hätäkello eikä hätäpuhelin toiminnut. Onneksi oli tuttua hissiseuraa (oma mies ja puolet lapsista) ja onneksi puolet lapsesta oli hissin ulkopuolella ja haki vartijat hätiin. No, emme keskustelleet mistään noista yllämainituista vaan siitä kuinka typerää on pistää hissiin hätäkello ja hätäpuhelin, joka ei toimi hädän hetkellä. Ja siitä, että onneksi ei ollut tällä kertaa haiseva roskis mukana, kuten edellisellä kerralla jolloin juututtiin hissiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, toi on myös mun ikuinen kauhukuvani, siis että juuttuisin hissiin roskisten kanssa. Jos juutun, niin mieluusti kaupasta tullessa, niin ruoka ei lopu kesken. Paitsi jos olen käynyt pakasteita ostamassa Picardilta, olisi ikävää jos sapuskat sulaisivat syliin.

      Onneksi teillä on iso perhe, jota riittää niin hissiin kuin sen ulkopuolelle! ;)

      Poista
  4. Crazy cat lady :D Silloin kun olin just saanut mun kissan, ilmeisesti puhuin siitä aavistuksen liian usein töissä (en tajua!) ja mun työkaverit lähetti mulle tän videon: http://www.youtube.com/watch?v=mTTwcCVajAc&feature=mfu_in_order&list=UL

    Siellä samaisella työpaikalla kiipesin aina portaat välttääkseni kiusalliset hissikeskustelut. Sinänsä olin (etenkin korot jalassa) päätä pidempi kaikkia, eli ei tarvinnut miettiä mihin voi tuijottaa... Mun mielestä suomalaisten ei tarvis yhtään hävetä sitä, ettei meillä harrasteta small talkia. Niin monet ulkkarit on tuntuneet lähinnä helpottuneilta täällä, kun saa olla rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhahhaaa, ihana video! :D :D

      Mäkin käytän mielelläni portaita, ainakin jos kerroksia on vain muutama. Kuntoilua! ;) Tosin ranskikset eivät usein tätä vapaaehtoista hyötyliikuntamallia näytä ymmärtävän. "Onko hissi rikki vai miksi ihmeessä sä käytät portaita?"

      Poista
  5. No jopas, minä kun olen yleensä näprännyt puhelinta välttääkseni nolot hissikeskustelut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni. Toivottavasti ei osunut ranskiksia samaan hissiin, etteivät erehtyneet pitämään sinua tylynä ja epämiellyttävänä. ;)

      Poista
    2. Työpaikalla kun olen tätä tehnyt niin todennäköisesti puolet ovat olleet ranskalaisia. Mutta musta tuntuu, että olen tässä neljän viikon aikana ehtinyt tehdä kaikkea muutakin, mitä paikalliset ovat pitäneet tylyyden multihuipentumana. :) En vieläkään muista aamuisin, että pitäisi joka aamu kiertää kaikkien työkavereiden huoneiden kautta moikkailemassa...

      Poista
    3. Joo, tuo aamutervehtiminen oli mullekin aikoinaan vaikea oppia. Ratkaisin ongelman niin, että aloin tulla töihin ensimmäisten joukossa. Silloin muut joutuvat kiertämään ja kättelemään. ;D

      Poista
  6. Naapurien läsnäollessa eli enimmäkseen hississä (9 kerrosta) annoin accidentally on purpose ymmärtää pitkään, etten osannut espanjaa. Uskottavuus oli hyvä, koska aluksi se oli totta ja osaan kyllä esittää tyhmää ;) Olen toisaalta niin outo suomalainen, että hiljaisuus häiritsee minua, mutta en halua olla naapureiden keskinäisissä juorukiistoissa mukana. Omistusasujat on ollut kaikkialla kokemusteni mukaan pahimpia, vaikka vuokralaisiin usein epäilevämmin suhtaudutaankin. Hissiajan lyhyys on todellinen haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa naapurijuorujen välttelyssä piilee kyllä pointti. Myös meidän talossa omistajat juoruilevat. Talossa on yksi huoneisto, joka on vuokrattu muutamalle opiskelijalle. Ihan asiallista porukkaa, mutta voit kuvitella kuka päätyy syntipukiksi, jos vaikka rappukäytävästä löytyy tupakantumppi (joka on hyvin voinut kulkeutua sinne kenkien mukanakin...). Talon pahin kyttääjä sattuu olemaan miekkosen vanhempien vanha tuttu, joten meitä kohdellaan vähän kultahansikkain. Kääntöpuoli tässä sitten on se, että kun istumme illallisella jossain korttelin ravintoloissa, tämä lady pysähtyy ohikulkiessaan tilittämään meillä taloyhtiön ongelmista. Siinä sitten istumme ja nyökkäilemme vaisuina ruoat ja juomat edessämme. :P

      Poista
    2. Suhteilla saattaa päästä usein kiistojen paremmalle puolelle. Vaisu nyökyttely on niin tuttua ja olenkin miettinyt, että eikö ihmisillä ole minkäänlaista lukutaitoa, mitä toisen non-verbaaliseen olemukseen tulee. Vaikkei suoraan sanoisi, ettei kiinnosta ja vastaisi tasan niin lyhyesti kuin on kohteliaisuussyistä pakko, tarinaa ja kysymystä pukkaa siitä huolimatta jatkuvalla syötöllä :)

      Poista
    3. Mä olen ihmetellyt ihan samaa. Normaali (?) ihminen ei tulisi tietysti edes häiritsemään toisten ravintolaillallista. Mutta sen jälkeen kun tämä kyttääjä jäi eläkkeelle, hänellä ei ole ollut oikein muuta sisältöä elämässään kuin kuoro ja kyttääminen. Kai ne meidänkin ravintolaillalliset merkitään johonkin pieneen mustaan kirjaan. :P

      Poista
  7. Kiitos neuvoista, tästä on varmasti jatkossa hyötyä! :-D

    Hissikeskustelut ovat minulle vähän vaikeita, kun tuntuu, että ei ihan viitsisi siitä säästä alkaa jaaritella, kun se toinen kuitenkin sitten miettii, että ei tuokaan muuta puheenaihetta keksinyt. :-D Tuntuu, että pitäisi keksiä jokin hieman korkealentoisempi keskustelunaihe, mutta miten keskustella jostain ydinvoimasta, kun ei tiedä itsekään siitä mitään. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja mistään kovin syvällisestä ei tosiaan voi aloittaa edes keskustelua, kun aikaraja on niin syvällinen. Toisaalta voisi hissiin tietysti keksiä jonkun myyntipuheen (eivätkös markkinamiehet kutsu napakkaa myyntipuhetta hissipuheeksi?) eli monologina kertoisi mielestään tärkeällistä. Yleisö ei voisi kesken poistuakaan. Hyvä idea esimerkiksi uskontoaan kauppaaville! ;)

      Poista
    2. Mulle on muuten jehovantodistajat alkaneet kaupitella uskontoaan hississä. Arvaa innostuinko? ;-D

      Poista
    3. Hah, siis ajatus olikin jo vanha ja hyväksi havaittu! :D Ja mä kun luulin keksineeni jotain uutta ja omaperäistä... ;D

      Poista
  8. Musta olisi ihanaa, jos Suomessakin olisi normaalia harrastaa edes tällaisia pinnallisia hissikeskusteluja :D En ole ehkä sielultani tyypillinen suomalainen, sillä siedän huonosti hiljaisuutta, varsinkin hissien kaltaisissa pienissä tiloissa, joissa joutuu lähelle toisia ihmisiä. Joskus olen yrittänytkin viritellä jonkinlaista small talkia, mutta valitettavan harva siihen Suomessa lähtee mukaan :<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se suinkin sujuu luontevasti, niin minustakin sellainen kevyt rupattelu on itse asiassa tosi mukavaa. Yleensä se menee jopa jo vähän refleksinomaisesti. Joskus se vaan ahdistaa, kun itsellä on todella huono päivä ja puhekumppanikin ihan selvästi vähän vastentahtoisesti mutta väenvängällä keksii jotain todella turhaa puheenaihetta. :D

      Varmaan Suomessa riippuu paikastakin, maalla ehkä rupatellaan enemmän, kaupungeissa ollaan muka niin kovin kiireisiä. Muutaman kerran mulle on käynyt Suomessa aikoinaan jopa niin, ettei rappukäytävässä vastaan tullut, naapuriksi olettamani henkilö ole tervehtinyt. Minusta kun naapureiden tervehtiminen - tai edes tervehdykseen vastaaminen - on MYÖS Suomessa sellainen peruskohteliaisuusvaatimus. :P

      Poista
  9. Minä taas olen varmaan todella sairaan huumorintajun omaava ihminen, kun oikein innolla odotan noita hissihiljaisuuksia ja asteittain lisääntyvää epämukavuuden tukalaa tunnetta miettien, että who's going to crack first and say something! Hissikäyttäytyminen on valtavan mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhahhaa, olet aito sadisti! :D Kai tuijotat samalla kanssamatkustajia intensiivisesti silmiin? ;) Oletko muuten koskaan kohdannut voittajaasi? Siis jonka kanssa sinulla petti pokka ensin? :D

      Poista
    2. Hehee! Monesti tuijottelen ihan vain seinään ja nautin tuskallisen tunnelman eskalaatiosta :-) Sehän on miltei käsinkosketeltavaa, jos on esimerkiksi yli 6 kerrosta. Intensiivinen tuijotus on kyllä nyt otettava seuraavaksi käyttöön :-D Kyllä mä joskus turisenkin, mutta yleensä vain hymyilen vienosti ja aistin tunnelmaa. Täällä tapana taitaa olla aluksi sellainen 'rentouden' osoitus: ensin hymyillään, myhäillään, liikahdellaan rennosti ja sitten se hissituska alkaa ottamaan valtaa ja tunnelma kiristyy, hymyt hyytyvät väkinäisiksi...

      PS. en ole koskaan vielä 'romahtanut' kesken matkan, mutta koska olen ihan kiva ja vaaraton tyyppi, en kiduta kanssamatkustajia kuin silloin tällöin, virkistykseksi :-)

      Poista
    3. Ahhahaa! Mä niin voin kuvitella tän tilanteen sieluni silmillä. :D "Voi ei, joudun taas hissiin sen hullun suomalaisen kanssa".

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Heh, eik oo söpö? ;) Ilman heittomerkkiä ääntämys olisi kuin sanoissa con/conne ( http://fi.wiktionary.org/wiki/con#Ranska ). Vähän kuin Putin on ranskaksi Poutine. Muuten ranut ääntävät kuten kirjoitetaan, ja nimestä tulee ruma sana.

      Poista
  11. Täytyy pistää ohjeet talteen. Tyypillisenä suomalaisena en harrasta small talkia kuin ehdottoman pakon edessä (jos edes silloin). Norjalaiset tosin eivät jostakin syystä tunnu ollenkaan harrastavan töistä juttelua. Se on niin tylsää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se totta, että työasioista on usein vaikea puhua sillai kepeään smalltalk-sävyyn. ;) Ruotsissa suosikkipuheenaihe tuntui olevan "nästa helg", siellä joskus tuntui, että pitäisi muka viikonlopulle suunnitella hirveästi ohjelmaa, ihan vain että olisi jotain puhuttavaa ihmisten kanssa... :D

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.