perjantai 31. elokuuta 2012

Pippa polkimilla

Pippa "Katen sisko" Middleton poikkesi Pariisissa alkuviikosta. 

Ei aurinkolaseja tai tummennettuja autonikkunoita. Itse asiassa ei autoa ollenkaan, vaan kaupunkipyörä Vélib.

Vélib tietysti riemastui ilmaisesta mainoksesta, ja twitteröi kuvat eteenpäin:





Nyt kun julkisista tuli puhe, niin lisätäänpä vielä, että "luultavasti" lauantaiaamusta lähtien (kuukausikorttimuotoisella) Navigo-kortilla pääsee matkustamaan viikonloppuisin ja arkipyhinä vyöhykkeistä riippumatta. Eli vaikkapa keskustan kattavalla 1-2 vyöhykkeen Navigo-kortilla pääsee matkaamaan Versailles'hin tai Charles de Gaullelle. Pitkän tähtäimen suunnitelma on vyöhykkeistä luopuminen kokonaan. Tämä on tarkoitus rahoittaa mm. lippujen hintoja nostamalla. 

Hintojen nousu ei tietenkään ole kivaa, mutta Pariisin julkinen liikenne on kyllä edelleen toimiva ja edullinen. Siis ainakin, jos ei liikuta itse kaupungin rajojen ulkopuolelle. Vyöhykkeet 1-2 eli siis Pariisin koko metroverkoston kattava Navigo maksaa alle 63 euroa kuukaudessa. Tämä hinta siis sisältää rajoittamattoman määrän matkoja. Ja työnantaja maksaa tästä riemusta puolet.

torstai 30. elokuuta 2012

Kävelyllä Montmartrella

Inhoan Montmartrea. Liikaa turisteja ja turistien huijaamisella itseään elättäviä. Ylipäänsä 18. kaupunginosa ei kuulu suosikkeihini: missä ei vello turistimassa, siellä on yleensä muuten rähjäistä ja surkeaa.

Sitten näin Woody Allenin Midnight in Paris -elokuvan ja yhtäkkiä mieleni paloi haahuilemaan Montmartren kukkulalle, sillä lailla tunnelmallisesti ja romantillis-taiteellisesti.





Tällä taustalla päätin hyödyntää mahdollisuuden kierrellä Montmartrella kerrankin arkipäivänä. Kaiken järjen mukaan ainakin turistimassa olisi pienempi kuin viikonloppuna tai arkipyhinä.

Lähtöpiste: metroasema Blanche (metrolinja 2). Ensimmäinen näkymä metrosta ulos tullessa on legendaarinen Moulin Rouge - jota ovat ikuistaneet lukuisat taiteilijat de Toulouse-Lautrecistä  Picassoon - ja tietysti itseään kabareen edustalla kuvauttavat turistit.


Jatkoin matkaa Moulin Rougen ohi pitkin seksikauppojen reunustamaa boulevard de Clichyä. 



Noin 100 metrin taivalluksen jälkeen käännyn oikealle, avenue Rachelille, jonka päässä häämöttää Montmartren hautausmaa. Tänne on haudattu mm. säveltäjä Berlioz ja taidemaalari Degas.



En kuitenkaan ollut hautausmaatunnelmissa, joten kipusin hautausmaan sisäänkäynnin vasemmalla laidalla olevat portaat ylös ja käännyn oikealle, rue Caulaincourtille. Graffittien peittämän ylikulkusillan säleikköjen lomasta vilahteli Montmartren hautakiviä.


Kävelin sillan päähän ja käännyin ensimmäisestä risteyksestä oikealle, rue Joseph de Maistrelle.


Rue Joseph de Maistrelta käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, rue Lepicille. Tästä alkaa kiipeily.

Talossa numero 54 asusti aikoinaan taidemaalari Van Gogh.




Vasemmalla puolella, rue Lepicin ja rue Tholozén risteyksessä, kohoaa tuulimylly nimeltään Moulin de la Galette, jossa toimi 1800-luvulla tanssisali. Mylly on lehväisessä paikassa, joten sitä on kadulta vaikea valokuvata, mutta nimekkäistä taiteilijoista sen ovat ikuistaneet mm. Renoir, Van Gogh, de Toulouse-Lautrec ja Picasso.

Rue Lepicin ja rue Girardonin risteyksessä on toinen tuulimylly, 1700-luvulta peräisin oleva Moulin Radet, jonka juurella toimii nykyisin - hieman epäloogisesti - Moulin de la Galette -niminen ravintola.



Tämän myllyn kohdalla käännyin vasemmalle, rue Girardonille.


Jatkoin pitkin rue Girardonia, kunnes saavuin kadun vasemmalla laidalla sijaitsevalle square Suzanne-Buisson -puistikolle. Suzanne Buisson oli toisen maailmansodan aikaisessa vastarintaliikkeessä toiminut juutalaisnainen, joka katosi tuntemattomaksi jääneellä keskitysleirillä.



Puistikkoa koristaa Pariisin suojeluspyhimys Saint Denis eli Pyhä Dionysius. Legendan mukaan tämä 200-luvulla elänyt piispa mestattiin leikkaamalla pääirti. Kunnon pariisilaisena Pyhä Dionysius ei näin vähästä hätkähtänyt, vaan hän poimi tyynesti päänsä maasta, huuhtaisi sen paikalla olleessa lähteessä ja käveli pää kainalossa hautaansa. Siksi tämä pyhimys esitetään taiteessä yleensä pää kainalossa.


Puistikon päässä käännyin oikealle ja laskeuduin portaat alas place Casadesus -aukiolle.


Aukion päässä nousen portaat ylös...




...allée des Brouillardsille. Renoir asui aikoinaan tämän kadun varrella.



Allée de Brouillardsin päässä avautuu place de Dalida, jolta jatkoin matkaani suoraan, pitkin ylös päin kipuavaa rue de l'Abreuvoiria. Kadun varrella on ollut muinoin mm. eläinten juottopaikka (abreuvoir) ja suosittu taiteilijakahvila. Impressionistimaalari Camille Pissarro asui aikoinaan talossa numero 12.




La Maison Rose -kahvila-ravintolan jälkeen käännyin vasemmalle...


...alas rue des Saules -katua.


...rue Saint Vincentin risteykseen asti. Katukyltin vieressä oleva taidepläjäys muistuttaa viiniruukkua.


...ja miksei muistuttaisi, sillä rue des Saulesin ja rue Saint Vincentin kulmauksessa kasvaa Montmartren viinitarha.



Viinitarhasta katsottuna rue Saint Vincentin vastakkaisella puolella elelee kuvan ketterä kani. 


Lapin Agile oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa taiteilijapiirien todellinen in-paikka, jonka kanta-asiakkaisiin lukeutui mm. Picasso. Ensimmäisen maailmansodan myötä paikan suosio vähitellen hiipui, mutta kabaree on yhä avoinna



Jatkoin matkaani pitkin rue Saint Vincentiä ja ohitin rue du Mont Cenis'n, jonka varrella asui aikoinaan säveltäjä Hector Berlioz. Vastaani huristi Montmartren turistijuna. 


Rue Saint Vincentin päässä astuin ylös rue de la Bonnelle, jolta jatkoin edelleen kadun vasemmalla laidalla sijaitsevaan square Marcel-Bleustein-Blanchet -puistoon, joka tunnettiin vuoteen 2004 asti nimellä parc de la Turlure. Puisto on yllättävän rauhallinen ja suojaisa sijaitakseen aivan Sacré-Coeur-kirkon tuntumassa.




Puiston päässä käännyin oikealle rue du Chevalier de la Barrelle ja jatkoin pitkin Sacré-Coeur-kirkon laitaa kirkon julkisivun puolelle.




Kirkon edustalta avautui paljon kuvattu näkymä kohti Pariisin kattoja - ja turistimassoja. Amélie-elokuvan fanit voivat jatkaa tästä matkaa suoraan alas kohti elokuvasta tuttua karusellia. Varokaa kuitenkin portaiden juurella odottavia turistihuijareita, jotka yrittävät sitoa ohikulkijan käteen nauhaa ja pyytää siitä sitten rahaa.


Minä jatkoin matkaani oikealle rue Azaïsille - ja näpsin pakollisen Eiffel-kuvan, kuin kunnon turisti ainakin.


Rue Azaïsin päässä käännyin oikealle, rue St-Eleuthèrelle, jolta käännyin vasemmalle, turisteja vellovalle place du Tertre -aukiolle.





Aukiolta jatkoin rue Norvins'lle. Mitä kauemmas pääsin place du Tertrestä, sen harvemmaksi turistiputiikit kävivät, kunnes loppuivat kokonaan. Innostuin turistikrääsän shoppailun sijaan bongailemaan katutaidetta.




Seinään juuttunut miespatsas perustuu Marcel Aymén tarinaan nelikymppisestä herra Dutilleul'stä, joka päivänä muutamana havaitsee kykenevänsä kävelemään seinien lävitse.


Avenue Junot'n risteyksessä käännyin 180 astetta ympäri ja palasin omia jalanjälkiäni pitkin rue Norvins'iä. Ennen place du Tertre -aukiota käännyin oikealle, rue Poulbot -kadulle. Kävelen kadun päähän, ohi Dali-keskuksen. Kujan päässä laskeuduin portaat alas...



...rue Gabriellelle, jolta käännyin ensimmäisestä risteyksestä oikealle...



...rue Drevet'lle, ja taas alas portaita rue la Vieuvillelle.




Rue la Vieuvilleltä käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, rue des Martyrsille, jolla vilkaisin muutaman omaperäisen putiikin näyteikkunoita.



Seuraavaksi käännyin toisesta risteyksestä oikealle, rue des Abbessesille, ja edelleen place des Abbesses -aukiolle, jonka laidalla kohoaa punatiilinen Saint Jean de Montmartre -kirkko.



Pujahdin hiljaiseen kirkkoon kauniin kuorolaulun houkuttelemana.



Kirkosta nähden aukion vastakkaisella laidalla sijaitsee pieni puistikko, jossa on erittäin romantillinen nähtävyys: Le mur des je t'aime.


Taiteilijat Frédéric Baron ja Claire Klito ovat kirjoittaneet 40 m² kattavaan kaakeliseinään yli 300 rakkaudentunnustusta 250:llä eri kielellä.



Tässä vaiheessa taiteentäyttämä ja Montmartren portaiden väsyttämä pikku seikkailija voikin hypähtää metron kyytiin samalla aukiolla sijaitsevalla Abbessesin metroasemalla.