perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pariisin parhaat munat ja tiput...

...suklaiset listatataan nyt!



1. Tyylikkäin:
Maison Eric Kayser: L'Oeuf Gâteau
Maison Eric Kayserissa on tarjolla pääsiäisen 2013 kunniaksi munan muotoon leivottua kakkua, jossa maistuu pistaasi ja maitosuklaamousse. Kakkua on saatavilla 29.3. - 1.4.2013.

Kuva: Maison Eric Kayser
Hinta: neljälle 25 euroa/ kuudelle: 35 euroa/ kahdeksalle: 45 euroa

---

2. Hassuin:
À la Mère de la Famille: La Poule Mouillée
Pariisin vanhimmaksi sokerileipomoksi itseään mainostavan À la Mère de la Famillen söpö kylpevä kananen nosti ainakin minulle hymyn huulille. Kokki Julien Merceronin käsialaa olevan teoksen nimi on suomeksi "Märkä kana".


Kuva: À la Mère de la Famille

Hinta: 39 euroa.
---

3. Hienostunein:
Café Pouchkine: L'Oeuf Palekh
Fabergén henkeen koristeltua munaa mutustellessa voisi kuvitella itsensä suuriruhtinattareksi tai vaikka tsaariksi. Toisenlaista venäläistätunnelmaa pääsiäiseensä kaipaaville Café Pouchkinella on myös suklaamaatuskoita.

Kuva: Café Pouchkine


Hinta: muna 30 euroa, maatuska 28 euroa.
---

4. Taiteellisin:
Hugo & Victor: L'Oeuf du Peintre
Jäikö pääsiäismunan maalaus tässä puolitiehen? Ei, vaan Hugue Pouget kehitti taiteilijan palettia muistuttavan munasen Sylvain Blancin idean pohjalta. Valittavana on perulaisesta tummasta suklaasta tai ghanalaisesta maitosuklaasta valmistettu versio.


Kuva: Hugo & Victor

Hinta: 46 euroa
---


5. Tyylilleen uskollisin
Ladurée: L'Oeuf Trésor
Tummasta suklaasta valmistetun munasen sisällä on suklaalla ja yuzu-hedelmillä maustettuja macaroneja.


Kuva: Ladurée

Hinta: 40 cm:n muna 150 euroa; 70 cm:n muna 650 euroa.
---


6. Yllättävin:
Jean-Paul Hevin: Marcher sur des oeufs
Minusta tämä näyttää jo joltain, johon törmää ennemminkin Pompidou-keskuksessa kuin pääsiäispöydässä. Korkokenkä on kuitenkin valmistettu tummasta 68 %:n suklaasta ja myös sen tallomat munat ovat suklaata. Teos painaa 620 grammaa.


Kuva: Jean-Paul Hevin
Hinta: 98,80 euroa
---

Meillä jäävät pariisilaiset munat tänä vuonna nauttimatta, sillä lähdemme näillä näppäimillä loman viettoon hieman eteläisempään Ranskaan. 

Vuokra-auton rekisterikilvet ovat muuten espanjalaiset, saapas nähdä, miten ranskalaiset kanssa-autoilijat teillä meitä kohtelevat...


Joyeuses Pâques !


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kitschiä Canal St. Martinilla

Tavallaanhan sitä pitäisi inhota kitschiä. Hyödytöntä krääsää, joka tukkii nurkat ja kuluttaa turhaan luonnonvaroja.

Minä vain satun tulemaan kitschistä yhtä hyvälle tuulelle kuin joku muu muutaman tonnin merkkilaukusta.

Tulee halvemmaksi näin. Vaikka kitschiä en voi edes minä väittää hyväksi sijoituskohteeksi. Toisaalta kitschiä ei ole pakko edes omistaa, joskus ihan vain riittää pieni hypistelykierros kitsch-kaupoissa. Tänään vuorossa katselmuskierros kitsch- ja hipsteripuoteihin Canal Saint Martinilla.

---

IdéCo 


19, rue Beaurepaire 
Metro: Goncourt/République/Jacques Bonsergent




Karkkivärejä hehkuvassa pikku puodissa on kaupan hilpeää krääsää sisustukseen tai vaikka lahjaksi kitschiä ymmärtävälle ystäväiselle. Tai itselle.





---

Potemkine

30, rue Beaurepaire
Metro: Goncourt/République/Jacques Bonsergent


Leffahullulle lahjaa etsivä voi hyvinkin löytää täältä kaipaamansa. Pääasiassa elokuvia dvd-formaatissa kauppaavan liikkeen valikoimiin kuuluu tietysti ranskalaisia helmiä, mutta myös kansainvälisiä klassikoita.

---

Katutaidetta quai de Valmylla.

Canal Saint Martin
---

Artazart

83, quai de Valmy
Metro: Gare de l'Est/Jacques Bonsergent


Etsitkö lahjaa hipsterinörtille valokuvauksesta, grafiikasta tai yleensä taiteesta kiinnostuneelle? Artazartissa on kaupan kiehtovien kuvakirjojen ohella mm. laukkuja ja Polaroid-kameroita. 

---


Antoine & Lili

95, quai de Valmy
Metro: Jacques Bonsergent/Gare de l'Est


Canal Saint Martinilla käyskentelevä ei voi olla huomaamatta Antoine & Lilin karkkiväreissä hehkuvia julkisivuja. Myynnissä on niin sisustusroinaa kuin muotiakin, niin lapsille kuin aikuisillekin. Tyyli on usein selvää kitschiä, mutta hinnakasta sellaista.






---

Risteilyllä Canal Saint Martinilla.


Kissamaista katutaidetta rue Bichat'lla.




---

Pop Market

50, rue Bichat
Metro: Jacques Bonsergent/Château Landon/Colonel Fabien


Pinkeän pinkin julkisivun takana Pop Market kauppaa lahja- ja sisustuskrääsää laidasta laitaan. Oudon kitsch-roinan ohella myynnissä on myös tunnistettavien brändien tuotteita, kuten muutama Pip Studion kippo ja La Case de Cousin Paulin pallovaloja.




Vahram Muratyanin kirja on hyvä lahjaidea Pariisi- ja New York -faneille. 

Kuka ei tarvitsisi aurinkovoimalla vilkuttelevaa miniatyyri-Elisabethia saati hänen corgiaan?!

Fisher Pricen klassikkolelupuhelin tuntui olevan vähän oudossa ympäristössä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Carambareista vielä...

Jokin aika sitten kirjoitin Carambareista, toffeemakeisista, jotka kätkevät kuoriinsa satumaisen huonoja puujalkavitsejä.

Viime viikolla ranskalaisessa mediassa, niin sosiaalisessa kuin siinä ihan oikeassakin, levisi suru-uutinen: Carambarin kääreistä poistettaisiin vitsit! 



Carambar oli lähettänyt valikoiduille bloggaajille ja trendikkäiksi koetuille tiedotusvälineiden edustajille asiasta tiedotteen, jonka mukaan Carambarit vakavoituisivat. Vitsien tilalle oli tulossa opettavaisia monivalintatehtäviä mm. historiasta ja maantiedosta. Lehdistötiedotteessa tähdennettiin, että tutkimusten mukaan ihminen oppii parhaiten syödessään.



Jotkut pitivät ilmoitusta ennenaikaisena aprillipilana, toiset taas markkinointikikkana. Kolmannet huolestuivat niin, että liittyivät vitsien poistamista vastustavaan Facebook-ryhmään. Ranskan ulkopuolella asuva ranskalaiskaverini suunnitteli surkeana, miten ja mistä hankkisi sellaisen Carambar-varaston, että voisi esitellä ilmiötä aikanaan tyttärelleen, joka syntyi tänä vuonna. 

Tänään (maanantaina) Carambar sitten myönsi, että kyseessä oli pelkkä markkinointikikka. Vitsejä ei ollut tarkoituskaan poistaa. Tarkoitus oli herättää huomiota ja tehdä Carambareista puheenaihe. Ja siinä tosiaan onnistuttiin, vieläpä erittäin edullisesti tavanomaiseen markkinointikampanjaan verrattuna. 

Viraalikampanja näytti uppoavan yllättävän helposti jopa ns. vakaviin tiedotusvälineisiin. Kampanjan taustalla olleen Farid & Fred -viestintätoimiston mukaan yksikään toimittaja ei esimerkiksi esittänyt tarkentavia kysymyksiä tutkimuksista, joihin tiedotteessa viitattiin.


Vanhat kuvat kiertämään.

Viestintäkonsultti Frédéric Houssayn mukaan tapaus osoitti, miten yhteenkietoutuneita viestinnän eri sektorit ovat: 

"Hyödyntämällä bloggaajia, jotka eivät ole toimittajia, viraalimarkkinointikampanja on vetänyt soppaan mukaan viestinnän ammattilaisia."

Houssayn mukaan ongelmana on journalismi, jossa ei ole enää aikaa lähteiden tarkistuksille:

"Bloggaajat ovat vaikutusvaltaisia viestijöitä, mutta he eivät ole toimittajia. Viraalimarkkinoinnissa mainonta ja tiedonvälitys sekoittuvat. Mutta onko (näiltä) viestijöiltä tulevalla tiedolla informatiivista merkitystä? Sopiiko tämä tapa journalismiin?"

Frédéricin kanssa olen samaa mieltä siinä, että lähdekriitikkömyyteen kallistuva journalismi syö pohjaa koko ammattikunnalta, olipa siihen syynä kiire tai yksinkertaisesti ammattitaidottomuus.

Toimittajan titteli ei sinällään näköjään tee viestijästä luotettavampaa. Esimerkiksi tässä tapauksessa Libération uutisoi asiasta ilman sen kummempia kysymysmerkkejä. Toisaalta taas Je ne sais pas choisir -blogin Juliette suhtautui tiedotteeseen kriittisesti.



Voidaan tietysti kysyä, mitä virkaa niillä toimittajilla on, jos heidän tuotostensa oikeellisuuteen ei voi tämän vertaa luottaa? Eikö ammattilaisjournalismin pitäisi panostaa näennäisen nopean mutta pinnallisen ja usein virheellisenkin uutisoinnin sijaan laatuun ja syvyyteen? Yksittäinen toimittaja ei tietysti näistä päätä, vaan tiedotusvälineiden omistajat - ja viime kädessä me asiakkaat.

No jaa. Oli miten oli, näin vähäisen bloggaajan ominaisuudessa kerron teille, että on se kumminkin hianoo, että saan viihdyttää itseäni ja lähipiiriäni vastedeskin Carambarin puujalkavitseillä.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Expédition Dalí vol. 2

Miten normaalia on herätä sunnuntaiaamuna kello seitsemän, jotta pääsee katsomaan taidetta?

Kyllä vaan, uusimme viime torstain expédition Dalín. Tällä kertaa strategiamme oli mennä museolle varhain sunnuntaiaamuna. Varauduimme kuitenkin henkisesti tuntikausien jonotukseen. Pakkasin kassiin jopa vähän evästä. Eikä edes mitään suklaapatukoita, vaan hedelmiä oikein!

Ja tältä jono sitten näytti vähän kahdeksan jälkeen sunnuntaiaamuna:

edali01
Ei ketään! Personne !

edali02
"Joka aamu olen ensimmäinen espanjalainen, joka koskettaa aurinkoa."
Kuten kuvitella saattaa, olimme tosi tyytyväisiä itseemme varhaisesta nousemisesta. Siinä toisiamme (ja vähän itsejämmekin) selkään taputellessa satuimme sitten törmäämään heti toisessa näyttelysalissa tuttavapariskuntaan. Joka kuulemma oli tullut näyttelyyn jo seitsemältä. Sunnuntaina ylös kuudelta, jotta ehtii taidenäyttelyyn? Se kuulostaa jo vähän oudolta. Eikö?

edali03
Kahdeksan maissa saleissa oli vielä suhteellisen väljää.
Näyttelytilaan pulahdettiin ikään kuin kohdun kautta. Munan mallisen minisalin seinällä oli videokuvaa sikiöasentoisesta Dalísta. Taustalla kaikuva sydänäänimäinen jyminä kaikui viereiseen varsinaiseen saliin asti. Näyttelyn äänimaailma oli muutenkin mielenkiintoisesti rakennettu erilaisilla videopätkillä, joita näytettiin tasaisten välimatkojen päässä toisistaan. Erityisen mieleenpainuva oli nopeissa sykleissä näytetty pätkä, jossa Dalí hokee jotain kuolleiden kärpästen tarpeellisuudesta.

"Il était un peu bizarre quand même...", kuten miekkonen analyyttisesti totesi.

edali04

Vuonna 1904 syntyneen Salvador Felipe Jacinto Dalín isä oli notaari. Synnyinkaupunki Figueres sijaitsee Kataloniassa, lähellä rannikkoa ja Ranskan rajaa.

edali05
Falaise ("Kallio")*, 1926.
Näyttely oli monipuolinen - esillä oli yli120 maalauksen lisäksi mm. installaatioita, piirroksia, esineistöä ja filmejä. Liekö vähitellen paisuneesta väkijoukosta johtunut, mutta kokonaisuus jäi minulle silti jotenkin sekavaksi. Olisin kaivannut selkeämpää ryhmittelyä, joko kronologisesti tai teemoittain. Toisaalta, ehkä turhan tarkat kategoriat eivät sovi surrealismiin?

edali06
Dalín kirje Federico García Lorcalle 18.-20.1.2007.
Joka tapauksessa näyttelyn jälkeen tunnen tuntevani Dalín tuotantoa hieman monipuolisemmin, mutta hänen persoonansa jäi yhtä mysteeriseksi kuin ennenkin. Voipi olla, että ääniopas olisi paikannut puuttuneita tietoja, se jäi nimittäin taas ottamatta.

edali07
Les Fourmis ("Muurahaiset"), 1929. Muurahaiset edustivat Dalín töissä kuulemma lahoamista.

edali08
Muiston pysyvyys, 1931. Tämä malaus on arvioitu erääksi 1900-luvun merkittävimmistä maalauksista ja se on varmasti monille muillekin eräs ensimmäisistä, joka Dalín tuotantoa ajatellessa tulee mieleen. Todellisuudessa maalaus oli hämmentävän pieni. Analyysiä teoksesta löytyy esimerkiksi Wikipediasta.

edali09
Départ. "Hommage aux actualités Fox", 1926.

edali10
Vestige atavique après la pluie ("Atavistinen raunio sateen jälkeen"), 1967-1968.
Ennen kaikkea näyttelyssä olisi voitu tarkastella lähemmin Dalín suhdetta Galaan. Hänestä mainitaan ainoastaan seuraavaa:

"Dalín seksuaalinen täyttymys hänen tutustuttuaan Galaan (1929) tapahtui samaan aikaan kuin tärkein käännekohta Dalín uralla: surrealistien kohtaaminen".


edali11
Le Phénomène de l'Extase ("Ekstaasi-ilmiö"), 1933.

edali12
Objet surréaliste à fonctionnement symbolique. Le soulier de Gala. ("Surrealistinen esine symboliseen käyttöön. Galan kenkä"), 1932/1973.

edali13
Buste de femme rétrospectif ("Retrosepktiivinen naisen rintakuva"), 1933/1976

edali14
Harpe invisible ("Näkymätön harppu"), n.1933.

edali15
Vénus de Milo aux tiroirs ("Milon Venus (veto)laatikoilla"), 1936/1964.
Dalín töistä heijastuu myös aikakauden poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia, dalímaisen suodattimen läpi siivilöitynä. "Historia ei huolestuta minua. Se pelottaa minua yhtä paljon kuin heinäsirkat", näyttely tiesi Dalín lausuneen. Mutta jätti kertomatta, pelkäsikö Dalí heinäsirkkoja.

edali16
Hallucination partielle. Six images de Lénine sur un piano. ("Osittainen hallusinaatio. Kuusi Leninin kuvaa pianolla."), 1931.
Dalí julisti olevansa surrealistisen ryhmän jäsenenä "vallankumouksen palveluksessa", muttei koskaan tarkentanut, mistä vallankumouksesta oikeastaan oli kyse. Dalí oli selvästi viehtynyt diktaattoreista, mutta toisaalta majoitti kodissaan hippejä ja vaali myyttiä vapaasta taiteilijasta.

edali17
Leninejä läheltä.
Dalín kuvasto on yhtä unenomaista kuin Luxembourgin museossa esillä olevalla Chagallilla. Värit ovat usein syviä ja kauniita. Toisin kuin Chagallilla, Dalílla on kuitenkin jotenkin ahdistava pohjavire. 


edali18
Le Piano rouge ou l'orchestre rouge ("Punainen piano tai punainen orkesteri"), 1957.


Mistä kaikki ahdistavat kuvat kumpuavat, kun Dalí ainakin päällisin puolin eli moniin aikalaistaiteilijoihin verrattuna varsin seesteistä ja onnellista elämää? Vai onko ahdistavuus vain omaa tulkintaani? Tai Dalín outoa huumoria?


edali19
Le lit à la fontaine ("Suihkulähdevuode"), 1936.
"Olen kuin Leonardo, haluan tietää kaiken. Suhteiden luominen asioiden välille kiinnostaa minua lakkaamatta."

edali20
L'ascension du Christ, Pietà. ("Kristuksen ylösnousemus, Pietà"), 1958.

edali21
Transformation d'une peinture anonyme du XVI siècle (attribuée à Matthias Gerung) ("Muunnos anonyymistä 1500-luvun maalauksesta (jota pidetään Matthias Gerungin tekemänä)"), 1974.

edali22
Nu de dos sur piédestal (Saint Jean) ("Alaston selkäpuolelta jalustalla (Pyhä Johannes)"), 1965.

"Kuusivuotiaana halusin olla kokki. Seitsenvuotiaana halusin olla Napoleon. Kunnianhimoni on kasvanut tasaisesti siitä pitäen." 

edali23
Omakuva, 1972.

edali24

edali25

edali26

edali27

edali28

edali29
Mae West -installaatio, joka on rekonstruktio Figueresin Dalí-museon alkuperäisteoksesta.

edali30
Mae Westissä kamera  hahmottelee installaatiosta seinälle naisen kasvot.

edali31
La République des troubadours ("Trubaduurien tasavalta"), 1925. 

edali32
Yleisömäärä näyttelyssä lisääntyi jatkuvasti...
edali35
...joten lopulta saimme tarpeeksemme ja poistuimme putkea myöten.

edali33
Sacré Coeur oli sunnuntaisumun peittämä.

edali34
Pompidou-keskuksen ylin kerros on yksi suosikkinäköalapaikoistani Pariisissa. Kaikki tuntuu olevan niin paljon lähempänä kuin korkeammissa pömpeleissä. Marais on suorastaan käsien ulottuvilla.

edali36
Poistuessamme sisätiloihin oli kertynyt jo puolen tunnin jono.

edali
Ja uloskin tämän verran. Muahhahhaa heille! ;)

Pompidou-keskuksen Dalí-näyttely on avoinna ympäri vuorokauden maanantaihin 25.3. puoleenyöhön asti. Ennakkolipun haltijat ovat etusijalla.

* Ensimmäisenä teoksen ranskankielinen nimi, perässä oma käännökseni. En vastaa teosten nimien käännösten oikeellisuudesta. ;)