L'Express de Lyon

Olen nykyisin aika huono oluenjuoja. Ihan vain siksi, että olut turvottaa, röyhtäytyttää ja aiheuttaa päänsärkyä. Onneksi Ranskassa on tarjolla runsaasti erivärisiä viinejä ja erityyppisiä kivennäisvesiä, joten minun ei tarvitse enää olueen koskea. Yleensä.

Viime lauantaina amerikkalainen kaveripariskunta valitsi kuitenkin yhteissyntymäpäiviensä viettopaikaksi "brasserien, josta saa hyvää olutta". Koska pariskunta on ruoastaan tarkka jopa snobbailuun asti, luotin siihen, että paikka olisi ainakin mielenkiintoinen.

Kun sitten saavuimme Gare de Lyonin aseman kautta rue de Lyonille, silmäni osuivat ensimmäiseksi risteyksessä sijainneisiin kohtuu suuriin brasserioihin. Varsinkin kadun oikealla laidalla sijaitseva l'Européen näytti hämärtyvässä illassa peileineen, valaisimineen ja valkoessuisine tarjoilijoineen lähes art nouveau -henkiseltä. Mutta meidän brasseriemmepa ei ollut kumpikaan näistä suurista, vaan Taverne Karlsbraun takana sijaitseva pikkubaari, L'Express de Lyon. Olin ihan varma, että olimme erehtyneet paikasta. Ikkunalla luki isolla PMU (eli paikallinen Veikkaus) ja sisällä näkyi tv-ruutuja, joilla skrodet rugbymiehet pyllistelivät soikean pallon perässä. PMU-baari syntymäpäivien viettoon? Oliko tämä joku uusi hipsterityyppinen villitys?



Näytä suurempi kartta

Baarin erikoisuus oli - ihan kuten meille oltiin luvattu - monipuolinen hanaolutvalikoima. Ja kun tunnelmaan vähän pääsi sisään, urheilubaarimeininki teki baarista jopa hieman tunnelmallisemman. Mieluummin vaihteeksi tällaista kuin iänikuista trendibaarikulissia.

Vasemmalla Tripel Karmeliet -olutta, joka maistui kevyesti siirappiselta. Oikealla Waldhaus-vehnäolutta, joka oli Hoegaardenin tyyppiseen vehnäolueen tottuneelle hieman mautonta.

En tiedä millainen asiakaskunta baarissa yleensä on, sillä syntymäpäivistä johtuen pieneen baariin oli ahtautunut viitisenkymmentä kovaäänistä amerikkalaista. Ilmeisesti heidän vuokseen muuten mukava tarjoilijapoika yritti puhua kanssani toistuvasti englantia - paksulla ranskalaisaksentilla tosin.

Tunsin aikaisemmin Lindemansin kirsikkaoluen, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun maistoin vadelmaolutta. Maku muistutti enemmän vadelmakiisseliä kuin olutta. Minilasillinen oli ihan hauska juttu, mutta 25 cl tätä riemua oli ehdoton yläraja.

Kehitin siinä sivussa uuden konseptin (Älkää kertoko minulle, jos tämä onkin vanha keksintö. Olen niin kovin ylpeä tästä.): Oluttapas! Sopii esimerkiksi afterworkiin tai aperitiivihetkeen. Mennään olutbaariin, jossa on runsaasti erityyppisiä oluita ja jokainen tilaa erilaisen demin eli 25 cl. Sitten vain kaikki juovat sekaisin toistensa oluita. Tosin kaveriksi pitää tässä löytää joku, jonka lasista kykenee juomaan, ei siis ketä tahansa satunnaista kollegaa ehkä. 

Tässä söpössä giljotiinilasissa oli Magic 8 ball -olutta. Vai oliko se Canonballia? Ihan sama, en maistanut.

Koska vessat ovat keskeinen osa baari- ja ravintolakokemusta, niin mainitsenpa, että tässä kyseisessä paikassa vessat olivat ihan tyydyttävässä kunnossa, baarivessoiksi. Pitkä miinus sen sijaan siitä, että vessanovi oli jotenkin karmeistaan turvonnut niin, ettei se mennyt kiinni.



Jotain ruokaakin paikassa oli tarjolla, mutta sitä en tullut maistelleeksi pöytäämme tarjoiltuja ranskalaisia (perunoita) enempää.

Vasemmanpuoleiset hinnat ovat pienelle (25 cl), oikeanpuoleiset isolle tuopille (0,5 l). 

L'Express de Lyon
1, rue de Lyon
Metro: Gare de Lyon