Koiramainen Pariisi

Postauksen otsikoksi piti tulla Paris-chien, mutta se(kään) ei näköjään ollut originelli keksintö, joten näillä nyt mennään.

Lenkkeilyhaaste on vienyt minua viime viikkoina tavallista useammin pariisilaispuistoihin (koostepostaus luvassa erittäin läheisessä tulevaisuudessa), joissa huomio on kiinnittynyt kaksijalkaisten lisäksi runsaslukuisiin nelijalkaisiin. Tai siis lähinnä koiriin.

Montmartrelaishauva nauttii auringosta liikkeen edustalla.

Pariisissa asustaa 167 000 koiruutta, jotka tuottavat päivittäin noin 12 tonnia kikkareita. Ja vaikka ulosteiden siivoamatta jättämisestä voidaan tuomita jopa 450 euron sakkoihin, kakkapussit unohtuvat yhä edelleen niin monelta pariisilaiselta koiranomistajalta, että Pariisin kaupungin kakkasiivouskulut kohoavat vuosittain noin 11 miljoonaan euroon. Eikä siinä vielä kaikki, koirien ulosteet aiheuttavat vuosittain 650 onnettomuutta. Tosin tilasto ei tarkentanut, minkälaisesta onnettomuudesta on kyse. Täyttikö esimerkiksi Carrie Bradshaw'n askellus pariisilaiskakkaan onnettomuuden kriteerit?

Kevään ensi kukkasista nauttiva jackrussell Buttes Chaumontissa.

Koirat ovat tietysti paaaljon muutakin kuin tehokkaita kakantuottajia. Älkää kertoko meidän kissapersoonille, mutta minä niin mielelläni ottaisin koiran, jonka kanssa voisin käydä lenkeillä ja harrastaa. Koiraa ei meille kuitenkaan tule niin kauan kuin Pariisissa asumme. 

Koira lenkkeilemässä Bois de Boulognessa.

En silti väitä, etteikö Pariisissakin koira voisi elää onnellista koiranelämää, vaikka naapuritalon parvekkeelle kakkaava yorkshirenterrieri ei niihin onnellisiin taida kuulua. Toisaalta taas ensinäkemältä kodittomien kanssa liikkuvat koirat saattavat herättää sääliä, mutta niillä on ainakin jatkuvasti seuraa ja yleensä ne saavat myös riittävästi liikuntaa. 

Kodittomien koiraihmisten eräs alalaji ovat punk à chien -tyypit, jotka ovat 15 - 30 -vuotiaita nuoria, jotka elävät kiertävää elämää ja hankkivat yleensä toimeentulonsa kerjäten. Punk à chienien koirat ovat yleensä keskisuuria tai suuria sekarotuisia, tyypiltään usein paimenkoiria, noutajia tai molosseja. Erityisesti vaikutuksen tekee se, miten tavattoman hyvin sosiaalistettuja koirat ovat. Ne eivät yleensä rähise eivätkä hätkähdä väkijoukoista tai melusta. (Punk à chieneistä ja heidän koiristaan lisää ranskaksi täällä ja täällä).

Minikoiria ja niiden emäntä Bois de Boulognessa. Kuvassa myös neljäs koira.

Punk à chienit ovat ehkä ääriesimerkki, mutta ylipäänsä minua jaksaa hämmentää, miten hyvätapaisia pariisilaiskoirien valtaosa on. Koiria näkee usein kadulla irti, mutta täysin omistajan hallinnassa. Oma koirani aikoinaan oli tottelevainen - kisasimme jopa tottelevaisuuskokeissa - mutta en todellakaan olisi ulkoiluttanut sitä irti yleisellä paikalla. Jos se näki pakenevan kissan tai muun pikkueläimen, se lähti kuin ohjus ja sen perään oli silloin turha huudella. Joko pariisilaiskoirilla ei ole riistaviettiä, tai sitten Pariisin liikenne on karsinut Darwinin hengessä nämä karkailevat yksilöt.

Koiria hihnassa ja ilman Bois de Boulognessa.

Pariisilaiskoirat ovat sosiaalistuneita, sillä ne otetaan mukaan lähes kaikkialle. Niitä näkee kaduilla, tietysti, ja puistoissa, mutta myös kahviloissa ja ravintoloissa (taas tulee mieleen Carrie Bradshaw Pariisissa...). Ruokakauppoihin koiria ei saa hygieniasyistä viedä, mutta usein hauveli odottaa emäntäänsä tai isäntäänsä kaupassa sisäpuolella oven vieressä. Irti. Pariisin julkisen liikenteen välineisiin koiria saa viedä, mutta pienten, alle 6-kiloisten koirien pitäisi olla kuljetuskopassa ja sitä suuremmilla pitäisi olla kuonokoppa. Sääntöä tosin tunnutaan noudatettavan aika löyhästi.

Kaduilla ja puistoissa koirien pitäisi olla kytkettyinä, jopa Bois de Boulognessa. Kuten sanottua, tähänkin sääntöön suhtaudutaan aika löyhästi. Oli niskavilloja nostattavan kaunista nähdä komea dobermanni kiitolaukkaamassa onnellisena parinsadan metrin ympyröitä omistajansa ympärillä, mutta toisaalta, koirapelkoisena tai pienen koiran omistajana minua ei olisi paljoa naurattanut.

Leikkiin valmiita koiria Buttes Chaumontissa.

Löysin muuten Pariisiin ja koiriin liittyvän HAUskan (ehe ehe) ranskankielisen sivuston, jossa pääsee paitsi testaamaan, mikä koira on, myös katsomaan Pariisin katuja koiran perspektiivistä. France Culturen ja Arten tuottamalla sivustolla on myös lyhyitä mutta mielenkiintoisia dokumentteja pariisilaiskoirista ja heidän omistajistaan: Webdog.franceculture.fr

Paljastuin kovaäänisesti haukahtelevaksi kleinspitziksi. Vai splitziksi?

Pariisin koiriin liittyviä tietoja ja sääntöjä löytyy kaupungin nettisivuilta: Paris.fr.