lauantai 12. maaliskuuta 2011

Digiä Lapissa ja Pariisissa



"Onnittelut teille, jotka katsotte tätä lähetystä. Se nimittäin tarkoittaa, että TV-yhteytenne toimii ongelmitta”, tervehti pirteä aamu-tv:n täti kuluneella viikolla. Näihin toimittajan loogisiin sanoihin oli syynä digi-tv. Ranskassa ollaan nimittäin siirtymässä viimein digitaalisiin lähetyksiin asteittain tämän vuoden aikana. 8.3. vuorossa oli Île de Francen seutu, johon Pariisikin kuuluu.

Digilähetyksiin siirtyminen ei ole täällä näkynyt yhtä suurina kampanjoina kuin Suomessa vuonna 2007. Toisaalta muutos ei esimerkiksi meillä vaatinut minkäänlaisia toimenpiteitä, sillä televisiolähetys tulee internetin kautta. Googlen ystävällisellä avustuksella löysin jopa kampanjasivuston, jossa trikolorin sinisessä ja punaisessa hehkuvat herttaiset tv-laatikot kertovat halukkaille lisätietoja.

Digi-tv tarjoaa mainion sillan, jota myöten tämän blogin aasi voi köpötellä kohti elokuvaelämyksiä. Lähes kuukausi sitten Pariisissa pyöri nimittäin suomalainen elokuva, Napapiirin sankarit, jossa metsästetään digiboksia pitkin öistä Lappia.

Elokuvaa esitettiin Pariisissa kahdeksassa eri teatterissa. Yllättävää kyllä, teatterit olivat suurien ketjujen teattereita, eivät pienen budjetin elokuviin erikoistuneita indie-teattereita. Ainostaan yksi teattereista esitti dubattua versiota, muissa leffa pyöri alkuperäisversiona. Dubbaus kuulosti netistä löytämieni pätkien perusteella varsin kohtuulliselta, vaikka alkuperäisversion murre katosikin dubbauksessa yleisranskan jalkoihin.

Ongelmana elokuvassa ei silti ollut niinkään kieli, vaan kulttuuriset viittaukset, jotka kerta kaikkiaan eivät käänny suomalaisuutta tuntemattomille. Kuten nimimerkki alexdu12220 toteaa ranskalaisen allocine.fr-elokuvasivuston keskustelussa: ”Miten itsemurhille voidaan nauraa? Jääkiekko ei voisi vähempää kiinnostaa!” 

Toinen ongelma oli elokuvan ranskalaisen levittäjän älynväläys: elokuvan nimen ”ranskannos” muotoon ”Very Cold Trip”. Nimi jäljittelee amerikkalaisen ”Hangover”-elokuvan nimeä, joka syystä tai toisesta oli väännetty Ranskassa muotoon ”Very Bad Trip”. Tästä syystä suuri osa ranskalaisista joko luuli, että kyseessä oli kyseisen elokuvan jatko-osa, tai että elokuvan tekijät olivat ehdoin tahdoin halunneet matkia kyseistä amerikkalaiskomediaa. Tarpeetonta lienee sanoa, että näillä elokuvilla ei ole mitään tekemistä keskenään, niin juonen kuin tekijöidenkään suhteen.



Osin edellä mainituista syistä erilaiset elokuvafoorumit pursusivat negatiivisia ranskalaiskommentteja, mutta ranskalaisten huumorintajun rajat tuntevana päätin mennä testaaman elokuvan tasoa omin silmin.

Jo oikean salin löytäminen oli haaste: popcornit ostettuani tajusin, ettei leffaa oltu listattu teatterin ohjelmistossa, vaikka lipuissa luki selvästi Montparnasse ja saman ketjun teatteri. Henkilökunnan avuliaan neuvonnan ansiosta löysin itseni hetken kuluttua kulman takana sijaitsevan teatterin maan alla sijaitsevasta salista, jota värisytti muutamien minuuttien välein ohi kulkeva metro. Parinsadan hengen salissa oli arviolta parikymmentä katsojaa, joista valtaosa oli sulloutunut takariville.

Elokuvaelämystä säesti kaikuva hiljaisuus. Syystä tai toisesta hiljaisuus aiheutti minussa hysteerisen vastareaktion, joten hihitin lähes läpi elokuvan silmät vettä valuen. Katsomon jäätävä hiljaisuus katkesi ainoastaan kahdesti. Ensin jonkun nauraessa ääneen, kun päähenkilöistä se pullea juuttui vatsastaan ikkunaan. Toinen kerta oli, kun elokuvan päähenkilöiden moottorikelkka hajoaa jäälle, ja päähenkilö alkaa pohtia itsemurhaa vaihtoehtona. Edessämme istunut herra sai tällöin ilmeisesti tarpeekseen itsemurhista tai talvesta tai suomalaisista tai pimeästä, sillä hän ärähti jotain epäselvää ja ryntäsi salista puolijuoksua.

En tiedä, olisinko lähtenyt katsomaan elokuvaa Suomessa, tuskinpa. Näin ulkosuomalaisena suomalaisen kulttuurin vientiä haluaa kuitenkin tukea kaikin tavoin. Sitä paitsi, puolitoista tuntia lumista kaamosta, mustaa huumoria ja suomenkieltä oli ihanan raikas tuulahdus. Revontulten loimu ja pakkashangen ratina seurasivat minua vielä pitkään astuttuani teatterin ovista Montparnassen vilinään. Sillä hetkellä kiinnostukseni ranskalaisten elokuva-arvioihin oli yhtä vähäistä kuin auringonpaiste Utsjoella joulukuussa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Populismi on populaaria


Ranskalaiset mielipidemittaukset muistuttavat mielenkiintoisesti yhä enemmän suomalaisia – populismi on nostamassa jälleen karvaista päätään myös baskeripäiden joukossa. Tähän viittaisi ainakin Le Parisien -lehden Harris Interactivella teettämä mielipidemittaus, jonka mukaan äärioikeistolaisen Front National –puolueen johtaja Marine Le Pen voittaisi presidentinvaalit 23 prosentin osuudella. Toiseksi tulisivat tasaäänin nykyinen presidentti, oikeistolaista UMP-puoluetta edustava Nicolas Sarkozy sekä sosialistipuolueen pääsihteeri Martine Aubry,  molemmat 21 %:n ääniosuudella.

Mielipidemittaustuloksista ei tietenkään voida vetää suoria johtopäätöksiä vaalituloksiin, etenkin kun seuraaviin presidentinvaaleihin on Ranskassa vielä vuosi aikaa. Kiinnostavaa on sen sijaan se, miten paljon ranskalaisen populistipuolueen ympärillä käyty keskustelu muistuttaa Perussuomalaisista käytyä keskustelua.

Jean-Daniel Levy, mielipidemittauksen tehneen instituutin osastonjohtaja, näkee tuloksen kuvastavan sitä, miten ranskalaiset ovat huolissaan kansainvälisestä tilanteesta ja sen vaikutuksista Ranskaan, toisin sanoen maahan pyrkivistä tunisialaisista ja libyalaisista pakolaisista. ”Marine Le Penin vahvuus on, että hän sanoo nämä huolet ääneen, vaikkei hän tarjoakaan ratkaisuja”, Levy arvioi Le Figaron sivuilla.

Le Penin menestys mielipidemittauksessa on herättänyt kiivasta keskustelua internetissä. Oikeistolaisen Le Figaro –lehden internetsivuilla nopeasti katsottuna Le Penin kannattajat näyttäisivät olevan enemmistönä. Front Nationalin kannatusta perustellaan patrioottisin sanankääntein:
Ranskalaiset haluavat, että maata ja sen lakeja viimeinkin kunnioitetaan”, uskoo nimimerkki Hélène L.
Ranska ranskalaisille!”, julistaa nimimerkki biscot ytimekkäästi.
Äänestettyään vuosikymmeniä oikeistoa ja vasemmistoa ranskalaiset viimein reagoivat! On muutoksen aika. FN on vapaa ja demokraattinen puolue eikä Marinen puheissa ole mitään ääriaineksia edustavaa”, esittää puolestaan nimimerkki David TT.

Kiehtovaa on se, miten Perussuomalaisten kannattajat ovat perustelleet eri palstoilla kantaansa täsmälleen samanlaisin argumentein. Aivan kuten FN, Perussuomalaiset nähdään ainakin säännöllisesti seuraamissani hs.fi:n keskusteluissa protestina ja vaihtoehtona, jonka avulla voidaan suojautua kansallista identiteettiä uhkaavaa ulkopuolista vastaan.

Front Nationalin vastustajat puolestaan leimaavat puolueen kannattajat naiiveiksi – aivan kuten Perussuomalaisten vastustajat suomalaisessa debatissa. Esimerkkinä tästä toimii Le Parisienin keskustelussa nimimerkki Crayonner, jota huolestuttaa eniten ihmisten naivismi: ”Nielette mitä tahansa. Marine Le Penin ainoa ansio on, että hän ymmärtää tämän ja osaa hyödyntää tätä. Yrittäkää avata silmänne, älkääkä olko kuin laumaa seuraavat lampaat. Ovatko ranskalaiset näin tyhmiä?

Samalla sivustolla kommentoiva nimimerkki Raphael epäilee mielipidemittauksen luotettavuutta: ”Mikäli oletamme, että tämä kertoo ranskalaisten todellisista äänestysaikomuksista, pidän Marinen kannattajia naiiveina, mikäli he uskovat että FN ratkaisee heidän ongelmansa. Esitetty ohjelma on naamioitua manipulaatiota, joka perustuu epävarmuudelle ja lähimmäisen pelolle.”

Miten vaalivoittajaksi ennustettu Marine Le Pen sitten itse arvioi tulosta? Vasemmistolaisen La Libérationin mukaan Le Pen uskoo muutoksen hetken tulleen: ”Kolme kuukautta sitten kannatukseni oli 11 tai 12 %, nyt eri mielipidetiedustelujen mukaan kannatukseni on 20 – 25 %. Ettekö tunne, että jotain on tapahtumassa? Itse uskon, että jotain on tapahtumassa.”

Sosialistipuolueen parlamenttiedustaja Manuel Valls puolestaan ei usko FN:n menestykseen. France 5 –televisiokanavan haastattelussa 6.3.2011 Valls arvioi, että presidentiksi tullaan aikanaan valitsemaan joko Sarkozy tai sosialistipuolueen edustaja. ”Muutosta haluavien pitää äänestää meitä”, Valls esittää.

Yleinen mielipideilmasto näyttäisi Ranskassa kääntyneen Sarkozya vastaan. Viime syksyisten mielipidemittausten mukaan jopa 66 % äänestäjistä vastustaisi nykyistä presidenttiä. Nähtäväksi jää, onko sosialistipuolueella tälläkään kertaa tarjottavanaan uskottavaa vastaehdokasta. Toisaalta Sarkozy miellyttänee tiukoilla otteillaan myös Front Nationalin potentiaalisia äänestäjiä. Mahdollista on, että vuoden 2012 vaaleista muodostuu vuoden 2002 toisinto: Front Nationalia äänestetään ensimmäisellä kierroksella protestiksi, mutta toisella kierroksella muiden puolueiden kannattajat yhdistynevät äänestämään vastaehdokasta, oli tämän sitten Sarkozy tai joku muu. 

Kaikesta huolimatta minun on erittäin vaikea kuvitella, että Ranskaa johtaisi äärioikeistolainen presidentti.