maanantai 30. heinäkuuta 2012

Indre

Pyyhimme viikonlopuksi Pariisin pölyt jaloista. Aamuvarhaisella ajelimme hiljalleen heräilevän Pariisin halki Austerlitzin asemalle, jolla jo vilisi enemmän tai vähemmän stressaantuneen oloisia lomalle lähtijöitä. 


Juna oli hieman myöhässä aikataulusta, joten istuimme ja odottelimme suuren näyttötaulun alla, josko oikea lähtölaituri ilmaantuisi näytölle. Jossain vaiheessa - kun junan lähtöön oli muutama minuutti aikaa - kuului rätisevä kuulutus, josta emme kumpikaan saaneet mitään selvää. Päätimme kuitenkin lähteä varmuuden vuoksi vyörymään massan mukana kohti laitureita. Junien ovet suljetaan nykyisin minuuttia ennen junan lähtöä, emmekä halunneet jäädä laiturille itkemään.


Niinpä velloimme massan mukana laiturille, jonka taulussa oikea juna olikin jo ilmoitettu. Koko junan matkustajisto - siis satoja ihmisiä - vyöryi pitkin laituria kohti oikeaa vaunua. Takanani punnersi joku hätähousu, joka puski itseään väkisin ohitseni: "Pardon, excusez-moi, olen menossa tuohon junaan...". Mieleni teki vastata: "No shit monsieur, me kaikki muut olemme täällä ihan vain huvikävelyllä kapsäkkeinemme!" - mutta sain pinnistettyä mölyt mahaani. Lomafiilistäni eivät pariisilaiset pääse pilaamaan!



Junassa odotti jännittävä yllätys: Kaikki varatut paikat oli vaihdettu. Uudet paikat oli ilmoitettu joka vaunun päässä. Tästä seurasi, että juna oli täynnä edestakaisin hinaavia matkustajia, kun lähes kaikki kävivät kertaalleen alkuperäisellä, lippuun merkityllä paikallaan, sitten junan päässä katsomassa uudet paikat ja vihdoin palasivat etsimään sitä uutta paikkaansa. Ja tämä kaikki teatraalisen kiivailla "oh la laaaaa!" ja "c'est n'importe quoi...!!" -huudahduksilla höystettynä.


Parin tunnin junamatkan päässä meitä odotti Châteauroux, joka on keskiranskalaisen Indren departementin pääkaupunki. Asemalta meidät noukki miehen vanha opiskelukaveri JB ja matka jatkui noin tunnin verran syvemmälle maaseudulle.




Pitkälti maataloudesta ja luontomatkailusta elävä Indre on eräs Ranskan harvaanasutuimmista departementeista. Suhteellisen tasainen maisema muistuttaa paljon eteläsuomalaista maalaismaisemaa - jos ajoittaiset maissi- ja viinipellot jättää huomioimatta.



JB työskentelee jonkinlaisessa ympäristöön liittyvässä EU-projektissa, joten aihepiiriin liittyen pääsimme tutustumaan luontotarjontaan - eipä Indressä taida paljon muunlaisia nähtävyyksiä ollakaan.




Kuva ujosta lampaasta (oik. alh.) omistettu Stazzylle
Kuvauskalustoni ei soveltunut lintukuvaukseen, joten kuvasin bongareita.
Illan tullen ajoimme läheiseen kylään. Hämärtyvässä illassa soi ensin blues ja sitten irlantilaishenkinen viulu.




Kyläjuhlijoita paimensi touhukas pieni koira, joka malttoi pysähtyä paikalleen noin nanosekunniksi.


"Voi sua pientä juhlijaa,
aamu jo alkaa sarastaa – kello viisi on.
Vaellat yössä yksinään,
väsymys tuntuu käpälään,
et löydä kotohon."
- Tove Jansson -











torstai 26. heinäkuuta 2012

Keskimääräistä vaikeampi kolmenkympin kriisi

En oikein tiedä kuvaako seuraava tarina ranskalaista huumorintajua, ranskalaisia miehiä vai ainoastaan vaikeaa ikäkriisiä. Lukija sen päättäköön. 

Tuttava kertoi nimittäin juuri Lyonin seudulla asuvasta kolmekymppisestä insinööriveljestään, joka lähti päivänä muutamana tupakkaa ostamaan. Viikkoa myöhemmin veli otti yhteyttä omaan veljeensä - siis tuttavaani - ja pyysi kertomaan avovaimolle, että hän oli nyt kovasti irtioton tarpeessa ja siksi tupakanhaku oli venynyt. Irtiotto oli tarkoitus suorittaa kävelemällä pyhiinvaelluspatikointi Santiago de Compostelaan. Aikaa tähän menisi arviolta kuusi kuukautta.

Pari viikkoa sitten tämä puolen vuoden rupeama oli takana. Veli ei kuitenkaan kokenut paluuta lentäen tai junalla oikeaksi. Se olisi ollut aivan liian nopeaa ja tehokasta. Sen sijaan hän ilmoitti palaavansa liftaten. Aikaa tähän kului puolitoista viikkoa. 

Viimeiset kuulumiset tuttavani sai veljestään muutama päivä sitten. Suunnitelmissa oli palata kotiin avovaimon luo. Avovaimon, jolle tupakkaostosreissun venähtäminen puolen vuoden koukaukseksi Espanjan puolelle ei ilmeisesti ollut vielä ns. deal breaker. Veli ei ollut kuulemma edes huolissaan suhteensa puolesta.

"Mulla on avovaimolle sitä paitsi lahja! Äänitin itse Tiputanssin 24:llä eri kielellä!"

Tuttavani ei ole kuullut veljestään tämän jälkeen.


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Paris plage - Voie Georges Pompidou

Auringolla ja lämmöllä ei ole tänä kesänä Pariisissa(kaan) pahemmin juhlittu, joten heti kun lämpö nousee hellelukemiin, pitää tietysti päästä rannalle.


Jäin metrosta Hôtel de Villellä. Aukiolla kaupungintalon edustalla on 5-vuotissynttäreitä juhlivalle Vélib-kaupunkipyörälle omistettu koju.

Hôtel de Villen aukiolta astelen suoraan alas Seinelle.

Ja kas, siellähän se hiekkaranta jo pilkottaakin.

En laskeutunut heti alas, vaan kuljin korkeammalla sijaitsevaa, Seinen rannan kirjakauppiaiden täyttämää Quai de Guesvresiä, jolta näki hyvin alla kukevalle Voie Georges Pompidoulle.

Tavallisesti Voie Georges Pompidoulla näkee auringonottajien sijaan autoja.


Urbaania rantaelämää


Uintimahdollisuudet ovat heikonlaiset, mutta aina voi vilvoitella suihkussa...


Ranskassa kun ollaan, niin petankkia pitää päästä pelaamaan.


Noin 800 metrin pituinen Paris Plage -rantakaistale ulottuu Seinen rannalla Hôtel de Villeltä pont Neuf -sillalle. Paluumatkan kävelin Voie Georges Pompidoun tasolla.




Rannan tasolle päästyäni koin myös valaistuksen: näin creepyltä minäkin näytin rantaa kuvatessani. Paris Plagella tuntee olevansa varsinainen näyttelyesine, sillä rantakaistaletta reunustavat sillat ja tiet ovat täynnä tuijottajia ja kuvaajia. Enpä usko ihan heti eksyväni tuonne bikineissä.




Siltojen alla on mukavan viileää.

Rantaelämään kuuluu myös onkiminen. Ilmeisesti.


"Mamaaan ! Je VEUX une glace !!"


Huomaa aurinkovarjojen kuosi...

Ympyrä sulkeutui ja minä palasin Hôtel de Villelle. Ruukkupalmujen kanssa olo oli kuin ulkomailla!

Miami Vice! 

Hôtel de Villen vesipiste

Kesäkahvila Hôtel de Villellä

Kuubalainen tunnelma?

Voie Georges Pompidoun rantakaistaleella on auringonoton lisäksi myös erityyppistä ohjelmaa taijista tanssiin. Voie Georges Pompidoun lisäksi rantatunnelmasta voi nauttia Bassin de la Villetten Paris Plage -osiossa, joka sijaitsee 19. kaupunginosassa, Buttes-Chaumont'n puiston tuntumassa. Bassin de la Villetten erikoisuuksiin kuuluu mm. Le Mölkky.





Lisätietoja:



sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Tour de France II

Tour de France huipentui tänään aurinkoiseen Pariisiin. Televisiosta kaiken olisi nähnyt paremmin, mutta me lähdimme kerrankin paikan päälle.

Jäimme metrosta Concordella, jossa väkeä riitti ihan kiitettävästi jo tuntia ennen pyöräilijöiden arvioitua saapumisaikaa.

Maija poikineen rue de Rivolin sivukadulla.


Näkymä sivukadulta rue de Rivolille.

Ainoa mahdollisuus nähdä jotain oli Tuileries'n tivolia vierustavan aidan takana. Sinne siis.

Tour de France -paita jäi tällä kertaa ostamatta.



Oli urheilulaji mikä hyvänsä, paikalla on aina norjalaisia heijaamassa.

Tuileries'n tivolissa

Ja kas, näkymä oli vallan mainio.


Kattohuoneistoissa on puolensa.

Mukana myös kenguru.

Aurinkovarjomuotia rue de Rivolilla.

Sieltä ne tulevat!


Viuh!

Britit jonossa: keltapaitainen Bradley Wiggins voitti koko ympäriajon, raitapaitainen Mark Cavendish tämänpäiväisen Pariisin osakilpailun.


Etualalla polkeva vihreäpaitainen on slovakialainen Peter Sagan, ympäriajojen paras sprintteri,

Muutama muukin oli löytänyt kätevän katsomopaikan Tuileries'n puiston varjosta.