Emme silti ole lähteneet paikan päälle Champs Élysées'n tienoille katsomaan perinteistä kansallispäivän sotilaskulkuetta, sillä aivan kuten Ranska päivästä päivään -blogissa tiedettiin, kaiken näkee parhaiten televisiosta. ;)
La first girlfriend tyylikkäänä trenssissä. |
Bretagnelaisia säkkipillipiipareita. |
Kellä intoa vielä riittää (ja ellei lupailtu sade haittaa), voi lähteä illalla katsastamaan Trocadéron ilotulituksia ja Eiffelin diskotunnelmia Abban, Donna Summerin ja BeeGeesien tahtiin.
jo on pompöösiä, jo on...
VastaaPoistaEikö? ;)
PoistaOn pompöösiä, on, mutta monin verroin kiinnostavampaa kuin kättelymaratonin seuraaminen televisiosta ;D
VastaaPoistaPinea, olen samaa mieltä! Armeijamme paraatitkin ovat yhtä mielenkiintoisia ja kömpelöitä kuin tuo tarkoittamasi kättelymaratooni. Onneksi.
PoistaTotta! Mutta kävi vähän sääliksi sitä laskuvarjomiestä, joka oli hypännyt kymmeniätuhansia(?) onnistuneita hyppyjä elämässään, ja sitten juuri se yksi ja ainoa, jonka tekee presidentin ja koko Ranskan silmien edessä, menee pieleen. Reppana! :( Tosin olisi voinut mennä vielä paljon pahemmin pieleen, nyt ei koitunut ilmeisesti edes sairaalareissua. :)
Poista