Ensin oli farkkuskandaali. Duflot ilmaantui duunipaikalleen ensimmäiseen ministerineuvoston kokoukseen Elyséelle vähän polvista pussittavissa farkuissa ja Ranska joutui sokkiin. Pahimmin kärsi tietysti UMP:n kritiikkiautomaatti Nadine Morano, joka on kärkkäänä antamassa kriittisiä lausuntoja aiheesta kuin aiheesta, kuten presidentinvaalien yhteydessä Eva Jolyn rumuudesta.
Sud-Ouestin haastattelema Sorbonnen valtiotieteen professori Frédérique Matonti ei pidä yllättävänä, että myös UMP:n naiset kritisoivat Duflot'n asuvalintoja: "He yrittävät säilyttää asemansa puoluessa, jossa ei noudateta tasa-arvon sääntöjä. Feministit kutsuvat tätä mehiläiskuningattaren syndroomaksi. --- Politiikassa käyttäytymisnormit ovat miesten miehille luomia."
Duflot sonnustautui sitten eilistä Assemblée Nationalen kyselytuntia varten roikkuvien farkkujen sijaan kesäisen kellomaiseen, polvipituiseen hameeseen. Näköjään sekin meni väärin. Ilmeisesti UMP:n mieskansanedustajat eivät työkiireiltään ehdi juuri naisia näkemään, sen verran Duflot'n hamonen villitsi heitä kesken istunnon vislailuun ja huuteluun.
"Naista voidaan katsoa kiinnostuneena ilman, että kyse on machismista!", väitti UMP:n Patrick Balkany Le Figarolle. "Hän oli selvästi vaihtanut tyyliä. Ellei hän halua, että hänestä kiinnostutaan, hänen ei pitäisi vaihtaa tyyliä. Ehkä hän muuten puki mekon ylleen juuri siksi, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota hänen sanoihinsa..."
UMP:n miehet ulottavat naisten muotiin liittyvät arvionsa myös oman puolueen naisiin. Kun UMP:n kansanedustaja Bernard Debréltä kysyttiin hänen mielipidettään Rachida Datin ehdokkuudesta puolueen johtoon, arvio kuului seuraavasti: "En ole varma, onko Vuittonin ja Diorin paikka sillä tasolla..."
Nouveau tacle de Bernard Debré à Rachida Dati par LCP
no höh! onpas likaista peliä...
VastaaPoistaVoihan oksennus, millaisia päänsärkyasenteita!
VastaaPoistaÄlkää muuta sanoko. Eduskunnassahan (siis Suomessa) oli hiljattain joku ahdistelujupakka (jonka yksityiskohtia en tosin muista tähän hätään). Ilmeisesti nuo valtapaikat keräävät puoleensa patriarkkahahmoja, jotka kokevat tarpeelliseksi pönkittää omaa valta-asemaansa vähättelemällä naisia halvoilla keinoilla . Nykyisessä Ranskan parlamentin alahuoneessa on 155 naista ja 422 miestä.
VastaaPoistaAi niin, olinkin jo unohtanut! Muistista: kyseessä taisi olla liian avarat kaula-aukot ja/tai liian vartalonmyötäiset vaatteet ja tapahtumapaikkana hissi :-) Saiskohan sinne aikuisiakin töihin?
PoistaTörkkäisenpä ajankulukseni herhiläispesää...
VastaaPoistaMaailma, josta puuttuu mies-nais -vetovoiman ja dynamiikan hankaus ja sähkö, ei ole tasa-arvoinen ja objektiivinen, vaan luonnoton ja kuollut.
Se, millaisia muotoja tuo dynamiikka saa, on dialogin ja arvioinnin paikka. Yli- ja alilyönnit ovat dialogin polttoainetta, mutta herran tähden (!), on meille kaikille eduksi että pidämme tuon dynamiikan yllä.
Ainakaan allekirjoittanut ei ole vielä ihan valmis kuolemaan.
;o)
Sohi vaan! ;) Tässä ongelmana kuitenkin on nimenomaan se, että naisia arvotetaan ulkonäön perusteella. Ja tässä nimenomaisessa tapauksessa "liian naisellisen" ulkonäön perusteella. Ministerin puheet kuittaillaan vislailuilla, koska hän pukeutuu polvipituiseen hameeseen ja huippunaispoliitikon kykyä johtaa puoluetta arvioidaan sen perusteella, että hän pukeutuu design-vaatteisiin. Naisen pitäisi siis nimenomaan häivyttää sukupuoltaan ollakseen vakavasti otettava äijien joukossa.
PoistaJa miehiä arvotetaan... minkä mukaan?
PoistaEthän nyt vain väitä, että miesten uskottavuus on kiinni puhtaasti asiakysymyksistää ja osaamisesta?
Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että esimerkiksi naisäänestäjät (noin niinkuin enemmistönä) eivät huomioi mitään substanssiosaamisen ulkopuolelta tulevia seikkoja? Miehekkyys (?), valta ja pukeutuminenko ovat toisarvoisia asioita? Oikeasti en usko.
Jos miespääministeri ilmaantuisi vaaleanpunaisessa puvussa tai paita "miehekkäästi" napaan asti avoinna, rintakarvat paidan alta vilkkuen, miten häneen uskottavuuteensa suhtauduttaisiin?
Sohimiseni pointtina on, että molempiin sukupuoliin kohdistuu arvostelua ja odotuksia, joita voidaan jostain näkökulmasta kutsua epäasiallisiksi. Miesasianäkökulmaa ei vain ole ollut tapana pitää esillä. Eikä pitäisikään.
Ihmisnäkökulma on parempi tapa lähestyä asiaa. Ihmistä kunnioittava suhtautuminen, ilman ryppyotsaisuutta. Semmoinen olisi kiva nostaa agendalle, rohkeasti, pää pystyssä, sukupuolesta riippumatta...
;o)
Totta kai kohdistuu, mutta huomaat kai pointin: miehiseksi määritelty pukeutuminen ja käyttäytyminen on molemmille normi, josta poikkeaminen katsotaan vääräksi, oli sukupuoli mikä hyvänsä.
PoistaJa sano nyt ihan suoraan, oliko Duflot'n pukeutuminen oheisessa videossa jotenkin tavatonta tai epäsäädyllistä tai sellaista, että sille pitäisi parlamentin kyselytunnilla huudella?
Itse en pitäisi liituraitaa mitenkään miehekkäänä pukeutumisena. Kyse on enemmänkin eliitin normista, kuin miehisenä normina.
PoistaJa kyllä. Olen suoraan sanottuna sitä mieltä että parlamenteissakin on näemmä keskenkasvuisia ihmisiä, mutten pitäisi sitäkään erityisen miehisenä ilmiönä.
En siis hyväksy sukupuolen perusteella tehtävää toiminta- tai ajatusmallin yleistämistä.
;D
Niin, eliitti ja eliitti. Kuten tuo valtio-opin proffa totesi, nämä normit ovat alkujaan miesten miehille määrittämiä. ;) Ja ovat ranskalaisessa parlamentissa pitkälti yhä, sillä alle 27% on naisia (huima korotus silti, ennen viime vaaleja osuus oli 18,5% eli alle kansainvälisen keskiarvon). Sitä paitsi, jos kysyt kadulla kymmeneltä vastaantulijalta, onko liituraita maskuliinista, niin ainakin kahdeksan kymmenestä vastaa kyllä. Eli vaikka se ei sinusta siltä tunnu, se yleensä sellaiseksi koetaan. Eikä tämä ilmiö tietysti pelkisty pelkkään liituraitaan, vaan kaikenlaiseen pukeutumiseen ja ihmisolemukseen yleensä.
PoistaTotta kai idiootteja löytyy kaikista sukupuolista ja sukupuolta vaihtaneistakin. Minusta ei silti ole oikein lakaista vaikkapa naisiin kohdistuvia ongelmia maton alle nostamalla keskustelu joksikin metatason hymistelyksi. Tätähän jotkut miesasiamiehet pyrkivät tekemään, kun puhutaan vaikkapa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. "Kyllä miehetkin saavat turpiinsa!", jne. Totta kai, ja se on yhtä ikävää, mutta se ei poista naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmaa. Siksi MOLEMMISTA pitäisi voida puhua ilman, että joku sitä mitätöi.
Ja nyt en väitä sinua ko. tyypin miesasiamieheksi (tai muuksikaan asiamieheksi :D ), tämä vaan on ilmiö joka on allekirjoittanutta rassannut jonkin aikaa. :)
Hyvä kommentti.
PoistaEn silti malta olla haastamatta vielä tuosta liituraidasta. :)Sanoisin, että vastaus maskuliinisuuskysymykseen riippuu hiukan siitä, missä ja keneltä asiaa kysyt. Pariisin kaduilla voit saada eri vastauksen kuin Kämmäkän metsäautotiellä?
Ja kyllä, olen sen sortin asiamies, että olen perin juurin kyllästynyt yhteen yhteiskunnalliseen epäkohtaan. Puhuttaessa
Koska koen itsekin kuuluvani tähän joukkoon, se jotenkin särähtää tylsästi korvaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että perinteisesti tätä asiaa (ongelmien aiheuttajia tahi hoitokeinoja) ei kansalaiskeskustelussa juurikaan vaivauduta tarkentamaan.
Uskoisin, että ongelmien ratkaisukin tehostuisi, jos niiden osatekijät pyrittäisiin tunnistamaan hiukan tarkemmin.
(Naisiin kohdistuvaa väkivältaa eivät harjoita miehet, vaan väkivaltaiset miehet (ja naiset?). Siihen väkivaltaan pitäisi puuttua. Ei miehiin kategorisesti. Toisen lyöminen ei ole automaattisesti miehenä olemisen seuraus. Se on pahoinvoinnin merkki.
Vaikka siis liituraitanormi olisikin alkujaan miesten miehille määrittämä, en suostu katsomaan miehiä kategorisesti asiasta vikapäiksi. Siksi toisekseen kaikki omaksutut normit voimme haastaa ja muuttaa niin halutessamme. Varsinkin sellaisen ihmisryhmän avulla, joka edustaa enemmistöä kansalaisista. ;)
Eikö niin?
Jonkunsortin näppäinvika iski yllä olevaan toisessa kappaleessa... ;) Sen piti kuulua jotta:
Poista"Puhuttaessa naisiin kohdistuvista ongelmista, vikapäiksi esitetään usein miehet."
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista