Illallinen 15. kaupunginosassa: baskiravintola Le Troquet

Asuinkorttelin hiljaisella sivukadulla 15. kaupunginosan sydämessä sijaitsevaan Le Troquet -baskiravintolaan pitää erikseen hakeutua, tähän ravintolaan ei juuri vahingossa osuta. Asiakaskunta tuntuu muodostuvan lähinnä paikallisista kanta-asiakkaista, turisteja ei joukossa näy. 

Baskikeittiö näyttäisi olevan pinnalla Ranskassa ja televisiossa vilisee baskikokkeja. Myös tämän paikan omistaja, Christian Etchebest, on tv:stä tuttu, sillä hän on pyörinyt erilaisissa kokki- ja tosi-tv-ohjelmissa Top Chefistä paikalliseen Kitchen nightmares -versioon. 


Itse yhdistän baskikeittiöön lähinnä pintxot ja gâteau basque -kakut. Näitä ei ruokalistalla näy, mutta jos paikan kerran omistaa aito baski, luultavasti annoksetkin ovat silloin enemmän tai vähemmän autenttisia.

Le Troquet ei ole oikea vaihtoehto ihan vain pikkunälkään, sillä tarjolla ei ole à la carte -vaihtoehtoja, vaan asiakkaan on pakko nautiskella koko kolmen ruokalajin ateria. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka -kokonaisuus maksaa 32 euroa, mikä ei tietysti ole aivan ilmaista. Jos valinta tuntuu aivan liian hankalalta, voi myös valita kuuden ruokalajin maistelumenun (42 euroa), jolloin ruokalajit riippuvat kokin mielenliikkeistä. Tarjolla on myös lisähinnasta päivän suositeltuja vaihtoehtoja perusmenun ruokalajien rinnalle.

Saapuessamme ravintolaan puoli kahdeksan tienoilla arki-iltana vain parissa pöydässä on asiakkaita. Puolta tuntia myöhemmin ravintola on täpösen täynnä. Jos pöytäpaikasta haluaa siis olla varma, suosittelen ehdottomasti etukäteisvarausta.

Sisustus edustaa rustiikkista perinnebistrotyyliä. Mitään erityisen baskia en siitä tunnista, mutta toisaalta, eipä minulla juuri olekaan mitään käsitystä siitä, miltä sen baskityylin pitäisi näyttää.

Vaikka ravintola näyttää kuvissa hiljaiselta, paikka oli aivan täynnä kahdeksasta eteenpäin. Sivukorvalla kuulin tarjoilijan mainitsevan, että osa ravintolan rakennuksessa asuvista ei pidä ravintolasta aiheutuvista äänistä. Eräs asukkaista on tehnyt valituksen ravintolan meluhaitoista - mutta käy silti täällä kuulemma itse säännöllisesti syömässä.

Alkuruoaksi valitsimme molemmat gazpachoa tuoreen sipulin ja krutonkien kera. Keitto oli niin herkullista, että sitä tuli jopa santsattua, vaikka tuoreet sipulit olivat ehkä aavistuksen voimakkaita keiton hieman hentoon makuun nähden.

Viini oli sikäli mainio valinta, että maistui sekä voimakkaista viineistä pitävälle seuralaiselle että tyttömäisen kevyistä viineistä pitävälle allekirjoittaneelle.

Le Troquet'n asiakaspalvelu riippui paljon tarjoilijasta, joita pyöri salissa ainakin neljä. Eräs nuorista vaikutti joko todella työhönsä tympiintyneeltä tai vaihtoehtoisesti krapulaiselta. Puhe oli töksäyttelevää, kohteliaisuussanat unohtuivat ja viiniä kaataessaan hän huokaili kuuluvasti. Muut tarjoilijat sen sijaan olivat oikein sydämellisen oloisia.

Seuralaisen pääruoaksi valikoitui uskomattoman mureaa porsaan poskea kasvisten ja raastetun tryffelin kera.

Itse päädyin paistettuun makrilliin ja vehnäsuurimoihin. Ainakin kapriksilla ja kuivatuilla persikoilla maustettu makrilli oli valehtelematta eräs elämäni parhaista kala-annoksista.

Seuralaiseni jälkiruoka oli pehmeä, mutta voimakkaan sitruunainen sitruunatorttu. Oma jälkiruokani, kahvihyytelö mascarponevaahdolla oli maukas, mutta vatsani oli tässä vaiheessa ratkeamispisteessä. Yritin huijata jättämällä lautasen reunalla kurkistelevan madeleinen syömättä. Tarjoilija kuitenkin huomasi yritykseni ja hihkaisi:

"Mutta madame, te ette voi jättää madeleineanne syömättä! Maistakaa edes! Kuvittelette varmaan, että se on kuivakka koppura, mutta ei se ole! Maistakaa!"

Kilttinä tyttönä minä siis näkersin ähkystä huolimatta madeleinea tarjoilijan kiiluvien silmien alla.  Ja oikeassahan hän oli, madeleine oli uunituore.

21, rue François-Bonvin
Metro: Cambronne / Ségur / Volontaires.