Top 10: Kiehtovimmat kanssamatkustajat metrossa

Jottei Pariisista muodostuisi liian kiiltokuvamaista kuvaa, tällä kertaa Pariisia inhorealistisemmasta vinkkelistä. Nimittäin metrosta.

Metro on paitsi tehokas liikenneväline, myös kätevin tapa päästä lähikosketuksiin pariisilaisten kanssa. Seuraavaksi listattuna muutamia ihmistyyppejä, jotka tekevät metromatkoista elämyksiä.

Anopilta saatu viitisentoista vuotta vanha karttakirja.

10. Olan yli lukijat

Tämähän on inhimillistä. Pitkällä metromatkalla on tylsää ilman luettavaa, joten jos oma kirjani on unohtunut matkasta, saatan itsekin lukea vieruskaverin olan yli. Puhelias kanssamatkustaja saattaa kehitellä luettavasta enemmän tai vähemmän onnistunutta jutunjuurta. Espanjalainen tuttava kertoi joskus päätyneensä tyttösen kanssa kahville aloitettuaan metrossa keskustelun tytön luettavana olleesta Stieg Larssonista. Iskurepliikkinä oli: "Hei, tuossa kirjassa on mielenkiintoinen loppu...". Keskustelussa mukana ollut sinkkumies päätti kokeilla samaa heittoa seuraavalla kerralla jollekin sopivan näköiselle Metro-lehden lukijalle. Tarina ei kerro, onnistuiko tämä miekkonen koskaan yrityksessään.

9. Tuijottelijat

Aina silloin tällöin viaton matkaaja häiriintyy metrokuplassaan, kun näkökentän rajalta hahmottuu tuijottelija. Tuijottelija tuijottaa hievahtamatta minuuttitolkulla. Viaton matkustaja yrittää olla välittämättä ja katsoa ihan muualle, mutta aina kun sivusilmä viistää tuijottajaa, tämän katse on tiukasti kiinnittynyt viattomaan matkaajaan. Vaihtoehtoja on kaksi: hullu sekopää sarjamurhaaja on juuri valinnut viattoman matkaajan uhrikseen tai viattomalla matkaajalla on aamiaisen tähteet naamallaan. 

Miekkoseni kulkee päivittäin työmatkoja metrolla, joka ilmeisesti kulkee mallitoimistojen ohi, sillä vaunussa on usein parimetrisiä teinimisukoita. Päivänä muutamana eräs tällainen näyttävä neitonen nousi vaunuun jäätelöä viettelevästi nuoleskellen. Pahaksi onneksi jäätelöä tipahteli lipaisujen ohessa poskelle ja paidalle. Vaunun väki - miehet lähinnä, kateellisia naisia ei vähempää voinut kiinnostaa - yritti katseillaan viestiä, että jotain oli vinossa. Ilmeisesti miesten katseita liiaksi osakseen saanut neitonen kuulemma tuhahteli, pyöritteli silmiään ja nakkeli niskojaan: "Siinähän tuijottelette, urpot!". Kukaan ei kuitenkaan sitten hennonnut neitoselle sanoa suoraan, että jäätelön jäänteet kannattaisi pyyhkiä naamalta, ainakin jos tiedossa oli jokin tärkeä tapaaminen.

8. Huonojen kuulokkeiden käyttäjät / puhelinaddiktit

Huonojen kuulokkeiden käyttäjän tunnistaa siitä, että hänen *UtsumUtsumUtsum*-jytynsä kuultaa oman iPodini jytkeen läpi. Joko näillä reppanoilla on todella huonot kuulokkeet, tai he ovat kuulovammaisia. Tai molempia. 

Vähän samaan sarjaan kuuluvat nämä puhelinaddiktit, jotka tarinoivat intiimin elämänsä käänteitä ruuhkametrossa puhelimitse. Kännykkäverkko kattaa liian hyvin Pariisin metron.

Anopin karttakirjan metrokartta, jossa lähes kaikki linjat on merkitty syystä tai toisesta väärin värein.

7. Rahankerääjät

Talouskriisi on kamala asia ja ihmisen on tietysti yritettävä selviytyä miten parhaaksi taitaa. Rahankerääjiä on metrossa kahta lajia. Vähemmän ärsyttäviä ovat sanasepot, jotka kertovat liikuttavan tarinansa työttömyyden aiheuttamasta kodittomuudesta ja nälästä, kuulijoiden tuijottaessa lasittunein silmin eteensä. Sanasepot ärsyttävät oikeastaan vain äityessään joskus turhautuneisuuttaan vähän turhan ärhäköiksi: "Antakaa nyt joku edes jotain, putain!". 


Rahankerääjien ärsyttävämpi muoto ovat kaikenlaiset lauleskelijat/soittajat, jotka laulavat Besame muchoa jonkinlaisen syntetisaattorijytkeen päälle ennen kello kahdeksaa aamulla tai rämpyttävät epävireistä kitaraansa juuri kasvojeni edessä. Minä käännän iPodini volyymiä kovemmalle ja muutun samalla tämän listan kohdaksi kahdeksan.

6. Suurten esineiden kanssa ruuhka-aikaan liikkuvat

Valtavat matkalaukut tai maasturiluokan lastenvaunut ovat tietysti klassikkoja. Tämän lisäksi olen nähnyt metroon ängettävän ruuhka-aikaan muiden muassa kokovartalopeilin, runkopatjan, kirjahyllyn ja ulvolta tuoksahtavan bernhardilaisen kanssa. Totta kai suuria esineitä (ja lemmikkejä) pitää joskus kuljettaa paikasta A paikkaan B. Mutta eikö sitä voisi tehdä muulloin kuin ruuhka-aikaan? Ei kai sitten.

5. Ihmiset, jotka eivät osaa toimia väkijoukossa

Näitä on kahta tyyppiä. Toinen on se porukka, joka ei väistä: he, jotka tönöttävät ovien edessä väistämättä laiturille, kun ihmiset yrittävät jäädä metron kyydistä, tai punkeavat laiturilta sisään metroon, ennen kuin pois jäämässä olleet ehtivät ulos metrosta. Seurauksena on aivan turhaa tönimistä, sähläystä ja kirosanoja. (Pariisilaiset tosin syyllistyvät tähän huomattavasti vähemmän kuin tukholmalaiset, joiden erikoisuutena tuntui olevan ruuhkan muodostaminen kolmen ihmisen kesken. Helsinkiläisten metrokäyttäytymisestä minulla ei ole kokemusta.)

Toinen vaihtoehto ovat jännämatkailijat, jotka varustautuvat ulosjäämiseen heti, kun edelliseltä asemalta on lähdetty. Nämä tyypit tunkevat ja tönivät tietään täpötäydessä metrossa kohti ovia: "Anteeksi, jään seuraavalla pois...". Yleensä joku tönitty hermostuu, ja seuraa kiivasta ajatustenvaihtoa siitä kuinka moni seuraavalla asemalla oikeastaan jää kyydistä ja missä järjestyksessä.

Esimerkki metrokartasta, jossa linjat on merkitty oikein värein.

4. Ruuhkassa kääntöistuimilla istuvat

Normaali ihminen tajuaa, ettei kääntöistuimilla istuta, kun metro on ratkeamispisteeseen asti täynnä. Normaalin ihmisen mielestä se on jopa tukalaa. Ellei oma älli pelaa, tämä on vielä varmuuden vuoksi kirjoitettu lapulle seinälle - tosin muistaakseni vain ranskaksi. Aina sillon tällöin kuitenkin näkee näitä maalaisjärjettömiä ja lukutaidottomia sankareita, joita ei edes ympäröivän matkustajamassan mulkoilu ja töniminen haittaa. Onneksi paikalla on yleensä joku, joka katsoo tehtäväkseen valistaa ymmärtämättömiä. Minä en valista. Pelkään, että valistettavalla on huono päivä ja kättäpidempää matkassa.

3. Keskipylväisiin nojailijat

Nämä tyypit pitävät keskipylväitä henkilökohtaisina selkänojinaan. Ammattimaisimmat saattavat puristaa pylvään vielä pakaroidensa väliin. Tämän nojailun seurauksena x määrä ympäröiviä kanssamatkustajia jää huojumaan heiluvassa metrossa ilman kädensijaa, äkkijarrutusta peläten. Ellei nojailijan selkämys vaikuta liian saastaiselta, voi yrittää ujuttaa sormiaan puristuksiin nojailijan selän ja pylvään väliin.

2. Likistelijät

Olen suomalainen, tarvitsen riittävästi henkilökohtaista tilaa ympärilleni. Ruuhkametroon puristuneena se ei aina ole mahdollista, mutta likistelijä likistelee, vaikka tilaa olisi. Likistelijä istuu haarat levällään, eikä välitä vaikka vie suurimman osan vierustoverinkin tilasta. Likistelijän liikkeet ovat huolimattomia, kassia kaivellessaan hän tönii kyynärpäällään vierustoveria. Ja näin edelleen.

Sitten on tietysti tämä likistelijöiden erikoisosasto, joihin törmäsin syystä tai toisesta huomattavasti useammin asuessani Pariisissa vähän aikaa hieman päälle parikymppisenä. Pari kertaa minulle sattui niin, että jouduin seinän ja vierustoverin väliin likistyksiin täpötäydessä metrossa. Metro tyhjeni ja tyhjeni, mutta likistelijä jäi paikoilleen, likistäen minua edelleen seinää vasten. Eipä siinä auttanut kuin itse lähteä puskea itsensä likistyksistä toiseen päähän vaunua.

Ihanan tyhjä metro. Toisaalta tyhjäkin metro on epäilyttävä. Koskaanhan asiat eivät ole hyvin.

1. Ällöt

Tähän luokkaan lukeutuu kahdenlaisia matkaajia.


Ensimmäisen ryhmän muodostavat olemukseltaan vastenmieliset, yleensä henkilökohtaisen hygienian unohtaneet kanssamatkaajat: ne, joiden karvaiseen hikikainaloon viaton matkaaja joutuu hautaamaan päänsä kesäisessä ruuhkametrossa, tai ulosteisissa pukineissa metrossa nukkuvat rapajuopot. 

Toisen ällöryhmän muodostavat he, jotka pitävät metroa henkilökohtaisena kylpyhuoneenaan. Kevytsarjalaisia tässä ryhmässä ovat neitoset, jotka levittävät meikkiarsenaalinsa ympärilleen ja sutivat vakain käsin maskin naamaansa aamumetrossa. Vähän raskaampaa sarjaa edustavat ottavat mukaansa kynsisakset ja lennättävät keltaisia kynnenpalasia viattoman kanssamatkaajan niskaan. Tai aivastelevat tai yskivät reilusti räkää lennättäen kanssamatkustajia päin. Ja sitten on vielä näitä, joiden mielestä on humoristista päästää tappavanhajuisia tuhnupieruja täpötäydessä metrossa. Kaikki kärsivät, mutta kukaan ei tiedä ketä syyttää.

---

Näistä valituksista huolimatta metromatkustaminen on mukavaa ja rentoa puuhaa, ruuhkista huolimatta. Jokaista, joka muuta väittää, kehotan kokeilemaan Pariisin ja esikaupunkialueen välillä kulkevan RER-lähijunaverkoston B-linjaa. B-linjassa lisävarusteena saa kaiken yllä mainitun lisäksi nimittäin epäluotettavan kulun: säännölliset lakot, tekniset ongelmat ja muut lähes päivittäisiä junavuoroperuutuksia aiheuttavat syyt, kuten "sairaat matkustajat" sekä syystä tai toisesta raiteille/junan alle päätyvät matkustajat.

RER B -tunnelmaa pääsee nauttimaan oheisessa videossa. Rakeinen filmi korostaa tilanteen autenttisuutta. Vain haju puuttuu. Tuosta riemusta pääsin nauttimaan parin vuoden ajan Châtelet'lla joka aamu kello seitsemän aikaan. 





Pariisi, tuo romantiikan tyyssija... <3