perjantai 25. helmikuuta 2011

Koti-ikävän karkoitusta pohjoismaalaisittain


Mitä tehdä, kun croissant juuttuu kurkkuun, nasaalit vihlovat korvia ja trikolori sattuu silmiin, eivätkä aika ja/tai raha riitä lentolippuun? Lähdetään tietysti seikkailumatkalle Ikeaan.

Ikea on arkisen tuttu ja turvallinen, kuin ravintolassaan tarjoilemansa lihapullat, anteeksi, boulettes de viande. Tukholmassa Ikea oli arkisempi kuin kaurapuuro, se oli levittänyt lonkeronsa julkisista tiloista koteihin asti. Tuttavien kotona, töissä tai kahvilassa fika-tauolla saattoi osoittaa mitä tahansa esinettä ja kertoa sen nimen ja listahinnan. Ikealta ei voinut välttyä, mutta se oli yleisesti hyväksytty osaksi lagom-arkea.

Ranskassa Ikeassa on vielä hitunen eksotiikkaa eikä "skandinaavista muotoilua" näy vielä joka kodissa. Itsellenikin Ikea-vierailut ovat niin harvinaista herkkua, että riemastun jo ruotsinkielisistä tuotenimistä. Osoitan pikku pöytää ja hihkun seuralaiselleni : "Hahhhaahhaa! Tuon pöydän nimi on Duktig!"

Epäkultivoitunut seuralaiseni vastasi laimealla hymyllä.

Kaikilla Ikea-vierailuilla on aina jokin syy. Tällä kertaa syynä olivat makuuhuoneeseen suunnitellut kalusteet. Onneksemme kyseessä oli nimelliseseti  suhteellisen helppo Edland-sarja. Ruotsinkieliset tuotenimet nimittäin aiheuttavat pienoista kommunikointivaikeutta henkilökunnan kanssa. Samantapaisia vaikeuksia minulla oli varsinkin alussa englannin lainasanojen kanssa. Ranskalaiset näet lainaavat mielellää sanoja suoraan englannista, mutta niiden lausunta noudattaa aivan omanlaistaan lausuntaoppia. Taustalla on luultavasti jonkinlainen logiikka, mutta se ei seuraa suoraan ranskan eikä englannin sääntöjä. Eivätkä ranskalaiset tietenkään oikein ymmärrä "väärin" lausuttuja englannin sanoja tai nimiä. (Esimerkiksi Mikki Hiiri eli Mickey Mouse lausutaan "mike", ei suinkaan "miki maus". Reppana on siis menettänyt sukunimensäkin, vaikka omasta mielestäni "mus" olisi oikein herkullinen sukunimi.) Edlandin oikeasta lausunnasta pääsin tiskin takana huokailevan Ikea-myyjättären kanssa yhteisymmärrykseen vain parilla toistolla. Tilanteen yllättävän helppouden vuoksi leikittelin hiljaa mielessäni erilaisilla kysymyksillä, joita voisin esittää henkilökunnalle Åfjärden-kylpypyyhkeistä, mutta toinen vilkaisu yhä kumeammin huokailevaan myyjään vaimensi vitsikkään minäni.

Pakollisten tuotteiden lisäksi Ikeasta tarttuu tunnetusti mukaan aina jotain ylimääräistä, mutta sillä hetkellä tuiki tarpeelliselta tuntuvaa. Näitä olivat tällä kertaa pikkuinen pehmohiiri ja –käärme (kissanleluja!) ja pieni kori (kissanleluille!). Lisäksi Ikeasta tulee aina ostettua se jokin yksi ja sama tuote, kerta toisensa jälkeen. Keskustelimme aiheesta hiljattain illallisella tuttavapariskunnan luona. Samana päivänä Billy-hyllyn ostanut pariskunta nauroi ääneen: "Joo, ostamme joka ikinen kerta muovisen leikkuulaudan, ne ovat niin käteviä ruokaa laittaessa! Mutta mikäs tavara teidän tulee ostettua?"

Katsoimme miehen kanssa toisiamme vaivaantuneina. Totuus on, että meillä ruoanvalmistukseen käytetään arkisin yleensä mikroaaltouunia, vaikka ruoasta kovasti pidämmekin. Enemmän tai vähemmän looginen seuraus tästä on, että joka Ikea-vierailulta mukaamme tarttuu aina musta vessaharja.

Näin ulkopohjoismaalaisena pakollinen osa Ikea-elämystä ovat myös einesostokset. Ikean herkkupuodissa ladoin innokkaana koriini kotoisia tuotteita: puolukkahilloa, Maraboun suklaata, näkkileipää, salmiakkia ja Abba-lohitahnaa. Koriin päätyi myös paketillinen ruotsalaista kahvia, mikä aiheuttaa ranskalaisessa seuralaisessani hienoista närkästystä – maukkain ja aromikkain kahvihan on tietysti ranskalaista. Edelläni kulki nuorekkaan trendikäs pariskunta; pitkänhuiskea nainen ja sänkipartainen mies. Nainen lastasi tuotteen toisensa jälkeen ostoskoriinsa selittäen puolukan terveysvaikutuksista ja salmiakin raikkaudesta, miehen hymähdellessä poissaolevan oloisena. Astun askeleen lähemmäs yrittäessäni tunnistaa naisen taustaa aksentin perusteella, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pituuden perusteella kyseessä voisi olla ehta ruotsitar, silmätkin ovat siniset, kasvonpiirteet siinä ja siinä… Ilmeisesti turhan pitkä ja tutkiva katseeni katkesi naisen kääntyessä ja luodessa minuun aidon ranskattaren "Jos et nyt lopeta tuijottamista, löydät silmäsi ostoskoristasi punssileivosten lomasta" -vilkaisun.

Tunsin oloni taas kotoiseksi – pariisilaisittain.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Pariisiin hinnalla millä hyvänsä?

Amerikkalaisia sarjoja katsoneet tietävät, että kaikkien Pariisissa asuvien ikkunoista avautuu näkymä välkkyvälle Eiffel-tornille. Asunnot ovat romanttisia ullakkohuoneistoja ja työmatka sujuu romanttisesti pyöräillen tai skootterilla, baskeri päässä ja patonki tarakalla keikkuen.

Inhorealisti tietää, että ullakkohuoneisto on talvisin vetoinen ja kesäisin tukalan kuuma. Työmatka sujuu kanssapariisilaisiin puristautuneena ruuhkametrossa tai haisevassa RER-junassa.

Silti moni inhorealistikin asuu Pariisissa. Työssäkäyvä selittää tätä työpaikoilla; Ranskan hallinto ja työpaikat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle - suhteessa vielä voimakkaammin kuin Suomessa. Tuttavapiirin eläkeläisrouva selittää tätä sosiaalisella elämällä. Kyseinen, hieman yli 60-vuotias naimaton madame etsii parhaillaan uutta asuntoa. Entisessä on vajaat 20 neliötä ja vuode, joka nostetaan päivisin ylös ja suljetaan kaappiin. Myymällä tämän asuntonsa rouva saisi Keskiylängön 50 000 asukkaan pikkukaupungista 150 neliön talon hulppealla puutarhalla ja uima-altaalla. Huomautettuani asiasta rouva kohautti olkiaan: ”Mitä ihmettä minä siellä maalla tekisin?”

Taloussanomat tiesi hiljattain kertoa, että Helsingissä maksetaan asumisesta Pariisin hintoja. Jutun yhteydessä olleessa taulukossa ilmoitettiin 50 neliön pariisilaiskaksion vuokraksi hämmentävän matalat 800 euroa. Uskottavampi keskivuokratilasto löytyy osoitteesta http://www.immobilier-paris-idf.com/2009/03/100075/les-loyers-a-paris-et-region-parisienne/
Kyseisen tilaston mukaan 50 neliön vuokraaminen maksoi vuonna 2009 keskimäärin 955 euroa Pariisin halvimmassa 20. kaupunginosassa ja kalleimmassa 5. kaupunginosassa keskimäärin 1355 euroa. Nämä hinnat ohittavat jo Taloussanomien 50 helsinkiläisneliön keskihinnaksi ilmoittamat 828 euroa. Huomattakoon vielä, että kyseisen Taloussanomien taulukon mukaan helsinkiläisillä on käytössään kuukausittain keskimäärin reilut 100 euroa pariisilaisia enemmän.

Silti Pariisi houkuttelee. Onhan täällä palveluja, kulttuuria ja tunnelmaa. Ja niitä työpaikkoja…