torstai 28. helmikuuta 2013

Lentäviä hahmoja Luxembourgissa

Luxembourgin puistossa voi näinä päivinä törmätä tällaiseen jonoon:

chagall46

Jono kiemurtaa Luxembourgin museolle, jossa on käynnissä Chagall-näyttely.

chagall01

Jonon nähtyämme olimme kaverini kanssa jo valmiita luovuttamaan ja yrittämään vierailua eri päivänä. Koskapa kaverini on kuitenkin näkyvästi raskaana, päätimme kokeilla onneamme ja kysyä, onko raskaana olevilla etuajo-oikeutta. Oli. Jopa raskaana olevan saattaja pääsi mukaan. Tosin ovivahtina toiminut vanhempi herrasmies kyseli ensin kaverini aviomiehen perään, mutta ei kehdannut mukista minut nähtyään, nyt kun samaa sukupuolta olevat parit ja heidän oikeutensa ovat olleet tapetilla.

Heitä, joilla ei ole sopivan raskaana olevia kavereita (tai omaa raskausmahaa),  suosittelen varaamaan liput etukäteen netistä. Jonotusaika olisi kuulemma ollut kaksi tuntia.

chagall02

Marc Chagall syntyi vuonna 1887 nykyisen Valko-Venäjän, silloisen Venäjän keisarikunnan alueella sijaitsevaan Vitebskin kaupunkiin, jonka asukkaista tuolloin puolet oli juutalaisia. 98 elinvuotensa aikana Chagall ehti kokea yhden vallankumouksen, kaksi maailmansotaa ja pakolaisuuden. Elämänkokemukset ja historiankulku heijastuivat myös hänen töihinsä.

chagall03
Les amoureux en Vert, 1916-1917.
Tämän näyttelyn teemana on "Sodan ja rauhan välissä". Päällimäiseksi minulle jäi mieleen kuitenkin rakkaus ja erityisesti Chagallin syvä rakkaus vaimoaan Bellaa kohtaan. Chagall itse kuvasi heidän suhdettaan näin:


"Oli kuin hän olisi tuntenut minut pitkään. Kuin hän tuntisi koko lapsuuteni, koko nykyisyyteni, koko tulevaisuuteni. Kuin hän vartioisi minua. Tunsin, että tämä oli vaimoni... Astuin uuteen taloon, eikä minua voinut siitä enää erottaa." 

chagall04
Vuonna 1915 tuolloin 28-vuotias Chagall meni naimisiin 23-vuotiaan Bellan kanssa. Tytär Ida syntyi seuraavana vuonna. Maalaus: Bella et Ida à la fenêtre, 1916.

chagall05
"Valitsin maalaamisen; se oli minulle yhtä välttämätöntä kuin ruoka; se oli minulle kuin ikkuna, jonka kautta lentäisin kohti toista maailmaa."

chagall06
"Älkää kutsuko minua mielikuvitukselliseksi! Päinvastoin, olen realisti. Rakastan maata."

chagall07
Signeeraus.

chagall08
Ne eivät ole flunssan aiheuttamaa nenäeritettä, vaan kyyneleitä, joita talonpoikaisrouva vuodattaa miehensä lähtiessä sotaan. Couple de paysans. Départ pour la guerre, 1914.

chagall11
Tästä teoksesta tulee mieleen Gallen-Kallelan Symposion. L'Étude 1918 (yksityiskohta).
Minulle oli yllätys, kuinka paljon mustavalkoisia teoksia Chagall oli tehnyt.

chagall12
Huomaa korjauslakka. Le Shofar, 1931.

Juutalaisuus oli merkittävä osa Chagallin identiteettiä, tämä näkyy selvästi hänen töidensä aihepiireissä. Myös osa Chagallin viljelemästä näennäisesti oudosta symboliikasta on lähtöisin juutalaisesta kulttuuriperimästä tai jiddishinkielisistä sananlaskuista.

chagall13
Chagallille harvinaisen realistinen maalaus rukoilevasta rabbista, 1914.
Tyylillisesti Chagall ammensi innoitusta mm. kubismista, surrealismista ja fauvismista, mutta pysyi aina uskollisena omaleimaiselle tyylilleen.


chagall17
"Lapsuudesta lähtien Raamattu on kiehtonut minua. Se on aina ollut minulle - ja yhä edelleen on - kaikkien aikojen suurin runouden lähde." Pardon de Dieu annoncé à Jerusalem, 1956.

chagall18
Songe d'une nuit d'été, 1939.

"Chagallin töissä unikuvat rakentavat maailman, joka ei ole fiktiota, mutta ei myöskään todellisuuden imitointia, vaan pikemminkin taiteilijan subjektiivisuuden ilmausta ja sen jatkamista maalaukseen. Unimaailmalle tyypilliset olotilan muutokset ja siirtymät tekevät Chagallin unenomaisista teoksista "surrealistisia". Toisin kuin surrealistit, Chagall ei kuitenkaan antanut vain alitajunnan tai mielikuvituksen puhua. Chagall oli tietoinen uneksija."

chagall19
Le Rêve, 1927

"Näennäisen epäsopivilla kohtaamisilla, joita taiteilija järjestää hahmojen, eläinten ja hybridiolentojen välille, hän luo painottomuuden tunnetta ja leikkii hahmojen ja taustan välisillä mittasuhteilla."

chagall20

"Chagallin maalauksissa yhdellä hahmolla voi olla useita merkityksiä. Madonna voi olla myös morsian, aasi puolestaan taiteilija itse. Chagall kehittää useita symbolisia tasoja. Hänen identifioitumisensa eläimiin on loogista, sillä hasidismissa eläin on osa jumaluutta."

chagall21
Ryysis.

Minua kiehtovat Chagallin töissä lukemattomat yksityiskohdat. Miksi hahmot lentävät? Kuka on tuo viulunsoittaja? Entäpä vuohi?

chagall22
Libération, 1952. Yksityiskohta.

Chagallin symboleille on etsitty milloin mitäkin selityksiä. Itse epäilen Chagallin maalanneen outouksia joskus ihan vain ilkikurisuuttaan, ja nauraneen sitten partaansa kriitikoiden ja taiteentutkijoiden analyysejä kuullessaan. Sitä paitsi, minusta taiteesta voi nauttia myös sinällään, esteettisenä elämyksenä. Nauttia niistä elämyksistä, joita se aiheuttaa minussa yksilönä, kun katson sitä omien subjektiivisten kokemusteni siivilän kautta. Irrallaan siitä, mitä taiteilija mahdollisesti halusi työllä sanoa tai olla sanomatta.

chagall23
Libération, 1952. Yksityiskohta.
chagall36
Kuu kuin silli. Chagallin isä oli kalakauppias. Le Paysage bleu, 1949. Yksityiskohta.

chagall24

chagall25

chagall27
Autour d'elle, 1945.

chagall28
Le Cheval rouge, 1938-1945, yksityiskohta

chagall29
Le Cheval rouge, 1938-1945, yksityiskohta

chagall30
Le Cheval rouge, 1938-1945, yksityiskohta

chagall31
À ma femme, 1938-1944

chagall32
À ma femme, 1938-1944

Kuten kaikki vähääkään kunnianhimoiset taiteilijat tuolloin tekivät, myös Chagall muutti Pariisiin vuosiksi 1910-1914 nauttimaan boheemielämästä, oppimaan ja etsimään inspiraatiota. Pariisin monumentit pääsivät mukaan Chagallin kuvastoon. Chagall piti kaupungista niin, että muutti sinne uudestaan perheineen 1920-luvulla, kunnes joutui pakenemaan Ranskasta natsien tieltä Yhdysvaltoihin, josta käsin hän seurasi kauhuissaan entisten kotiseutujensa tapahtumia.
chagall34
Esquisse pour les toits rouges, 1953

chagall35
Esquisse pour les toits rouges, 1953, yksityiskohta.


chagall38
Le Champ de Mars, 1954-1955. Yksityiskohta.

chagall39
Le Monstre de Notre Dame, 1953. Yksityiskohta.

chagall40
Kaukana pilkottaa Sacré Coeur. Le Monstre de Notre Dame, 1953. Yksityiskohta..
Chagallin elämän suurimpia tragedioita oli silti hänen vaimonsa Bellan kuolema vuonna 1944, noin 30 onnellisen avioliittovuoden jälkeen. 


L'Âme de la ville, 1945.

Chagallin sanoin: "Kaikki muuttui synkäksi".

chagall33

Väkeä riitti näyttelyssä jonon lisäksi myös sisätiloissa, mikä tietysti vaikeutti taiteen nauttimisen ohella kuvaamista. Ellei blogia olisi, tuskin näyttelyitä kuvaisin, sillä hämärässä ja tungoksessa kohtuullisten kuvien ottaminen on melkoisen haasteellista. Moni taulu on kuvattu sivusta, sillä en halunnut häiritä muita vierailijoita häärimällä kameran kanssa taulun edessä. 

Ilmeisesti onnistuin jotakuta kamerani kanssa ärsyttämään, sillä Autour d'elle -taulua kuvatessani takaani kuului: "Eräät ne eivät vaan voi kunnioittaa mitään sääntöjä. On se kumma, että vaikka kuvaaminen on kielletty erikseen kirjallisesti, niin silti pitää kuvia ottaa...". Käännyin hämmästyneenä katsomaan. Takanani seisoskeli kaksi keski-ikäistä, nyrpeänaamaista ja pyntättyä rouvashenkilöä. Koska kommentti oli ihan selvästi minun kuultavakseni tarkoitettu (vaikka he muka keskenään puhuivatkin), minun oli pakko vastata, että kuvaaminen ilman salamaa on kyllä sallittu, paitsi erikseen merkittyjen taulujen kohdalla. Sain vastaukseksi vain tuhahduksia. 

Liekö tungos vetänyt hermoja kireälle, vaiko vain muuten ikävä luonto tädeillä? Vai oliko tädeiltä jäänyt iso kyltti sisääntuloaulassa näkemättä? Vai oliko heillä vain heikko sisälukutaito?

chagall44
Tämä maalaus näytti ensivilkaisulla melkein Monet-henkiseltä. Sous le Palmier, (Cap d'Antibes), 1969.
chagall45
Mutta tarkemmin katsottuna tässäkin puutarhassa pötköttää erittäin chagallmainen hemmo.


Chagall-näyttely Entre guerre et paix
21.2. - 21.7.2013
Musée de Luxembourg
19, rue de Vaugirard
Metro: Rennes/Saint Sulpice

--

Lähde: Näyttelyn esite.
Marc Chagallin lyhyen mutta kiinnostavan elämäkerran voi lukaista täällä.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Mamie Gâteaux

Turha kärvistellä (taka)talven ja muun sellaisen aiheuttamassa ketutuksessa, kun apu kerran on suhteellisen lähellä.

Suuntana siis värikäs rue Cherche du Midi, joka ulottuu 6. kaupunginosasta 15. kaupunginosaan...

mamie14

mamie11

...ja siellä maalaisromantiikkaa ja mummolahenkeä uhkuva Mamie Gâteaux.

mamie13

mamie12

Tarjolla on suhteellisen monipuolisen teevalikoiman lisäksi omatekoisia piirakoita, torttuja ja kakkuja sekä skonsseja. Lounasaikaan tarjolla on myös suolaista pikkupurtavaa, kuten suolaisia piiraita ja vihreää salaattia. Lounasaikaan paikkaan on usein jopa vähän jonoa, joten kannattaa joko saapua nauttimaan varhainen lounas tai tulla nauttimaan mummolatunnelmasta ja teestä iltapäivällä. Seuraksi kannattaa valita joku, joka arvostaa konstailemattomia perusherkkuja ja maalaisromanttista tunnelmaa.

mamie02

Sijaintinsa ansiosta Mamie Gâteaux sopii taukopaikaksi esimerkiksi rue de Rennesillä, Montparnassella tai Bon Marché -tavaratalossa shoppaileville. Paikka sijaitsee myös Saint Germain des Prés'n korttelin tuntumassa.

mamie04

Tällä kertaa minä otin skonsseja...

mamie01

Ja kaverini suklaakakkua. Kakkuraukka näytti kuitenkin alastomalta...

mamie23

...joten sille piti tilata kaveriksi kermavaahtoa.

mamie03

mamie05

mamie06

Osa esillä olevasta vanhasta tavarasta on myös kaupan.
mamie08
Tämä söpö kyltti kieltää - hygieniasyistä - kakkua valitessaan koskemasta muihin kakkuihin.
Mamie Gâteaux'n omistaa ranskalais-japanilainen pariskunta. Hervé työskenteli aikaisemmin finanssialalla ja Mariko sokerileipurina Tokion Dalloyaulla. Harmaahapsinen tarjoilijatar on puolestaan Christine, joka punattuine huulineen on eräänlainen chic versio mamie:sta.

mamie09

E-mag Decon mukaan Mariko ja Hervé muuten suosittelevat vanhoista esineistä kiinnostuneille shoppailukierrosta Porte de Vanvesin kirpputorilla, joka sijaitsee 14. kaupunginosassa.

mamie10


Mamie Gâteaux
66, rue du Cherche-Midi
Metro: Vaneau/Rennes/Saint Placide