Pariisin parasta leipää ja juoruja

Mikäpä olisi ranskalaisempaa kuin kunnon boulangerie, josta kipaista hakemassa uunituoretta patonkia tai croissanteja tai escargot'ja tai vaikka pain au chocolat'ta. 

Leipomoita on Pariisissa joka kulmalla, mutta kuten jokainen pariisilainen tietää, kaikki leipomot eivät ole vierailun arvoisia. Ja toisiin taas kannattaa tehdä tunninkin metromatka. Kuulemma.

Eräs trendikkäimmistä leipomoista lienee tällä hetkellä Christophe Vasseurin Du Pain et des Idées, joka sijaitsee yhtä trendikkään Canal Saint Martinin tuntumassa. Pieni kierros netin syövereissä kertoo, että kaikki rakastavat tätä leipomoa. Niin Yelpissä, Tripadvisorissa kuin ympäri blogosfääriäkin. David Lebovitzkin on maininnut leipomon erääksi pariisilaissuosikikseen. Ja Gault & Millau piti tätä leipomoa Pariisin parhaana vuonna 2008.

Pitihän siellä sitten poiketa.



Jono kiemurteli tammikuisena perjantai-iltana ulko-ovelle asti. Asiakaskunta oli keskimäärin nuorehkoa ja bobohkoa, vaikka joukossa oli toki kaiken ikäisiä.



Leipomo oli tunnelmallinen ja rustiikki. "Vähän liikaakin", kuiskutteli se kyyninen ääni päässäni. Esitettiinkö tässä jotain muka todella perinteikästä, kun Christophe Vasseur kuitenkin oli vielä reilut 10 vuotta sitten muotibisneksessä työskentelevä ekonomi. Kolmikymppisenä Vasseur päätti vaihtaa alaa - mikä on muuten Suomeen verrattuna erittäin poikkeuksellista Ranskassa - ja ryhtyi leipuriksi.

Du pain et des idées -leipomon ykköstuote on leipomon oma Pain des amis, jonka valmistamista leipomon nettisivuilla kuvataan näin: "Perinteisiä vehnäjauhoja, kevyt vaivaus, hyppysellinen hiivaa ja annetaan hapantua kaksi päivää, jotta aromit kehittyvät. Erityinen paistotekniikka entisajan puu-uunissa. Näin leipään ilmaantuu kastanjan ja vaahterasiirapin makua."

Ja olihan se hyvää, rapeakuorista mutta kuohkeaa. Hieman savun makua.

250 gramman viipale pain des amis -leipää maksoi 2,20 euroa.

Mutta ei siinä vielä kaikki.  

Taustatietoja tähän postaukseen kaivellessani satuin nimittäin törmäämään Painrisien-blogiin, jossa bloggaaja Rémi kiertelee ja arvostelee pariisilaisia leipomoja. Viime vuoden tammikuussa bloggaaja kirjoitti hiljattain pettyneensä useaan otteeseen Du Pain et des Amis -leipomon tuotteisiin, vaikka ne aikaisemmin olivat kuuluneet hänen suosikkeihinsa. Sivuutin kritiikin olankohautuksella - on aika normaalia, etteivät kaikki tykkää kaikesta. Sen sijaan itse Christophe Vasseur ei nähtävästi pitänyt postauksesta, sillä hän on kirjoittanut postauksen yhteyteen erittäin kipakoita kommentteja, joissa hän arvioi niin bloggaajan kuin kaikki muutkin kriittiset kommentoijat lahjattomiksi luusereiksi. Ah, miten ihanan temperamentikasta.

Mutta ei siinäkään vielä kaikki.

Christophe Vasseur itse ylistää oppi-isäänsä Jean-Paul Mathonia "erääksi viimeisistä, jotka suhtautuvat leipään intohimoisesti". Pienellä tutkiskelulla käy ilmi, että Mathonilla oli aikoinaan place d'Italien laidalla leipomo, jossa Vasseurkin kävi opintonsa hankkimassa. Sittemmin Mathon sulki sen ja lähti Taiwaniin opiskelemaan kiinaa. 

Palattuaan parisen vuotta sitten Mathon avasi uuden leipomon, tällä kertaa 20. kaupunginosaan. Heti 2010 Gault&Millau valitsi Mathonin La Gambette à Pain -leipomon Pariisin parhaaksi. Siitä huolimatta kyseisestä leipomosta ei ole muodostunut bobojen trendikohdetta. Mathon on leipuri, joka ei viihdy parrasvaloissa, ja toisekseen, leipomoa ympäröivä alue 20. kaupunginosassa, Gambetta-aukion tuntumassa, ei ole Canal Saint Martinin tapaan jännän trendikästä vaan lähinnä tylsän keskiluokkaista.

Minäpä sitten intoonnuin tutkivaan tsurnalismiin. Yllätyksekseni edes miekkosen täti, joka on erittäin chic ja innostunut luomusta ja arkipäivän luksuksesta (hän esimerkiksi tutustutti meidät aikanaan La Trinquelinette -hilloon), ei ollut kuullut kyseisestä leipomosta, vaikka asui lähes naapurissa. Hän haki yhä leipänsä samasta korttelileipomosta, jonka asiakkaana oli vuosikymmeniä ollut.

Niinpä hankkiuduin itse paikan päälle.



Leipomo oli lounasaikaan rauhallinen. Jonoa ei ollut, mutta asiakkaita tuntui piipahtavan säännöllisesti. Leivät nähtävästi todella leivottiin paikan päällä, sillä näin lasi-ikkunan läpi leipurin pyörittelemässä taikinaa takahuoneessa.

Ja sitten se skuuppi: Vasseurin oppi-isän valikoimissa on täysin Vasseurin ykköstuottetta, pain des amis -leipää, vastaava leipä, pain préféré. Valmistustapa on samanlainen, ulkonäkö myös. Ilmeisesti kyseinen tuote on ollut Mathonin valikoimissa aina. Vasseur kuitenkin kertoo anekdoottia siitä, kuinka hän keksi leivän reseptin ikään kuin puolivahingossa (video täällä vasemmassa alanurkassa, anekdootti kerrotaan noin 4 minuutin kohdalla).

Pakkohan sitä alkuperäistä leipää oli sitten maistaa. Ihan vain vertailun vuoksi tietysti.

250 grammaa pain préférétä maksoi 2 euroa.

Pain préféré oli rakenteeltaan aivan pain des amis'n kaltainen. Maussa oli hieman vähemmän savua ja hieman enemmän hunajaa. Pain préférén hinta oli parikymmentä senttiä edullisempi. Minä pidin enemmän pain préféréstä, miekkonen puolestaan kallistui pain des amis'n puolelle.



Tämän tutkivan tsurnalistin loppupäätelmä on, että molemmista leipomoista saa poikkeuksellisen hyviä leivonnaisia. Mutta toisaalta paras tai uniikein ei välttämättä ole aina se, josta pidetään eniten meteliä. Saati se, joka pitää eniten meteliä itsestään. Suosittelen lukijaa siis tutustumaan tuotteisiin ihan itse. Molemmissa on tarjolla leivän lisäksi muhkea (ja itse asiassa keskenään lähes identtinen) valikoima makeita leivonnaisia.

La Gambette à Painin leipäpussissa kerrotaan, että jauhot on jauhettu kivimyllyssä. Onko tällä oikeasti maulle merkitystä, vai onko tämä vain mielikuvamarkkinointia?

Du Pain et des Idées
34, rue Yves Toudic
Metro: Jacques Bounsergent/République

La Gambette à Pain
86, avenue Gambetta
Metro: Pelleport

Huom! Molemmat boulangeriet ovat viikonloppuisin (la-su) kiinni!