tiistai 12. helmikuuta 2013

Martine seikkailee

Ranskankielisiin lastenkirjoihin tutustuneet ehkä tuntevat huippusuositun Martinen, joka on tavallaan vähän kuin Maikki Harjanteen Minttu - paitsi huomattavasti sovinnaisempi. Martine on alkujaan belgialainen lastenkirjojen sankaritar, joka on 1950-luvulta asti seikkaillut kymmenissä lastenkirjoissa.

Eilen vastaan tuli tällainen ennennäkemätön Martine:



"Martine työskentelee Findusilla". Kuva Facebookin aarteita.
Taustalla on tietysti tuore kohu, jossa einesjätti Findusin lasagnesta löytyi naudanlihan sijaan hevosenlihaa. Jäljet johtivat ranskalaisen alihankkijan kautta romanialaiselle sylttytehtaalle.

Kyseessä ei toki ole ensimmäinen kerta, kun Martinen seikkailuja väännetään vitsikkäästi, vaan Martine-kirjojen kansitekstien muokkaaminen on suorastaan oma taiteen alalajinsa. Muutamia esimerkkejä täällä. Vertailun vuoksi aitoja Martine-kirjoja täällä.

8 kommenttia:

  1. Hih;vitsikäs juttu mutta se Finduksen ns.hevoslasagne ei kylläkään ollut mikään hauska juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mietin tätä julkaistessani, että ovatkohan nämä Martine-kuvat sitä "liian kauan Ranskassa, kun..." -osastoa, mutta minua ne hihityttivät, siis myös osa tuolla Libérationin linkin takana olevista. Kuvaavat hyvin ranskalaista satiirihuumoria ja toisaalta ovat kai jonkinlaisia periranskalaisia meemejä.

      Tuossa Findus-kohussa ei sinällään ole tietysti mitään hauskaa. Yhä tarkemmin tulee kyllä harkinneeksi, ennen kuin valitsee kaupasta eineksiä ruoakseen. Vaikka onneksi kohu nousi, se on merkki siitä, että valvonta ja tiedotus kai jollain tasolla pelaa ja ihmisiä kiinnostaa, mitä suuhunsa pistävät. Ettei Euroopassa ehkä vielä olla ihan kuin Intiassa, mistä Hippu hiljattain kirjoitti: http://kukkapilli.blogspot.fr/2013/02/saisiko-olla-sahanpurua.html

      Poista
    2. ...ja kirjoitin yllä, että "periranskalaisia meemejä", mutta en tietysti tiedä, kuinka moni näistä on tuotettu Ranskassa ja moniko muualla ranskankielisessä maailmassa... ;)

      Poista
    3. Onneksi vältän parhaani mukaan teollisesti tuotettuja elintarvikkeita;niin paljon kuin niitä vain voi välttäää.

      Poista
  2. Nyt YLE:n aamuTV:n uutisissa kerrottiin että Britanniassa tutkitaan kahden lihajalostamon tuotantoa, olisiko hevosenlihan alkuperä sieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, kaivoin uutisen Ylen sivuilta ja käsitin siitä niin, että siellä on oma hevosskandaalinsa. Eikö hevosenliha enää mene kaupaksi, vai miksi sitä pitää nautana kaupata...? :P

      Poista
    2. Hevosen syöminen on Briteissä tabu, joten siellä ei varmaan menekään kaupaksi, liekö myyminen edes laillista. (Yhdysvalloissa oli pitkään lailla kiellettyä.) Ymmärrän skandaalin siitä, että eineksen tuoteseloste ei pidä paikkaansa, ja lihaa yritetään myydä toisena. Sen sijaan skandaalissa suretti joidenkin näkökulma, että pahinta skandaalissa oli, että söi vahingossa juuri hevosen lihaa, koska hevonen on niin ajatteleva ja ihana ja upea eläin... ja naudat ja siat sitten eivät ole? Itse syön sekä hevosta, nautaa että sikaa tasaisin väliajoin (nykyään paljon useammin kuin Suomessa) ja poden kaikkien kohdalla huonoa omatuntoa.

      Poista
    3. Aivan samoja ajatuksia ollut minullakin. Siis kamalaahan tässä on tietysti se, ettei kuluttaja tiedä, mitä suuhunsa pistää. Sen sijaan hevosen syöminen ei minusta henk.koht. ole kauheampaa kuin possun tai lehmän syöminen. Vaikka ymmärrän kyllä näitä surkuttelijoitakin toisaalta, en minäkään kania haluaisi pistää poskeeni, vaikka sen lihaa yleisesti syödäänkin. Kani on minulle yhtä kuin lapsuuden lemmikkipupuni Vanttu. :) Hassua toisaalta, kävin nimittäin lapsena myös ratsastamassa, mutta se ei silti estäisi minua syömästä hevosenlihaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.