Monille Pariisi on unelma, mutta yhä useammalle näköjään painajainen. Ile de Francen alueella asuvalle keskijohdolle (eli sille perusduunareiden ja ylempien toimihenkilöiden väliin jäävälle porukalle) tehtiin loka-marraskuussa kyselytutkimus, jonka mukaan 65 % heistä halusi muuttaa muualle. Muualta alueelle muuttaneista jopa 70 % halusi häipyä muualle. Muualla asuvista keskijohdon työntekijöistä puolestaan vain 16 % oli kiinnostunut muuttamaan Pariisin seudulle.
Mikä sitten oli syynä tähän tyytymättömyyteen? Vain 16 % kyselytutkimukseen osallistuneista oli sitä mieltä, että Pariisin seutu tarjosi hyvän elinympäristön. Ja ainoastaan 14 % koki elämänlaadun Pariisin seudulla hyväksi. Tutkimuksesta uutisoinut Le Monde arvioi syyksi vuodesta toiseen kohoavia elinkustannuksia, jotka karkaavat hiljalleen talouskriisin lyömän peruspalkansaajan ulottumattomiin. Siinäpä suloinen noidankehä: Keskituloiset työnnetään yhä kauemmas esikaupunkialueelle, työmatkat pitenevät ja elämänlaatu heikkenee.
Ja kun päälle lisätään vielä perusranskalaisen epäluulo ja vastenmielisyys pääkaupunkiseutua kohtaan (josta muuten Elämää Ranskanmaalla -blogissa kirjoitettiin hiljattain osuvasti), niin tyytymättömyyden soppa on valmis.
Samaisen Le Monden uutisen mukaan perinteisesti Ranskan pohjois- ja itäosat ovat olleet niitä vähiten houkuttelevia, sillä niitä on pidetty taloudellisesti epädynaamisina alueina. Itäranskalaiset keskijohdon työntekijät pitävät tosin hyvää elämänlaatua ja elinympäristöä asuinalueensa parhaina puolina.
Luonnollinen seuraus tästä tietysti on, että kaikki haluaisivat asua oikeasti Etelä-Ranskassa.
Minulle syyksi riittäisi ihan vain se ärsyttävä aurinkosuiru, joka päivästä ja vuodesta toiseen tuntuu viistävän Etelä-Ranskaa, kun muun Ranskan yllä roikkuu tummanharmaa pilvimassa.
Ja kun päälle lisätään vielä perusranskalaisen epäluulo ja vastenmielisyys pääkaupunkiseutua kohtaan (josta muuten Elämää Ranskanmaalla -blogissa kirjoitettiin hiljattain osuvasti), niin tyytymättömyyden soppa on valmis.
Samaisen Le Monden uutisen mukaan perinteisesti Ranskan pohjois- ja itäosat ovat olleet niitä vähiten houkuttelevia, sillä niitä on pidetty taloudellisesti epädynaamisina alueina. Itäranskalaiset keskijohdon työntekijät pitävät tosin hyvää elämänlaatua ja elinympäristöä asuinalueensa parhaina puolina.
Luonnollinen seuraus tästä tietysti on, että kaikki haluaisivat asua oikeasti Etelä-Ranskassa.
Minulle syyksi riittäisi ihan vain se ärsyttävä aurinkosuiru, joka päivästä ja vuodesta toiseen tuntuu viistävän Etelä-Ranskaa, kun muun Ranskan yllä roikkuu tummanharmaa pilvimassa.
 |
| Huomaa poikkeuksellinen hattara Etelä-Ranskan yllä. Voi reppanoita! Kuva: Télématin |
Minullakaan ei ole intohimoista tarvetta muuttaa Pariisiin, vaikka se epäilemättä hieno kaupunki onkin. En minä kyllä muuttasi Ankaraankaan, enkä Helsinkiin. Taidan siis olla eipääkaupunkiseutulainen henkeen ja vereen?
VastaaPoistaHehe, minäkin tavallaan tunnistan itsessäni pääkaupunkiseutuvastaisuuden, vaikka Tukholmassa ja Pariisissa olen viihtynytkin. Helsinkiä kohtaan tunnen yhä tervettä epäluuloa. :D
PoistaHih, voin jotenkin samastua noihin keskijohdon tyyppeihin, kun minullahan ei ole mitenkään ruusuiset muistot Pariisista. :-) Enkä ole edelleenkään päässyt Pariisiin korjaamaan muistojani toisiksi, enkä taida ihan vähään aikaan päästäkään. :-)
VastaaPoistaPariisi ON hieno kaupunki, jos osaa siivilöidä ne ikävät puolet tai jos onnistuu löytämään mukavan asuinkorttelin - täällä on paljon mukavaa kylätunnelmaakin yhä jäljellä. Ne ikävimmät puolet liittyvät ehkä juuri tuohon työelämään ja arjen pyörittämiseen, varsinkin lapsiperheen elo ei välttämättä ole helppoa.
PoistaPariisista en osaa sanoa mitään muuta kuin että, pelkään sitä ;-) Mutta nuo kuvat ovat upeita!
VastaaPoistaMinusta on parasta jos on enemmän kuin yksi keskus. Australiassa on kivaa mielestäni ne kaksi isoa, eli Sydney ja Melbourne, sitten muut osavaltioden ja territoryjen pääkaupungit ja viimeisenä pikkuinen, oikea pääkaupunki Canberra, jossain vähän syrjässä :-D
Ei Pariisi ole oikeasti pelottava. Pariisilaiset saattavat vain vaikuttaa ensitapaamalla tylyiltä, mikä taitaakin johtua siitä noiden tilastojen valossa siitä, että he vihaavat elämäänsä täällä. :D
PoistaJa Australia on muuten näköjään nuorten ja dynaamisten ranskalaisten unelmakohde nro 1. Näin tuon saman reportaasin, josta Mary tuolla alla mainitsee, ja siinä sinne Ausseihin integroituneet kehuivat saavansa tupla- tai triplapalkkaa vähemmällä työtuntimäärällä Ranskaan nähden. Työpäivä alkoi surffailulla tai lenkkeilyllä Bondi Beachilla ja jopa sillä laittomasti maassa oleskelevalla ja työskentelevällä esimerkillä oli varaa ostaa vene ja muuta tilpehööriä. :D Sen nähtyäni melkein aloin pakkailla kapsäkkejä minäkin. :D
Hihii, tervetuloa! Valuutta on nyt tosi vahva euroon verrattuna, eli siitä voi johtua nuo moninkertaisuudet...
PoistaTörmäsin muuten viikolla ranskalaispariskuntaan (jonka puheesta en melkein onnistunut ottamaan selvää ollenkaan), jotka olivat kiertämässä aussilan ympäri. Aikaa oltivat varanneet reilun vuoden. Eivät kuitenkaan ajatelleen esimerkiksi säätä vuodenaikaan nähden ja ovat nyt sitten matkalla kohti oikeaa pätsiä kuumimpaan aikaan vuodesta, tarkoituksenaan yöpyä autonsa takatilassa...
Aasinsiltaa pitkin kysymykseen: voisitkohan auttaa myös erään ongelman kanssa: paikallisessa kirjastossa työskentelevä ystäväni kollegoineen on repinyt hiuksia päästänsä ranskalaisten backpackereiden kanssa. He käyttävät kirjaston koneita ja wi-fia, mutta kun tulee sulkemisaika ja kaikki muut kansalaisuudet poistuvat kiltisti ajallaan, ranskalaisnuoret jäävät paikalle ja heidän saamisessaan ulos on kuulemma todellinen urakka, kun heillä ei näytä olevan kiire mihinkään. Kirjaston leidit ihmettelevät siis, että onko kyseessä harvinaisen v-mäiset tyypit vai pelkkä kulttuuriero, jota voisi yrittää ymmärtää?
(anteeksi kirjoitusvirheet, väsyttää!)
PoistaHaha, ranskalaiset ovat kyllä jotenkin tosi huonoja matkustajia. Näin himppasen yleistäen. ;) Heille tuntuu kovin usein olevan jotenkin tosi shokeeraavaa, ettei kaikki olekaan kuin kotona. Jotenkin ei tunnu yhtään yllättävältä, että Napoleon aikanaan tapatti sotajoukkonsa Venäjän talvessa huonojen varusteiden vuoksi. Kun ei se talvi sit ollutkaan kuin kotosalla. (Anteeksi, historianörtti puskee läpi...)
PoistaMutta siis, ranskalaiset turistithan on jossain äänestyksessä valittukin kaikkein rasittavimmiksi matkalaisiksi.
Eli ei mulla valitettavasti ole mitään kulttuurista selittäjää, joka antaisi anteeksi nuo v-mäiset kirjastoasiakkaat. Kysyin miekkoseltakin, joka hörähti vain, että ääliöitä ne vain ovat, ei sen kummempaa. On kuulemma kansansa erikoisvahvuus. :D
(Ja tarkennan nyt sitten kumminkin varmuudeksi, että minulla on toki ilo tuntea kymmeniä ranskalaisia, jotka asuvat tai ovat asuneet menestyksellisesti yhdessä tai useammassa ulkomaassa ja ovat matkoillaankin kulttuurisesti sensitiivisiä ja muutenkin kaikin puolin asiallisia tyyppejä!;))
Kiitos vastauksesta, välitän sen eteenpäin :-)
PoistaHuvittavaa on, että tuohon käytökseen syyllistyvät kuulemma ainoastaan ranskikset, ja siksi alkoivat epäilivät syvällisempiä syitä. Asiahan on aussin kannalta kamala siksi, että usein tämä käytös tapahtuu viikonloppuna, mikä jo sinällään on aussille miltei pyhä (family time, beach, relaxation) ja kun työt ovat ohi, riistävät viivyttelijät kirjastontätien oikeuden mainittuihin asioihin minuutti minuutilta.
Olen pari kertaa todistanut asioiden kulkua ja sympatiseeraan kirjastolaisten puolella. Nykyinen taktiikka ja tapahtumaketju on seuraava 1) henkilökohtainen ilmoitus: 'suljemme 10 minuutin kuluttua', 2) henk.koht. ilmoitus: 'suljemme 5 minuutin kuluttua, kannattaisi alkaa pakkaamaan tavaroita' 3) 'kirjasto on nyt suljettu, on aika mennä kotiin'. 4) 'olemme sulkeneet ovet, ne ovat lukossa, painakaa nappia mennessänne' 5) seisominen erittäin hitaasti tavaroitaan pakkaavien tyyppien vieressä avaimia kilistellen ja kelloa katsoen, kun he juttelevat kaikessa rauhassa toistensa kanssa ilman mitään kiirettä 6) pienoisen mielihyvän tunteminen siitä, kun backpackerit pysähtyvät ulos pyrkiessään lukitun oven eteen ja hämmästyvät (n 15-20 min sulkemisajan jälkeen)kun ovi ei aukeakaan (payback time!). 7) Hetken odottelun jälkeen ilmoittaminen 'ai jaa, olette vielä täällä, painakaa sitä vihreää nappia, niin ovi avautuu' -> ja vasta nyt viikonloppu voi alkaa!
Onneksi kukaan ei kuvittele, että KAIKKI olisivat samanlaisia, mutta tosiaan statistiikka kirjastolaisten silmissä on aika ankeaa :-)
Nyt kun kuvailit tuota tilannetta, niin olisiko kyse siitä, että kirjastotyypit ovat liian kohteliaita ja ystävällisiä? Nuo nuoret (?) reppureissarit ovat tottuneet siihen, että heitä tylytetään kotona ja koulussa (jopa yliopistolla) ja nyt kun päästiin kauas mamman ja muiden kotoisten auktoriteettien helmoista, ollaan sitten vähän miten sattuu. Eli ehkä vain tiukempi asenne (ja jopa huuto) toimisi tehokkaammin. ;)
PoistaTäkäläiset teinit ovat keskimäärin silti minusta huomattavasti kohteliaampia ja kunnioittavampia kuin Suomessa.
Hihii, luulen, että kohteliaisuus on alkanut kirjastontädeiltä jo karsiutua :-) Ja ne nuoret ovat kuulemma kovin kohteliaita, aina kun heille puhutaan, sanovat 'yes' ja 'thank you', molemmat hymyn kera vielä, mutta se lähteminen vain on kovin, kovin hidasta... Ihmetyttää kovasti! Voisin ehdottaa tuota huutamista seuraavaksi, tai vaikka porttikiellolla uhkaamista :-D Ehkä se aussitapa kuulostaa sitten ranskalaisnuorten korvissa liian relalta, etteivät tajua totella ripeästi...
PoistaKiitos kulttuurikonsultoinnista ;-)
Australiaan siis kaikki! Eikö ne ala siellä jo rajoittamaan ulkomaalaisten tulotulvaa viisumein ym. Eilisen "complement d'enquete" ohjelman mukaan moni nuori ranskalainen on lähtenyt Ausseihin juuri työn ja paremman elämänlaadun takia. http://www.france2.fr/emissions/complement-denquete
VastaaPoistaOhjelman lopussa eräs kirjailija heppu toteaa ihanan lakonisesti, että Ranska on 65 miljoonan masentuneen maa.
Joo, näin sen saman dokumentin kun olin tämän postauksen kirjoittanut ja osui kyllä kuin nyrkki silmään. :D Ja minä kun luulin muuttaneeni pois masentuneiden maasta, ja tänne päädyin, missä ihmiset popsivat ketutukseensa mielialalääkkeitä kuin irtokarkkia ikään. :P
PoistaTuskinpa minäkään Pariisissa pysyvästi asua tahtoisin (kuten en missään muussakaan suurkaupungissa), vaikka kovasti se kaupunkin vetää puoleensa kerta toisen jälkeen. Keväällä voi tulla taas "harjoittelemaan" asumista siellä, tällä kertaa vuokratussa asunnossa eikä hotellissa niinkuin menneillä visiiteillä.
VastaaPoistaTaitaakin olla niin, että Pariisi on parhaimmillaan sopivan pieninä annoksina nautittuna :)
Etelä-Ranskasta ei vielä ole kokemusta, mutta Keski-Ranskasta kyllä ja siellä voisin kyllä kuvitella asuvani, sopivasti maalla.
Tavallaan viihdyn kyllä suurkaupungissa, kun täällä on kaikkea ja kaikki periaatteessa mahdollista, mutta onhan tämä tosi kuluttavaa elämää pienempään kaupunkiin tai maaseutuun verrattuna.
PoistaTosi hyvä idea vuokrata asunto, siten pääsee varmaan lähemmäs pariisilaista arkea, siis positiviisella tavalla. :) Sitten ostatte ruokatarpeet lähitorilta ja lähiboulangeriesta ja lyöttäydytte kanta-asiakkaiksi lähibrasserieen. ;) Nautitte sellaisesta jatkuvan pariisilaisen sunnuntain tunnelmista. :)
Aurinkoa! Joo aurinkoa! Takas etelään!
VastaaPoista...tai sitten ei ihan heti.
Mutta aurinkoa NYT.
Ymmärrän hyvin, mikseivät ihmiset halua asua Pariisissa. En minäkään halua, vaikka siellä töitä olisikin. Jatkuva métro-boulot-dodo, kaukana esikaupungissa jos haluaa asua vähänkään leveämmin, ihmisiä ja lisää ihmisiä. Ei ole mun juttuni.
Minua viehättää täällä se, miten kaikki on käden ulottuvilla, periaatteessa. Mutta toisaalta, eipä se monipuolinen tarjonta paljon takapuolta lämmitä, ellei siitä oikein koskaan ehdi nauttia. ;) Kyllä mä täällä viihdyn, meidän kortteli on kodikas jne., mutta tuskin mekään täällä loppuelämäämme asumme... :)
Poista