Vessajuttuja ja remonttireiskailua

Onko tämä nyt sitten jotain aikuistumisen ensi oireita, että Leroy Merlinissä (paikallisessa K-Raudassa) törmää lauantaina ruuhka-aikaan pariinkin tuttavapariskuntaan ja illanistujaisillakin juttuaiheet käsittelevät remonteeraamista?


Kaikki tuntuvat remontoivan, enemmän tai vähemmän. Syykin on helppo keksiä. Heikkokuntoiset asunnot ovat huomattavasti edullisempia myyntihinnaltaan. Ja kun Pariisissa on kumminkin ihan pakko asua ("Eiiii mitään banlieuetä! Kulkeeko sinne edes metro?"). Sitten sitä kuvittelee säästävänsä, kun tekee työt itse.

Tai jopa niin, että palkkaa tutun tutun ammattilaisen tekemään remonttia. Edullinen ja luotettava! Paitsi että siinä voi käydä vanhanaikaisesti. Tutuntuttu tekee aluksi hyvää työtä, mutta homma venyy ennakoitua pidemmäksi ja tulee muita projekteja ja päällekkäisyyksiä (Miten ne työt voivat aina venyä? Vai onko joku kuullut rakennus- tai remonttiprojektista, joka on valmistunut etuajassa? Ainakaan Ranskassa? Kuka niitä hommia aikatauluttaa? Joku yltiöoptimisti, jonka lasi ei ole edes puoliksi täynnä, vaan suorastaan kuohuu yli?). Pariskunta on ehtinyt irtisanoa jo kämppänsä, mutta uuteen ei voikaan muuttaa, kun siellä ei ole vettä tai lattioita. Siispä pariksi kuukaudeksi tuttavien nurkkiin hengailemaan!

Meillä ainoastaan sähkötyöt ja olohuoneen ja käytävän parketin asettaminen on teetetty muilla. Tosin meidän remontti on loppujen lopuksi ollut kevyttä ja pinnallista. Ei ole löytynyt entisen omistajan lattiapinnoitteen alle piilottamia kaivoja tai muitakaan jännittäviä yllätyksiä. Tämmöinen kiehtova askarteluharrastus lähinnä.

Seuraavat kuusi valokuvaa ovat Leroy-Merlinin inspiraatiokuvia.

Koivunranka toisi eriöhetkeen tietysti melkein suomalaista tunnelmaa.

Näitä kuvia kuuluisi varmaan katsoa suunnitteluvaiheessa...

...eikä vasta sitten, kun kaakelit ja muut on hirveän ahdistuksen saattelemana kaupasta valinnut.

New York muuten näyttää olevan Ranskassa nykyään tosi trendikäs. Sitä tuputetaan sisustukseen niin sisustusliikkeissä ja -ohjelmissa kuin vaikkapa baareissa ja ruokapaikoissakin.

Ensimmäinen mieleen tuleva sana saattaa olla kitch, mutta älkää sanoko sitä ääneen. Meillä on nimittäin yksi seinä maalattu tuolla turkoosilla, jota näytteen perusteella oli muka vedenvihreää. Todellisuus oli sitten hieman pirtsakampi. Värin nimi, "Vauva Valas", olisi tietysti voinut ehkä paljastaa jotain.

Ja tältä näyttää meidän vessan seinä nyt, parin kirosanan ja yhden iltapäivän ähräämisen jälkeen. Keskeneräistä taideteosta ei tietysti saa arvostella...

...mutta Doriksen ilme vessan oven avautuessa oli kyllä hyvin arvostelevainen ellei jopa suorastaan tuomitseva.

Aiheeseen liittymätön tunnelmakuva kahdesta sunnuntainviettäjästä, joilla tosin arki ei juuri poikkea sunnuntaista. Missäpä olisi mukavampaa kuin patterin päälle sisaruksen kainalossa. Paitsi että Doris nukahdettuaan säännöllisesti mätkähtää patterilta lattialle...

...ja kun sisko on raivattu pois tieltä, Nemo venyttää onnellisena kroppansa koko patterin pituudelle.