Otan siis vapauden osallistua haasteeseen "sopivaksi katsomallani summalla", kuten tapana kuulemma on. Eli viidellä tunnin lenkillä.
Tänään pieni pehmeä lasku kuntoiluun, nimittäin lounaslenkki Pohjois-Marais'lla. Eh oui, taas Marais'lla. Lupaan ja vannon, että yritän lähiaikoina pyöriä muuallakin.
Kävelykierros suuntautui tänään parille somalle kujalle, jotka molemmat sijaitsevat rue Saint Martinin varrella.
Osoitteessa 223, rue Saint Martin on melko tavanomaisen näköinen sininen ovi. |
Ovesta kannattaa kuitenkin kurkistaa, sillä sen takana odottaa tällainen näky. |
Kyseessä on Passage de l'Ancre, kuja kuin pieni vihreä keidas. |
Kujan mielenkiintoisin liike lienee tämä, Ranskan ainoa sateenvarjonkorjaaja. Moni pitää sateenvarjoja kertakäyttökamana, mutta Pep'sissä työskentelevä Thierry lupaa korjata varjon kuin varjon. Säästää kuulemma paitsi ympäristöä, myös rahaa. |
"Soita ovikelloa, olen korjaamassa yläkerrassa." Pep'siin voi kurkistaa täällä. |
Pienen kierroksen jälkeen takaisin rue Saint Martinille ja muutama askel eteenpäin. Osoitteessa 157, rue Saint Martin odottaa nimittäin seuraava kiinnostava pikkukuja.
Passage Molière on soma, mutta huomattavasti vähemmän vehreä kuin Passage de l'Ancre. |
Täällä ei ole sateenvarjonkorjaajaa, mutta sen sijaan kiehtovia pieniä gallerioita. |
Jennifer 6 kuukautta ja Theo 5 ja puoli kuukautta. |
Kevyttä näyteikkunashoppailua pääsi myös harrastamaan. |
Marais'n rauhallisin terassi? |
"Kiitos naapureille!" |
Metro: Réamur Sébastopol/Arts et Métiers/Étienne Marcel/Rambuteau
Ei hullummat lenkkimaisemat! Pariisista kyllä löytyy kuvattavaa:)
VastaaPoistaVähän turhan urbaania oikeaan hikikuntoiluun, mutta terveysliikuntaahan se kaupunkikävelykin on. Ja kaupunkikävelyretkille riittää kyllä kuvattavaa. :)
PoistaKivat maisemat sinun tunnin lenkilläsi. Minun tunnin lenkilläni maisema oli tänään kuntosalin telkkari, jossa pyöri joku kampaamo-reality-ohjelma... Perustelen amerikkalaista sisälenkkeilyäni sillä, että sykemittarini lisäksi kaikista muistakin rannekelloistani on patteri loppu, ja eihän lenkkeillä voi ilman ajanottoa tai sykemittaria. ;P
VastaaPoistaNo eipä tuo kyllä ihan oikeaa hikilenkkeilyä ollut. Ihan vaan pehmeä lasku. Hikiliikunnat harrastin kotona zumbaten. Salilla käyminen on meikäläisen luonteelle aivan liian vaativaa. ;)
PoistaHienoa! Minulla olisi varmaan vaikeaa pysyä tuolla vauhdissa, kun tekisi mieli pysähtyä joka ikkunaa ihailemaan:). Juuri tuollaiset sisäpihat yms. vetäisi puoleensa ja kahvillekin olisi kiva jäädä. Mutta sehän ei nyt vastaisi tarkoitustaan... Jännä nähdä mihin seuraavaksi meitä viet.
VastaaPoistaHeh, no täytyy sanoa, ettei siinä kuvaillessa se vauhti kyllä ehkä kovin hurja ollut. :) Ensi kerralla lupaan olla tehokkaampi liikkuja. ;)
PoistaIhan mahtava kierros! Ja mikä ihana vehreä kuja! Juuri tuollaisia salaisia kujia rakastan kaupungeissa, mutta niistä harvemmin turistit tietävät ja eivät osaa niitä etsiä. Latviassa Riika oli myös paikka jossa noita salaisia kujia on. Siellä paikallinen opas vei meidät yhden talon läpi ihanalle sisäpihalle, jossa oli kahviloita ja pieniä putiikkeja. Kuja päättyi vanhan (keskiaikaisen?) kaupungin muurien juurelle.
VastaaPoistaVau, enpä siellä sellaisiin törmännytkään. Joskus oppaasta olisi tosiaan iloa. :P Lyonissa on myös valtavat määrät jänniä, vanhoja (renessanssiaikaisia) kujia: http://en.wikipedia.org/wiki/Traboule
PoistaAi vitsit, nyt tekisi mieli reissulle Lyoniin. :) En ole siellä käynytkään piiiiitkään aikaan.
Sateenvarjonkorjaaja...miksi tuollaisesta ammatista ei koskaan puhuttu OPO:n tunnilla? No, eipä niitä silloin kauan sitten tainnut ollakaan tai sitten en niillä käynyt tai jotain...Mutta; sateenvarjonkorjaaja...siinä on jotain runollisen-romantillisen salaperäistä. Ja lapsetkin voisivat ylpeinä kertoa: vanhempani korjaavat sateenvarjoja!
VastaaPoistaHeh, sanopa muuta! Minusta sateenvarjonkorjaaja kuulostaa jotenkin ihan Roald Dahlin lastenkirjasta repäistyltä ammatilta. :)
PoistaNoihin maisemiin ei ehkä ihan viitsisi lähteä ärheltämään lippalakki päässä ja naama punaisena... ;-D
VastaaPoistaNo niinpä, ja juuri tuo on Pariisissa lenkkeilyn ongelma. Tosin ihan viime vuosina on alkanut näkyä kaduilla lenkkeileviä, mutta minusta siellä pakokaasujen joukossa ei ole mitään mieltä urheilla. Yritän tulevissa lenkkipostauksissa löytää hyviä alueita oikeaan hikikuntoiluun. ;)
Poista