tiistai 19. helmikuuta 2013

Marais'n kujilla eli Pehmeä lasku kuntoiluun

Sen kummempia harkitsematta lupauduin osallistumaan Minen haasteeseen. Luulin lupautuvani viiteen tunnin (kunto)lenkkiin kahdessa viikossa. Ulkoilusta pitäisi vielä julkaista kuvallista todistusaineistoa blogissa. Itse asiassa haaste olikin kymmenelle tunnin lenkille kahdessa viikossa. Tämä saattaa aikataulullisesti tehdä vähän turhan tiukkaa, kun lenkkimaastojakaan ei ole ihan ulko-oven vieressä, enkä koe lenkkeilyä tuolla kadulla täysin mielekkääksi. 

Otan siis vapauden osallistua haasteeseen "sopivaksi katsomallani summalla", kuten tapana kuulemma on. Eli viidellä tunnin lenkillä. 

Tänään pieni pehmeä lasku kuntoiluun, nimittäin lounaslenkki Pohjois-Marais'lla. Eh oui, taas Marais'lla. Lupaan ja vannon, että yritän lähiaikoina pyöriä muuallakin.

Kävelykierros suuntautui tänään parille somalle kujalle, jotka molemmat sijaitsevat rue Saint Martinin varrella.


pas01
Osoitteessa 223, rue Saint Martin on melko tavanomaisen näköinen sininen ovi.

pas02
Ovesta kannattaa kuitenkin kurkistaa, sillä sen takana odottaa tällainen näky.

pas03

pas04
Kyseessä on Passage de l'Ancre, kuja kuin pieni vihreä keidas.

pas05


pas07
Kujan mielenkiintoisin liike lienee tämä, Ranskan ainoa sateenvarjonkorjaaja. Moni pitää sateenvarjoja kertakäyttökamana, mutta Pep'sissä työskentelevä Thierry lupaa korjata varjon kuin varjon. Säästää kuulemma paitsi ympäristöä, myös rahaa.


pas06
"Soita ovikelloa, olen korjaamassa yläkerrassa." Pep'siin voi kurkistaa täällä.


pas08

pas09

pas10

pas11

pas12

pas13

pas14

Pienen kierroksen jälkeen takaisin rue Saint Martinille ja muutama askel eteenpäin. Osoitteessa 157, rue Saint Martin odottaa nimittäin seuraava kiinnostava pikkukuja.

pas15

pas16
Passage Molière on soma, mutta huomattavasti vähemmän vehreä kuin Passage de  l'Ancre.

pas17

pas18
Täällä ei ole sateenvarjonkorjaajaa, mutta sen sijaan kiehtovia pieniä gallerioita.

pas19
Jennifer 6 kuukautta ja Theo 5 ja puoli kuukautta.

pas20

pas21
Kujan varrella sijaitseva ravintola on vaihtanut vuosi, pari sitten nimensä Au vieux Molière:sta Restaurant des Poèts:iksi. Kylttiä ei kuitenkaan vaihdettu, vaan lisättiin vain kuvan uusi, pieni kyltti isoon vihreään.

pas22

pas23

pas24
Kevyttä näyteikkunashoppailua pääsi myös harrastamaan.

pas25

pas26

pas27

pas28

pas29
Marais'n rauhallisin terassi?

pas30
"Kiitos naapureille!"

Metro: Réamur Sébastopol/Arts et Métiers/Étienne Marcel/Rambuteau

12 kommenttia:

  1. Ei hullummat lenkkimaisemat! Pariisista kyllä löytyy kuvattavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän turhan urbaania oikeaan hikikuntoiluun, mutta terveysliikuntaahan se kaupunkikävelykin on. Ja kaupunkikävelyretkille riittää kyllä kuvattavaa. :)

      Poista
  2. Kivat maisemat sinun tunnin lenkilläsi. Minun tunnin lenkilläni maisema oli tänään kuntosalin telkkari, jossa pyöri joku kampaamo-reality-ohjelma... Perustelen amerikkalaista sisälenkkeilyäni sillä, että sykemittarini lisäksi kaikista muistakin rannekelloistani on patteri loppu, ja eihän lenkkeillä voi ilman ajanottoa tai sykemittaria. ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä tuo kyllä ihan oikeaa hikilenkkeilyä ollut. Ihan vaan pehmeä lasku. Hikiliikunnat harrastin kotona zumbaten. Salilla käyminen on meikäläisen luonteelle aivan liian vaativaa. ;)

      Poista
  3. Hienoa! Minulla olisi varmaan vaikeaa pysyä tuolla vauhdissa, kun tekisi mieli pysähtyä joka ikkunaa ihailemaan:). Juuri tuollaiset sisäpihat yms. vetäisi puoleensa ja kahvillekin olisi kiva jäädä. Mutta sehän ei nyt vastaisi tarkoitustaan... Jännä nähdä mihin seuraavaksi meitä viet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no täytyy sanoa, ettei siinä kuvaillessa se vauhti kyllä ehkä kovin hurja ollut. :) Ensi kerralla lupaan olla tehokkaampi liikkuja. ;)

      Poista
  4. Ihan mahtava kierros! Ja mikä ihana vehreä kuja! Juuri tuollaisia salaisia kujia rakastan kaupungeissa, mutta niistä harvemmin turistit tietävät ja eivät osaa niitä etsiä. Latviassa Riika oli myös paikka jossa noita salaisia kujia on. Siellä paikallinen opas vei meidät yhden talon läpi ihanalle sisäpihalle, jossa oli kahviloita ja pieniä putiikkeja. Kuja päättyi vanhan (keskiaikaisen?) kaupungin muurien juurelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, enpä siellä sellaisiin törmännytkään. Joskus oppaasta olisi tosiaan iloa. :P Lyonissa on myös valtavat määrät jänniä, vanhoja (renessanssiaikaisia) kujia: http://en.wikipedia.org/wiki/Traboule

      Ai vitsit, nyt tekisi mieli reissulle Lyoniin. :) En ole siellä käynytkään piiiiitkään aikaan.

      Poista
  5. Sateenvarjonkorjaaja...miksi tuollaisesta ammatista ei koskaan puhuttu OPO:n tunnilla? No, eipä niitä silloin kauan sitten tainnut ollakaan tai sitten en niillä käynyt tai jotain...Mutta; sateenvarjonkorjaaja...siinä on jotain runollisen-romantillisen salaperäistä. Ja lapsetkin voisivat ylpeinä kertoa: vanhempani korjaavat sateenvarjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sanopa muuta! Minusta sateenvarjonkorjaaja kuulostaa jotenkin ihan Roald Dahlin lastenkirjasta repäistyltä ammatilta. :)

      Poista
  6. Noihin maisemiin ei ehkä ihan viitsisi lähteä ärheltämään lippalakki päässä ja naama punaisena... ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, ja juuri tuo on Pariisissa lenkkeilyn ongelma. Tosin ihan viime vuosina on alkanut näkyä kaduilla lenkkeileviä, mutta minusta siellä pakokaasujen joukossa ei ole mitään mieltä urheilla. Yritän tulevissa lenkkipostauksissa löytää hyviä alueita oikeaan hikikuntoiluun. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.