Chandeleur on pakanallista alkuperää oleva kansanjuhla, joka alunperin juhlisti talven päättymistä. Keltit juhlivat helmikuun alussa jumalatar Brigitiä, hedelmällisyyttä ja talven päättymistä. Germaanit ja skandinaavit puolestaan juhlivat aikojen alusta tammi-helmikuun taitteessa karhujen talviunen päättymistä. Katolinen kirkko yritti sitten aikansa kitkeä rahvaan pakanallisia pirskeitä. Kun siinä ei onnistuttu, juhlalle annettiin lopulta kristillinen merkitys: kynttilänpäivä.
Ja miten letut (tai ainakin krepit) liittyvät tähän kaikkeen? No, ainakin tarina kertoo, että paavi Gelasius I - sama paavi, joka ilmeisesti teki chandeleuristä kristillisen juhlan - jakeli kreppejä Roomaan saapuneille pyhiinvaeltajille. Sitä paitsi, pyöreä kreppi symboloi kevättä synkän ja kylmän talven jälkeen. Chandeleuriä juhlistavien lettujen paistoonkin liittyi kaikenmoista symboliikkaa. Esimerkiksi lettua piti heittää oikealla kädellä ja samalla pidellä vasemmassa kultaa. Tämä takaisi vaurauden tulevalle vuodelle. Samoin ensimmäisen paistetun letun säilyttämisen piti taata hedelmällinen sato.
Minä en kokeillut onneani letunheittelyssä, vaan sen sijaan halusin testata monen kehumaa kreppiravintolaa Marais'lla. Suuntana siis Breizh Café.
Testimme alkoi uhkaavissa merkeissä. Ensinnäkin pulu kakata löräytti niskaani heti metrosta astuttuani. Minulla ei tietenkään juuri tällä kertaa ollut edes nenäliinapakettia mukanani, joten puhdistin lörtsyn parhaani mukaan hanskoihini, jotka survoin sitten muovipussiin pesua odottamaan. Juuri kun olimme päässeet kreppiravintolan kohdalle, iski raekuuro.
 |
| Sade-/raekuuro rue Vieille du Templella. |
Ilman raekuuroa en ehkä olisi ravintolaan jäänytkään. Täpötäydessä ravintolassa oli jonoa edellämme nimittäin neljän ryhmän verran. Tähtäsimme vierailun tahallaan lounaan ja illallisen väliin, sillä kuvittelimme, että asiakkaita olisi siten vähemmän. Ranskassa ruoka-ajat kun ovat pyhiä asioita.
Minulta jäi järkeilyssäni kaksi asiaa huomioimatta: tänään on chandeleur, joten emme ole ainoita kreppejä syöviä. Toisekseen, Breizh Café näyttää olevan huippusuosittu turistien joukossa. Koko ravintolassa en kuullut kenenkään muun puhuvan ranskaa. Ilmeisesti paikka on mainittu jossain suositussa oppaassa?*
 |
| Tässä Breizh Cafén ovea avaa itse ketjun omistaja, Bertrand Larcher, joka hyöri ravintolassa myös tarjoilijana. Kokkina hän ei ollut, avokeittiössä letunpaistosta huolehti neljä muuta kokkia. |
Viereisen pöydän kofeiinitonta lattea latkinut amerikkalaispari pyöritteli silmiään ja vilkuili merkitsevästi kelloaan nähtyään siideripullomme. Ilmeisesti kello neljä iltapäivällä oli heistä liian varhainen hetki siiderille. Noh, neljäsosabretonimme oli eri mieltä.
Kyseinen siideri ei noussut kummankaan suosikiksi. Itse olisin kaivannut hieman enemmän makua ja vähemmän laimeutta. Mutta tulihan se toki juotua.
Niin, ne krepit sitten. Miekkonen tilasi päärynä-suklaa-kermavaahto-krepin...
...ja minä suklaa-kermavaahdon. Suklaan kaakaopitoisuus oli 70 % ja maku oli aidon suklainen, ei lainkaan synteettinen. Nam!
Pienen hymyn aiheutti vieruspöydän aasialainen tyttönen, jolla meni tilatessa sanat sekaisin:
"Je veux une crêpe sale, s'il vous plaît !"
"Well, that means you want a dirty pancake..."
"Oh does it?! No, I don't want THAT!!"
Ilmeisesti tyttö ymmärsi, että listalla tosiaan olisi ollut "likaista lettua". Todellisuudessa hänellä meni sekaisin vain "salé" (eli suolainen) ja sale (likainen).
Sisustus oli siistin hillitty ja moderni. Bretagne vilahti vain piirrosjulisteiden lipuissa. Tarkemman kuvan sisustuksesta saa Googlen alla olevasta kuvituksesta.
Näytä suurempi kartta
Hinnaltaan krepit eivät olleet kaupungin halvimpia, mutta hinta-laatusuhde oli varsin kohtuullinen. Minä pidin paikasta ja voisin mennä toistekin, mutten ihan ymmärrä, mistä kaikki kohu on noussut. Jos nyt rehellisiä ollaan, kreppien kanssa on aika vaikeaa epäonnistuakaan. Toisekseen, vaikka siistissä ympäristössä on mukavampi syödä, Breizh Café on ehkä hieman liian sliipattu kreppiravintolaksi. Minua viehättää enemmän sellainen rustiikki kulman crêperie -meininki, jossa sisustus ei ole ihan viimeisen päälle. Tai ehkä onkin, mutta huolettoman harkitusti.
Breizh Café
109, rue Vieille du Temple
Metro: St Sébastien Froissard
---
*Näköjään Breizh Cafésta ovat pitäneet ainakin David Lebovitz, Le Fooding, New York Times ja Time Out. Ensi kerralla lupaan esitellä hieman originellimmän paikan...
Onpas niin herkullisen näköisiä kreppejä, että pitikö ihan ruveta yöllä letunpaistoon :)
VastaaPoistaNo hei, ehdottomasti! Pitäähän sitä nyt chandeleuriä juhlistaa! ;) Tosin Suomessa taitaa ev.lut. kirkon kynttilänpäivä olla vasta huomenna, että sikäli huomennakin voi syödä. Parasta tietysti syödä varmuudeksi sekä tänään että huomenna. ;D
PoistaLÄÄÄH!!! Krepit ovat suosikkejani ja joka Ranskan reissulla on pakko syödä niitä. Mulla on pari vakipaikkaa Pariisissa, yksi Marais'ssa ja yksi hallien lähellä, mutten muista nimiä. Ja Bretagnessakin on tullut nautittua kreppejä ja siiduraa!
VastaaPoistaHarmi ettet muista nimiä! Olen aina valmiina kokeilemaan uusia kreppipaikkoja. ;) Harkitsin tekeväni laajemmankin kreppipaikkakatselmuksen, mutta lykkäsin sen sitten myöhemmäksi. Bretagnessa krepit maistuvat tietysti vielä autenttisemmilta. :D Mieleen jäi esimerkiksi la Crêperie des Lutins Saint Malossa. :)
PoistaMinusta taas suomalaisia lettuja, varsinkaan muurinpohjalettuja ei kyllä voita mikään! Tosin en kyllä vielä ole syönyt aitoa ranskalaista kreppiä. Pariisissa pitää kyllä sitten ehdottomasti kokeilla aitoja kreppejä, mutta muissa paikoissa kun olen niitä syönyt ne ovat olleet mielestäni ihan mauttomia (ehkä ohuudestaan johtuen?).
VastaaPoistaMakuasioita! :) Letut maistuvat parhailta sinällään, pelkän sokerin tai korkeintaan hillon kanssa. Kreppien ohuus taas vaatii vähän täytettä oheensa. Toisaalta lettuihin mittavat täytteet eivät edes sovi.
PoistaAaarrggghh, nam, nuo kreppi-kuvat ovat aivan taivaallisia <3
VastaaPoistaJa ei kun paistopuuhiin! :D
PoistaBy the way: onnea uuden ja reilun lain vuoksi, tuli meillekin heti uutisiin!
PoistaJee, Ranskasta kuuluu myös hyviä uutisia! :)
PoistaTäällä on MADO-kahvila josta saa hyviä vohveleita erilaisin päällyksin. Ovat hyviä, mutta hintavia. Olemme sitten omineet ideat heitä ja pidämme välillä kotona vohvelikahvilan. Bulgariassa taas lasten suosikki on ne lettupaikat, josta saa lettuja erilaisin täyttein. Maistuu ne meillekin.
VastaaPoistaVohvelit ovat hyviä! Tampereella kävin aina Vohvelikahvilassa vohvelilla ja kardemummakahvilla. Liekö se kahvila vielä pystyssä?
PoistaTampere ja vohvelikahvila oli olemassa ainakin viime vuonna ja siellä on pakko käydä joka Tampereen reissulla. Pitääkin alkaa suunnitella seuraavaa visiittiä.
PoistaHienoa! Voihan vitsi, ensi Suomen-reissulla pitää kyllä yrittää ehtiä Tampereelle...
PoistaOh la la,mitä kreppejä;D Ja hyi pulua ,joka kakki päällesi.Minä inhoan puluja;ovat valloittaneet pyykinkuivaustasanteeni ja nytkin yrittävät taas rakentaa uutta pesää:( Täällä oli (tai ehkä se vieläkin on) joku suosittu lättypaikka,mutta ne taisivat olla unkarilaista perua;D
VastaaPoistaPulut ovat lentäviä rottia. :P En ollutkaan Pariisisssa saanut lentopommia niskaani, ainoa pulunkakkakokemukseni tätä ennen tapahtui muutama vuosi sitten Tukholman Sergelintorilla. :D
Poista"neljännesbretoni".... rakkaalla lapsella on nimiä.
VastaaPoista=)
Niinpä! ;)
PoistaAaaaaa, mää unohdin lettupäivän! Se olis sopinut niin oivasti mun herkutteluviikonloppuun :D Mutta nimenomaan pitäis tehdä lettuja eikä mitään kreppejä, eihän ne maistu miltään! En jostain syystä näe kuvia tällä kertaa (vika lienee mun nettiyhteydessä), mutta tuo päärynä-suklaa-kermavaahto sai mielikuvituksen lentämään. Ja kuolan valumaan, nam nam.
VastaaPoistaVohvelikahvila on edelleen pystyssä, ihan kaikille tiedoksi :) Pitäis varmaan sielläkin taas käydä piiiiiitkästä aikaa. Mikä siinä on, ettei kotikaupungissaan ikinä muka ehdi mihinkään? Tosin Vohvelikahvila on mun muistoissani aina ihan täynnä enkä tykkää ahtaudesta ja tungoksesta... Mutta nyt alkoi kyllä nuo letut himottaa :D
Eikös tänään ole ev.lutin kynttilänpäivä, että vähän venyttäen sä voit syödä niitä lettuja tänään. (Ihan kuin siihen jotain erityisiä juhlapäiviä tarvittaisiin...;D)
PoistaAi vitsi, miksiköhän ne kuvat ei näy? Ne on Flickrin kautta koodina, ehkä se sitten takkuilee helpommin kuin suoraan sivulle lataus, jos on nettiyhteysongelmia? :/
Hyvä tietää, että Vohvelikahvila on pystyssä. ♥ Ja älä huoli, aika vähän sitä asuinkaupungissaan kuitenkaan tulee tehtyä asioita. Perustin muuten bloginkin osittain sitä varten, että jonain päivänä tajusin, että aina tulee käytyä samoissa paikoissa ja kuljettua samoja reittejä. Nyt on tekosyy poiketa edes vähän polulta. ;)
Nyt näkyy kuvat! Ongelma oli ihan varmana vaan tässä mun vanhempien "laajakaistassa" ;)
PoistaHetken jo mietin letunpaistoa, mutta en jaksanut lähteä hakemaan kaupasta maitoa ja munia. Ja suklaata ja kermavaahtoa...!
Pitäisköhän munkin oikein postailla blogiin Tampere-matkailuvinkkejä, kun oon jo kunnostautunut oppaana täällä :D Ehkä säästän turisteilun siiheksi kun taas ranskalaistun. Näillä näkymin meitsistä tulee joko lyonilainen tai pariisilainen loppuvuoteen mennessä. Fingers crossed.
(Sori et spämmään sun kommenttiboksia näin turhilla jutuilla... Mökkihöperyys iskee!)
Joo, Tampere-vinkkejä vaan kehiin, niin pääsen täällä fiilistelemään! ;)
PoistaPistänpä sormet ristiin ja peukut pystyyn, jotta pääset(?) Ranulaan! :)
(Tänne kommenttiboksiin mahtuu oikein mainiosti kaikenlaisia viestejä, anna tulla vaan. Paitsi ihan kauheita v*ttuiluviestejä en ehkä julkaise. Tai siis deletoin ne. Paitsi jos ne on kirjoitettu riittävän humoristisesti. Ei sillä, että sä sellaisia kirjoittaisit. :D )
Minä olisin tuon pulunkakkausepisodin jälkeen varmaan kääntynyt jo suoraan kotiin. :)
VastaaPoistaLetut näyttävät hyviltä! Tuota amerikkalaispariskunnan siideritaivastelua en ymmärrä. Täällä kuitenkin viikonloppuisin kaljankittaus BBQ:n kanssa saattaa alkaa jo ennen puolta päivää, mitä itse olen pitänyt sellaisena maagisena rajana...
Mä olin niin sisuuntunut, ettei puhettakaan, että olisi takaisin kääntynyt! :D
PoistaEn mäkään tiedä, mitkä puritaanijenkit meidän naapuripöytään eksyivät. Ajattelin ensin, että minun täytyy kuvitella. Mehän juotiin kumminkin vain siideriä (ei esim. vodkaa... ;)), ja kellokin oli pitkästi yli puolenpäivän. Jälkikäteen kun kysyin, miekkonen oli huomannut samat silmänpyörittelyt ja pitkät katseet. Ja itse asiassa sitä pällistelyä ja tuijottelua jatkui koko meidän ruokailun ajan - heidän pöytänsä oli tosiaan 5 cm:n päässä meidän pöydästä, ja kätevästi vielä kulmapaikalla, että olivat puolittain kasvot meitä kohti... Olo oli kuin apinatarhassa. :D
Voi apua, mulle tuli tästä pariskunnasta mieleen yksi nainen Kreetalla. Olimme äitini kanssa syömässä yhdessä ravintolassa, ja meidän vieressä istui yksi pariskunta, ja se nainen ihan valehtelematta kääntyi katsomaan meitä jokaisen suupalansa jälkeen! :-D Toisaalta huvitti (mikä lienee moniongelmainen) ja toisaalta ärsytti ihan suunnattomasti.
PoistaTämä oli taas ihana postaus, vaikka saitkin terveisiä yläilmoista. :-) Äsken kirjoittelinkin tuohon seuraavaan postaukseen, että minulle on käynyt samalla tavalla. :-D
Haha! Tosi miellyttävää ruokailla ikään kuin ei huomaisikaan mitään, kun vieressä joku toljottaa ihan häpeämättä. :D Mua ei haittaa muuten, vaikka ravintolassa olisi viereinen pöytä lähellä, mutta tuijottelijat ovat kyllä rasittavia. Onneksi sellaisiin ei kovin usein täällä törmää.
PoistaHeip,
VastaaPoistaLettujuhla oli ja meni, mutta kiitos vielä hauskasta jutusta. Täällä on kiva käydä lueskelemassa mitä kaikkea kaunista ja kamalaa sitä jäi kokematta ja elämättä Pariisin-vuoden aikana.
Koitin muuten itse lasten yllytyksestä kääntää sitä ekaa lettusta ilmassa; muuten onnistui, mutta toinen käsi piti ottaa apuun joten lantti tipahti. Mitähän se sitten tarkoittaa, saanko lottovoiton ja tuhlaan sen ennen vuoden loppua...?:-)
Kiitos samoin, on tosi mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia ranskalaisesta elämänmenosta. :)
PoistaHihi, mielenkiintoinen tuo heittojuttu. Ehkäpä sun pitää treenata letunheittoa koko vuosi, niin ensi vuonna on heittokäsi kunnossa ja rahantulo taattu. Ja siinä sivussa tietysti pääsette syömään lettuja. Win-win. ;)
Oikein herkulliselta näyttää! Mielenkiintoista, että siellä vietetään lettukestipäiviä näin helmikuussa. Skotlannissa (Briteissä kai) pancake-day on maaliskuussa. Ehkei näillä tosiaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa :)
VastaaPoistaTässä taas yksi hyvä syy jättää Lonely planetit ja muut opaskirjat suosiolla lukematta ;)
Eikö tuo brittiläinen pancake day liity laskiaiseen? Olen jotenkin ollut kuvittelevinani. :)
PoistaNykyään kun löydän jonkun kiinnostavan paikan, googlailen paikka hiukan etukäteen. Jos paikasta löytyy paljon kehuja tai ylipäänsä mainintoja pitkin nettiä englanniksi, turistirysittymisen uhka on korkealla! :D Tosin tuolla se rysittyminen ei sinänsä kovasti vaivannut, vaikka jonottaa vähän pitikin. Krepit olivat oikeasti hyviä ja asiakaspalvelu suht tehokasta. Autenttisen ranskalaisesta tunnelmasta siellä ei kyllä päässyt nauttimaan.
Riina, onnistuit taas sivistämään ja ratkaisemaan mieltä askarruttaneen kysymyksen! Suosikki-crêperieni Lausannessa on nimeltään Chandeleur, ja olen miettinyt, miten tämä nyt liittyy mihinkään. Nyt tiedän :)
VastaaPoistaAsia ei tosin taida olla päivänselvä kaikille muillekaan, sillä ravintolaa minulle suosistellut paikallinen luuli, että ravintolan nimi on Chandler - Frendien mukaan :D Hukassa siis sekä oikeinkirjoitus (tyyppi oli ranskanope) että kulttuuriset viittaukset.
Eikä! :D :D Ja mä kun olen ollut ymmärtävinäni, että chandeleuriä vietettäisiin myös Sveitsissä? Tosin, jos Chandlerin ääntää tosi ranskalaisittain, niin kuulostaahan se aika samalta kuin Chandeleur... ;D
Poista